Laulaminen ›

Olen nyt vasta alkanut huomata, että kärsin itse asiassa aika pahoistakin esiintymisjännitysoireista: Kesken esiintymisen alkaa inhottavasti ja aika voimakkaastikin tökkiä ja yököttää. Kysymys ei ole siitä, etten osaisi sitä mitä olen tekemässä, vaan sitä, että jännitän juuri niiden oireiden ilmestymistä. Vaiva on todellinen ja äärimmäisen vittumainen - tiedättekö ketään, kenen kanssa asiasta ja sen hoidosta voisi keskustella?

Päätohtorit on hyviä tuossakin asiassa..
Terveys(arvauskeskuksen)keskuksen kautta kohti psykologia niin johan rupeaa helpottamaan.
 
Mieli on niin jännä otus,kun se saa fysiikankin kiukuttelemaan tahtoessaan..

Oliko se Päivi Arjas kuka oli kirjoittanut esiintymisjännityksestä kirjan "Iloa esiintymiseen" tjsp. Siellä oli ihan hyviä juttuja. En lukenu kokonaan mut katkelmia sieltä täältä. Suosittelen silti noidenkin pätkien perusteella.

Minähän olen ollut laulu-urani alussa aivan totaalisen esiintymiskammoinen ja jännittämisellä pilannut joskus esiintymiseni kokonaan..Yleensä joissain tyhmissä laulukilpailuissa.=)
 
Keikkailu vei suurimman osan jännittämisestä pois, mut tietysti jotkut tilanteet hiukan jännittää, mutta kuitenkin niin, että pystyn hallitsemaan sen jännityksen.Ja monesti sitä just jännittää eniten sitä, että alkaa jännittää. ..JA sitten kierre on valmis.
 
Kannattaa kokeilla jotain beetasalpaajaa.Lääkäri varmaan määrää, jos vaan kertoo tilanteensa.Niiden avulla sydän ei hakkaa, eikä kädet tärise,eli ne poistaa niitä fyysisiä jännitysoireita,mitä ne nyt kenelläkin on..
Mistään rauhoittavasta tai riippuvuutta aiheuttavasta lääkkeestä ei siis ole kysymys.Itse sain beetasalpajien avulla jännityskierteen katkeamaan. Nykyään niitä en enää tarvitse, koska en enää "jännitä jännittämistä."=)

En tiedä onko jännityksestä vai mistä mutta esimerkiksi karaokee laulaessa tulee heti kauhee vapinä ja tärinä vaikka pystyiskin vetään "täysillä". Adrenaliiniako?

Täällä yksi raadin edessä esiintymistä mielettömästi jännittävä. No. Ehkä jonain päivänä yleisön edessä saavutettava rentous on läsnä myös arvostelutilanteessa. Onneksi joskus on tullut myös onnistuttua pääsykokeissa/koelauluissa, että ei ne kaikki aivan penkin alle ole menneet. :D
 
Paras apu jännittämiseen on huolellinen valmistautuminen.

Vaikka nyt ei jännitys hirveästi tunnukkaan lavalle mennessä niin ennen ensimmäistä biisiä se ilmenee suun täydellisellä kuivamisella. todella ärsyttävää jos tulee kiireellä lähdettyä lavalle ja ei kerkeä juoda juuri ennen esitystä. myös tietyissä biiseissa joissa on nopea tahtista laulua alkaa yökötys tunne tulla pintaan.
Erikoista mielestäni on että en tunne jännittäväni mutta suun kuivaminen kertoo että jännittää.

Olen nyt vasta alkanut huomata, että kärsin itse asiassa aika pahoistakin esiintymisjännitysoireista: Kesken esiintymisen alkaa inhottavasti ja aika voimakkaastikin tökkiä ja yököttää. Kysymys ei ole siitä, etten osaisi sitä mitä olen tekemässä, vaan sitä, että jännitän juuri niiden oireiden ilmestymistä. Vaiva on todellinen ja äärimmäisen vittumainen - tiedättekö ketään, kenen kanssa asiasta ja sen hoidosta voisi keskustella?
 
Beetasalpaajat auttavat käsien tärinään ja fyysisiin oireisiin, mutta kannattaa niitä kokeilla ennen tärkeätä keikkaa, koska olen kuullut niistä ristiriitaisia kommentteja.
Itse jännitän aika paljon (varsinkin näin vanhemmiten). Olen yrittänyt psyykata itseäni pitkään, että en pelkäisi mokia. Niitähän tulee aina ja paljon ;). Jännä juttu on, että soittamista ja svarsinkin säestämistä en jännitä yhtään, mutta laulaminen solistina on aivan eri asia. Jotenkin luotan, että muistan kappaleen soinnut, mutta unohdan sanat.
 
