Aihe: Jazz-improvisaatio ja sen vaikutus kappaleen identiteettiin
1
kimurantti1
24.06.2007 13:20:26 (muokattu 24.06.2007 13:24:34)
Juhannuksen pikkutunneilla keskustelin tuttavani kanssa jazz-improvisaatiosta. Esimerkkikipaleena nousi esiin Miles Davisin "So What", ja hän esitti seuraavan ajatuksen. On hienoa, että soittajalla on vapaus improvisoida ja muuttaa biisin luonnetta todella oman näköisekseen. Mm. So Whatissa on tasan yksi aika simppeli teema ja idea, joiden välissä on minuuttikaupalla sooloja, ja näinpä solisteilla on sovituksen puitteissa lähes rajattomat mahdollisuudet muokata biisiä näköisekseen. Kuitenkaan "So What" ei ole "So What" ilman niitä nimenomaisia sooloja, jotka alkuperäisessä versiossa soitetaan.
 
Ajatuskulku on helppo ymmärtää, kun otetaan huomioon tuttavani klassisen musiikin tausta. Aluksi väitin vastaan, mutta asiaa (tai ennemminkin fiilistäni) tarkemmin mietittyäni huomasin olevani samaa mieltä hänen kanssaan. Niistä lukuisista So Whatin versioinneista, vain yksi tuntuu So Whatilta. Juuri nyt kuuntelen Larry Carltonin näkemystä kipaleesta, ja teemana on toki So What, mutta kappale on silti jotain aivan muuta.
 
Yritän olla viemätä aihetta turhan filosofiseksi, mutta mielestäni ongelman voi nähdä kahdella tavalla. Kuinka paljon kappale (tai ylipäätään muutkin ilmiöt musiikissa) voi muuttua, ennen kuin siitä pitää alkaa puhua toisella nimellä? Teostolla on toki erittäin selkeä näkemys aiheesta - melodia ja mahd. kantava riffin pätkä on kappale, kaikki muu on sovittamista. Ei nyt kuitenkaan takerruta siihen. Toinen tapa muotoilla ongelma olisi se, että "So What" olisi vain yksi idea, jota vain varioidaan, ja kappaleiden nimet olisivatkin vain viitteellisiä.
 
Kiinnostaako jotain jakaa ajatuksia aiheesta? Toki ongelma on vain filosofinen, eikä sillä ole paljoakaan tekemistä käytännön kanssa.
Hyvää musiikkia? Käy vaikka tuolla: http://www.piecemakerband.com :-)
baron
24.06.2007 15:49:05 (muokattu 24.06.2007 15:50:26)
 
 
Tää nyt menee vähän aiheen ohi, mutta mulla on kesätreeninä Jack Snideron jazz-etydejä ja välttääkseen teosto-ongelmat hän on tunnetuille jazz-stankuille antanut uudet (helposti arvattavat) nimet (esim Solar - Lunar), muunnellut pikkuisen melodiaa mutta ottanut originaalisointukierrot.
Eli itse asiassa kirja opettaa improvisaatiota tunnettuihin jazz-stankkuihin vaikka yhdenkään nimi ei sellaisenaan kirjassa esiinny.
 
Kyllähän jazzin idis on että melodia on viitteellinen, sointukierto totta ja joka esittäjä tekee siitä uuden piisin.
Art Blakey: "Someone played a wrong note and jazz was born"
ujulaala
24.06.2007 16:22:48
Kyllähän jazzin idis on että melodia on viitteellinen, sointukierto totta ja joka esittäjä tekee siitä uuden piisin.
 
Itse käsitän asian myöskin näin että jazzbiisissä nimi viittaa sointukiertoon ja toki melodian pääpiirteisiin, mutta soolot on sooloja ja jokainen solisti tuo soppaan jotain erilaista, jokainen esityskerta tekee siis biisistä "uuden". Sitten on näitä riffejä joita voidaan soittaa moniin biiseihin, esim So What -elementtejä voi soittaa Impressionsiin, mutta se onkin sitten sitä vihjailua eikä varsinaisesti muuta biisiä toiseksi. Meneehän ne eri sävellajeistakin.
Monista stankuista alkaa oleen jo niin paljon versioita maailman levyillä että niistä puhuttaessa ei enää riitä pelkän biisin nimen mainitseminen vaan täytyy samaan syssyyn tarkentaa että kenen esittämä ja mahdollisesti missä tai kenen kanssa..
baron
24.06.2007 17:36:08
 
 
Monista stankuista alkaa oleen jo niin paljon versioita maailman levyillä että niistä puhuttaessa ei enää riitä pelkän biisin nimen mainitseminen vaan täytyy samaan syssyyn tarkentaa että kenen esittämä ja mahdollisesti missä tai kenen kanssa..
 
