Kitarat: akustinen ›

Into Luthmanin kuvastossa on ainakin B20 Spruce Cutaway Folk -malli saatavilla, 495e. Se on siis soololovellinen, ilman elektroniikkaa.
 
B20 houkuttaisi toisaalta vähän enemmän, mutta budjetti ei anna periksi hommata sellaista elektroniikoilla, sellaiset kuitenkin tarvitsee keikkoja varten. Hyvinhän tuo seetrikansikin tuntui kaupassa kokeiltaessa soivan, siinä unohtuivat kaikki näpräillyt saman hintaluokan Ibanezit ja Yamahat heti.
 
Missä olet noita soitellu?

Missä olet noita soitellu?
 
Täällä Joensuussa paikallisessa musiikkiliikkeessä, tuolla Ykkösmusiikissa. Siellä roikkui nyt kaksi B18-mallia, mikitetty ja mikittämätön, mikitetty olisi nyt mitä todennäköisimmin ensi kuun puolella tulossa taloon. Istui näppeihin loistavasti, Fishmanin elektroniikat ovat laatukamaa kokemukseni mukaan ja akustinen sointi toimi ainakin puukorvalle mainiosti.
 
Ainoa skeptisyyttä aiheuttava asia on mattaviimeistely, joka on varmasti varsin kolhuherkkä. Mutta saahan kitara toki näyttää soitetulta...

Kannattaa tutustua Simon & Patrick kitaroihin. Niitä myy ainakin Musiikki-S Hyvinkäällä ja Riihimäellä. Itse harkitsin taannoin vakavasti, mutta löysinkin sitten itselleni sopivamman OM-21 Martinin.
Hinta/laatu-suhde on S&P:ssa mielestäni kohdallaan. Halvimmat taitavat lähteä jostain 700 kieppeiltä.
 
Omasta mielestäni nuo uudet Taylorin kitarat eivät ole merkin maineen veroisia. Voi olla, että hintavammissa malleissa löytyy sitten niistäkin soittimia.
Itse kun kävin liikkeessä taannoin kokeilemassa niitä, myyjä sanoi niiden vaativan sisäänajoa. No ehkä niin, mutta mitä iloa on kitarasta, jota pitää soittaa sisään ensin viisi vuotta ennen kuin sen ääni ns. aukeaa? Kyllä minä haluan tietää, millaiseen ääneen (ja sori vaan Taylor, soitettavuuteenkin) rahani sijoitan.
 
Aina pitää muistaa, että akustiset soittimet ovat yksilöitä kuten soittajatkin. Niissä edullisimmissa Tayloreissakin saattaa vastaan tulla joku yksilö, joka tekee poikkeuksen massaan. Silloin pitää vain luottaa itseensä ja ostaa soittopeli pois kuleksimasta.
 
http://www.simonandpatrick.com/

Lisään nyt vielä vaan että jos joku ei tiedä niin suurin osa Kanadalaisista akustista on saman LaSiDo-firman tuotoksia. Godin, Art & Lutherie, La Patrie, Simon & Patrick, Seagull, Norman. http://www.lasido.com/
 
Ja omaan Taylor 110 kommenttiini vielä lisäksi:
Kun Tampereen ja Helsingin DLX:sissä kokeilin tuota mallia, se mielestäni oli parempi kuin mikään heillä olleista Tayloreista (dreadnoughteja nyt taisi olla ainakin 200-sarjaa). No se nyt saattoi olla vain miltä nyt sattui näillä kerroilla tuntumaan, mutta kitara oli kevyt, helpposoittoinen ja voimakas saundinen. ja käsittääkseni 700€.

en laittaisi rahoja kuin 400-sarjasta ylöspäin. alemmat sarjat on kilinä-ongelmaisia ja mitäänsanomattomia kitaroita muutaman kuukauden päästä. tai siis tiedän monta jotka haluasivat jo vaihtaa 300 pois kun ei inspaa kun kitarasta lähtee tasan se yks sävy .

