Studiotyöskentely ›

Tässähän just jutun hienous piileekin: sun pitää säätää sen mukaan mikä parhaalta kuulostaa. Voithan sä ottaa ne reverbit mukaan sieltäkin, mutta se on mun mielestä vähän turhaa. Sulla on kuitenkin se stereoreverb siellä myöhemmin, josta ei kyllä mitenkään pitäisi kaiku loppua kesken. Mikäli tuntuu, ettei kaikua ole tarpeeksi, niin sun täytyy hiljentää sitä kuivaa ääntä suhteessa kaiutettuun. Jos multa kysytään, niin toi koko prosessi on vähän kyseenalainen kaikessa "vaivalloisuudessaan".
 
Mä lähtisin lähestymään ongelmaa ihan toiselta kantilta:
-ensin parametriset eq:t molempiin kanaviin ja korjaisin häiritsevät yksityiskohdat pois
-molempiin lievä kompura tasottamaan kovimpia piikkejä (miedosti sitten)
-ajaisin molemmat samaan ryhmään, jossa olis vielä lievä kompressio nitomassa kokonaisuutta yhteen
-viimeisenä laittaisin konvoluutiokaiun jollain kivalla impulssilla tuon ryhmän inserttiin (voit käyttää sendiäkin, useimmissa on kuitenkin tuo wet/dry-säätö)
 
Tässä pieni ajatusmalli tuosta vielä. Ensin eq:lla korjataan soundin perusasiat kuntoon (liiat huminat yms. pois ja tarpeen mukaan lievää korostusta johonkin), jonka jälkeen kompressoinnilla tuodaan vähän lisää eloa meininkiin (en pidä ajatuksesta, että kompressoitaisiin turhia taajuuksia, joten ne leikataan ensin pois). Koska molemmat raidat tulevat samasta äänilähteestä, kompressoisin ne myös yhtenäisen kuuloiseksi paketiksi ryhmässä. Kaiku on sitten vähän makuasia sijoituksen suhteen, mutta sen mä pitäisin kaiken kompressoinnin jälkeen.
 
Sä voit kuitenkin koittaa vaihdella noiden järjestystä, koska se vaikuttaa ihan oleellisesti lopputulokseen. Tärkein vaihe kuitenkin tässä kaikessa on se äänittäminen: miltä se soitin itsessään kuulostaa, miten sen saa parhaiten talteen ja onko se täysin autenttinen soundi sitä mitä haetaan? Sanomattakin on kai myös selvää, että soitin ja soittaja pitää olla kunnossa, muuten on jo kadonnut pointti tuosta säätämisestä. Pienellä luovuudella ja harjoittelulla sun pitäisi saada ilman mitään jälkimuokkaustakin kyllä hyvän kuuloista soittoa nauhalle, ja siihen kannattaa tähdätä.

Pienellä luovuudella ja harjoittelulla sun pitäisi saada ilman mitään jälkimuokkaustakin kyllä hyvän kuuloista soittoa nauhalle, ja siihen kannattaa tähdätä.
 
Juuri näin.
 
Aluksi usein kuvitellaan että niitä kaikuja tarvitaan ja niitä viljellään ihan liikaa (useimmiten ihan liikaa on mun mielestäni jo silloin jos tavallinen kuuntelija huomaa ja osaa tunnistaa että kaikua on käytetty). Ei niitä tarvita.
 
Ekvalisaattori eli äänen sävyn säätimet on ehkä tärkein tarkkuustyökaluista, eikä sitäkään pidä mennä käyttämään noin vain, vaan vasta tarpeen mukaan. (Itse asiassa työskentely ProToolsilla missä EQ pitää aina ladata erikseen on karsinut multa paljon turhaa equtusta, kun EQ:n lataa vasta oikeasti tarvitessa.)
 
Kompressorin vaikutus on luultavasti lähimpänä sitä mitä kysyjä hakee. Mä en kuitenkaan lähtisi kompressoimaan koko kitaraa (en ainakaan yli 2,5:1), vaan laittaisin varovaista rinnakkaiskompressiota varovasti alle - mutta sitten mennään niin vaikeisiin juttuihin, ettei niitä vielä alkuvaiheessa mitenkään voi osata hahmottaa - harjoitusta, harjoitusta.
 
