Kitarat: kitarakamat ›

Huomasin torilla olevan myynnissä kyseinen skeba. Itsellä oli aikoinaan kokeilussa samanmoinen joskus vuonna 1984 ja silloin myyjä pyysi laukun kanssa 3500 markkaa.. nyt hintapyynti on 2000 euroa.. tietty onhan 70´s Fenkkujen hinnat nousseet tuosta ajasta.. No ostin sitten vuoden ´76 staron halvemmalla, koska siinä oli ohuempi kaula. Muistelen Anniversaryssä olleen todella pökkelö kaula ja viimeistely oli jäänyt puolitiehen ja hopeamaali jo tuolloin hilseili jostain kohdista. Muistelen vaan joskus 80-luvun loppupuolella Soundi-lehdessä erään kuuluisan Tamperelaisen soitinrakentajan arvostelleen ko. kitaraa Fenderin CBS-ajan huipentumaksi.. ts. jotenkin näin: " tehdään hienon näköisiä kitaroita, jotka ovat täysin susia".. (harmi ettei ole ko. lehteä enää tallessa) mitäs mieltä itse olette, kellä on kokemuksia ko. kitarasta??
 
Kahta hopeanväristä anniversarya kokeilleena täytyy sanoa, että eivät ne kaikki ole samanlaisia. Ensiksi kokeilemani oli juurikin kuten kuvasit, CBSää kamalimmillaan, mutta toinen oli ihan laatupeli, kuin eri pakasta vedetty.
 
2000 euroa on kyllä toiveikas pyynti - CBS-fenkkujen hinnat eivät kyllä ihan vielä ole nousseet noihin lukemiin vaikka ensimmäiset kauppiaat sitä jo toiveikkasti lupailevat. Mutta onhan kyseessä toki juhlavuoden malli, definitiivisesti vuonna 1979 tehty kitara ja sikäli siis harvinaisuus.
 
Veikkaan että olisit saanut kitaran vuonna 1984 noin 2000 markkaan. 3500 oli siihen aikaan rajusti yläkanttiin.

Kahta hopeanväristä anniversarya kokeilleena täytyy sanoa, että eivät ne kaikki ole samanlaisia. Ensiksi kokeilemani oli juurikin kuten kuvasit, CBSää kamalimmillaan, mutta toinen oli ihan laatupeli, kuin eri pakasta vedetty.
 
Pitää paikkansa, että tuon aikakauden tuotannon laatu "isolla F:llä" vaihteli valtavasti. Etsiskelin itsekin 80-luvun alussa ehtaa stratoa itselleni, koska naapurin pojallakin oli aito, enkä enää halunnut tuntea "kateutta", vaikka tuolloin omistinkin varsin laadukkaan, v. -78 uutena ostamani Kasuga -straton.
 
Koska uusien stratojen hinnat olivat juuri ammattikoulusta valmistuneelle radio- ja TV-asentajalle aivan liian hinnakkaita, päätin etsiä itselleni hyväkuntoisen käytetyn yksilön. Tuohon aikaanhan 70-luvun stratoja liikkui käytettynä varsin hyvin, ja muistan itsekin testailleeni ainakin puolisen tusinaa noita keppejä, ennenkuin kohdalleni osui sellainen, jonka kaulan ympäriltä käteni ei enää irronnut vielä tänäkään päivänä. Kitara (annoin sille lempinimen, Uljas Musta) on nähtävissä kotisivullani, mikäli se ketään kiinnostaa, on edelleenkin yksi parhaita stratoyksilöitä, joita olen kokeillut. Kaula on ohuehko ja koko kitaran viimeistely on uskomattoman hyvää, ollakseen juuri noita parjattuja 70-luvun lopun pelejä.
 
Muistan, kun yksi kokeiluuni tulleista (taisi olla vm. -79) stratoista oli aivan pohjanoteerausten pohjalta; bodyn muotoilu muistutti stratoa vain varjokuvassa, ja kaula paksuuntui lapaa kohti mentäessä. Myöskään ohut E-kieli ei enää osunut otelaudalle ylimmiltä nauhoilta, sillä kaulan kulma runkoon nähden oli täysin päin seiniä tehty, eikä sitä voinut edes kaulaa irroittamalla saada kohdalleen! Hintaakin tuolla "kaunokaisella" oli vielä yli 3t. markkaa (siis joskus 80-luvun alussa).
 
