Yleistä keskustelua musiikista ›

Kaikkihan meistä haluaisivat olla rikkaita ja kuuluisia - paitsi se 17-vuotias taidelukiota käyvä idealisti, jolla on kapitalismia vastustava hippivaihe menossa. Mutta oletteko koskaan pohtineet että millaista mahtaisi elämänne olla, jos ihan oikeasti menestyisittekin elämässä? Ja nyt ei tarkoiteta menestymisellä sitä että päästään nuorisotalon bändi-iltaan soittamaan, vaan lähdetäänkin loppuunmyydylle jäähallikiertueelle. Miltä se tuntuisikaan, jos tavallisen baari-illan jälkeen homma ei kuittaantuisikaan pelkällä krapulalla, vaan voisit nähdä naamasi seuraavan viikkolehden sivuilla varustettuna kuvatekstillä "JUHLINTAA HELSINGIN YÖSSÄ - onkohan tähdellä päihdeongelma, viereisestä pöydästä kuiskitaan."
 
Olisihan se tietysti ihan kiva, kun hankittaessa seuraavaa kämppää Katajanokalta ei tarvitsisi vaivata päätään millään huvittavilla pankkien lainasysteemeillä, mutta raha ja menestys tuo mukanaan myös siipeilijöitä. Jopa saisitkin kuulla monesta suusta olevasi helvetin hyvä jätkä, selkääntaputtelijoita riittäisi, ainakin siihen asti kunnes kieltäydyt tarjoamasta kehujalle enää drinkkejä jolloin saatkin kuulla miten menestys on noussut hattuun.
 
Entäpäs ihailijat? Onhan se varmasti itsetuntoa kohottavaa, kun monella teinillä (ja perverssillä) olisi Suosikista leikattuja kuviasi seinät täynnä ja keikat myytäisiin heti loppuun. Mutta entäpäs kun satutkin kohtaamaan kadulla innokkaan ihailijasi joka välttämättä haluaisi nimmarin ja jutella kanssasi, vaikka juuri olet saanut kuulla sairastuneesi tippuriin, vaimosi karkasi rakastajattaresi kanssa Tanskaan, koirasi on kuollut ja Aku Ankkaakaan ei ole vielä tullut postissa? Aivan, heti kun et vain jaksa tai ehdi jäädä juttelemaan faniesi kanssa, niin taas saat kuulla miten on neste noussut nuppiin.
 
Ja täytyy muistaa sekin, että koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Vaikka suurin osa kansasta kuuntelisi levyjäsi onnellisena, niin aina olisi niitä joiden mielestä olet paska tyyppi, tekisit sitten ihan mitä vaan. Nykyään tietotekniikan aikakaudella voitkin helposti tutkia netistä, miten nimimerkin takana piileskelevät laumat leikkivät kotikriitikkoa ja haluavat julistaa mielipiteitään koko maailmalle.
 
Mutta olkaamme rehellisiä; mahdollisuus että oikeasti "breikkaat", on aika minimaalinen, eikös olekin? Joten voit aika huoletta jatkaa elämääsi kuten ennenkin, käydä pussikaljalla kavereiden kanssa ja warettaa musiikkia netistä, eivät ne kuitenkaan päädy lööppeihin.
 
Mutta miten itse suhaudut menestyneihin? Kiinnostaa kysyä tämmöistä siksi, että vielä nykyäänkin voi törmätä ihmisiin joiden mielestä ainoaa oikeaa rokkia on se mitä suurelle yleisölle tuntemattomat kellaribändit vääntävät jossakin räkälän nurkassa ja kaikki mainstream-musiikki on automaattisesti paskaa, jota ei tarvitse koskaan edes vaivautua kuuntelemaan. Onko tosiaan niin että raha ja menestys pilaa kenet tahansa artistin? Vai ottavatko levy-yhtiöt talutushihnaansa vain niitä, joilla ei koskaan olisi ollut mahdollisuutta menestyä katu-uskottavasti pelkästään oman musiikkinsa avulla, koska se on paskaa?
 
Tuli vaan tämmösiä mieleen, kun aloin tajuamaan ettei musta ainakaan taida tulla koskaan yhtään mitään. Sitten aloin miettimään että mahtaako se oikeastaan edes ollakaan kovin paha asia.