Taito miksata on sitä, että ymmärtää ja osaa eritellä kuulemansa, ja kuulee asioita joita tavallinen kuulija ei aina osaa erottaa toisistaan.
 
Muuten oon sitä mieltä, että jos luonnollista ja klassista kitaraa haetaan, ristikaiku on varmasti väärä tapa lähestyä. Pop-levyillä se on onnen omiaan, tai kun Johnny Cash esittää elämää suurempaa tulkintaansa.
 
Kannattaa ajatella mielessään se tila jossa musiikin on tarkoitus tapahtua, kuvitella vaikka huone tai konsertisali, ja sen jälkeen miettiä miksaus niin, että kaikki mitä tehdään pysyy samoissa mitoissa, ikään kuin siinä samassa huoneessa. Kaikuakin saa käyttää, kun kaiun tarkoituksena on määrittää tarkalleen seinien paikat.
 
Siitä olen Antin kanssa hiukan eri mieltä, että ristikaiun rakentaminen olisi monimutkaista tai hankalaa. Tuo ansiokas kuvasarja esitti yhtä niistä tapahtumaketjuista joita miksatessa syntyy minuutin välein, ja jos se on liian vaivalloista, kannattaa vaihtaa harrastusta tai rajoittua johonkin toiseen äänen tallentamisen muotoon - vaikapa täysdigitaalisiin binauraalisiin äänitteihin kannettavan tallentimen ja keinopään avulla - siellä käsittääkseni vallitsee sääntö, että säätäminen on huijaamista.
:-D
 
PS. Sanonpa taas kerran mielipiteeni, että mun mielestäni muusikon ei tarvitse osata äänittää edes omaa soittoaan. Muusikko on muusikko, ja äänittäjä on äänittäjä. Toki soittajalla on oikeus pyrkiä kehittymään myös musiikin tallennuksen saralla, mutta pitää muistaa että kyse on eri ammattitaidon hankkimisesta, aivan kuten putkimies ei ole sähkömies, eikä jakeluauton kuljettaja ole lentäjä eikä merikapteeni.

Ajattelin ostaa Studio Projectsin C1 konkkamikin ja Line6 toneportin himademotuskäyttöön. Vaatiiko tuo SPC1 jotain erityistä omaa etuastetta vai toimiiko toneport etuasteena, eli: Mikki - XLR - toneporttiin ja USB koneeseen.
 
Tarkoituksena olisi myös äänittää rumpuja muutamalla mikillä. Basari, virveli ja overhead. Toimiiko tuo toneport myös tässä hommassa ? Suositelkaa halpaa etuastetta. Valitettavasti raudassani ei ole liitäntöjä kuin USB ja Line-In.

Ajattelin ostaa Studio Projectsin C1 konkkamikin ja Line6 toneportin himademotuskäyttöön. Vaatiiko tuo SPC1 jotain erityistä omaa etuastetta vai toimiiko toneport etuasteena, eli: Mikki XLR toneporttiin ja USB koneeseen ?
 
Toneport kakkosella käsittääkseni toimii. Toneport 1 ei anna phantomia, vaikka siinäkin on balansoitu mikrofonitulo.

Siitä olen Antin kanssa hiukan eri mieltä, että ristikaiun rakentaminen olisi monimutkaista tai hankalaa.
 
Etkä ole, mä vain ilmaisen itseäni huonosti. :)
 
Eihän tuommoisen rakentamiseen tosiaan mene, kuin minuutti. Pitää vaan ajatella asiat valmiiksi ja tietää miten homma toimii. Kysyjän näkökulmasta tarkoitin lähinnä tuota hankaluutta: jos ei tiedä miten homma ylipäätään toimii, saattaa olla helpompiakin tapoja toteuttaa asia yhtä hienosti.

