Yleistä keskustelua musiikista ›

Oma avomieheni ei ole oikeestaan juuri millään tavalla musiikin kanssa tekemisissä paitsi mitä nyt on dj-hommia tehny joskus aikasemmin ja joitain mixtapeja väsäilly. Sitä kiinnostaa lähinnä elektroninen puoli eikä se juuri muuta kuuntele. Itse taas olen pienestä pitäen soittanut (basso, viulu, kitara) ja tehnyt kaikenlaista musiikin saralla enkä todellakaan voisi kuvitella elämääni ilman näitä hommia. Viidettä vuotta tässä kumminkin ollaan yhdessä taaperrettu eteenpäin vaikka musiikkirintamalla ei yhteistä säveltä juuri ole löytyny.
 
Oikeastaan musta on ihan hyväkin, että mies ei ole mikään muusikko vaikka joskus nuorempana ajattelin päinvastasesti. Hyvin tasapainosesti ollaan elelty ja molempien "elämäntavat" on kotonakin esillä tasapuolisesti. Kieltämättä olen joskus miettiny, että minkähänlaista tämä elämä olis, jos olisin toisen ns. muusikon kanssa, mutta tuskinpa mä tätä nykyistä vaihtamaan alkaisin. Mikäs tässä ollessa ja elellessä.

Olen kiinnostunut ihmisestä itsestään, en toisen harrastuksista.
 
Mutta harrastukset on osa ihmistä. Ihminen, tai siis persoona sun muut asiat koostuu mielenkiinnoista, harrastuksista sun muista asioista. Siinä mielessä on absurdia sanoa, että välittää vaan ihmisestä, vaikka musikaalinen ihminen on juuri musiikkia, koska harrastaa ja on kiinnostunut siitä.

Voitteko kuvitella seurustelevanne henkilön kanssa joka ei itse tiedä musiikista mitään.
 
En koska viimeiset 5-vuotta tuo on ollut mun elämässäni täyttä todellisuutta mutta en anna sen vaivata.

Voitteko kuvitella seurustelevanne henkilön kanssa joka ei itse tiedä musiikista mitään.
 
Mä oon seurustellut monen sellaisen kanssa. What's the problem???

Voitteko kuvitella seurustelevanne henkilön kanssa joka ei itse tiedä musiikista mitään.
 
Voisin, mikäli muuten olisi henkilön kanssa jotain muuta yhteistä, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys musiikin suhteen pitäisi kuitenkin olla: Minun musiikkiharrastukseeni olisi sitten ko. henkilön täysin turha puuttua, tyhmää olisi marista, että käytän musiikkiin paljon aikaa ja rahaa.

Mä oon seurustellut monen sellaisen kanssa. What's the problem???
 
Mikset seurustele ennää? :D

Mitä vähemmän ymmärtää ja välittää musiikista, niin sen parempi.
Ei ongelmia sen suhteen osaltani.

Hyvin tuo bändikaverin epämusikaalinen muija näytti sietävän vaikka puhuimme bändin kanssa koko eilisillan ja -yön lähinnä pelkästään musiikista tai nauroimme kyseisellä kaverille kun hän örvelsi kännissä.. eh eh.
 
Itse en kyllä uskoisi voivani menestyksekkäästi seurustella kenenkään sellaisen kanssa jota musiikki ei kiinnosta tippaakaan. Vaikken mikään muusikko olekaan.

Voitteko kuvitella seurustelevanne henkilön kanssa joka ei itse tiedä musiikista mitään.
 
Totta helvetissä. Se osaa sitte jotai muuta.

Mikset seurustele ennää? :D
 
Nyt suomen kieli tuottaa ongelman. Miten yhdellä verbimuodolla voi ilmoittaa perfektin, preesensin ja futuurin????
 
Ihan oikeesti: Kun musa on mun ikiomaa hommaa niin sillä varjolla voi käydä moikkaamassa esim. sitä toista musaa ymmärtämätöntä!!!

Kokeiltu on. Valitsi tupakan.
 
Itse en taas tykännyt valkoisista kengistä ja valkosipulista, niin heitin henkilön pois elämästäni. Vittuun minun rakastamani ihminen jossei tykkää joka jutussa samasta asiasta kuin minä. :)

En voisi kuvitella seurustelevani tytön kanssa joka kuuntelisi räppiä ja haukkuisi täysin minun musiikkiani. Ei kykene.. Ihan sama periaatteessa miten musiikista muuten "tajuaa" tai osaako soittaa mtn.

No en todellakaan voisi. Kaverina nyt vielä voi olla joku täysin epämusikaalinen tyyppi (oikeastaan hyvä sillei, ei tule kateelliseksi tms. samasta jutusta, helposti tulee..) mutta seurustella en kyllä voisi. On se kuitenkin niin tärkeä osa itseä ja omaa elämää, että jos toinen ei ollenkaan ymmärrä sitä, niin ei se jotenkin voi ymmärtää muakaan. Ja on tärkeää, että on juttuja mistä voi keskustella ja mitä voi jakaa, musa on sellainen.
 
Ja yleensä samoista asioista kiinnostuneet ihmiset ovat tietyllä lailla "samalla aaltopituudella" noin muutenkin.

