Bänditoiminta ›

Treeniksellä JAK Explorerista hihna irti kaulan juuresta ja keppi kaula edella monitorikulmaan. Tuloksena kolo kaulan alapuolella, mutta sitä ei onneksi huomaa soittaessa. Ei tullu silti hommattua hihnalukkoja. Ehkä joskus viisastuu...

Kitaran kuuluukin näyttää siltä että sille on sattunut jotain :D
 
Eikös siitä ole jokin tutkimuskin että lakkapinnan lohkeaminen poistaa soundia häiritsevän pintajännityksen?
 
Noh, eniwei... Tissiposkiset kiiltokuvakitarat näyttää vähän nössoiltä. Siperiaan oppimaan!
 
EDIT: Custom les paulista lapa poikki (korjattu tietty) ja maalia lohjennut niin että puuta näkyy useampi neliösentti... Naarmutonta kohtaa saa kitarasta hakea. Ja silti maailman kauneimman kuuloinen kitara!

Soittimille ei paljon sattunut, mutta keikkakamoille kuitenkin. Tässä viikko, pari sitten ajelimme keikkapaikalta ja reilun 10 km ajettuamme tulimme soratieltä päätielle. Siinä sattuikin olemaan Mondeo parkissa ja näytti punaista valoa pysäyttämisen merkiksi.
 
-Huomenta, ajokortti, rekisteriote ja pitkä puhallus, kiitos!
-puuh
-Pojat on olleet soittohommissa?
-joo..oltiin tuossa lavalla
-Olette sitten kyllästyneet soittimiinne?
-Ai, kuinka niin?
-Teillä on peräluukku auki ja tavaroita on levinnyt tuonne tien varteen.
-Ei **tana!!!
 
Ei muuta kuin ajelemaan samoja jälkiä pitkin keikkapaikalle ja keräilemään kamoja.
 
Kuulinpa kaverilta, että eräälle toisellekkin tanssibändille oli käynyt vastaavaa. Olivat kuunelleet paikallisradiota kotimatkalla ja sinne oli joku soittanut ja sanonut, että täällä on jostakin kuormasta tippunut laatikoita tienvarteen. Pojat olivat tuumanneet, että kaiken näköisiä suhareita sitä on. Pitäisi kortti ottaa pois sellaisilta, jotka ei osaa edes kuormaa sitoa.
 
Lähetys radiossa oli jatkunut ja seuraava soittaja suorassa lähtetyksessä: "Minä kai aukaisin yhden kotelon ja siellä kait näytti olevan jonkinlainen rumpu". Kuski kurkkaa olan yli, ei **tana meillä on takaovet auki.

Nollapistehän oli kuulemma tullut pakulla Tampereelta Helsinkiin haastatteluun "pendolino-ajassa" takaovet auki ja Kumut kyydissä. Ei ollu onneksi lentänyt mitään matkan varrelle.

80-luvulla ostettiin meille strato. kotiin tullessa laitoin kitaran hihnaan, ja läksin alakertaan ostosta testailemaan, kun hihna irtosi hihnatapista rappujen yläpäässä, ja soitin meni kierreportaat naamallaan alas... kaikki potikat ja mikinvaltsin paskaks, yläsatula poikki.
 
akustisesta kitarasta lapa poikki. 2v poika kaatoi kitaran. enemmän säikähdin pojan reaktiota...
 
virittimiä vääntyny, jokunen kaiutin palanu, käyttösavua vahvistimista jne...
 
viimeaikoina ei o sattunu mitn isompia...

Heitin just tossa viime kuussa kesken soolon mun nord electron 2 kertaa täysillä lattiaan. Ääni tulee vielä. jep

Yksi nimeltä mainitsematon liike mikkejä vaihtaessaan kolvasi reikiä mun kitaran takakanteen, käristi molemmat volapotikat kolvilla enemmän tai vähemmän paskaksi ja kaiken lisäksi juotti virtapiirikytkennät aivan päin v*ttua :) sain korvauksia kyllä ja tarpeeksi..

