Rock, pop, alternative ›

Etkö sinä SirDickyj ikinä väsy tuon saman asian jauhamiseen?
 
Anna räksyttää. Ei vanha koira opi, ja tokkopa kukaan siitä enää häiriintyykään.

noku Heinonen tilas.
 
Eiku mummielestä Child In Time on oikeesti hieno piisi ja toi oli mahtava veto Gillanilta. Tukkaki oli sällillä vielä päässä...

...mainittakoon vielä, että MULLE tossa Gillanin aikasessa Purplessa ei ole kauheesti hyvää
 
Hieno homma, mutta eiköhän se ollut jo kaikilla tiedossa.

Terveppä terve!
 
http://youtube.com/watch?v=BJCTrolF3CY
 
Kyseisen videon oon youtubeen uppinu ja nyt olis kiva tietää missä / milloin (muutaku '70) tuo on kuvattu.
 
Kiitoksia jos joku tietää!
 
...siitä on vähän reilu vuosi kun tuon viimeksi näin. Kova veto.. hitsi en muista mikä DVD se oli, mutta kaverillahan tuo on.. ja onkin kova! Jos ei oo vielä selvinny niin voin kysäistä.
 
Kova veto kyllä.

Hieno homma, mutta eiköhän se ollut jo kaikilla tiedossa.
 
en tiä, mutta kun pitää aina korostaa, että kyseessä on subjektiivinen näkemys, ettei kukaan luule faktaksi.

...kyseessä on subjektiivinen näkemys, ettei kukaan luule faktaksi.
 
No ei todellakaan! Vahingossakaan!

Anna räksyttää. Ei vanha koira opi, ja tokkopa kukaan siitä enää häiriintyykään.
 
Räksyttäköön, mutta joskus vaan ihmetyttää miten joku voi vihata vähän ronskimalla ja vapaamuotoisemmalla otteella soitettua rokkenrollia niin paljon. Vrt. Micragirls -keskustelu. Sillä kun kuitenkin on paljon samoja suosikkeja kuin esim. meiksillä.

Räksyttäköön, mutta joskus vaan ihmetyttää miten joku voi vihata vähän ronskimalla ja vapaamuotoisemmalla otteella soitettua rokkenrollia niin paljon. Vrt. Micragirls -keskustelu. Sillä kun kuitenkin on paljon samoja suosikkeja kuin esim. meiksillä.
 
mutta eihän esim. Micragirls ole "ronskimmalla ja vapaamuotoisemmalla otteella soitettua", se on hädintuskin soitettua, pyristely tulee enemmänkin mieleen.
 
Esim. Flaming Sideburns on ronskimmalla ja vapaamuotoisemmalla otteella soitettua, etenkin nyt kun Peevo on menny siihen.
 
Ja mites tuo liitty Gillanin aikaseen Purpleen? Sehän nimenomaan ei ollut ronskimmalla ja vapaamuotoisemmalla otteella soitettua, vaan ihan muuta.
 
Mä en oikeesti tiedä, että mistä johtuu, että en pidä Gillanista laulajana, kuten en Plantistakaan. Oon yrittänyt funtsia, mut ei keksi. Tottakai Gillanilla on tosi makeita vetoja, esim. Space Truckin' on todella hieno, samoin Lazy. Mutta jotenki se ei oo rokkilaulaja, ja sitte taas ei semmonen Stvev Perry-tyylinen viihdepaavokaan. En tiä.

a mites tuo liitty Gillanin aikaseen Purpleen? Sehän nimenomaan ei ollut ronskimmalla ja vapaamuotoisemmalla otteella soitettua, vaan ihan muuta.
 
Jos In rock ei ole sinun mielestäsi ronskimpaa ja vapaamuotoisempaa kuin vaikka Machine head tai Burn, niin silloin minä en enää ymmärrä mitään. Mikä tietty yleensä pitää paikkansa. Olen aina ajatellut, että jos In rockin olis tehnyt vaikka MC5, niin punkkarit pitäis sitä klassikkolevynä. Mutta kun sen on tehnyt Purple, niin sitä pidetään pelkkänä paskana hevinä.
 
Ja ei, en väitä sinua punkkariksi.