Ollaanpas täällä ehdottomia. Aloitusviestissähän oli puhetta nimenomaan siitä, että tietääkö musiikista mitään vaiko eikö. Se, että ei tiedä musiikista, ei automaattisesti tarkoita etteikö voisi ymmärtää sen muusikkopuolison harrastuksen/ammatin tärkeyttä hänelle ja sitä kautta osoittaa kiinnostusta niihin musahommiin. Ei mun kumppanin ainakaan tarvitsisi tietää/pitää jokaisesta bändistä mistä itse pidän, eikä ole tarve osata väitellä vaikka jostain progen syvimmästä olemuksesta. Kyllä ne parisuhteen lähtökohdat on mun mielestä jossain ihan muualla. Pitemmän päällehän se kävisi varmaan hermoon, jos koko ajan olisi jommallakummalla hirveä luomisen tuska päällä, tai edes kotona ei saisi lomaa musajutuista.
 
Sen kyllä itsekin allekirjoitan, että ei sellaisen ihmisen kanssa varmaankaan voisi olla, joka lyttää musiikkihommat ihan täysin.

Sen kyllä itsekin allekirjoitan, että ei sellaisen ihmisen kanssa varmaankaan voisi olla, joka lyttää musiikkihommat ihan täysin.
 
Joo, ei semmoista kauaa jaksaisi katsella. Kyllä nyt ymmärrystä pitää olla, jos bändihommat painaa päälle ja naikkonen jää hetkeksi vähän taka-alalle.
 
Itse olen onnellisessa asemassa kun seurustelen kauniin naisen kanssa, joka ei musiikkia harrasta eikä siitä sinänsä kauheasti tajua, mutta kyllä hän kuuntelee paljon musiikkia. Musiikkimaku on osaksi samaa, koska molemmilla on aika avoin mieli kaikentyyliselle musiikille. Annamme kuitenkin toistemme kuunnella hänen lempimusiikkiaan vaikkei toinen kyseisestä artistista/bändistä tykkäisi.
 
Hän myös on (tai ainakin vaikuttaa olevan) oikeasti kiinnostunut musiikkiharrastuksestani, jaksaa kuunnella "kaunista" soitto-opetteluani, höpötyksiäni eri musiikkiin liittyvistä asioista eikä moralisoi uusia laiteostoja vaikkei rahaa liikaa ylimääräistä ole.
 
Eli itselläni on ainakin hyvät edellytykset seurustella sellaisen tytön/naisen kanssa, joka ei ole mikään suuri musiikinharrastaja. Toki on niitäkin ehdottomia tapauksia, jotka saavat hepuleita jos menee bänditreenien jälkeen kaverien kanssa "muutamille" ja ryömiikin sitten portaita pitkin kotiin. On sitä itsekin pari kertaa saanut hieman pahaa silmää, kun tullut kaljahuuruissa viereen nukkumaan vaikka luvattiin tulla treenien jälkeen suoraan kotiin katselemaan elokuvaa. Ainakaan vielä ei ole tullut huutia eikä toivottavasti tulekaan.

Ei sen toisen ihmisen tarvitse musiikkia ymmärtää, mutta sen pitää pystyä ymmärtämään muusikkoa, joka on asia erikseen. Muuten ei homma kertakaikkiaan toimi.
 
(omakohtaista kokemusta)

Mieluummin seurustelisin vaikka kuuromykän kanssa, kuin semmoisen joka saastuttaa ääniympäristöä mielestäni täydellisen paskalla jumputuksella. Silloin kun Anttilan MegaBoostSuperpakettimankka pärisee jotain novaaoksennusta täysillä, niin joku lähtee ovesta. Minä tai mankka tai muija. Suunnilleen näin. Ei herneitä.

Välillä tuntuu olevan kovilla kyllä suhde, ku muija menee normivuoroon, ku ite tuun jatkuvasta yövuorosta. Kesän jälkeen menee taas illat koulussa. Kesällä on parina iltapäivänä viikossa on bändireenit. Lähti taas käsistä, kun just keväällä ajattelin, etten just nyt ryhdy mitään uutta perusteleen, mutta piti sitten läskibassollekin jotain käyttöä keksiä. Ja ideoita ja porukkaa tuli sen verran, että sekin jakautui kahdeksi eri projektiksi. Mut onneks muija melkeen aina ymmärtää, ku en juuri kotona oo...

hiljan alkoi uusi asia epämuusikon kanssa - tai ei, ei niinkään voi sanoa. kyseessä kuitenkin on varsin pätevä rumpali, joka vain oli sen verran fiksu että hommasi itselleen oikeankin ammatin, toisin kuin allekirjoittanut itse. kyllä sen vähän on ehtinyt jo huomaamaan, ettei herra varsinaisesti ole tyytyväinen siihen että vietän yöni haisevan äijäporukan kanssa vähintäänkin yhtä haisevassa keikkabussissa, mutta ei se siitä valitakaan. hyvin tuo on loppuviimein suhtautunut, kaapeista kuuluu varsin hyväksyttävää musiikkia ja mies alistuu auliisti mun musafasismille osoittaen jopa ihan oikeaa mielenkiintoa oudoimpiakin musiikillisia perversioitani kohtaan.
 
hallelujah, toivottavasti sama jatkuu.