Bassot ›

toisen threadin innoittamana kyselen basson käsittelyänne.
itse viime vuosiin saakka kohtelin silkkihanskoin bassoa, sydämentykytystä tuli joka kerta, kun se johonkin kulmaan vahingossa osui. nykyään ei ihan niin väliks, vaikkei sitä mihinkään heitellä.
 
eli: onko se vain käyttökalu, vai tuleeko itku naarmujen ilmaantuessa? mietitäänkö jälleenmyyntiarvoa, vai mikä on syynä kosmeettisten haittojen välttelyyn. (eipä sitä tietenkään kukaan niitä tahallaan tee.. )

No soittaessa tulee käsiteltyä melko tavalliseen (?) tapaan eli en paisko mutta en mitenkään erikoisesti sitä varokaan.
Muuten kyllä tulee suojeltua sitä pöydän kulmilta ja muilta haitallisilta paikoilta, mutta onneksi Ibassani on sen verran kestävä maalipinta (näköjään) kun ei ole vielä kolhiintunut vaikka vaikak iskua on tullutkin.

käyttökaluna pidosta (eli helliä ei oltu) tulee mieleen knucklebone oscarin keikka, missä soittimet kyllä saa kyytiä. siinä on bändi jolla on kyllä helvetin hieno ja omanlaisensa lavashow. saa yleisössä pitää varansa, ettei tule kitarasta naamalle.

Ostin n. 2 vuotta sitten G&L L-2000 -basson ja ainoat kauneuspilkut ovat 2 noin sentin pituista kevyttä naarmua bodyn takapuolella, joita ei äkkiä edes huomaa.
 
Olen tarkoituksella pitänyt kovaa kuria, maalipinta on niin hieno, etten raaski ruoskia sitä enempää kuin tarvis.
 
Ja myös se vaikuttaa asiaan, että treenaan suht. vähän, muutamia kertoja viikossa lyhyen ajan kerrallaan. Ja sen jälkeen suoraan beisi laukkuun. Ehkä enemmän olen nyt soitellut tuolla SUBilla, joka on ihan kelpo basso.

Ostin n. 2 vuotta sitten G&L L-2000 -basson ja ainoat kauneuspilkut ovat 2 noin sentin pituista kevyttä naarmua bodyn takapuolella, joita ei äkkiä edes huomaa.
 
Olen tarkoituksella pitänyt kovaa kuria, maalipinta on niin hieno, etten raaski ruoskia sitä enempää kuin tarvis.
 
Ja myös se vaikuttaa asiaan, että treenaan suht. vähän, muutamia kertoja viikossa lyhyen ajan kerrallaan. Ja sen jälkeen suoraan beisi laukkuun. Ehkä enemmän olen nyt soitellut tuolla SUBilla, joka on ihan kelpo basso.
 
mulla kulu ensimmäiseks mikkien yläpuolelle peukalon kohdille jäljet, ja sitten pamahti vyönsolkinaarmut. sitten aattelin että paskaaks tässä, jos tulee naarmuja niin tulkoon, ei oo enää "mint" kunto.

mulla kulu ensimmäiseks mikkien yläpuolelle peukalon kohdille jäljet, ja sitten pamahti vyönsolkinaarmut. sitten aattelin että paskaaks tässä, jos tulee naarmuja niin tulkoon, ei oo enää "mint" kunto.
 
Joo, sitten kun se mintti menee, niin muuttuu rennompaan suuntaan myös meikämannen asenne. Tuossa Subissa on jo kaulassa muutama pieni dentti, joten se kelpaa hyvin keikkariehuntaan ja nuotiopuuksi a'la Hendrix(no ei kai ihan sentään).
 
Joskus siitäkin haaveilee, että voisi laittaa basson keikan päätteiksi päreiksi :D
 
Rokkenrol.