Tuo kirja näköjään täytyy tsekata itsekin.
 
P.S: Jos kesken esityksen yököttää, tarkista että pasuunan suukappale ei ole liian syvällä suussasi ;)

Itse jännitän aika paljon (varsinkin näin vanhemmiten).
 
Aika moni esiintyvä taiteilija on sanonut, että itsekritiikki kasvaa suuremmaksi, kun tulee taitavammaksi.
 
Itsessäni tunnistan piirteitä juuri siitä, ettei minulle itselleni oikein mikään suoritus kelpaa, vaan löydän aina jotain, jonka olisin voinut tehdä paremmin.
 
Tämmöinen täydellisyyden tavoittelu aiheuttaa varmasti myös jännitystä, ei tosiaan anna itselleen lupaa mokata, vaan vaatii aina itseltään sitä parasta.Ja usein se sitten kostautuu liian jäykkänä ja suorituskeskeisenä esiintymisenä..yleensä silloin, kun kyseessä on jokin tärkeä, vaikkapa arvosteltava juttu..Ei tosiaan hyvä.=)
 
Paremman suorituksen kun varmasti saa ns. "heittäytymällä" hommaan täysillä turhaa pingottamatta..Helpommin sanottu kuin tehty..(Mutta joka kyllä keikalla onnistuu jossain vaiheessa..ei ehkä ihan eka kappaleen aikana tosin..)

Aika moni esiintyvä taiteilija on sanonut, että itsekritiikki kasvaa suuremmaksi, kun tulee taitavammaksi.
 
Näinhän se tahtoo olla. Jotkut kutsuvat ilmiötä "Ogeli-kramppaukseksi"

Näinhän se tahtoo olla. Jotkut kutsuvat ilmiötä "Ogeli-kramppaukseksi"
 
Joku semmonen se perkele on, koska tää tulee just semmosissa jutuissa, joissa mä oon hyvä. Eli ilmeisesti jännitän jännittämistä.
 
Lääkeitä en haluais käyttää - enkä konjakkia.

mä en kanssa innostu lääkityksestä,koska kaikki tapahtuu päänsisäisitä ajatusmalleista,jotka johtavat fyysisiin tuntemuksiin.
On paljon kirjoja mitä lukea,mutta luulisin että kaikissa on sama "pohjavire"
Tunnista ajatuksesi,tunnista Jännitys,pura se.
Mä olen viime aikoina lukenut jonkin verran ahdistus,paniikki ym.Häiriöistä ja niissä on paljon samankaltaisuutta kuin esiintymisjännityksessä.
 
Edelleen kannatan päätohtoria,jos on varaa.Ikinä ei ole haitaksi puhua asioistaan ammattilaiselle,vaikka asia olisi omasta mielestään pienikin.
 
Hallitsematon Esiintymisjäännitys ammattilaiselle ei musta ole kyl kovin pieni asia.

Mulle tuli kans esiintymisjännitysoireita yhdessä vaiheessa aivan kauheasti. Tilanne kärjistyi siihen, että en pystynyt enää ollenkaan soittamaan/laulamaan toisen ihmisen/ihmisten läsnäollessa.
 
Muutama hetki terapiaa ja itsetunnon boostausta ja ihmisenä kasvamista. Jokainen tekee virheitä ja oikeasti siellä lavalla on kiva olla.
 
Päänsisäiset asiat on aina niin vaikeita, itse en lähtisi heti beetasalpaajaa ottamaan vaan hakisin muita reittejä apua jännitykseen.

Tämä on kuin minulle tehty ketju. Homma on kuitenkin ihan yleisellä tasolla. Jännitys ei ilmene mitenkään erityisesti keikoilla - joskus jännittää, joskus ei. Ongelma on se, että usein kroppani reagoi jännitykseen. Olen joskus saanut todella vastenmielisiä oireita jännityksestä, ja pelkään niitä fyysisiä oireita, en itse tilannetta. Jotenkin tietoisesti arvioin omaa mahdollisuuttani onnistua jossakin tilanteessa, ja jos kertoimet eivät ole tarpeeksi hyvät (=99,9% minulle), veikkaan että alkaa jännittää (fyysiset oireet tulevat), ja sitten alan jännittää sitä, että tulevatko oireet. Silloin ne yleensä tulevat. Kyse on siis omasta ennustuksesta, joka toteuttaa helposti itsensä, jos sen ennustuksen erehtyy tekemään.
 
