Kitarat: kitarakamat ›

olen. ainakin melkein... straton nauhat kun vaihtaisi korkeammiksi, pedaaleita hallittua muuten kuin yksitellen painelemalla ja olisi vielä les paul, teräskielinen, 12/6-kielinen kaksikaulainen, ja danelectro tai toinen les paul slidesäädöissä, niin homma olisi jokseenkin reilassa. heh...

Olen tyytyväinen.

Mä oon muuten täysin tyytyväinen, mutta ku piru vie pitäis saada se telen vire-ongelma ratkaistua.
 
Mulla kans sama juttu oman telen kanssa. Vire ei meinaa pitää.

Olen, vaikka en olekaan. Jotain pitäisi saada lisää, vaikka entisiäkin on liikaa.

No tänään menee marsu uudelle omistajalle, että saan rahaa uuteen kitaraan (Washburn RS980). Tällä hetkellä on neljä kitaraa: Tämä ibanez jonka vaihdan siihen wb:hen, yksi omatekemä (lue: -rekonstruoima) strato ja kaksi akustista, teräs- ja nailonkielinen.

Sähkökitaroihini olen tyytyväinen, mutta 6-kielinen akustinen on aikas huono. Särö- ja hiukan likaiset soundit ovat siinä, mutta puhtaisiin en ole ihan tyytyväinen. Marsu kun on rokkikone, ja flexu ei ole ihan sama kuin Fender tai Vox. Eikä Koch-marsuyhdistelmäkään vie puhtaissa soundeissa ihan perille asti.

No, en ole tyytyväinen korean les pauliini, en myöskään vahvistimeeni (tai olen, mutta tämä on vain "harjoittelu"styrkkari) enkä efekteihini. Kitaratilanne pitäisi parantua uudella Ibanezilla ennen kesää, myöskin kesällä pitäisi aloittaa oman kitaran väsääminen (taitaa tulla ikuisuusprojekti), myös jossain vaiheessa pitäisi ostaa kaverin vanha fenkku ja väsätä se lähes kokonaan uusiksi, ja sitten vielä nuppi+kaappi... Pahalta näyttää :)
 
EDIT: Niin, ja tuo yksi hajonnut klassinen saisi vaihtua ehjään. Toiseen klassiseeni olen kyllä tyytyväinen, tosin sen hinnalla olisi jo ostanut sen nupin+kaapin...

Olen tyytyväinen, mutta lisää silti pitäisi saada. Tosin kun kaikkea ei ole onneksi kokeillutkaan niin ei osaa kaivata sitä mistä ei tiedä. :)

Terve
 
Kotona 20-vuotias trankkuvaffari toimii ja kuulostaa vallan mainiolta, mutta annas olla kun pääsen treenikämpälle "parempien" laitteiden kanssa touhuamaan, niin kohta ei mikään soundaakaan enää hyvältä.
Tavoittelemani soundi on kyllä kirkkaana pääni sisällä, mutta ei ole aivan vielä sellaisenaan löytänyt tietään ulos kaiuttimista :)
...mutta tulevaisuudessa varmaankin.
 
...Anteeksi vuodatukseni. Lähden..vessaan.
Saat. Muistithan pestä kädet?

Olen tällä hetkellä kai ihan tyytyväinen ehkä. Lisää pitäisi silti saada uusia ja erilaisia vehkeitä.

Olen tyytyväinen soittokamoihini

Olenpa kohtalaisen tyytyväinen. Itse kamat on ihan kunnossa monen vuoden hakemisen jälkeen, mutta putkiremontti pitäisi Jubileeseen tehdä ja Les Pauliin pitäisi tehdä etumikin puolitusmahdollisuus. Uuden akustisen ostan heti kun työt alkaa ja saan rahulia siihen. Martin lähtee pakettiin. Sit ei vituta!;)
 
Efekteiden kanssa pelleilyn onneksi tajusin lopettaa, kun tajusin ettei niiden avulla saa "sitä" soundia koskaan. Tässä vihje joka säästä loppupeleissä paljon rahaa ja harmaita hiuksia: osta hyvä kitara ja hyvä vahvistin, sitten kun ne on kunnossa, niin vasta SITTEN ryhdy kokeilemaan efektipuolta. Jokuhan sen jo joskus sanoikin että "hyvä särö kaivetaan vahvistimesta ja huono purkeista", mikä pitää mielestäni helvetin hyvin paikkaansa.;)

Ovela ja koskettava kysymys Plutolta. Minäkin olen tänään tyytyväinen kamoihin mutta huomenna joku on ehkä vialla ja ylihuomenna taas olen tyytväinen. Eli vika on ehkä enemmän miehessä kuin miehen vehkeissä, mielenlaatu kai vaihtelee.

Mulla on vielä paljon ostettavaa ja kuolattavaa. Sitten ku olen kitarakamat saanu suhtkoht kohilleen, siirryn varmaan kosketin puolelle tuhlailemaan olemattomia rahoja.
 
Koskahan tuota soitin-addiktiota aletaan virallisesti vertailemaan alkoholsmiin sunmuihin?

En ole. Vahvistinta olen hankkimassa ja kitara on huono strato kopio. Akustinen on nyt ihan riittävä.

On se muuten perkele. Tässä parisen kuukautta olen ollut Laney VC30:sen onnellinen omistaja ja nyt jo suunnittelen vahvarin vaihtoa. Ei voi mitään, voxi pitää saada.
 
Ennenvanhaan oli paljon kivempaa kun sai huoletta soitella ja opetella kaikkea uutta, vaikkakin paskoilla vehkeillä. Nykyään sitä vaan hioo soundia ja haaveilee laitteista joihin ei ole varaa.

Mä oon kyl niin kamafriikki et en oo ikinä tyytyväinen. :) Tai siis kyllä sitä periaatteessa voi olla tyytyväinen, mutta aina tulee olemaan JOTAIN mitä haluaa. Oon aika soundifriikkikin, eli tykkään kuunnella "niitä pieniä eroja". Oon yks iso multiefekti koko äijä.. Tekis tälläkin hetkellä mieli ostaa sekä Bossin OC-3 oktaaveri ja MXRn oktaaveri vaan "sen pienen eron" takia..
 
Mut joko mulle joku kertois että mistä toi GAS on lyhenne?!

Mut joko mulle joku kertois että mistä toi GAS on lyhenne?!
 
Gear Acquisition Syndrome.
 
Olen tyytyväinen, ollut jo vuosikaudet. Mutta siis - liverigiini ja keikkakitaroihini oon tyytyväinen, mutta kun mennään studion puolelle, niin ei kai niitä huippukilkattimia voi koskaan kyllin ollakaan. Kun aina haluais, että olis joka ikiseen juttuun juuri se oikea akustinen, oikea banjo, oikea maniska, oikea ud, oikea saz, oikea bouzouki, oikea sitar, oikea polytambura... ja sit pitäis olla se oikea mikki, oikea etunen, oikea tiski ja oikea mankka ja oikea kuuntelu ja oikea huone ja oikea talo ja oikea maa ja oikea ilmasto ja oikea tuottaja. Ja lasissa oikeaa viiniä.
 
Mutta niin kauan kun riittää, että Gibsonia mättää, ja Marshall tai Fender paahtaa putket punaisena, niin kauan olen tyytyväinen.

Mitään ei tee mieli. Paitsi että sellainen Wah olisi kiva, jonka saisi kytkettyä hyppäämättä sen päälle koko painollaan.