Mitä siis tästä opimme? Emme mitään, tai ehkä sen, että kitaroissa (erityisesti 70-luvun Fendereissä) on eroja kuin viinereissä. Täydellisen (siis, itseä miellyttävän) yksilön etsiminen kannattaa aina. Tai sitten ei.

CBS-fenkkujen hinnat eivät kyllä ihan vielä ole nousseet noihin lukemiin vaikka ensimmäiset kauppiaat sitä jo toiveikkasti lupailevat.
 
No kyllä mielestäni joistain '66-'73-malleista pari tonnia on ihan kelpo hinta!

Ja uljas musta onkin erittäin hyvä nimi noin komeelle kepille =)

Joskus kokeilin kaverin Anniversaryä ja se oli kyllä ihan hirveä. Oma '76-stratoni oli huomattavasti parempi.

Mull oli parin vuoden ajan tuollainen anniversary ja ei se kyllä kovin hyvä kitara ollut. Soundi oli jees, mutta kaula oli niin kiero, että soitettavuutta ei saanut kohdalleen. Kaula oli myös liian paksu meikäläisen makuun. Ja kitarahan painoi kuin perisynti. Ostin sen musaliikkeestä ja hinta oli tuolloin 5500 mk. Myin eteenpäin tutulle miehelle, joka on sittemmin myös myynyt kepin pois. Keräilyyn jees, soitettavaksi löytyy paljon parempia. Ei ole ikävä.

25th Anniversary on kyllä eräs kauneimmista stratoista minun silmissäni. Olen etsiskellyt soittokelpoista yksilöä pitkään, mutta eipä ole vielä löytynyt. Huonoja tai kertakaikkisen surkeita ovat kaikki vastaan tulleet olleet. Mutta siellä täällä on ollut mainintoja hyvistäkin yksilöistä (ja jos Kivi väittää sellaiseen törmäneensä niin uskon sellaisia olevan!) joten saatta se "minun" Anniversarynikin olla vielä jossakin...
 
Tuosta kauppiaasta sen verran, että kannattaa olla tarkkana. Kauppaili jokin aika sitten Fender CS '56 stratocaster relicciä naurettavan halvalla. No, ehdinpä ensimmäisenä soittamaan ja kaupat sovittiin. Illalla soittelee perään ja sanoo että joku on tarjonnut enemmän (siis alun perinkin lupauduin maksamaan sen mitä ilmoituksessa pyydettiin). Normaalitilanteessa olisin haitattanut paskat ja todennut että saa tunkea stratonsa minne huvittaa, mutta koska hinta tuntui kuitenkin edelleen edulliselta ja hyvä strato oli haussa totesin että tarjoan minäkin sen saman. Kitaran piti olla täysin alkuperäisessä kunnossa. Sanoin kuitenkin ehdoksi, että pitää saada tarkistaa ennen lunastusta (onnistuu matkahuollossa).
 
Matkahuollossa sitten avasin laukun ja ensivaikutelma oli toki todella vaikuttava. Sekunnin tuijotettuani totean, että kitarassa on Clapton-mallin kaula -> spontaania kiroilua. Seuraavaksi yritän soittaa myyjälle, ei vastausta. Useiden soittoyritysten jälkeen pistän tekstiviestin jossa kysyn mikä on ongelma, vastauksena vain "clapton kaula se o paras". Yritän taas soittaa, ei vastausta, pyydän soittamaan tekstiviestillä, ei vastausta. Seuraavana aamuna tulee tekstiviesti: "pistä heti strato takas jos et ota on ostaja". Kävinpä sitten iltapäivällä kun oli matkahuollon suunnalle asiaa sanomassa että pistävät kitaran takaisin. Matkahuollon täti toteaa, että tästä onkin soitettu ainakin 30 kertaa parin päivän aikana ja kysytty tilannetta. Minulle ei kuitenkaan sopinut vastata tai soittaa takaisin. Kaikista naurettavinta jutussa on ehkä kuitenkin se, että äijä kertoi jopa kitaran neckdaten kun kauppoja sovittiin.