Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli ajattelin tässä tehä V-muotosen kitaran ja jostain luin että niis käytetään leppää, nii meenks vaa esim. k-raudast hakee jonku leppä palan jos ei oo oksii, miten se sois? toiki varmaa riippuu iha palasest mut yleisesti ottaen.. miten testaan sen soivuuden sille puunpalaselle.. onko mitään keinoo?
 
Kiitos vastauksista jo etukäteen
 
EDIT: En mä mistään K-raudast puut mee hankkii... Puukeskus on lähempänä, joten sieltähän mä meen puun hakee ja laitan kuivamaan kuukaudeks lämpimään?

Eli ajattelin tässä tehä V-muotosen kitaran ja jostain luin että niis käytetään leppää, nii meenks vaa esim. k-raudast hakee jonku leppä palan jos ei oo oksii, miten se sois? toiki varmaa riippuu iha palasest mut yleisesti ottaen.. miten testaan sen soivuuden sille puunpalaselle.. onko mitään keinoo?
 
Kiitos vastauksista jo etukäteen
 
Minkälaisen veen? Gibsonin V-malleissa on mahonkia. Niistä hevitikuista minen tiiä mitään, mutta oletan niiden leppää olevan.

Meinasin tehdä joskus tulevaisuudessa stratocaster-V:n. Leppärunko, vaahterakaula ruusupuuotelaudalla, 21-22 nauhaa, 3 x singlecoil mikitys...
 
Öööh.... tuota... ei tainnut alkuperäiseen topiciin tuoda mitään tämä...
 
No tuota... se ei ole sanottua, että K-raudan puu on riittävän kuivaa. Saattaa tulla ikäviä yllätyksiä, kun V:n sakarat lähtevät elämään omaa elämäänsä.

No tuota... se ei ole sanottua, että K-raudan puu on riittävän kuivaa. Saattaa tulla ikäviä yllätyksiä, kun V:n sakarat lähtevät elämään omaa elämäänsä.
 
Mites se pitäis kuivattaa? voiko tehä ite ja kauan kestäis?

Voisi kuvitella että rautakaupan lämpökäsitelty laudelauta voisi olla sopivaa noin periaatteessa, mutta lienee sahattu ja höylätty niin pieniin mittoihin että lankun tekoon tarvii liimaata ja laminoida useampi pala yhteen.
 
Niin ne on yleensä aika pitkii mut todella kapeita...

Minkälaisen veen? Gibsonin V-malleissa on mahonkia. Niistä hevitikuista minen tiiä mitään, mutta oletan niiden leppää olevan.
 
RR -mallisen... Jacksonin hevitikun ;)

Eli ajattelin tässä tehä V-muotosen kitaran ja jostain luin että niis käytetään leppää, nii meenks vaa esim. k-raudast hakee jonku leppä palan jos ei oo oksii, miten se sois? toiki varmaa riippuu iha palasest mut yleisesti ottaen.. miten testaan sen soivuuden sille puunpalaselle.. onko mitään keinoo?
 
Kiitos vastauksista jo etukäteen
 
EDIT: En mä mistään K-raudast puut mee hankkii... Puukeskus on lähempänä, joten sieltähän mä meen puun hakee ja laitan kuivamaan kuukaudeks lämpimään?
 
Jos sä nyt ihan lähes kunnollisen ja soivan puun haluut, niin tilaa joltain soitinrakentajalta kunnon puut (n. 7vuotta kuivuneet) kyllähän niistä puukeskuksen puistakin soittimen tekee, mut tulee mielestäni ihan paska saundillisesti kuitenkin, täällä ei nyt nykyisin tunnuta arvostettavan enää mitään perinteistä soitinrakennusta, kunhan kuivahkoa puuta käytetään, ni hyvä tulee, iheme touhua. Tämäkin vain oma mielipiteeni.

Jarmos kirjoittaa täyttä asiaa soitinpuun valinnasta. Jos et ole aiemmin tehnyt kitaraa, on varminta ostaa puut joltain kitaran tekijältä, tai tilata valmiit aihiot. Hyvän soitinpuun pitäisi olla pitkään, eli ainakin viisi vuotta tekeytymässä. Se tarkoittaa sitä, että puun kosteus vaihtelee, mutta kuitenkaan se ei saisi kostua koskaan niin, että puun väri muuttuu. Lopullisen kuivatuksen voit tehdä vähän kerrallaan huonelämpötilassa, mutta kuivumisaika on silloinkin muutama kuukausi. Kuivatusta on voi tietenkin nopeuttaa korkeammalla lämpotilalla, mutta tällöin on vaarana kuivumishalkeamat. Lisäksi puun pitää "soida" jo raakakappalleena (taptap-koe). Soivuutta voit kokeilla kolkuttelemalla palikkaa, kun se riippuu sormien varassa korvan vieressä. Tulet huomaamaan, että eri palikoiden äänessä on isoja eroja. Valitse parhaiten soivat palikat, niistä saat valmiina soittimenakin kunnon äänet. Lykkyä tykö.

Mulla on ollut yksi vaahteralankku vuosia pannuhuoneen lämmössä. Aikanaan piti tulla kaulaksi, mutta se sitten jäi rahaprobleemien vuoksi unholaan.
Mun ainut pelko on jotta ukko on tuhonnut sen, se kun on vanhempien luona siis. Mulla mitään pannuhuonetta kerrostalossa ole, hehheh.
 
Oon ajatellut jotta siitä ei tulekaan kaulaa koskaan, tai tulee. Nimittäin ajattelin tehdä siitä lap steelin. Vähäsen joutuu pidentämään sitä kyllä, muuten hyvä.
 