Joo, sitten kun se mintti menee, niin muuttuu rennompaan suuntaan myös meikämannen asenne. Tuossa Subissa on jo kaulassa muutama pieni dentti, joten se kelpaa hyvin keikkariehuntaan ja nuotiopuuksi a'la Hendrix(no ei kai ihan sentään).
 
Joskus siitäkin haaveilee, että voisi laittaa basson keikan päätteiksi päreiksi :D
 
Rokkenrol.
 
pieksämäki roksityssä joku bändi kliimaksissa haki toisen kepukan lavalle, mätti sitä. ei hajonnu. mätti lisää. ei mitään tapahtunu. lopettivat sitten jonku 5-10 minuutin takomisen jälkeen ja lähtivät pois. paul stanley keikalla tarkkailleena kannattaa iskee leveä puoli edellä ettei rok-uskottavuus mene :)

Olen suunnitellut valmiiksi, miten se hajoaa parhaiten:
 
Muu bändin jäsen pitää bassoa kallellaan headstockista ja itse otan vauhtia ja hyppään päälle.
 
Luulisi kaulan katkeavan juuresta naps...
 
Jaa... jos kuitenkin pidettäis parempaa huolta tavaroista.

Olen suunnitellut valmiiksi, miten se hajoaa parhaiten:
 
Muu bändin jäsen pitää bassoa kallellaan headstockista ja itse otan vauhtia ja hyppään päälle.
 
Luulisi kaulan katkeavan juuresta naps...
 
Jaa... jos kuitenkin pidettäis parempaa huolta tavaroista.
 
tai sitten heität sen jimin tyyliin vahvariin kiinni. mut pitäis olla flying v, että se näyttäs sitten ammutulta nuolelta, tiäxä niinku?

tai sitten heität sen jimin tyyliin vahvariin kiinni. mut pitäis olla flying v, että se näyttäs sitten ammutulta nuolelta, tiäxä niinku?
 
Jos kympillä tai kahdella jonkun lastulevybasson saisi, niin pistetään tuo harkintaan.
 
edit: mutta sitten kärsiikin vaffari...

Eipä noita tuu pahemmin hellittyä. Joskus aikoinaan pyyhin kielet keikan jälkeen, mutta ei enää jaksa. Toisaalta vituttaa, kun uudet kielet ovat seuraavana päivänä tukossa, jos on tullut hikoiltua kunnolla. No, Thunderbirdiä tulee varottua vähän enemmän, en haluaisi ihan vielä ruveta lapaa liimaamaan paikalleen.;)

Eipä noita tuu pahemmin hellittyä. Joskus aikoinaan pyyhin kielet keikan jälkeen, mutta ei enää jaksa. Toisaalta vituttaa, kun uudet kielet ovat seuraavana päivänä tukossa, jos on tullut hikoiltua kunnolla. No, Thunderbirdiä tulee varottua vähän enemmän, en haluaisi ihan vielä ruveta lapaa liimaamaan paikalleen.;)
 
Tosiaan, kieliä oon joskus yrittänyt myös pyyhkiä. Nyttemmin ajattelen, että saavatkin vähän tumppuuntua, että kuulostaa bassolta :)

Tosiaan, kieliä oon joskus yrittänyt myös pyyhkiä. Nyttemmin ajattelen, että saavatkin vähän tumppuuntua, että kuulostaa bassolta :)
 
Joo, ei se pikku tumpuuntuminen haittaa, mutta ihan kuolleista en tykkää. Ainakin Rotosoundit ovat parhaimmillaan hieman sisään soitettuina. Flatwoundmiehiä en ole koskaan ollut, jos sellaista soundia haen, niin superloonia tmv. kielten alle. Kuulemma Wishbone Ashin Martin Turner tykkäsi kuolleista Round Woundeista ja eräs tuottaja suositteli käyttämään tappamiseen jotain grillikastiketta!:)

Joo, ei se pikku tumpuuntuminen haittaa, mutta ihan kuolleista en tykkää. Ainakin Rotosoundit ovat parhaimmillaan hieman sisään soitettuina. Flatwoundmiehiä en ole koskaan ollut, jos sellaista soundia haen, niin superloonia tmv. kielten alle. Kuulemma Wishbone Ashin Martin Turner tykkäsi kuolleista Round Woundeista ja eräs tuottaja suositteli käyttämään tappamiseen jotain grillikastiketta!:)
 
Ja tunnettu legendahan on edelleen se, miten Jaco P. söi ennen keikkaa kanaruokaa sormin, että sormet sitten luistaisivat kanarasvan avulla keikalla näppärästi.
 
