Kitarat: kitarakamat ›

Tuli hankittua JD-LS5 Black. Kyseisestä kitaramerkistä on ollut jo paljon juttua, mutta eipä näitä kokemuksia täällä koskaan liikaa ole.
 
Kitara on pääväritykseltään musta. Kuitenkin erotettavissa oli loimukantta tallan seutuvilla. Olisi saanut näkyä mielestäni vaaleampanakin ja laajemmalla alueella, mutta tiedossa oli, ettei tämä nyt mikään täysiverinen sudburst ole.
 
Päällisin puolin tuote on hyvää laatua, pieniä kosmeettisia vivahteita lukuun ottamatta. Ainoa pintapuolinen lakkavaurio bodyssa oli konehuoneen kannen ja bodyn saumassa. Liian pientä vaikuttaakseen kokonaisuuteen. Osat olivat sitä taattua idänihmeiden tarvikeosa tasoa. Talla tuntui kuitenkin hyvälaatuisen jämärältä. Virittimet ovat jämäkät. Vireen pysyvyydestä ei vielä näin varhaisessa vaiheessa osaa sanoa juuta taikka jaata.
 
En lähtisi tätä kitaraa parantelemaan millään halpavaraosilla, koska ei tämä tästä ainakaan paremmaksi niillä muuttuisi ja toisaalta kalliimmilla osilla olisi turha lähteä tätä koristelemaan, koska niihin laitetulla rahalla, kitaran hinnalla ja pienellä säästämisellä saa jo laatua.
 
Viritin kitaran alkajaisiksi akustisesti. Samalla säädin hienovireet. Tuntui nuo mittarin mukaan löytyvän. Mikitkin saivat nousta ylemmäs haudoistaan. Sitten vain kitara kiinni vahvistimeen ja ääntä päästämään. Tallamikki ok-. Kaulamikki ei virkkanut mitään. Kymmenen minuuttia räpläsin ja välillä sai kosketusta. Ei kun konehuone esille ja tutkimaan. Kaulamikin juotos viuhtoi irrallaan. Kolvi käteen ja johto kiinni ja uudelleen kokeilemaan. Johan pelasi. Innostus kitaraa kohtaan oli sen verran suuri, etten edes harkinnut kitaran palauttamista pikku vian vuoksi.
 
Kitara päästää ääntä melkoisella mouruamisella. Tällä tarkoitan tummaa soundia. Ei todellakaan paha, mutta cleanit olivat kovin tukkoiset. Tästä kitarasta tulee ehdottomasti särökitara raivokkaaseen rämpytykseen. Soundi oli aivan toista kuin toisessa humbucker-mikit omaavassa kitarassani, siitä lähtee taas kirkkaammat cleanit, mutta hengettömämpi särö.
 
Yleisesti sanottuna en lähtisi enää tähän hintaan itse kyhäämään tämän laatuista kitaraa. Ei kyllä kärsivällisyyskään riittäisi tämän tasoiseen ulkomuotoviimeistelyyn. Itse tehdyt kitarat ovat kyllä paljon rakkaampia itselle ja muodot voi päättää itse, mutta ei se niin helppoa ole soittimen rakennus. Saahan ne soimaan, mutta ovatko sitten viimeisen päälle miellyttäviä soittaa.
 
Kyllä tämä JD-LS5 köyhänmiehen Les Paulista menettelee. Miinuksia kyllä löytyy, mutta plussia sitäkin enemmän. Kuva ois kiva. No se löytyy omista kuvista. Jaa On tullut jo jaariteltua. Se on moro.
 
T: AH.