Kitarat: soittaminen ›

Metronomista tuli mieleen, että kannattaa ostaa ihan vaikka vain harjoittelua varten sellainen multipedaali, jossa on rumpukone. Itse en ole ikinä pitänyt metronomin tikityksestä, mutta taustalla paukuttava rumpuraita on ihan eri planeetalta. Siinä alkaa keksimään riffejä kuin itsestään ja mukana soittaminen on paljon luontevampaa.
 
En ole ikinä tajunnut oikeastaan sitä metronomin ideaa. Miksi ei vaan voi soittaa joidenkin rumpu komppien päälle? Paljon yksinkertaisempaa ja luontevampaa sekä helpompaa

1-2-3-4 treenit on aina hyviä
 
Mutta kuinka kiva niitä on soittaa? Kun noita runkkaa tunti toisensa jälkeen, viikkokaupalla niin alkaa aivan varmasti kyllästyttämään ja motivaatio hiipumaan. Itsekin noita soittelin, mutta kyllä se vaan oli tylsää. Enkä oikeen tuntunut oppivan mitään.
 
Aloitinpas sitten soittotunnit. Opettajan kanssa käytiin läpi skaaloja ja niiden eri sormituksia ja "patterneja" (soitetaan skaalan ääniä jossain muussa järjestyksessä kuin ylös ja takaisin alas). Jossain vaiheessa sain opeteltavaksi Bachia ja Paganinia. Noita Bacheja olen soitellut jonkin verran. Ne on pirun hyviä tekniikkatreenejä, ja sen lisäksi ne kuulostavat hyvältä (niinno, kuka tykkää mistäkin..). Noihin ei kyllästy samalla tavalla kuin 1234-treeneihin.
 
Nyt lähtee mm. Master of Puppetz paljon sujuvammin ja vaivattomammin. Ja uudet jutut oppii paljon nopeammin. Kyllä on auttanu noi ihan pirusti. En sanois et olisin mikään päätähuimaavan taitava soittaja nytkään; kaksi vuotta olen soittanut ja muutaman kuukauden olen käynyt tunneilla. Mutta kehittynyt olen, noiden skaalojen ja Bachien ja tietysti opettajan (jonka hankkimista myös suosittelen) ansiosta todella paljon näiden muutaman kuukauden aikana.

Mutta kuinka kiva niitä on soittaa? Kun noita runkkaa tunti toisensa jälkeen, viikkokaupalla niin alkaa aivan varmasti kyllästyttämään ja motivaatio hiipumaan.
 
Kiva!!! Ei ole motivaatio 14 vuodessa mihinkään hiipunut, päin vastoin... Toki muutakin on kiva soittaa, mutta noi on erittäin hyviä työkaluja. Niitä kannattaa tietenkin vähän varioida ja levittää eri kielille, laittaa sinne kieliä väliin ja muuta jänskää...
 
EDIT: Ai niin, paksut kielet korkealla ovat aina hyvä asia. Ts. soittaessa paksut ja korkealla, treenikepissä paksut ja ihan vitun korkealla... Kannattaa myös kylmän systemaattisezi änälysöidä sitä omaa soittoa ja tekniikkaa ja toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.

Metronomista tuli mieleen, että kannattaa ostaa ihan vaikka vain harjoittelua varten sellainen multipedaali, jossa on rumpukone. Itse en ole ikinä pitänyt metronomin tikityksestä, mutta taustalla paukuttava rumpuraita on ihan eri planeetalta. Siinä alkaa keksimään riffejä kuin itsestään ja mukana soittaminen on paljon luontevampaa.
 
Aivan näin!
 
En ole ikinä tajunnut oikeastaan sitä metronomin ideaa. Miksi ei vaan voi soittaa joidenkin rumpu komppien päälle? Paljon yksinkertaisempaa ja luontevampaa sekä helpompaa
 
Ja näinkin. Hyvät pointit molemmissa!

No tässäpä taas aihe kerrassaan... huoh
 
Mut eipä siinä midä, reenaat jotain plektratekniikkaa ihan alkuun, sit opettelet sen näppäilykäden sormien tekniikkaa, ei siinä auta mikään muu kun monipuolisten biisien harjottelu ja varmuus, sit kun osaat monipuolista musaa ja tekniikka on hallussa ni kannattaa vasta opetella tätä niinkin hehkutettua TILUTUSTA joka on jo sanana raivostuttava, mutta sama se... Master of puppetsin riffit on hyviä reenata nopeeta molemman käden tekniikkaa varten, itelläni ainakin oli jopa lihakset kipeenä sen soittamisen jälkeen ekoilla kerroilla, eli kehitystä tapahtuu myös ruumiissa... Nykysin oon jo ihan tarpeeks nopee, pysyn kirkin mukana sooloissa aika hyvin :) Reenillä, täydellisellä ulkoo osaamisella ja tekniikan hallinnalla se on kaikki ansaittua iloa sit kun osaa KAIKEN!! Muahahaa

Soittamalla soittamalla soittamalla ja soittamalla.... enemmän ja enemmän; eikö sitä perhana tajuta vielä.
 