Aikalaiset ovat osittain tuon paikkansapitävyyden kumonneet.

Ja tunnettu legendahan on edelleen se, miten Jaco P. söi ennen keikkaa kanaruokaa sormin, että sormet sitten luistaisivat kanarasvan avulla keikalla näppärästi.
 
Aikalaiset ovat osittain tuon paikkansapitävyyden kumonneet.
 
Jos olisi totta, niin sitten varmaan ainakin herran soundista päätellen olisi joutunut vaihtamaan kielet joka keikalle.

Jos olisi totta, niin sitten varmaan ainakin herran soundista päätellen olisi joutunut vaihtamaan kielet joka keikalle.
 
Mahtoiko Jacolla olla Rotosoundin kanssa jokin kielidiili ?
 
"Häpeäksi" ainakin Fenderille on ollut se, ettei signature -diiliä irronnut ennenkuin jätkä oli vainaa. Ja hyvin monta vuotta kuoleman jälkeen.

Uutta bassoa aina jonkun aikaa jaksaa varjella, mutta jossain vaiheessa se uutuudenviehätys katoaa ja mopo lähtee käsistä. Työkaluja ne minulle loppujen lopuksi vain ovat ja minusta käytön jäljet vain tuovat niihin lisää persoonallisuutta. Jälleenmyyntiarvoakaan en jaksa murehtia, koska ostan ja myyn soittimia kuitenkin niin harvoin. Esim. edellinen bassoni oli minulla 13 vuotta ja mukana sadoilla keikoilla. Joku sata euroa jälleenmyyntihinnasta pois on mielestäni halpa hinta siitä ettei ole tarvinnut hankkia vatsahaavoja pikkunaarmujen takia.
 
Kunnioitan toki niitä jotka jaksavat pitää huolta kepeistään, ts. putsailevat niitä päivittäin, roudaavat standeja mukanaan joka paikkaan ja ostavat flightcaseja joihin laittavat soittimet jokaisen minuuttia pidemmän tauon ajaksi. Itse vain olen liian laiska moiseen.

Mahtoiko Jacolla olla Rotosoundin kanssa jokin kielidiili ?
 
Ei tietoa, mutta siirtyi käyttäjäksi jo 70-luvun alussa. Mutta eikös Rotosound ollut silloin synonyymi round woundeille, vähän niinkuin Moog oli syntikalle?
 
"Häpeäksi" ainakin Fenderille on ollut se, ettei signature -diiliä irronnut ennenkuin jätkä oli vainaa. Ja hyvin monta vuotta kuoleman jälkeen.
 
Pitkään meni Fenderillä myös tajutessa, että Jazz Bass saattaisi toimi hyvin nauhattomanakin versiona.;)

Sama kirja sisälsi valokuvan ensimmäisestä sarjavalmisteisesta nauhattomasta: mallia en muista, mutta valmistaja oli Ampeg.
 
Malli oli AUB-1 (Ampeg Unfretted Bass)
 
Bill Wyman oli ensimmäinen kuuluisa nauhaton-basisti, jo ennen Jacoa.
 
Niin, oli kuulemma pakko ottaa nauhat pois, kun ei soinut kunnolla.
The Bandin Rick Danko soitteli tuollaisella nauhattomalla Ampegilla samoin kuin Boz Burrell Bad Companyssa. Olihan Jaco jo silloin, mutta ei vielä niin tunnettu/kuuluisa.