Kai se jo kohta on kuiva ;-)

puusepän neuvo on että kannattaa hommata puut soitinrakentajalta niin ei mene iso työ hukkaan koska rautakaupan puut on mielestäni tarkoitettu rakentamiseen,itse en rakentais edes huonekaluja kyseisistä puista,että sellainen mielipide

Juh, Soitinrakentajilta minäkin olen puut hommannut, juuri tuosta syystä.

Jotenkin tuntuu hassulta koittaa puun hinnassa säästää, viimeisenä pitäis olla listassa tuosta säästäminen, mun miälestä. Ostaa sit ennemmin vaikka kaikistapaskimmat mikkiet, noon heleppo vaihtaa.

Jotenkin tuntuu hassulta koittaa puun hinnassa säästää, viimeisenä pitäis olla listassa tuosta säästäminen, mun miälestä. Ostaa sit ennemmin vaikka kaikistapaskimmat mikkiet, noon heleppo vaihtaa.
 
Näimpä. Puun vaihto onkin vähän kinkkisempi juttu. Tai sanotaanko näin, jotta työläämpää se on duunata toinen lankku hyville mikeille...
 
Huomenissa pääsee tsekkaamaan onko se mun vaahtera vielä hengissä. Jos ei oo niin voi päästä muutama kirosana. Se voi olla jotta se on päätynyt vaikka mihin käyttötarkoituksiin.

Tulee mieleen että ehkä ei olla kokeiltu kitaraa johon puut on ostettu jostain muualta. Tai juuri puukaupan valinta tekee sellasen ennakkoasenteen ettei lopputulos voikaan olla hyvä ellei puu ole juuri soitinrakentajilta.
 
Yritän itse ainakin pyrkiä muiden soitinrakentajien tukemisesta eroon. Vähän sama juttu kun ostaisitko jonkun muun soitinrakentajan tekemän kitaran. Mä en ostais ,osaanhan mä niitä itsekin tehdä.
 
Edit :
 
sen verran vaan että en itsekään pistäis k-raudan puita kitaraan ilman kuivattamista.

K-raudoissa ei kyllä tosiaankaan ole sopivan kokoista puutavaraa, ellei ihan hippie-sandwitch-kitaraa ala liimailla laudelaudoista. Ainakin joistain puukeskuksista löytyy vaahteraa, pähkinää, mahonkia (vai mitä lie irokoa se oli), wengeä ym joista ihan mainioita keppejä on tehty monta. Aloittelijan nyt varsinkaan ei kannata pistää puihin koko budjettiaan, koska todennäköisyys on kohtuullisen iso että paskaksi se röytäessä kuitenkin menee. :)
 
Leppää ei ainakaan paikallisesta puukeskuksesta löydy, mutta sitä voi pelkkaan sahattuna etsiä oman paikkakunnan sahureilta, jotka leppäpaneelia, -laudetta tai vastaavaa tuusailevat.

puusepän neuvo on että kannattaa hommata puut soitinrakentajalta niin ei mene iso työ hukkaan koska rautakaupan puut on mielestäni tarkoitettu rakentamiseen,itse en rakentais edes huonekaluja kyseisistä puista,että sellainen mielipide
 
Sahausesta lähtien nuo K-raudan puut on tehty talon rakennusta varten joten kannattaa ainakin itse korjata sitten nuo syiden suunnat jos aikoo K-raudan puita käyttää (niin ja kuivata myös).

Aloittelijan nyt varsinkaan ei kannata pistää puihin koko budjettiaan, koska todennäköisyys on kohtuullisen iso että paskaksi se röytäessä kuitenkin menee. :)

 
Samaa mieltä. On itselläkin ensimmäiset tehty röytäen.

Aloittelijan nyt varsinkaan ei kannata pistää puihin koko budjettiaan, koska todennäköisyys on kohtuullisen iso että paskaksi se röytäessä kuitenkin menee. :)
 
Näin minäkin kyllä homman näen. Vanhempi ja kärsivällisempi tyyppi toki voi onnistua laakista, mutta useimmilla se eka peli on kohtalaisen soittokelvoton jötikkä joka tapauksessa, vaikka olisi miten hyvät puut.
 
Sitten kun tosissaan on kykyä tehdä se unelmavärkki, ei tietenkään kannata tinkiä puiden laadusta, mutta siinä vaiheessa asia jo ymmärretään selittämättäkin.

Näin minäkin kyllä homman näen. Vanhempi ja kärsivällisempi tyyppi toki voi onnistua laakista, mutta useimmilla se eka peli on kohtalaisen soittokelvoton jötikkä joka tapauksessa, vaikka olisi miten hyvät puut.
 
Saattaapi tullakin soittokelvoton, mikäli hommaan ryhtyy suinpäin eikä ota riittävästi selkoa eri rakennusvaiheista. Jos on mahdollisuus päästä jonkun kokeneemman ohjattavaksi siitä on varmaan iso apu.
Oma basso onnistui sen verran makeasti, että siitä tuli ehdoton ykkössoitin. Tosin se on rakennettu Oulu-opiston kurssilla ja siellä oli tosi hyvä ohjaaja. Ilman kurssia ei luultavasti homma olisi onnistunut niin hyvin, vaikka kuulunkin noihin em. vanhempiin tyyppeihin. Kärsivällisyydestä ei mua kylläkään voi kehua. Monta kertaa oli tulla sutta kun tuntui että pitäisi olla jo valmista. Hiukan aikaa kun istahti ja mietti asiat uudelleen välttyi kuitenkin isommilta mokilta.