Heitin just tossa viime kuussa kesken soolon mun nord electron 2 kertaa täysillä lattiaan. Ääni tulee vielä. jep
 
saanko kysyä: miksi?

Kerran on snare jeesannut roudausta ja pyörinyt edelläni portata alas!
Keikkabusaan aikoinaan murtauduttiin ja tuo sama virveli löytyi parin päivän jälkee talon katolta,lumikinoksesta.

Kerran kun kitaristimme oli jättänyt ravintolakeikan jälkeeen skeban lauteille seuraavaa päivää varten ja vatteiden vaihdon jälkeen jalkautui kadulle,hiffasi jonkun kundin rämpyttävän tutun näköistä soitinta kadulla.Takavarikoi omaisuutensa takaisin.
 
Tietty botskikeikalla,jos vähänkin tuulee,ei mitään kannata jättää pystyyn keikan jälkeen!
 
Karjalatalolla pöllittiin räkki jossa oli miksutin ja vahvari lukitusta takahuoneesta ja kun murron jäkiä ei ollut ,ei korvausta.Kenellä vitulla oli sinne avain?

saanko kysyä: miksi?
 
Soitin aika pitkää sooloa ja kokoajan meno kasvoi. Klimaksiin en keksinyt energisempää juttua ku paiskata soitin lattiaan. Sai yleisön syttymään. (firmakeikka, coctailtilaisuus, klo 19 about, heh)
 
Sit ku nostin sen takas, jatkoin hetken sooloa ja paiskasin uudelleen; tuli kiksejä itelle siitä. Ja sit yleisö (ehkä 20kpl pienessä huoneessa) räjähti ja piti varmuudella mua hulluna; ei haittaa.
Kappale oli Withersin "lovely day". hehee. Siihen biisiinhän just sopii tollanen kohkaus.
 
Ei pitäis tehä selvinpäin keikkoja.

Tänään soitettiin treeneissä yhtä fiilistelybiisiä. Olin viime treeneissä keksinyt viimeiseen sointuun jutun, josta laulaja yritti muistuttaa huutamalla mikkiin että "muista loppu". Rumpali luuli että huuto koskee häntä, hämmentyi ja lopetti soittamisen. Siinä outrossa mulla on aika pitkä delay päällä ja kun lopetettiin soittaminen niin ne kaiut soi siinä vähän aikaa ja rumpali luuli varmaan että soitan vielä, ja yritti saada mua hiljenemään päästäkseen ääneen lyömällä kitaranlapaa rumpukapulalla. No, eihän se kitara siitä hiljene, mutta lavan päähän tuli kiva lommo. Ja kaks viikkoa uusi kitara. Voikohan tuollaista lohmua paikata mitenkään, tai edes vähän suojella ettei lähde leviämään? :/ Kyseessä siis cherrynpunainen Tokai SG

Heitin just tossa viime kuussa kesken soolon mun nord electron 2 kertaa täysillä lattiaan. Ääni tulee vielä. jep
 
Tästä on jo aikaa toistakymmentä vuotta, mutta mun silloinen japsistrato koki saman kohtalon.
 
Olin lupautunut jostain kumman syystä soitamaan ammattikoulun kevätjuhlassa soolobiisin (Steve Vai: Answers). Väkersin taustat kasettineliraiturilla ja treenasin biisiä hullun lailla pari kuukautta. H-hetki koitti, taustat pyörimään ja armoton funkrämpytys päällensä. Pari sekuntia ennen melodiaosuuden alkua ylä-E sanoo että napspoikki. Soittajaparan hermot napsahtavat myöskin ja Fenkku lentää suorilta käsiltä pään yli lattiaan. Tulos: piuhan plugi vääntyi ja vibrakampi lyheni parilla sentillä (Gotohin floikka, jonka kammessa on päässä lyhyt ruuvattava pätkä, murtui liitoskohdasta).
 
Kokosin tuon jälkeen itseni, vaihdoin kielen ja kävin soittamassa biisin päin v****ja.
 
