Yleistä keskustelua musiikista ›

En minä usko että maku menee. Onhan Smashing Pumpkinskin edelleen se sama loistava bändi, vaikka puoli yhtyettä on vaihtunut, sama koskee Alice In Chainsia, vaikka onkin uusi vokalisti messissä niin se loistokkuus ei ole mihinkään kadonnut. .

Monestiko Dingo on tehnyt comebackin?

Monestiko Dingo on tehnyt comebackin?
 
En tiedä, mutta Dingolla on studiolevyjen ja kokoelmien suhde aika mielenkiintoinen.

Riippuu tietysti bändistä, että lähteekö bändeistä maku comebackin myötä. Joidenkin bändien toivoo pysyvän kuopattuna vaikka kyseessä olisikin joku omista suosikeista. Joidenkin bändien kohdalla tuntuu että kyseessä olisi pelkkä rahastus. Viime aikoina ainakin itseäni on ilahduttanut The Verven, Blind Melonin, Rage Against the Machinen, Alice in Chainsin ja Mötley Cruen comebackit. Alice in Chainsin pitäisi kyllä tehdä myös uus levy kun homma pelittää uuden laulajan kanssa ja samaten Rage Against the Machinen, koska he ilmiselvästi ovat sen tarpeessa. Nyt jos koskaan tarvitaan sitä RATM:in poliittista raivokonetta ja kritisoimaan Yhdysvaltojen politiikkaa.

RATMia odotan kyllä innolla.
 
Mutta toisaalta pelottais kyllä vähän jos vaikka Faith No More ilmoittaisi kasaavansa rivit uudelleen ja tekevänsä uutta musaa. Jotenki kun sitä on niin uskollinen sille vanhalle musalle, niin hankala kuvitella, että uus voisi olla mitenkään enää parempaa. Vähän sama Alice In Chainsin kohdalla. Laynen mielettömän fiilispitoinen tulkinta veti ihon kerran kananlihalle ja luulenpa että uudella laulajalla ei vaan yksinkertaisesti ole riittävästi elämäntuskaa rinnassaan pystyäkseen samaan.
 
Ei oo enää sitä samaa tunteen paloa ja tekemisen meininkiä. Ja nuoruuden intoa.

Nyt jos koskaan tarvitaan sitä RATM:in poliittista raivokonetta ja kritisoimaan Yhdysvaltojen politiikkaa.
 
Niin, tätähän ei kukaan artisti juurikaan tee.

Tällä hetkellä toiminnassa on monia bändejä, joiden kulta-ajat, tai ainakin legendaarisin kokoonpano on kaukaista historiaa... Uriah Heep ... monia muita.
 
Uriah Heep on kyllä tainnut toimia koko ajan jostain vuodesta 70 asti. Jos tyypit kuolee tai häipyy, niin Mick Box ottaa uusia tilalle. Viimeisin miehistönvaihdos oli rumpali Lee Kerslaken vaihto Russell Gilbrookiin tänä vuonna. Edellinen miehistönvaihdos tapahtuikin sitten 1987.

Pääasiahan näissä on että homma toimii. Mun mielestä pallo oli hyvin käsissä DeepPurplel, Thin Lizzyllä ja Uriah Heepillä livenä. Ja jos LedZeppelin tulisi suomeen menisin pähkinöiksi koska se on niitä viimeisiä bändejä jota olis mahdollista nähdä.

On olemassa bändejä jotka nousivat suosioon vasta bändin lopettamisen jälkeen, usein syynä on viimeiseksi jääneen levyn maine. Tällaisia ainakin monesti odotetaan ja toivotaan tulevaksi uudestaan. Sitten on näitä kivenkovia legendoja joiden kuulijakunta on niin iso että pelkästään se aiheuttaa hypeä. Ja sitten on vielä niitä jotka ovat olleet niin vähän aikaa erillään että toivoa elätellään, esim. RATM.
 
Anyways, kuolisin jos At the Drive-In tekisi comebackin. Kuolisin. Nähdäkseni heidät siis.

Noh...
Alice In Chains tuli nähtyä viime kesänä ja täytyy sanoa että tykkäsin. Kyllä uus jäbä veti hyvin ja bändi soitti tiukasti. Emmä nyt pahaks pistäis jos uutta levyä. Ja sitten RATM on kans ainakin Coachella vedon perusteella loistavassa vedossa. Ainut mikä harmittaa että Zackiltä ei nuo pidemmät huudot(kuten WAKE UUUP, BULLET IN YOUR HEAAD, if you know what i mean). Mutta toisaalta onhan mies jo 37 ja tosiaan voi olla hiukka härgästä esiintyä ekan 7 vuoteen tollasen yleisön edessä...tai jotain. Mut RATM Suomeen ja uus levy ja uudestaan. Helvetti se oi kyllä jo jotain.
At The Drive In comebackia minäkin toivoisin. Sehän olisi hyvinkin mahdollista sillä kaikki alkuperäis tai en oo varma onko nää kaikki jotka soitti RSOC:lla alkuperäisjäseniä mut kuitenkin tärkeimmät, on elossa. Ja nuoria poikia vielä että luulis rokin kulkevan. Jos vaan saisivat välinsä kuntoon ja Cedric ja Omar jättäisivät egonsa naulaan:).
Led Zeppelinistä en sano mitään. Live Aid ja Atlanticin 40-vuotis synttärijuhlat(?) olivat ainakin melko huonoja.
Oikeastaan en tiedä vastasiko tämä postaus ollenkaan allkuperäisiin kysymyksiin mutta olkoot. Joistain bändeistä ehkä lähtee joistain ei...
 
