Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli: miksi sitten ei yleisesti tehdä scarf-jointilla lapoja, enkä tarkoita pelkästään Gibsonia.. Miksi esimerkiks PRS ei ole tehnyt "hyvin"... Tai Ibanez..
 
Taitaa vaan soittajat alkaa poraamaan jos näkevät "jatketun" kaulan. Ei riitä soitintehtailla pokka, vaikka klassistyyppinen liitos olisikin ilman muuta fiksumpi.
 
(Otsikkoon nähden mennään roimasti offtopicin puolella, mutta liittyyhän tämä kaiken kaikkiaan aloitusviestin problematiikkaan.)

Miksi esimerkiks PRS ei ole tehnyt "hyvin"
 
PRS:llä lapakulmat on kyllä varsin pienet (~9-11 astetta) ja lapa muutenkin aika lyhyt, vaakatasossa katsottaessa lavan pää ei ole kovin paljon kaulaa alempana.
 
Itse olen ainakin sitä mieltä, ettei harrastajalla taida olla paljon perusteita olla käyttämättä scarf-liitosta ja syiden suunnan vaihtoa sekä volutea. Ellei sitten tahdo tehdä 'just'.

Tähän keskusteluun heittäisin vielä kommentin liittyen juuri siihen mystiseen Les Paulin kaulakulman kestävyyteen.Nimittäin alkuperäinen Honduras mahonki on eri puuta ominaisuuksiltaan kun vertaa tähän nykyiseen, mistä noi nyky Lespat tehdään.En sitten tiedä noista Giban custom shop tuotteista, mutta ainakin tavallinen sandart lespa on vähän "pahvimahonkisen tuntuinen".Itselläni oli joskus palanen vanhaa Honduras mahonkia ja muistikuva on että se oli aivan saamarin kovaa puuta.Hyvä sitä oli terävällä veitsellä vuolla, mutta just tuo taivutus jäykkyys oli kova.

No, itsehän jo löysit 2 syytä kyseiseen menettelytapaan.. Ja aivan hyvinhän nuo vaikuttaa kestävän ja toimivan.. Edelleenkin on "ensilinjan" keppeinä viiskyt vuotta sitten tehtyjä isolla lapakulmalla varustettuja kitaroita joille ei ole tarvinnu tehdä mitään remonttia.. Miksi katkaista värähtelevää osaa tarpeettomalla liimasaumalla, jos sen voi yhdestäkin puusta tehdä?? ;)
 
No toi on lähinnä arvokysymys. Jos esimerkiksi se ulkonäkö on tärkeämpi juttu kuin kestävyys. Mun mielestä se on lähinnä turhamaista, ettei yhtä liitosta kaulassaan kestä. Liimasauma on tuossakin tapauksessa rakennetta jäykistävä ratkaisu, joten "värähtelevän osan katkaisu" on vain hyväks.
 
Ja kyllähän mikä tahansa kestää, jos lasivitriinissä säilyttää. Itse vain hahmotan sähkökitaran ensisijaisesti välineenä, joka monesti joutuu olosuhteisiin ja tilanteisiin, joissa kestävyys on hyväksi.
 
Antonio Stradivarikin teki yhdestä puusta, ja viulun kaulan ja "lavan" eli scrollin välissä on jos mahdollista, vieläkin vähemmän puuta. Ja volute kylläkin...
Eli: miksi sitten ei yleisesti tehdä scarf-jointilla lapoja, enkä tarkoita pelkästään Gibsonia.. Miksi esimerkiks PRS ei ole tehnyt "hyvin"... Tai Ibanez..
 
Viulu on ihan eri soitin. Siinä ei käytetä teräskieliä.
 
Juzzu tohon loppuun jotain vastasikin, mutta mulle on kyllä ihan yhdentekevää, miten mikäkin valmistaja soittimensa valmistaa. Itsessään se, että joku valmistaa jollain tavalla, ei kerro mitään valmistustavan hyvyydestä tai huonoudesta. Valmistustavan hyvyys tai huonous perustuu tässä tapauksessa puun ominaisuuksiin.

No juu, on sellainen koputustesti.Hyvässä puussa on sellainen soiva "klangg.." ääni.Itselläni on jemmassa mahonkilankku joka on ostettu Puukeskuksesta v.-88, mutta kun se ei vaan soi.Kun korvan painaa kiinni lankkuun ja vaikka rystysillä koputtelee kuuluu sellainen dempattu lyhyt ääni.Kyllä se jokin mahonkilajike varmasti on ja siis kuivunut nyt 19 vuotta. Tein siitä aikoinaan Bodyn puoliskot bassoon missä kaula kulki rungon läpi ja jossa oli vaahterakansi siinä meni hyvin täytepuuna.Se basso on vieläkin itselläni ja soi hyvin ,hyvän vaahtera keskipalkin ja wenge-otelaudan ansiosta.Kokeilin juuri uutta St. Lespaa ihan osto mielessä, vaikka hintaa oli 2480 e. kitarassa oli kaulassa useita kohtia joissa ääni ei soinut kunnolla.No ei ehkä ollut säädöt ihan kohdillaan ja varmasti kieletkin jo testauksista kulahtaneet.Työn jälki oli ihan ok.,syyksi miksi kitara ei soinut tasaisesti veikkaisin puiden laatua.Tai sitten on vaan niin se Fenkun pidemmän skaalan sointi niin selkäytimessä että Gibson kuulostaa vaan auttamattomasti "väärältä soundilta".Niin kyllä kai se Mahongin ostaminen on vähän arpapeliä, mutta se kai nyt tiedetään että eroja niissä on.