E: Sellainen hauska piirre liittyy vielä tähän tapaukseen, että jengi luuli tuon kitaran lattiaan heittämisen kuuluvan suunnitelluksi osaksi showta. Ihmetys oli kuulemma suuri, kun herra wannabe-kitarasankari marssikin pois lavalta kesken spektaakkelin.

Kokosin tuon jälkeen itseni, vaihdoin kielen ja kävin soittamassa biisin päin v****ja.
 
oikein. :P

tarinaa 80-luvulta...
 
Päätettiin fiksuina teinipoikina (oltiin molemmat noin 15v), että viedään pari kitaraa soittokämpälle polkupyörillä. Ja koska kumpaankaan kitaraan ei tietenkään punk-hengen mukaisesti ollut mitään laukkua, niin eikun kitara vasempaan käteen molemmilla muusikonaluilla ja ohjaustangosta kiinni oikealla. Matka sujui melkein perille, paitsi että onnistuttiin juuri viimeisessä risteyksessä ennen nuorisotaloa ja siellä ollutta soittokämppää ajamaan keskenämme kunnon kolari - siis ketään kolmatta osapuolta ei ollut tilanteessa - vaan ihan massiivinen mälli ihan kahdella vierekkäin ajamillamme polkupyörillä. Muuta liikennettä ei lähimaillakaan ja vain muutama hassu ihminen yleensä liikenteessä koko pikkukylässä.
 
Ja jälki oli sen mukaista. Muutama tovi keräiltiin viritysnuppeja ja muuta pientä kitaranosaa keskeltä risteystä.
 
Pieni nolotuksen puna hohti varmasti kirkkaana kasvoiltamme.

Vanhempi poika tipautteli noin viisivuotiaana resonaattorikitarani kennon sisään metallikuulia, joista osa oli magneettisia. ei auttanut muu kuin purkaa koko höskä ja ottaa rojut pois. Aika herttaista oikeestaan.

Omille soittokamoille ei koskaan ole sattunut mitään kun olen ylitarkka niistä. Treeniksellä tosin meijän kitaristi tunnelmoi soolon kanssa niin paljon että pyörähti nopeasti ympäri, tuloksena piuhan kiertyminen jalkojen ympärille ja sitä kautta nykäisi jonkun fenderin kohtuullisen ison styrkkarin lattialle julkisivu edellä.
 
Itse vahvistin ei ottanut mitään damagea tuosta, mutta kiinni oleva johto meni täysin säpäleiksi.
 
Naureskelin tälle aikani ja mielessä pyöri skenaario urposta Speedy -meiningin pitkätukasta tiluttamassa niin että letku sotkeentuu jalkoihin, kunnes hiffasin että taidan olla itse "meidän kitaristi". Eiss... kyseessä oli isohko Fenkun trankkupeli siis, ja letkun pää meni tollaseksi viiden millin silpuksi.

Oli vuosi 1997, kesäkuu, soitin tuolissa istuen silloin omistamaani jacksonin king v-kitaraa, sellaista pulttikaulaista, joka lukeutui osaksi japanissa tehtyä professional-sarjaa. Nojatuoli, jolla istuin, oli hataraa vanhaa vintagemallistoa, joka kiikkustuolin tavoin usein eli istujan liikkeiden mukana. Tapahtumahetkellä treenasin raining bloodia, jonka sain ontumaan varsin tahtivammaisena, joten päätin nostaa staminaani juomalla kulauksen kahvia. Konakuppi oli tietenkin juuri sormien ulottumattomissa ja kurkoittaminen sitä kohti oli liikaa tuolivainaan puhkiruostuneelle jalalle, joka sitten murtui ja kaatoi tuolin allekirjoittajineen päivineen vasten seinää. Jacksonin terävä lapa toimi kuin peitsi, jolla kai sitten yritin don quijotena lävistää vihamielistä rakennuselementtiä, ja katso, tilanne päättyi tasapeliin: seinään ilmeistyi hento kuoppa iskusta, joka ihmispäähän osuessaan olisi aiheuttanut varman kuoleman, ja jackson taasen menetti osan lavan maalipinnastaan. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti seinän vieneen voiton, sillä kitaran rungon vaaleaa pintaa pitkin risteili nyt pieni joukko tummasävyisiä viiruja, jotka olivat lähtöisin kaulan kiinnityslevyn takaa: isku oli poksauttanut kaulan jengoiltaan ja nyt kaula hölskyi edestakaisin tehden sillä soittamisen varsin vaativaksi haasteeksi. Vaivan korjauttaminen maksoi yli puolet kitaran alkuperäisestä hinnasta. Nauroin, sillä minähän soittelin jaskalla.
 