(sori, en ole normaalissa olotilassa tällähetkellä)

Minusta välineillä on yllättävän suuri merkitys. Eilen löysin vanhan Fender heavy -plektran, jolla soitto alkoi irtoamaan paljon paremmin kuin millään muulla plektralla!

Jos sattuu omistamaan symbian-puhelimen (esim. Nokia N70 tms), niin metronomin voi ostaa ilmaiseksi tuolta (freeware):
 
http://www.geocities.com/bertq60/metronome.zip
 
Ihan toimiva ohjelma ja jos soundi ärsyttää, niin sen voi vaihtaa mieleiseensä wav-tiedostoon.
 
Kannattaa muistaa, että metronomia voi käyttää muutenkin kuin pelkästään "yy, kaa, koo, nee" -formaatilla, klikin voi ajatella esim. kakkoselle ja neloselle: yy, kaa(klik), koo, nee(klik). Tai vaikkapa toiselle kahdeksasosalle klikki. Variaatioita on useita.
 
btw, hieman offtopicia. Mutta onko jotain sivustoa olemassa josta voisi esim tuon metronomin downloadata suoraan puhelimeen? Esim tälläisiä lähetä tekstari ja sitten wapin sun muun kautta voisi suoraan puhelimeen imasta

Ite ainakin huomasin tänään, kun nauhoiteltiin vähän demoa, että kun tänään oli vuorossa bassot ja lead-kitarat, vedin bassot ensin. Bassolla oli pari aika vaikeata tilujuttua. Tämän jälkeen kun otti kitaran käteen, tuntui kuin olisi soittanut ilmaa. En ole ihan varma, onko tämä ihan tornari, mutta jostain olen kuullut, että Jimi Hendrix olisi treenaillut legatoja tai jotain bassolla. Tiedä sitten.

Mun mielestä metronomi on paljon raaempi reenikaveri kuin rumpukone... Ihan just siksi, että kuulet vaan sen saakelin tikityksen.
 
Toki noin muuten rumpukone on pätevä.

Yksi hauska piirre on että kun itse laiskana poikana soittelen suurimman osan aikaa(n. 80%) ilman piuhaa akustisena niin kun sitten oon soitellut ja sooloillut sellasen kuukauden putkeen sillälailla ja kytken sitten kitaran vahvistimeen sen kuukauden jälkeen niin appajee kun huomaa kehittyneensä. Joku joskus sanoikin että kannattaa treenata ilman vahvistinta koska jos saat sen soitettua akustisena puhtaasti niin saat sen menemään myös sähköisenä. :)
 
Tossa on semmoinen pieni mutta, että sähköisesti soittaessa joudut miettimään ylimääräisiä häiriöääniä enemmän. Muuten mä voisin tuohon lähteäkin.
 
Mun mielestä metronomi on paljon raaempi reenikaveri kuin rumpukone... Ihan just siksi, että kuulet vaan sen saakelin tikityksen.

Toki noin muuten rumpukone on pätevä.
 
Ja tähän mä lähden mukaan iliman muuta.

Tossa on semmoinen pieni mutta, että sähköisesti soittaessa joudut miettimään ylimääräisiä häiriöääniä enemmän. Muuten mä voisin tuohon lähteäkin.
 
Tuo on kyllä totta mutta itse hoksasin esim säröillä soitettaessa että se särö jotenkin peitti alleen osan soittovirheistä, poislukien tietysti kaikkein räikeimmät. Oli kummallista kun yritti soittaa ilman vahvistinta eikä saanut mitenkään menemään mutta kun löi särön päälle niin meni olovanansa paremmin... Kumminkin tuntui itsepetokselta tyytyä siihen ja ajattelin että jos en saa soitettua puhtaasti ilman säröjä niin on ihan turha yrittää peitellä puutteitaan säröllä. Mutta tuossa häiriöääniasiassa olen yhtä mieltä kanssasi. :)