Työn jälki oli ihan ok.,syyksi miksi kitara ei soinut tasaisesti veikkaisin puiden laatua.
 
Mulla ei oo soitinrakennuksesta kovin kummoisesti kokemusta ja näkemyksenkin kanssa on vähän niin ja näin, mutta melkein voisin väittää että tuossa on kuitenkin sulla mainittu se kaikista tärkein pointti - hyvin soiva puu on kaiken aa ja öö.
 
Tai sitten on vaan niin se Fenkun pidemmän skaalan sointi niin selkäytimessä että Gibson kuulostaa vaan auttamattomasti "väärältä soundilta".
 
Yep, kyllähän se lyhyt skaala vähän tuhnumpi on, mutta toisaalta, oma miellyttävä(?) ominaissoundi siinäkin on. Mistä kukin aina tykkää :o)
 
Tein viime vuonna kokomahonkisen lespa-tyylisen kitaran 25.5" skaalalle. Siihen tuli varmaan paras akustinen soundi jonka olen omiin tekeleisiini saanut.

Itse olen yhden ainakin yhden lespan rungon tehnyt käsittääkseni hondurasin mahongista. Nimen omaan 'käsittääkseni' juuri siksi, ettei sen työstäminen ainakaan dramaattisesti eronnut muista mahongeista joiden kanssa olen touhunnut. Höndyyriäläisenä sen ostin.
 
Muistaakseni Ruokangas on sanonut, jotta nykyajan Hondurasin mahonki ei ole sitä samaa Hondurasin mahonkia kuin sillon joskus. Nimi on sama, mutta se ei ole sitä "legendaarista" Hondurasia.
 
Toki voi olla mahdollista jotta muistan väärin. Ja voihan olla mahdollista jotta tuo on Ruokankaan mainospuheita, mitä kyllä toisaalta ihmettelisin kovasti...
 
LP:n kestävyydestä... Eeeh, kitara on juu työkalu kuten joku totesikin. Ja kovasti tuntuu tuo LP kestäneen käyttöä? Kovassakin keikkauksessa.
Toki, jos se lapa saa sopivanlaisen kolahduksen niin kyllähän siinä ikävää jälkeä voi tulla. Tosin, sama homma lienee monessa muussakin ritsassa jossa sitä kaulan ja lavan liitoskohtaa ei ole mitenkään vahvistettu.

Muistaakseni Ruokangas on sanonut, jotta nykyajan Hondurasin mahonki ei ole sitä samaa Hondurasin mahonkia kuin sillon joskus. Nimi on sama, mutta se ei ole sitä "legendaarista" Hondurasia.
 
Oma puuni oli wanhaa varastoa. Kuinka wanhaa, sitä en tiedä. Pitäis varmaan kysellä.
Toisaalta, eipä hondurasilaista kai uutta varastoa voi ollakaan :o)

Oma puuni oli wanhaa varastoa. Kuinka wanhaa, sitä en tiedä. Pitäis varmaan kysellä.
Toisaalta, eipä hondurasilaista kai uutta varastoa voi ollakaan :o)
 
Heh, niimpä. Siksipä siis kai kutsuvat jotain mahonkia nykyään hondurasiksi vaikka ei sitä oikeasti olekaan...
 
Mutta se on siistiä jos sulla on moista. :-) Sulla on sitten niinku kai vintage ritsa tehtynä? Höhö!

Pitkästytän teitä hieman, sori:
 
Termi "mahogany" viittasi alunperin lajiin Swietenia mahagoni, tunnetaan myös nimillä Spanish ja Cuban Mahogany. Myöhemmin termi ulotettiin käsittämään myös laji Swietenia macrophylla, joka tunnetaan paremmin nimellä Honduras Mahogany. Viimeksi mainittu juuri se tunnettu ja arvostettu kitarapuumahonki, kaiketi ominaisuuksistaankin johtuen.
 
Nykyään kaikki Swietenia-lajit ovat suojeltuja, joten vaihtoehtoja täytyy käyttää jollei varastoista löydy. Yksi sellainen on Khaya (African genus Khaya). Khaya on sukua Swietenialle, ja se tunnetaankin myös nimellä African Mahogany.
 
Jossakin topiikissa taannoin ihmeteltiin kuinka joku vanha puuseppä ei pitänyt Khayaa oikeana mahonkina. Ylläolevan valossa ymmärrän miksi näin, etenkin kun sen ominaisuudet ovat kaiketi hieman erilaiset kuin aiemmin mainittujen. Siitä huolimatta, Khaya on Swietenian lisäksi ainoa lajike joka on yleisesti "mahogany" nimikkeen alle hyväksytty.
 
Vaikkakin yleisnimitys mahogany liitetään useisiin muihinkin lajeihin, aina erilaisia filippiiniläisiä mahonkilajeja myöten, luonnontieteellisen lajijaon
perusteella "oikeita" mahonkeja ovat vain tietyt lajit. Nimillä sinällään aina niin pilkunpäälle väliä...mutta sitten taas, pakkaa sekoamaan jos mahonki on kovaa tai ihan höytyvää ja vaaleaa tai tummaa tai jotain siltä väliltä.
 
Sama puukaan ei aina näytä olevan samaa puuta, vai mites tämä nyt meni...
 
---
Lähteinä mm. Wikiä, Meksikon sekä Väli- ja Etelä-Amerikan luontosivustoja. Yhdistelyt ja kommentointi omasta päästä, toivottavasti ei puusta.