Mulla jäi vähän toi ristikaiku askarruttamaan... Onko tuo siis jokin ristikaiku vaikka panoroisi aina kaikki kaiut samalle puolelle kuin raita?

Hakua tietty olis voinu ensin käyttää..

Mulla jäi vähän toi ristikaiku askarruttamaan... Onko tuo siis jokin ristikaiku vaikka panoroisi aina kaikki kaiut samalle puolelle kuin raita?
 
Ei se ole mikään termi, vaan ihan selventävä kuvaus. Tarkoitus on tosiaan viitata nimen omaan juurikin tilanteeseen missä kaiut ovat vastakkaisella puolella, mikä on varsin yleinen tapa laittaa ne.
 
Sinänsä kyllä olet oikeassa että mä varoitan ihan yleisesti liiasta kaiun käytöstä, siitä riippumatta mihin kaiku on panoroitu.

Olisiko jollain kokemusta näistä studiomonitoreista?
 
Eli näistä: http://www.thomann.de/fi/esi_near05_aktive_nahfeldmonitore.htm
olisi tarvetta pienille ja edullisille monitoreille ja nämä menisivät sopivaan hintaakin.
Behringerin B2030A-kaapeista on ainoana kokemusta joten jos joku vielä osaisi sanoa millaiset nämä ovat niihin verrattuna?
 
Aika paljon honottavammat. Alapään toisto loppuu käytännössä jonnekin 70 kiekkaan ja yleisesti saundi on aika korostunut välillä 500-800 kiepuraa. Noin niinkun muistoista heitettynä. Oon miksaillut studiossa jossa noi oli jonain referensseinä. Eipä tullut hirveesti käytettyä. Jos 2030 otetaan meidän omaksi esimerkiksi "avoimesta" niin 05:det on sitte "nuhaiset". Mut noitahan pääsee ainaki stadissa ihan omin korvin kuuntelemaan Soundatassa...?
 
EDIT: Mistä helvetistä mä löysin ton kyssäein mihin vastasin... Tais meikä olla jossain aikamatkalla...

Mulla jäi vähän toi ristikaiku askarruttamaan... Onko tuo siis jokin ristikaiku vaikka panoroisi aina kaikki kaiut samalle puolelle kuin raita?
 
Eipä oikeastaan, siinä on vaan helppo lähtökohta tehdä tuo. Mä ainakin näkisin asian näin.
 
Mitä tuohon kaiutinkysymykseen tulee, niin alle 500€ hintaluokassa suosittelen varauksetta näitä Tascam VL-X5:ia. Soundi on mun mielestä behkua tarkempi, kohinaa todella paljon vähempi ja noihin Esi:n purkkeihin verrattuna näillä voi jo tehdä oikeasti hommia. Niissä nEareissa ei vain potku riitä (elementit pohjaavat helposti vähääkään kovemmalla ääneenpaineella vaikka basaria tarkistaessa), ääni on reilusti epäselvempi ja soundi on ylipäätäänkin kummallisen tumma.
 
Kurkkaa vaikka tuota mun artikkelia näistä kaiuttimista.

Heittäkääs pari ehdotusta basarimikiksi. Mahollisimman lätisevä ja tiukka saundi pitäs saada.. Basarista se jo löytyy, mutta nauhalle sitä ei vielä saa millään.

Pitääkö se saada yhdellä mikillä talteen? Siinä tapauksessa Audix D6. Jos sulla on mahdollisuutta käyttää kahta mikkiä, niin varsinaiseksi basarimikiksi suosittelisin AKG:n D112:sta.
 
Mihin hintaan tommonen pitäisi saada?

Kiitos ehdotuksista. Täytyy noita nyt ainakin kahtella sitten.
 
Siinä 100 euron molemmin puolin kattelen. Täytyy varmaan käytettyjäkin metsästää. Yhellä mikillä pitäs yrittää pärjäillä näin aluksi. Pari overheadia on ja pitäs niiden kaveriks saada.

Siinä 100 euron molemmin puolin kattelen.
 
