Laulaminen ›

kuinkas TE opitte laulamaan? ja kuinka kauan siihen meni että olitte tyytyväinen ääneenne?
 
Laulamalla. ;) Pienenä kävin musiikkiopistossa sellaisessa ihmeen laulu-leikkikerhossa, jossa ei paljon muuta tehtykään kuin hoilotettiin kaikkea iloista mukavien taputusleikkien tahtiin. Harmi vain, että hieno harrastus loppui muutaman vuoden jälkeen, kun kenelläkään ei olisi ollut aikaa viedä minua varsinaisille tunneille sen jälkeen, kun olin liian iso siihen kerhoon... Erilaisia "laulutekniikoita" olen sitten myöhemmin yrittänyt harjoitella veisaamalla jonkin levyn tahdissa.
 
Ääneeni en varmaan koskaan tule olemaan tyytyväinen. Nauhoitettuna lauluni kuulostaa aivan hirveältä, sellaiselta voimattomalta kähinältä, jota kuulee paljon jossain hitaissa ja surullisissa hempeily biiseissä. Omaan korvaan ääni kuulostaa turhan matalalta, mutta muuten sentään ihan siedettävältä.

En koskaan ole oppinut laulamaan=) Olen sitä mieltä, että laulamista on lähes mahdoton opetella kokonaan, eli jos ei ole lahjoja/ääntä, niin laulajaksi ei ole asiaa! Jotain epävireistä rääkymistä voi kyllä harrasta(lue: meikäläisen "laulu"), mutta kyllä ne oikeat laulajat ovat asia erikseen...

huomasin ja että mun ääni toimii ihan eri tavalla eri kappaleissa ... osin noiden esikuvien johdosta. Erilaiset kappaleet vaikuttivat äänen eri osiin, jne.... Valitsin sellasen "repertoaarin" jolla sain harjoitettua koko äänialaa. Ja tarpeeksi kauan kun niitä tahkosin (ajatuksella, tunnustellen, miettien), niin ääni muuttui taas omaksi, mutta soi paremmin, syvemmin ja laajemmalta alueelta. --> Pyydettiin tuomaan pikkujouluihin kitara ("tosson lauluvihko, aikaa viikko").
 
Tossa olen Peten samaa mieltä että se oma ääni sieltä pitäisi löytyä. Siksi olenkin vältellyt Rautavaaran ja Junnun tulkintoja, ne kun tahtovat omaan tulkintaan tunkea väkisin.
 
Rautavaaran lauluissa saa vaan oman äänen soiman alarekisterissä parhaiten, mieluusti kyllä laulan Janne Tulkkiakin, (toki paljon muutakin) joka laulaa monasti hyvin matalalta. Se vaan tuntuu sopivan minulle.
 
Silti yritän saada äänen soimaan omana ja "muhevana". Ylärekisterissä on paljon kehittämistä tuossa värissä ja täyteläisyydessä.
Alaäänet kuulemma soi jo aika hyvin joskus.
 
Alunperin paras rekisterialueeni oli n A - a. #F ei tahtonut onnistua. nyt jopa diskantti d menee jotenkin joskus, mutta eikös se ole kuitenkin miehillä oktaavia alempi kuin nuoteissa?
 
Alhaalta kai jo menee E:kin aika hyvin, ehkä alempaakin, josta moni kipale alkaa.
 
Myös olen sitä mieltä että se paras ja omin alue ensin kunnolla hanskaan ja vain varovasti venytellä skaalaa. Olen saanut kuulla että ääntä ei saa nostaa vaan äänihuulia pitää venyttää poikittain tai pitkittäin.
Kyllä vain tuo mielikuva auttaa. Jos ääntä koettaa nostaa kuten nuoteissa, menee kurkku kireäksi ja semmoinen on rumaa kuultavaa.
 
Myös alaspäin mentäessä ei kurkunpäätä pidä laskea eikä päätä kumartaa vaan löysätä ääntä rennosti. Näin olen ymmärtänyt. Mikäli siis oikein olen tajunnut tuon assian.
 
En koskaan ole oppinut laulamaan=) Olen sitä mieltä, että laulamista on lähes mahdoton opetella kokonaan, eli jos ei ole lahjoja/ääntä, niin laulajaksi ei ole asiaa! Jotain epävireistä rääkymistä voi kyllä harrasta(lue: meikäläisen "laulu"), mutta kyllä ne oikeat laulajat ovat asia erikseen...
 
Olipas masentavaa tekstiä tuo. Itse kun vain harrastan laulua, enkä aiokaan oikeaksi laulajaksi, uskallan sanoa että vähemmilläkin lahjoilla voi kehittyä todella paljon.
 
Kyllä ne oikeat sävelet sieltä alkavat löytyä kun vaan on motivaatioita ja halua oppia.
Samoin se ääni sieltä jostain pikkuhiljaa löytyy.
 
Laulaminen on vain niin kivaa ja terveellistä ettei sitä viitsi lopettaakaan.
Kai tietenkin hiukan sitä peruslahjakkuuttakin tarvitaan mutta luulen että sitä on miltei jokaisella jonkun verran.
 
Ja kun lauluharrastajan yleisökään ei ole mitään huippukriitikoita, uskon että itsekin opin vielä hämäämään monta peruskuuntelijaa.
 
Voivat vaikka luulla joskus että osaan laulaa. Väärässä ovat ja sekös minua naurattaa.
 
Ja eivätpä ne kaikki levyttävät artistitkaan monasti kummoisia ole.

Laulamalla, laulamalla ja laulutunneilla (tekniikka).
itse muksusta asti laulanut ja lauluääni on vähän kuin lahja. Tekniikkaa sitten hionut laulutunneilla.

Kyllä ne oikeat sävelet sieltä alkavat löytyä kun vaan on motivaatioita ja halua oppia.
Samoin se ääni sieltä jostain pikkuhiljaa löytyy.
 
allekirjoitan tuon.. kaverini kuulosti toivottamalta tapaukselta, ei ääntä eikä säveltajua ollenkaan. ja kuin ihmeestä, se treenas laulunsa ok-tasoon. :D eihän se vieläkään välillä osu oikeisiin säveliin mutta edistystä tapahtui 1000% :)

En tiedä milloin "opin"laulamaan... Olen aina laulanut ja 6v. v.1979 pääsin mukaan lastenlevylle laulamaan ja lauloin silloinkin jo ihan oikein ja tunteella...
Omasta laulustani olen sitä mieltä että osaan laulaa koska pystyn ammattimaisesti vetämään keikan vaikka olisikin huono päivä jne. Tottakai välillä on ääni kipeä tai muuten väsynyt mutta siihen auttaa sitten taas tekninen osaaminen.
 
Laulaminen ei ole kuitenkaan pelkkää teknistä osaamista( vaikka se on todella tärkeää),mielestäni ihmisen oma sisäinen olemus heijastuu lauluun ja jos on kykyä sitoa lahjakkuus tekniikkaan( ja halua siihen) niin silloin osaa laulaa:-)
 
Näin ajattelen minä..