Mulla on idolini Monkin Blue Monkista 5-6 eri versiota herran itsensä esittämänä ja sen verran erilaisia, että jos joku tykkää/ei tykkää Monkin Blue Monkista, pitää tarkistaa mitä versiota tarkoitetaan.
Art Blakey: "Someone played a wrong note and jazz was born"
zorro
03.07.2007 02:29:47 (muokattu 03.07.2007 02:34:29)
Minun mielestä on hienoa että ihmiset soittavat jazz standarteja siltä pohjalta että lapuissa näkyy vaan sointukulku ja teema sekä mahdollisesti myös sanallisesti jotain vinkkiä millaista rytmipohjaa kappaleeseen suositellaan.
Vielä hienompaa on soittaa niitä ennen kun on kuullut alkuperäistä esittäjää ja sitten tarkastaa miten on saanut sen itse eroamaan.
 
E: Rytmipohja mielessä So Whatissakin voisi olla jossain määrin esimerkiksi se bassoriffi tärkeänä elementtinä teeman lisäksi. En tiedä miten Miles on tämän ajatellut.
Antero--
03.07.2007 20:43:59
E: Rytmipohja mielessä So Whatissakin voisi olla jossain määrin esimerkiksi se bassoriffi tärkeänä elementtinä teeman lisäksi. En tiedä miten Miles on tämän ajatellut.
 
Kun soolot alkavat Chambers alkaa ihan rehellisesti kävellä, joten eiköhän se ollut Milesin tarkoitus. Pirun komeasti käveleekin, ei valittamista.
 
Antero
"Tänään hän soittaa saksofonia ja huomenna hän pettää isänmaansa"
vasili
19.07.2007 15:14:11
Kun soolot alkavat Chambers alkaa ihan rehellisesti kävellä
 
Tuo on yksi tämän planeetan historian hienoimpia hetkiä! Melkoinen imu, huhhuh. Kyseinen äänitys on kyllä historiallisesti varsin merkittävä. Klassikot ovat klassikoita, ja minusta on hieman hassua ottaa tällaiseen topiciin juuri tuo esimerkkibiisiksi. Four and more levyllä on myös hieno ja täysin erilainen versio tästä kokoonpanolla miles-coleman-hancock-carter-williams.
 
Yksi jazzille tyypillisistä ilmiöistä on kappaleen identiteetin hämärtäminen ja sen tunnelman luotsaaminen kohti tuntematonta. Kaikki on sallittua, jos sillä vain on jokin merkitys. Niille, joilla on vahva klasari- tai poptausta, saattaa jazzin kuuntelu olla juuri tästä syystä aluksi kovin vaivalloista ja epämiellyttävääkin: suurempia linjoja on vaikea hahmottaa kun joka choruksessa saatetaan soittaa jotain aiemmista radikaalisti poikkeavaa. Tarttumapintaa on vähän. Itsellänikin meni jazzkorvien orientaatioon varmaan pari vuotta.
 
Oho, lähti vähän rönsyilemään walkin' bass:ista, pahoittelut siitä. Näin voi tapahtua myös jazzissa. Beware!
donpepe
19.07.2007 22:08:27
"Kaikki on sallittua, jos sillä vain on jokin merkitys."
 
Mites tämä sitten määritellään?
- I scream, you scream, we all scream for icescream -
vasili
24.07.2007 00:18:56
"Kaikki on sallittua, jos sillä vain on jokin merkitys."
 
Mites tämä sitten määritellään?

 
Aika abstrakti ilmaisu kyllä. Ehkä tarkoitin tuolla sitä, että fraasien tulisi purkautua loogisesti. Tai ehkä sama asia voitaisiin kiteyttää kysymykseen "miksi ylipäätään soittaa yhtään mitään". Kaiken soiton tulisi omasta mielestäni yleensä palvella senhetkistä tunnelmaa - sekä solistisella että yhtyesoiton tasolla.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)