420e tuommone norman b20-folk ykkösmusiikin hinnoittelemana, joten siinä taitaa seuraava hankintani olla ellei parempaa vaihtoehtoa enää vastaan tule.. Pitää katsoa jos paikallinen saisi moisen tilattua testattavaksi tuossa syssymmällä.

en laittaisi rahoja kuin 400-sarjasta ylöspäin. alemmat sarjat on kilinä-ongelmaisia ja mitäänsanomattomia kitaroita muutaman kuukauden päästä. tai siis tiedän monta jotka haluasivat jo vaihtaa 300 pois kun ei inspaa kun kitarasta lähtee tasan se yks sävy .
 
No jopas on mielenkiintoisia väittämiä vai pitääkö sanoa tietämiä. Herää pari kysymystä. Mitä tarkoittaa "kilinä-ongelma" ? Entäpä "mitäänsanomaton kitara" ? Tässä vaiheessa on myös hyvä todeta että ymmärrän nämä argumentit omiksesi ja ne myös sinulle mieluusti suon.
 
Itselläni on ollut ajossa 300-sarjan Taylor jo hyvän aikaa. Kiliseekö? Enpä ole huomannut. Mitään sanomaton? Ei, puhettelee kuulioitaan ja myöskin inspiroi käsittelijäänsä.
 
Se mitä lavassa (tai hintalapussa) lukee ei mun mielestä ole suoraan verrannollinen asia kitaran sävyisyyteen. Se mitä ja miten kitaralla soitetaan vaikuttaakin sitten jo melko paljon. Toki kitarassa kun kitarassa on oma "perussoundi" mutta uskallan kyllä väittää että niitä sävyjä saa kaivettua esiin kaikista malleista. Tietysti jos toi "perussoundi" on lepikossa niin ei niillä sävyilläkään asiaan varmasti muutosta saa aikaan.
 
Yleisesti vielä otsikkoon viitaten että jos se halpa Taylor (tai mikä vaan kitara) kuulostaa omaan korvaan hyvältä niin ei muuta kun rahoja myyjälle ja kättä housuun.

en laittaisi rahoja kuin 400-sarjasta ylöspäin. alemmat sarjat on kilinä-ongelmaisia ja mitäänsanomattomia kitaroita muutaman kuukauden päästä. tai siis tiedän monta jotka haluasivat jo vaihtaa 300 pois kun ei inspaa kun kitarasta lähtee tasan se yks sävy .
 
Tämä kuullosti omasta mielestäni niin epämääräiseltä mutta yleistetyltä kommentilta, että itse ainakin jätän tylysti omaan arvoonsa. Ellei jollain ole jotain käytännön esimerkkejä ongelmista edullisissa Tayloreissa (ovh alle 3000€ vai mikä tässä nyt olisi sopiva raja).
 
Yleisesti vielä otsikkoon viitaten että jos se halpa Taylor (tai mikä vaan kitara) kuulostaa omaan korvaan hyvältä niin ei muuta kun rahoja myyjälle ja kättä housuun.
 
Rahat myyjälle ja kättä housuun...?! :D

Niin no, niin...
 
kilinällä meinaan sitä että kun ottaa 200-sarjan d- mallin ja alkaa komppaamaan, harjaamaan ihan normaalisti tai vähän tykimmin sellasta bluegrass/ country tyyliä niin tapahtuu sellanen ilmiö, että kitara menee tukkoon ja kuuluu vaan hyvinkin kompressoitunut ääni ja diskanttikielien kilinä/kihinä/ sellanen todella korkea taajuus, mikä ei ole mikään niistä painetuista sävelistä. se tavallaan hajoaa, mitä esim martineissa ei tapahdu.
 
ja niitä sävyjä ei ole tayloreissa niin paljon kuin esim. larriveen kitaroissa, saman hintaluokan kuokissa.
 
tottakai taylorilla löytyy mahtaviakin malleja, ja aina se 200 sarja on takaminea parempi, mutta testatkaapa huvikseen sellnen komppaustesi martinilla, larriveella, taylorilla. niin sen huomaa.