Jos In rock ei ole sinun mielestäsi ronskimpaa ja vapaamuotoisempaa kuin vaikka Machine head tai Burn, niin silloin minä en enää ymmärrä mitään. Mikä tietty yleensä pitää paikkansa. Olen aina ajatellut, että jos In rockin olis tehnyt vaikka MC5, niin punkkarit pitäis sitä klassikkolevynä. Mutta kun sen on tehnyt Purple, niin sitä pidetään pelkkänä paskana hevinä.
 
No toi on totta, vaik ei mulle ronskius siinä itseisarvoisesti mätä. Seuraava levyhän ei ollut sitten taas yhtään ronski, siinä kundit tais olla oman näköistensä asioiden äärellä. Esim No no no on myös hienoa Gillania, samoin No one came. Jospa Gillan ei ole rocklaulaja ensinkään? Nyt kun asiaa funtsii, niin myös Perfect strangers on jotenkin sukua noille jutuille, siinäkin hyvää klangia ja semmosta tyyntä rauhallisuutta.
 
Ja ei, en väitä sinua punkkariksi.
 
olin sitä kyllä nuoruudessani, hardcore toimi kybällä. seestyin sitte tämmöseks AOR-homoks luonnollista tietä.

Gillan nyt on mitä on. Sillä on omat maneerinsa, jotka joskus ärsyttävät, varsinkin re-unionin jälkeisessä tuotannossa. Ihmeellistä meloditonta räppäämistä usein. Gillan ei ole järin blues, kuten esim. Coverdale on. Gillan on heavy.
 
EDIT: Fireballista ei tainnut ainakaan Blackmore juuri diggailla, joten ei se kyllä Purplea omimmillaan ole. Sehän lienee bändin progein levy.

Gillan nyt on mitä on. Sillä on omat maneerinsa, jotka joskus ärsyttävät, varsinkin re-unionin jälkeisessä tuotannossa. Ihmeellistä meloditonta räppäämistä usein. Gillan ei ole järin blues, kuten esim. Coverdale on. Gillan on heavy.
 
EDIT: Fireballista ei tainnut ainakaan Blackmore juuri diggailla, joten ei se kyllä Purplea omimmillaan ole. Sehän lienee bändin progein levy.
 
Blackmore ei käsitykseni mukaan diggaillut tuota fynkympää meininkiä ollenkaan, ja must sitä henkeä on Fireballillakin, ihan nimibiisistä -ennenkaikkea nimibiisistä- lähtien. Toki usvaakin on mukana. Samoin Blackmore ei digannut Stormbringeriä käsittääkseni ollenkaan, vaikka se on Purplen paras levy mun mielestä. Mutta on ymmärrettävää, ettei digannut, eikös Blackmore ole klasaripohjainen ukko, ja Stormbringerillä ei kyllä siitä meiningistä ole mitn jäljellä.

Blackmore ei käsitykseni mukaan diggaillut tuota fynkympää meininkiä ollenkaan, ja must sitä henkeä on Fireballillakin, ihan nimibiisistä -ennenkaikkea nimibiisistä- lähtien. Toki usvaakin on mukana. Samoin Blackmore ei digannut Stormbringeriä käsittääkseni ollenkaan, vaikka se on Purplen paras levy mun mielestä. Mutta on ymmärrettävää, ettei digannut, eikös Blackmore ole klasaripohjainen ukko, ja Stormbringerillä ei kyllä siitä meiningistä ole mitn jäljellä.
 
Jaa, en minä Fireballista vielä sitä funkkia löydä. Blackmore ei tosiaan digannut funk-vaikutteista Purplen musassa. Herää kysymys, että miks helvetissä hän sitten otti Hughesin bändiin? Kusettiko se pitkätukka Rikua jotenkin työpaikkahaastattelussa...
 
Blackmore aloitti soittamisensa klassisesta, mutta rokkihommiinhan sillä veri veti. Missäs se nyt soittelikaan ennen Purplea, Outlawseissa ja ainakin Heinzin Just like Eddiellä. Varmaan Blackmore joinekin sooloineen ja tietysti Lord pimputteluineen on kuitenkin yksi syyllinen siihen harhaluuloon, että hevirokki on jotain sukua klassiselle musiikille.
 
EDIT: Ja tuo viimeinen lause ei sitten ole suunnattu sinulle SirDickyj, vaan ihan yleisesti vaan.

