Lyriikka ›

Pitkästä aikaa tuli taas kaivettua esiin kynää ja paperia ja kirjoiteltua muutama tekstinraakile ja sanoituskielikin vaihtui takaisin suomeksi. Kaksi ensimmäistä on hyvinkin Rytmihäiriö-hengessä ja kieli poskessa tehtyjä kuvauksia suomalaisuudesta ;) Kolmanteen yritin saada jotain syvällisempää merkitystä, mutta niin.. Lukekaa näytteet osaamisestani tai pikemminkin osaamattomuudestani ja muodostakaa mielipiteenne. Kertsit puuttuvat niin ensimmäisestä kuin kolmannestakin biisistä.
 
1. Nimetön
 
Puukkoa päätitte heitellä kännissä,
ei tiedetä miten tai minkä vuoksi,
pian oli työkalu pystyssa kaverin päässä!
 
Oliko syntynyt riitaa vai oliko kyseessä puhdas vahinko?
Se ei ehkä koskaan selviäisi, mutta mitäs väliä sillä olisi?
Kunhan nyt edes syytteen välttäisit!
 
Voi sitä käsittämätöntä veren määrää,
kyllä sellainen näky on juopuneellekin liikaa!
Mitä pitäisi tehdä? Se on selvää!
Piilottaa ruumis, eihän se näkyviinkään voi jäädä!
 
Kaverin kohtalon kännissä sinetöit,
puukoniskulla mieheltä hengen veti!
Pian on poliisi ovesi takana ja nyt se on varmaa!
Illalla sellissä hyvität surmaa!
-----------------------------------------------------------
 
2. Naapurisovun loppu
 
Erkki, sekatyömies 51-vee,
Vuokra-asunnossaan aloittaa ryyppäämisen!
Äkkiä tyhjenee pullo jos toinenkin,
se johtaa sohvalle sammumiseen!
 
Mahtaa aamulla vituttaa,
kova on krapula ja naapurin kakara huutaa!
''Eihän tässä jaksa enää duunia painaa!''
Näin toteaa Erkki ja uuden pullon korkkaa!
 
Nyt on naapurisopu kaukana!
Naapuri täytyy surmata!
Viinan voimalla!
Naapuri surmata!
 
Kuin tilauksesta on isännöitsijä oven takana,
on päättänyt pihatalkoisiin kutsun tuoda.
Johan täyttyy työmiehen mitta, kun ei saa rauhassa ryypätä
iskulla päähän täytyy isännöitsijä surmata!
 
Nyt on naapurisopu kaukana!
Naapuri täytyy surmata!
Viinan voimalla!
Naapuri surmata!
 
Vielä ennen poliisin tuloa,
ehtii Erkki naapuriin murtautua.
Se helvetin kakara täytyy murhata,
riesa vessanpönttöön hukuttaa
ja ruumis pakastimeen piilottaa!
-----------------------------------
 
3. Nimetön II
 
Pois luota valon ja lämmön kaunista hohdetta seurasin.
Väsyneenä silmäni ummistin ja lopulta huomasin:
Kaunis hohde, jota rakastin oli kadonnut johdettuaan minut harhaan.
 
Lailla houkan luotin, minulle jäi vain tämä maa.
Vailla omaa kansaa, kuningas pimeässä yksin vaeltaa.
Yksin huudan tuuleen: ''Koettelemuksen aion kestää!'',
mutta huutoni ilman vastausta jää.
 
Olen oman kruununi riistänyt ja maahan makaamaan jään,
olen asetellut kehoni ristin muotoon minut vieköön lumi ja jää.
Vielä kerran tuuleen huudan: '' Onko tässä sittenkin matkani pää?''
 
EI! En kuollut vielä, minä tahdon elää!
Nyt tämä jäinen maa unholaan jää!
Tuon kauniin loisteen hylkään ja tuuleen huudan:
''Minä aion elää!''