Kitarat: soittaminen ›

Järvinen ja Tolonen

David Gilmour!
Pink Floydin Comfortably Numbin loppusoolossa vaan on sitä jotain...
 
Jos Angus Young on minulle innoittaja, niin on Gilmour minulle tiennäyttäjä. Loistava äijä, ei voi muuta sanoa.

Alexi Laiho, Dimebag Darrel, Roope Latvala, Emppu Vuorinen, Henrik ja Daniel Lievemaa

Eiköhä se ole kotimaisista Esa Holopainen - Amorphis, Lopakka - Sentenced
ja ulkomaisista Jesper Strömblad & Björn Gelotte - In Flames

Mark Knopfler. Vuosi taisi olla -83...

Joku Maideneista tai Hammet. Vaikee sanoo

Kurt Cobain. Ei ehkä teknisistä syistä aikanaan, mutta lopunperin ihan hyvä idoli. Kukaan muu ei ole vieläkään osannut soittaa Smells Like Teen Spiritin sointukiertoa oikein samanlaisella tatsilla.. ja voi veljet kun sen kaikki luulee osaavansa.

Kerronpa nyt koko tarinan. Kaveri poltti koneellaan mulle yhen mp3- levyn(about 300 biisii) ihan perus rokkia. Sinne oli eksyny bodomin lake bodom ja bodom after midnight. Oli koko levy kuuntelus ja kun ne bodomin biisit meni ohi niin sitä tuli kelattua niitä kahta biisiä varmaan 2h. Sitten hankin AYDY. Ihan mahtava levy! Sitten ostin parhaankaverin isoveljen levykokoelmasta kaikki muut bodomin levyt. :P Sitte aattelin: OIs se kiva osata soittaa kitaraa. Siitä se sitten lähti.
 
Joten vastaan : Alexi Laiho, Roope Latvala ja Alexander Kuoppala.
 
Siinäpä ne tärkeysjärjestykses.

Luulisin, että Kurt Cobain. James Hetfieldillä ja Kirk Hammetilla on voinut olla näppinsä pelissä myös.

Semmoinen kaveri kuin Sami Yli-Sirniö. Teini-ikäisenä hengailin samoissa porukoissa (kauan aikaa sitten - 80-luvun lopussa) ja Sami soitti silloin sellaisessa bändissä kuin Brainwash. Diggailin kovasti ja rupesin itsekin siitä syystä soittelemaan. Muistaakseni kaverilla oli sähkönsininen Kramer kitarana (minullakin sitten oli ja on edelleen yhtenä ;-) - tosin musta). Sittemmin Sami onkin siirtynyt isompiin ympyröihin (muunmuassa Waltari ja Kreator - jälkimmäiseen liittyy hauska juttu jonka saatan vaikka innostua joskus kirjoittamaan tänne) itseni jäädessä kellaritasolle soittelemaan. Tämän jälkeen vasta oikeasti innostuin muista (kuuluisemmista) kitaristeista ja ryhdyin opiskelemaan muunmuassa Ilkka Rantamäen (mitäköhän kaverille nykyän kuuluu?) opastuksella Ogelissa.

Ritchie Blackmore

Dave Murrayhan se on ehdottomasti.

The Berzerkerin Sam Bean. Keikoilla basisti/kakkoslaulaja, mutta ekaa albumia tehtäessä soitti kitarat studiossa. En tosin tiedä kuinka paljon hänen soittamaa matskua levyllä on, mukana oli kaksi muutakin kitaristia mutta Sam tuntui vetävän parhaiten.
 
Kannattaa muuten jostain hommata tuo The principles and practises of The Berzerker-DVD. Livematskua, bootleggejä ja pitkät dokkarit kahden ekan levyn teosta (eka n. puoltoista tuntia, toinen "vain" puoli jos oikein muistan).

Todella nuorena minuun vaikutti eniten Timo Tolkki ja Andy McCoy. Sen jälkeen kolahti kunnolla Alexi Laiho. Niin ja tietysti Järvinen Albert.

Uli jon Roth
 
edit: Onhan niitä muitakin, mutta Ulin kitaransoitto kolahti ensimmäiseksi.

Kurt Cobain: Periaatteessa jäävi vastaamaan kun ei vieläkään prkl tuota kitaraa löydy...mutta mieleen on kovasti syöpynyt muisto n. nelivuotiaasta itsestäni veivaamassa mustalla muovisella tennismailan irvikuvalla Smells Like Teen Spiritin riffiä...

Slash, pari vuotta sitten gnr:n tokio domen keikat '92 tuli kelattua moneen kertaan kans edestakaisin ja siitä se sitten lähti.

Varmaan Rock-Ragge...

Ihan ensimmäistä kertaa halusin kitaran joskus kuuden vanhana, kun kuulin Eric Claptonia radiosta ja sainkin sitten pienen akustisen, joka mulla on vieläkin... Nykyäänkin Clapton on lähellä sydäntä. Ihan viimeiseksi otin kitaran käteen hurjassa treenaamisen innossa, kun katselin jotakin Satrianin opetusvideota päivällä. Siinä tuli asiaa semmosella englannilla, että meikäläinenkin jopa ymmärsi ongelmitta :). Ei ihme, että Satriani on opettanu Vaitakin :)