Lyriikka ›

kiittämätön, pikkuinen mukula!
Mutsi huutaa ikkunasta ja
mä juoksen, kuin henkeni hädästä,
auto väistää mun edestä,
 
vapaus, villi vapaus
ja elämä,
täällä tänään, liian lähellä,
kurkkua kuristaa, ahdistaa,
pitäis juosta lujempaa..
 
miten paljon vielä, miten paljon vielä,
kuinka kauaksi, vielä täytyisi..
paljon vielä, miten paljon vielä, aina toisten tiellä..
 
Faija tuskin muistaa mun nimeä,
se on aina poissa ja veljellä,
liian suuri vastuu olla,
parempi, kuin perheen nolla,
 
pikku siskoa, ei enää kiinnosta,
se on löytänyt onnensa muualta,
näin mä sen joskus,
toisella puolella,
liian kovaa virtaa, joen takana
 
miten paljon vielä, miten paljon vielä,
kuinka moneksi, muuttua täytyisi,
paljon vielä, miten paljon vielä, aina toisten tiellä
 
Ei loppuun asti riitä tää,
se loppu ennen, kuin koskee ehdin,
edestäni riistetään,
Ei loppuun asti riitä tää,
mun täytyy jälleen yrittää,
alusta asti, itseni ylittää,
en suostu jättämään..(enää mitään- )
kesken
 
Eno tuskin pitää mua kakarana,
mut se silti ei nää mussa aikuista,
eikä kukaan oikeesti halua,
nähdä samoja asioita,
 
kummit kasvoivat ohi
jo kehdostani,
Iso-äiti mua kirjeessään kiitteli,
vaan kun olen taas poissa,
ei mua kukaan nää,
pelkkä riiviö pentu,
mun jälkeeni jää..
 
miten paljon vielä, miten paljon vielä..
 
Ei
loppuun asti riitä tää,
Loppu, ennen aikojaan riistetään,
ennen kuin koskee ehdin-
katoo kaikki edestäni ja nään-
 
ei loppuun asti riitä tää,
mun täytyy jälleen yrittää,
alusta asti, itseni ylittää-
en suostu enää jättämään-
kesken mitään-