Jaa, en minä Fireballista vielä sitä funkkia löydä.
 
Onhan nimibiisikin musta semmonen funk-poljentoinen, jos haluaa sieltä semmosta kuulla. Corey Glover ja T.M Stevenshän tekivät myöhemmin helvetin hienon funk-henkisen tribuutin Purplelle, siinä myös Fireball funk-versiona. Must myös No no no on sitä funkympää Purples, s.o. rytmiin perustuvaa.
 
Blackmore ei tosiaan digannut funk-vaikutteista Purplen musassa. Herää kysymys, että miks helvetissä hän sitten otti Hughesin bändiin? Kusettiko se pitkätukka Rikua jotenkin työpaikkahaastattelussa...
 
Eikös syynä ollut, että halusivat toisen laulajan messiin? J aHughes tais sälyttää pikkuhiljaa sitä juttuaan sinne, esim. Burn:illa taitaa olla bassonakin vielä Rickenbacker, mutta jo livenä on sitten Presari käytössä, olen jostain antanut itselleni kertoa, että Riku olis ollu Blackmoren mieleen bassona.
 
Blackmoren saattoi olla myös vaikea suhtautua noihin funk-juttuihin, koska hänellä ei niissä ollut mitään hommia, herra kun ei ikinä edes komppaa kitaralla.

Piti ihan kaivella levyhyllystä tuo Just like Eddie. Onhan siinä raisua ja mukavaa kitarointia, vaikka aika poppis varsinkin laulumelodialtaan onkin. Muuten kyllä hiton hyvä rokkimeininki.

Sehän se oli syynä, katsoivat Coverdalen liian amatööriksi hoitamaan pestiä yksinään. Laulavia basisteja ei kai sitten ollut muita tarjolla...
 
Hughes oli stara jo valmiiks, ja Coverdale tosiaan liian amatööri, minkä voi havaita esim. California Jam-tallenteelta. Laulusta ei oo kiinni, vaan olemuksesta.

Laulusta ei oo kiinni, vaan olemuksesta.
 
No hyvin rok-henkisestihän se hätistelee hyttysiä siinä...

Onhan nimibiisikin musta semmonen funk-poljentoinen, jos haluaa sieltä semmosta kuulla. Corey Glover ja T.M Stevenshän tekivät myöhemmin helvetin hienon funk-henkisen tribuutin Purplelle, siinä myös Fireball funk-versiona. Must myös No no no on sitä funkympää Purples, s.o. rytmiin perustuvaa.
 
Eikös syynä ollut, että halusivat toisen laulajan messiin? J aHughes tais sälyttää pikkuhiljaa sitä juttuaan sinne, esim. Burn:illa taitaa olla bassonakin vielä Rickenbacker, mutta jo livenä on sitten Presari käytössä, olen jostain antanut itselleni kertoa, että Riku olis ollu Blackmoren mieleen bassona.
 
Blackmoren saattoi olla myös vaikea suhtautua noihin funk-juttuihin, koska hänellä ei niissä ollut mitään hommia, herra kun ei ikinä edes komppaa kitaralla.
 
Kyllä minustakin "Fireballilla" on aika funkyä meininkiä, samoin kuin "Machine Headilla", esim. joku "Maybe I'm A Leo". Minusta Gillan on parhaimmillaan noissa rennoissa jutuissa, missä on vielä hiukkasen mausteena humoria. Hyvä esimerkki on "Who Do We Think We Are" -sessioissa äänitetty raita "Painted Horse".
 
Ja toi Hughesin Rickenbacker -homma tais mennä juuri noin, sehän oli kuitenkin Fenderin miehiä Trapezessa. Osasyynä oli varmaankin myös se, että Rickenbacker oli melko suosittu basso noihin aikoihin johtuen herra Chris Squiresta ja hyvin monet soittajat ottivat sen arsenaaliinsa hetkeksi.

...siitä on vähän reilu vuosi kun tuon viimeksi näin. Kova veto.. hitsi en muista mikä DVD se oli, mutta kaverillahan tuo on.. ja onkin kova! Jos ei oo vielä selvinny niin voin kysäistä.
 
Kova veto kyllä.
 
Tuossa aiemmalla sivulla kerroinkin jo, eli kyseinen pätkä dvd:ltä Masters from vaults, kuvattu Granada tv studioilla vuonna 1970.