EDIT: Niin ja Stooges tuli myös nähtyä. Sehän varsin kova keikka lähes vuotiailta sediltä. Muutenkin sinänsä hyvä ku eihän alkuperästä Stoogesia ole nähnyt about kukaan sillon 70-luvulla(paitsi jenkit ja ei niistäkään kauhean moni). Harkinnassa on syksyn jäähalli keikka

Näistä viimeisimmistä comebackeista hyvä maku on jäänyt Creamin reunionista. Minusta patutrio kuulosti aivan hyvältä vaikka edellisiin livetaltiointeihin verrattuna hieman erilaiselta. Kun asiaa oikein syvältä tarkastelee, ei ainoastaan pappojen soittotatsissa ja taidoissa ole tapahtunut muutosta vaan ehkä suurin muutos on kuulijan korvien välissä: 35 vuodessa on tullut kuunneltua niin paljon uusia bändejä ja virtuoosimuusikoita ettei esimerkiksi Claptonin soitto enää kuulosta kovin järisyttävältä - maailma on muuttunut.
 
Yksi onnistuneimmista reunionkeikoista on ollut kyllä Rock'n'Roll Bandin toissakesäinen Puistobluesnykäisy.

Minustakin RATM saisi luvan tehdä comebackin. Vaikka poliittisesti edustankin liberaalioikeistoa, on minusta heillä paljon oikeaa asiaa. Muistan kun joskus 14-vuotiaana tuli fanitettua kyseistä poppoota aivan fanaattisuuteen asti ja viimeaikoina on taas Battle of Los Angeles ja Evil Empire soinut suht tiuhaan.

se on ihan ok että bändi tekee pari kolme massiivista ja tarkoin harkittua keikkaa, mut sit ne viä rupee uutta materiaalia työstään ni se on toinen juttu. Ym. bändeillä on se ongelma et uuden levyn tulis olla edeltäjäänsä parempi, poikkeuksetta kaikissa näissä tapauksissa se on lähes mahdottomuus...
 
Ainoo onnistuja uuden materiaalin suhteen taitaa olla Eppu Normaali.
 
Tehkööt cover levyjä, jos jotain pitää saada ulos. Biisitkään ei olis paskoja sit

Comebacking myötä suotiin minulle mahdollisuus nähdä yksi lempi bändeistäni, eli Alice In Chains. Eihän se toki sama ollut ilman Laynea, mutta silti ikimuistoinen hetki.

Joistain bändeistä on lähtenyt maku jo kauan ennen reunionia...

Henkilökohtaisesti voin kertoa, ettei mua hirveästi vituta lähteä 12.8. Tukholmaan tsekkaamaan Smashing Pumpkinsia.

Vaan onko sellaista tilannetta, jossa comebackin jälkeen on tehty selkeästi parempaa musiikkia kuin silloin ensimmäisellä kierroksella?
 
No pitää kyllä myöntää, etten ole kaikkia bändin levyjä kuullut, mutta Celtic Frostin paluulevy Monotheist saattaisi hyvinkin olla pumpun paras.

Vaan onko sellaista tilannetta, jossa comebackin jälkeen on tehty selkeästi parempaa musiikkia kuin silloin ensimmäisellä kierroksella?
 
Bad Religion? Suffer on aikas kohtuullinen comeback-levy =)
 
Comebackien onnistuminen riippuu tosiaan tapauksesta. Ne voivat olla aivan luokattomia nimellärahastuksia joilla ei ole (juuri) mitään tekemistä alkuperäisaktin kanssa, "ihan kivoja" uudelleenkohtaamisia joissa fanit saavat palasen sitä alkuperäistä taikaa, tai sitten palaset voivat todella loksahtaa kohdalleen vasta comeback-vaiheessa ja bändi tekee parhaan tuotantonsa sen jälkeen. Tai jotain noiden väliltä.

Vaan onko sellaista tilannetta, jossa comebackin jälkeen on tehty selkeästi parempaa musiikkia kuin silloin ensimmäisellä kierroksella?
 
No Stoogesien levystä en tiedä kun en ole vielä kuullut, mutta keikat tuskin enää keskeytyvät kun joku bändin jäsen(Iggy) oksentaa kesken keiken yleisön niskaan tai viiltää itsenä niin että ei voi jatkaa konserttia tai tippuu pöydältä kesken tai parhaassa tapauksessa ei pysty esiintymään kun ei saa sanakaan suustaan...