Tuo on kyllä totta mutta itse hoksasin esim säröillä soitettaessa että se särö jotenkin peitti alleen osan soittovirheistä, poislukien tietysti kaikkein räikeimmät. Oli kummallista kun yritti soittaa ilman vahvistinta eikä saanut mitenkään menemään mutta kun löi särön päälle niin meni olovanansa paremmin... Kumminkin tuntui itsepetokselta tyytyä siihen ja ajattelin että jos en saa soitettua puhtaasti ilman säröjä niin on ihan turha yrittää peitellä puutteitaan säröllä. Mutta tuossa häiriöääniasiassa olen yhtä mieltä kanssasi. :)
 
Noissa 1234-, asteikko, arpeggiotreeneissä parhaiten minusta ne virheet huomaa, kun laittaa kitarasta volat täysille ja vahvistimesta vähän säröä ja jonkin verran volyymia. Ei mitään kaikuja tai sellaisia. Saundin pitäisi sopia enemmän sellaiseen rokkikomppaukseen, mutta ei oikein soolosoittoon. Tälläisella saundilla yleensä harjoittelen.
En suosittele soittamaan ilman vahvistinta, ainakaan omien kokemuksien perusteella. Siinä ei huomaa sitä, että soiko sävel puhtaasti eikä sitä, että soiko yksi sävel kerrallaan vai vahingossa kaksi.

Noissa 1234-, asteikko, arpeggiotreeneissä parhaiten minusta ne virheet huomaa, kun laittaa kitarasta volat täysille ja vahvistimesta vähän säröä ja jonkin verran volyymia. Ei mitään kaikuja tai sellaisia. Saundin pitäisi sopia enemmän sellaiseen rokkikomppaukseen, mutta ei oikein soolosoittoon. Tälläisella saundilla yleensä harjoittelen.
En suosittele soittamaan ilman vahvistinta, ainakaan omien kokemuksien perusteella. Siinä ei huomaa sitä, että soiko sävel puhtaasti eikä sitä, että soiko yksi sävel kerrallaan vai vahingossa kaksi.
 
Kyyl mun mielestä molempi parempi. Akustisesti soittamalla joutuu käyttämään ainakin otelautakädessä enemmän voimaa esim. legatoa soittaessa.

Kyyl mun mielestä molempi parempi. Akustisesti soittamalla joutuu käyttämään ainakin otelautakädessä enemmän voimaa esim. legatoa soittaessa.
 
Joo, olen soittanut viime aikoina paljon noita alternateharjoituksia, joten tuli vähän unohdettua nuo legatojutut. Tuo minun kuvailemani saundi sopii justiinsa noihin alternate/sweepharjoituksiin. Tappingissakin olisi hyvä, että huomaa häiriöäänet, joten säröllä kannattaa soitella ainakin jonkin verran.
Legatoharjoittelussa kannattaa soittaa vähän kummallakin, tärkeintä että kuuntelee sitä soittoa.
Kerroinko jo, että vahvarin kanssa soittaessa kitara tallamikkiasennossa olisi hyvä soittaa tekniikkaharjoitukset.
 
Edit. Niin ja vahvistimen kanssa pitää vaan soittaa voimakkaasti kun tekniikka harjoitellaan.

Minkä verran muuten teidän harjotteluajastanne on tekniikkatreeniä?

Minkä verran muuten teidän harjotteluajastanne on tekniikkatreeniä?
 
Meikällä heräsi tällainen pieni amatöörikysymys, mutta mitä muuta voi harjoitella kuin tekniikkaa?

Koitetaanpa ohjailla keskustelua takaisin siihen mistä alunperin oli kyse..
 
Suuri salaisuus asian tiimoilta on se, että nopeasti ei opi soittamaan soittamalla nopeasti. Tärkein asia nopeassa soitossa on tarkka käsien välinen synkronisaatio. Vaikka molemmat kädet liikkuisivat valonnopeudella niin sillä ei ole mitään merkitystä jos kädet eivät pelaa yhteen. Lopputulos kuulostaa tällöin haparoivalta, epäselvältä, epävarmalta ihme räpellykseltä, eli ihan paskalta. Jotta voi soittaa nopeasti niin ensin pitää soittaa niitä juttuja hitaasti, paljon. Ihan helvetin paljon. Se kun ei ole mikään prosessi että "eilen tää siisti tilu meni tempoon 80bpm, tänään mene jo 90bpm. Wau, parin viikon päästä menee siis jo varmaan ainakin tempoon 200bpm". Mikäli tahtoo itsellen oikeasti kunnon virtuoositason tekniikan niin se vaatii vuosia kurinalaista harjoittelua eikä siihen mitään oikotietä ole. Kysykää vaikka ambitukselta, se varmasti tietää.

Meikällä heräsi tällainen pieni amatöörikysymys, mutta mitä muuta voi harjoitella kuin tekniikkaa?
 
No vaikkapa korvakuulolta soittamista, teoriaa, improvisointia, asteikkoja... :)