Tohon hintaluokkaan mun lämmin suositukseni on noista toi D112. Siihen mäkin päädyin loppupeleissä. Monet noista on kovin värittyneen oloisia, eikä edes tuo AKG kyllä mikään suora taajuusvasteeltaan ole. Kuitenkin siinä on vähän enempi potkua keskiäänissä, joten sillä saa muutakin kuin hevinapsua.
 
Yhellä mikillä pitäs yrittää pärjäillä näin aluksi. Pari overheadia on ja pitäs niiden kaveriks saada.
 
Kai teillä on virveliä varten joku mikki? Se on mun mielestä tuohon settiin melkeinpä pakollinen lisä, muuten jää helposti laihan ja etäisen kuuloiseksi. Hurjilla panoroinneilla sen sijaintikin on vähän epämääräinen, kun keskeltä ei tule juuri mitään.

Tohon hintaluokkaan mun lämmin suositukseni on noista toi D112. Siihen mäkin päädyin loppupeleissä. Monet noista on kovin värittyneen oloisia, eikä edes tuo AKG kyllä mikään suora taajuusvasteeltaan ole. Kuitenkin siinä on vähän enempi potkua keskiäänissä, joten sillä saa muutakin kuin hevinapsua.
 
Jees, täytyy ottaa vahvasti harkintaan.
 
Kai teillä on virveliä varten joku mikki? Se on mun mielestä tuohon settiin melkeinpä pakollinen lisä, muuten jää helposti laihan ja etäisen kuuloiseksi. Hurjilla panoroinneilla sen sijaintikin on vähän epämääräinen, kun keskeltä ei tule juuri mitään.
 
Eipä oo virvelille mikkiä.. Kai se on varmaan hankittava myöskin, mutta kun noita hankintoja on jo niin kamalasti, että hirvittää. Yks ihan pätevä dynaaminen mikki mulla on mitä oon kitaraa ja lauluakin äänittäessä käyttäny. Mahtaiskohan se sopia virvelille yhtään? Eipähän se kokeileminen tietty maksa mitään.

Jos sulla on dynaaminen mikki, niin virppaan vain. Kovin harvassa on ne laitteet, joilla ei saa mitenkään järkevää soundia aikaseksi. Täytyy ottaa huomioon, että nyt ollaan tekemässä ilmeisesti ns. treenisdemoa?

Ei kai basarimikin taajuusvasteen ole tarkoituskaan olla kauhean suora? Ainakin AKG D112:ssa ja Shuren Beta 52:ssa on tavallaan valmiiksi pientä basarieqta, eli jytinää 200 hertsin alla ja sitte napsu siellä kahden kilon päällä. Beta 52:n käyrä: http://www.shure.com/stellent/group … rce/site_img_us_rc_beta52_large.gif ja D112:n käyrä: http://www.akg.com/site/products/po … id,2,_language,EN,view,diagram.html

Ei kai basarimikin taajuusvasteen ole tarkoituskaan olla kauhean suora?
 
Ei, vaan ei ole tainnut ketään niin väittääkään? Tarkoitin vain, että monet on valmiiksi jo ruuvattu niin paljon, ettei niillä ole kovin helppoa saada monipuolisesti muokattavissa olevaa soundia joka taipuu lähes kaikkeen. Esimerkkinä toimikoot vaikka tuo B52A, siinä on ja pysyy se ominaissoundi mukana. Ylin yläpää puuttuu, kuten keskiäänet ja kaikki muu onkin sitten todella korostunutta. Toimii hyvin livekäytössä, mutta studiopuuhissa en pitänyt.

Juu eli reenikämpällä pitäs nauhotella. Eikä tässä nyt haeta mitään mahdollisimman hifiä saundia. Ite pidän toisaalta vähän rujosta saundista. Täytyy testailla ja katsella sitä basarimikkiä nyt sitten.
 
Aitoja rumpuja ei kuitenkaan voita mikään. Tähän asti rummut ohjelmoitu koneella, niin ei dynamiikan häivääkään tietenkään ole ollut mahdollista saada ja se latistaa biisien tunnelmaa liikaa.