Tämä alkoi joskus vuosi tai pari sitten, sitä ennen homma ei ollut todellakaan niin iso juttu. Oikeastaan en ole yhtään varma, että sitä ylipäätään oli. Sittemmin opettelin psyykkaamaan itseäni, ja opettelen edelleen. Se alkaa pikkuhiljaa tuottaa hedelmää. Ratkaisuni ongelmaan on siis ollut jonkinlainen itsesuggestio.
 
Kehitän hyvissä ajoin päässäni toimintamallin, jolla selviäisin tilanteesta, jos jotain muka menee pieleen. Kun tiedän (uskon), että tilanteesta selviää kehittelemälläni toimintamallilla, sitä ei ole enää aivan niin paljon syytä jännittää. Toinen itselleni tärkeä tekijä on ollut juurikin se, pystynkö hallitsemaan tilanteen. Sen sijaan että toivoisin hartaasti jonkin homman onnistumista, totean itselleni, että "se onnistuu, kun minä teen kaikkeni ja laitan sen onnistumaan". Vaikeinta hommassa on tietenkin ollut saada itsensä uskomaan omia juttujaan.
 
Aiheeseen liittyen tuli mieleen itse esiintymisen toteuttamisesta seuraava, joka itselläni oli myös joskus ongelmana. Kun vaikka soitin jotain keikalla, niin päällimmäisenä mielessä olikin ajatus "apua, meneeköhän tämä nyt hyvin" sen sijaan, että päällimmäisenä olisi ollut se, miten jokin juttu soitetaan. Pitäisi siis pystyä keskittymään olennaiseen. Toki silloin kun jännittää, se voi olla vaikeaa.
 
Kun saa omilla "selviytymismenetelmillään" edes yhden ison onnistumisen kokemuksen, ensimmäinen askel pois noidankehästä jo otettu. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville. Tiedän kuinka iso juttu jännitys voi olla.

Erittäin hyvin puhuttu!!
Juuri noita sisäisiä dialogeja/monologeja pidetään syypäänä sekä paniikkikohtausten alkamiseen,jännitysoireisiin,yleistenkulkuneuvojen ahdistukseen..jnejnejne.Lista jatkuu..
 
Siksipä se negatiivinen sisäinenpuhe pitäisi saada vaimennettua positiivisella itsesuggestiolla!
Sepä ei olekaan sit kaikille yhtä helppoa.

...pelkään niitä fyysisiä oireita, en itse tilannetta...
 
Juuri näin mullekin kävi!
 
Nyt tuntuu, että olen päässyt asian herraksi - eli kun tajusin tilantee ja ymmärsin sen, oireet katosivat lähes kokonaan - tosin tunnun välttelevän vieläkin joitain biisejä, joiden kanssa nimenomaan oli ko. ongelmaa.

En tiedä onko jännityksestä vai mistä mutta esimerkiksi karaokee laulaessa tulee heti kauhee vapinä ja tärinä vaikka pystyiskin vetään "täysillä". Adrenaliiniako?
 
Toiset vetää muutaman pirtelön ennen sitä. Mutta olen huomannut että liian monta huurteista alkaa jo vaikuttamaan vireeseen vaikka selvinpäin vetäisi kuinka hyvin (ei falskisti).

Näinhän se tahtoo olla. Jotkut kutsuvat ilmiötä "Ogeli-kramppaukseksi"
 
Ogeli kramppi :D HOHO Mä en ainakaan oo Ogelikramppeja koskaan kokenut vaikka siellä aikanaan olin täydet 7 v.

Juu itselläni tuo jännittäminen ei ole koskaan ongelma keikkatilanteissa mutta esim. soundcheck jonkun tuntemattoman ja v***levan miksaajan kanssa aiheuttaa jonkun verran jännitystä. Ja sitten jos joutuu jonkun 3 ihmisen raadin eteen soittamaan jotain niin sillon jännittää niin paljon että soitto on korkeintaan puolitehoista jos sitäkään. Puhallinsoittimella (itselläni trumpetilla) soittaminen ainakin sabotoituu jännityksen takia täysin, sama on laulamisessa. Kitaran soitossa se ei taas vaikuta niin häiritsevästi...
Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle sanottakoon että pyrkii tekemään enempi niitä esiintymistilanteita mitkä ei jännitä ja sitä kautta se helpottuu, luulisin. Ja yksi mikä itsellä on monesti aiheuttanut järjettömiä määriä jännitystä on bändikavereille näyttäminen. Ei kylläkään omassa pääprojektissa, mutta jossain tilanteissa kun tuntemattomampien kanssa soittaa esim. jossain Big Bandinssa ja tuntee olevansa jotenki alakynnessä ja näyttämisen tarpeessa.