Rock, pop, alternative ›

Uunituore Traveling Wilburys Collection (2CD+1DVD) julkaisu lähti tilaukseen. Mitäs pidätte/piditte Wilbyreiden musiikista?
Aikanaan omistin nuo vol.1 ja vol.3 vinyylinä ja tulihan niitä siihen aikaan suht paljon pyöriteltyä. Varsin nostalgisia hetkiä siis varmasti luvassa varsinkaan kun en ole kuullut kyseistä kamaa vuosiin.

En ole kyllä kuullut bändiä, mutta kiinnostaisi melkeinpä tilata tuo uusintapainos. Hirvittävänä Dylan-fanina jo pelkästään Bobin mukanaolon takia :)
 
Ketäs muita tässä oli mukana, Roy Orbison ja George Harrison ainakin?

Ketäs muita tässä oli mukana, Roy Orbison ja George Harrison ainakin?
 
Tom Petty ja Jeff Lynne

Vol 3 on kyl aika hyvä levy. Tuli kuuneltua joskus aika paljon.

Vol 1 ja Vol 3 ollut hyllyssä jo kolmosen ilmestymisestä asti, mutta pakkohan tuo oli tilata lisäkappaleiden ja DVD:n vuoksi.

Kolmonen kyllä rokkaa enemmän, mutta ykkösellä on todella upeita melodioita, Heading for the Light, Not Alone Anymore jne. Ykkösellä kuuluu se Roy Orbison, jota kolmosella ei enää ollut mukana.

Pitäis tulla tänään tai huomenna tämä paketti postilootaan... Mainiota matskua. Hauska idea tuo bändi, ja saivat vielä kaksi hyvää levyäkin aikaiseksi ilman, että egot romuttivat koko juttua.
 
Aikoinaanhan (kun Harrison oli vielä hengissä) oli jotain kevyttä spekutaatiota netissä, että kuka pitäisi ottaa Orbisonin tilalle. Ainakin Neil Young sai muistaakseni aika paljon ääniä. Mutta eipä tuo bändi olisi enää ollenkaan sama ilman Harrisonia. Orbisonin menetyskin oli vähän liikaa.

Aikoinaanhan (kun Harrison oli vielä hengissä) oli jotain kevyttä spekutaatiota netissä, että kuka pitäisi ottaa Orbisonin tilalle.
 
Del Shannon oli muistaakseni vakavien spekulaatioiden kohteena, mutta äijä heitti veivinsä just samoihin aikohin. Mikä on hirmuinen harmi.

Miksiköhän nuo lisäkappaleet jätettiin alunperin pois? Lyhyitä ovat molemmat levyt, joten ei siinä mielessä luulisi olleen karsinnan tarvetta... Tosin täytyy nyt ensin kuunnella, että jospa ne vaikka ovatkin ihan hirveää kuraa ;)

Mulla on ne kaks vinyyliä ja aina sillon tällöin niitä tulee kuunneltua. Mukava tunnelma niissä on, sellanen leppoisa muutaman kepun nousufiilis, laulattaa.

Tuli just katsottua tuo dvd ja oli ihan mielenkiintoista pätkää sessioista. Levyjen masterointi vaikutti myös erinomaiselta vaikka hyviltähän ne soundit taisivat silloinkin kuullostaa ainakin vinyyliltä. Monet tuon ajan cd-levyt ovat soudillisesti selvästi vinyyliä heikompia.

Ostin sitten kyseisen paketin ja nyt ensimmäisen lätyn kuunnelleena täytyy sanoa, että toimii. Hiton rento ja välitön tunnelma saatu vangittua musiikkiin. Roy Orbisonin ääneen ihastuin nyt täysin peruuttamattomasti, pitänee jokin kokoelma mieheltä hankkia ensi tilassa.
 
Parastahan tässä on se, että vielä on tuo toinen levy ja DVD korkkaamatta. Orbison tosin taisi menehtyä jo ennen tuota Vol. 3:sta, vai olenko aivan kuutamolla?

Mitäs pidätte/piditte Wilbyreiden musiikista?
 
Sen kummemmin analysoimatta ja perustelematta on pakko todeta, että TW:n musa on mulle viimekädessä sitä Oikeata Musiikkia. Siihen sisältyy juuri ne ainekset, jotka ovat minusta musiikin oleellisin osa.

Sen kummemmin analysoimatta ja perustelematta on pakko todeta, että TW:n musa on mulle viimekädessä sitä Oikeata Musiikkia. Siihen sisältyy juuri ne ainekset, jotka ovat minusta musiikin oleellisin osa.
 
Liittynee olellisesti tiimin jäseniin.

Liittynee olellisesti tiimin jäseniin.
 
Kieltämättä :) Ja myös siihen, että alunperin ehkä hieman eri näkökohdilta ponnistaneet, mutta sielultaan samanhenkiset pelimannit ymmärsivät tuollaisen kimppakivan päälle.
 
Harrisonin melodisuus, Dylan tarkkavainuisena havainnoitsijana, Lynnen näkemys siitä kuinka biisit toimii ja Orbisonin pateettisuus plus uniikki soundi on sellainen mikstuura, mikä toimii mulle.
 
Niin, ja siihen päälle vielä härögrooven mestari Keltner :)
 
-Hyvä musa on monestikin aika yksinkertaista. Yhtä yksinkertaista kuin me ihmisetkin, kaiken sen virkkaamisen ja turhanaikaisen pohtimisen jälkeen-

Harrisonin melodisuus, Dylan tarkkavainuisena havainnoitsijana, Lynnen näkemys siitä kuinka biisit toimii ja Orbisonin pateettisuus plus uniikki soundi on sellainen mikstuura, mikä toimii mulle.
 
Niin, ja siihen päälle vielä härögrooven mestari Keltner :)
 
Tom Petty narisevin laulusoundein sopi myös mainiosti joukkoon.

Ehdottomasti kaikkien aikojen kovin ns. "superbändi". Vol 3 minulla on ollut c-kasettina sen ilmestymisestä lähtien ja kun näin kaupassa tämän uuden 2cd/dvd-paketin niin ei siinä tullut sekuntiakaan epäröityä vaan paketti lähti saman tien matkaan. Tällaista musiikkia ei voi kuulla liikaa.

Joskus käytiin Marlowen aloittamaa keskustelua Q-lehden valitsemista kaikkien aikojen huonoimmista levyistä ja Wilpureitten Vol. 3 oli päässyt lehden listalle, ei tosin kärkikymmenikköön. Kertoo varmaan enemmän levyyn kohdistuneista odotuksista kuin varsinaisesta tasosta, luulen ma.

Mielenkiintoinen Lynnen ja Pettyn haastattelu:
http://travelingwilburys-popup.artists.warner.de/