Se perinteinen, eli teoriassa treeniksellä on tilaa vaikka millä mitalla sijoittaa olutpulloja mahdollisimman vaarattomiin paikkoihin mutta silti ne aina päätyy käytössä olevien vahvistimien päälle. Mukana menossa ollut yamahan g100- nuppi sieti hyvin läikkynyttä kahvia sekä kattoon tiivistyneiden kosteuspisaroiden ropinaa mutta laulajan bissestä se ei pitänyt lainkaan, vaan päästi kylmän pierun kerrasta pihalle huutamalla kaiuttimien kautta viimeisen kuolinhuutonsa ja yrittäen samalla ottaa meidät mukaansa matkalle manan majoille puskemalla treeniksen oman atmosfäärin täyteen palavilta koipalloilta löyhkäävää savua.
 
Ei nyt mikään tapaturma mutta outo kuitenkin:
Viime viikolla askartelin paskartelin tuohon tokain lentävän vee:n plektrasuojukseen mustasta teipistä jonkin sortin sarjakuvamaisia figuureja, liikaa aikaa kun oli, kun sitten tilanpuutteen pakottamana jouduin tilapäisesti sijoittamaan pätkän teippiä kitaran alasarkaan odottamaan tulevaa käyttövuoroaan. Kun hetkeä myöhemmin teipille koitti aika, tämä olikin tullut toisiin aatoksiin mutta irtosi silti vastustelematta vaikkakin ilkeästi rusahtaen. Kyseinen teippiähän ei todellakaan ole mikään superliimamainen iilimato, jonka irroittamiseen on käytettävä voimaa, tinneriä ja voimasanoja, enkä täten ymmärrä miten siitä kitarasta jäi siivut sekä LAKKA- että MAALIKERROSTA siihen teippiin kiinni. Twilight Zone. Tai sitten vain taattua tok'hai laatua.
 
EDIT. kirjtiserhe

Onnistuin kadottamaan isokokoisen soittimen asuntooni yli puoleksi vuodeksi!
 
Minulla on Rolandin SPD-11 rumpupädi (http://www.virtualpercussion.net/pics/studio1998_0.jpg , kuvassa vasemmalla), tuollainen ihan mukavan kokoinen härvätin ja tähän vielä muutamia extrapädejä.
 
Soitin oli lainassa tuossa syksyn alussa 2006 ja palautuksen jälkeen oli pitkään muovikassissa keittiössä. Sitten se vaan hävisi ja kun aloin kaivata sitä niin pengoin 4 huoneen asuntomme läpikotaisin kahdesti ja ei löytynyt mistään. Aloin jo ihmetellä, olinko koettanut viedä sitä treenikämpälle ja hajamielisenä unohtanut johonkin ratikkaan vai mitä oikein oli tapahtunut. Lopulta soitin löytyi muussa yhteydessä vaatekaapista parin lastenvaatekassin alta jotenkin niin hauskasti sijoitettuna, etten ollut huomannut aiemmilla etsintäkerroillani. Vaimohan sen sinne oli tunkenut siivousvimmassaan, vaikka ei myöhemmin sitten enää oikeasti muistanut. (Miten niin soittimia ei voi muka saa keittössä muovikassissa?)
 
Seuraavaksi hukkaan varmaan rumpuni treenikämpälle. Onhan sielläkin jopa kaksi huonetta.