Kitarat: kitarakamat ›

terveppä terve. mie kirjauduin justiisa tänne ja oon soitellut akustista kitaraa vasta kolmisen viikkoa. kohta on synttärit tulossa ja vanhemmat ehdottivat josko haluaisin sähkökitaran lahjaksi. no mikäpäs siinä.
 
soittotaitoni on siis aivan olematon, kuten myös tietämykseni sähkökitaroista. millaista kitaraa kannattais kattella? itse kattelin semmosta kitaraa kun ESP Viper-400/BLK ihan vaan koska on oikean värinen ja oikean muotonen ja suuri suosikkini devin townsend soittaa espillä. ja mitä tuo 400 tuossa lopussa meinaa kun toisessa paikassa oli samantyylinen kitara mutta 400 paikalla oli 500? onko tommonen liiankin hyvä alottelijalle? onko joitain kitaramerkkejä mitä suosittelisit alottelijalle? semmoinen kitara kuitenkin ettei sitä ihan heti tarvitse uutta ostaa. minkä hintasia yleensä on hyvät kitarat ei tarvi mikään ammattilaisen kitara olla mutta että voi vähän pidempääkin sillä soitella?
 
kiitoksia etukäteen vinkeistä.

siis ltd 400 sarjalaiset on niitä "parhaita" itehän en koskis ltd:hen ees tikulla mutta jos kuitenkin innostus lopahtaa nii sit on menny rahaa hukkaan eli kannattas varmaan joku ibanez rg321 (tiedän kaikki sanoo sen) ja ei kannata sosikki soittajan perusteella valita merkkiä vaan sen mukaan mistä ite tykkää.. merkillä ei väliä kuhan tatsi ja soundit on kohallaan
 
E: anteeksi sekavuus

Mitä "parhaita"?
LTD Deluxet eli 1000 ja 1001-sarjaset ovat LTD:n parhaimmistoa. Noin 1000e hintaluokan värkkejä. Siitä lähdetään alaspäin 400 ja 500-sarjasiin. Sitten 250 ja 200-sarjaset. Edullisempaa osastoa edustavat 100 ja 50-sarjaset.
 
Tuo 400-sarja (entinen 300-sarja muistaakseni) on ensimmäisiä joissa runkona on jotain muuta puuta kuin Agathista. Suosittelen että testaat eri vaihtoehtoja budjetissasi ja valitset niistä mieluisimman, välittämättä merkistä lavassa ja siitä mitä "kaverit sanoo". Ostat siis ITSELLESI sen soittimen.
 
PS. Jos sijoitat noin 400-500e kitaraan ja noin 200-300e vahvistimeen, niin saat ihan hyvät soittokamat joilla soitat pidempäänkin, kuin vain aloittelut. Esim. tuollainen LTD:n 400-sarjanen Viper ja sen kaveriksi esim. Roland Cube 30X tai VOX AD30VT. Pärjää pitkälle kotisoittelussa ja reenailussa.

Mitä "parhaita"?
LTD Deluxet eli 1000 ja 1001-sarjaset ovat LTD:n parhaimmistoa. Noin 1000e hintaluokan värkkejä. Siitä lähdetään alaspäin 400 ja 500-sarjasiin. Sitten 250 ja 200-sarjaset. Edullisempaa osastoa edustavat 100 ja 50-sarjaset.
 
my bad.. empä oo perehtyny noihi ltd keppeihi

Kyllähän oi 400 sarjan kepit on hyviä, mut en suosittele ottaa sellasta 400 sarjan keppiä mis on floikka ku on lisenssi jöötiä... Jos en ois ostanu ny uudeks kepiks tota ibanezin vbt700 keppiä nii yks vaihtoehto ois ollu käytettynä toi ltd mh-400. Kyl toi viper varmaan laatu keppi on ku eikös siin oo emg 81,85 setti valmiina?

my bad.. empä oo perehtyny noihi ltd keppeihi
 
Silti sanot itehän en koskis ltd:hen ees tikulla kun kysytään apua LTD-asiassa? Ei kykene ymmärtämään.

my bad.. empä oo perehtyny noihi ltd keppeihi
 
Ole sitten hiljaa jos et niistä mitään ymmärrä...

Tuo 400-sarja (entinen 300-sarja muistaakseni) on ensimmäisiä joissa runkona on jotain muuta puuta kuin Agathista. Suosittelen että testaat eri vaihtoehtoja budjetissasi ja valitset niistä mieluisimman, välittämättä merkistä lavassa ja siitä mitä "kaverit sanoo". Ostat siis ITSELLESI sen soittimen.

 
Juurikin näin, yksi parhaista vastauksista mitä oon pitkään aikaan lukenut!! Ei ehdotella gibsoneita, esp:tä sun muita, vaan vastataan kysymykseen! Plussat lähtee!! Minäkin väitän samaa, että ei sillä merkillä ole niin väliä kuhan itse tykkää. Minä en pidä omien kokemusten perusteella Ibanezeista enkä Tokaista, joten en niistä oleviin ketjuihin vastaile, paljon=) Itellä ltd 400at(duncanin jb/59 mikit) ja ihan tyytyväinen oon ollut, ei mikään huippu, ei ritsa= riittää mun tarpeisiin ja rahatilanteeseen. Mutta kyllä noilla tostakin halvemmilla soittaa. Soitto on kiinni soittajasta, ei vehkeistä...

Itse ehdottaisin käytettynä Ibanezin Rg:tä, vaikka 5xx tai 15xx sarjalaisia(ks. omakuvassa RG570, tosin tuolla värityksellä ei taida suomesta montaa löytyä ;). Hintakin pyörii käytettynä siinä 500 - 600 euron tietämillä. Kannattaa myös ottaa selvää minkälainen kaula omaan käteen sopii(selviää musiikkiliikkeen tarjontaan tutustumalla).
 
Itse ehdottaisin, että ketjun aloittaja pysyy kaukana floikkakitaroista, vaikka 5xx RG:t ovatkin hyviä, omistan itsekkin. Floikka on sen verta monimutkainen laite lyhyen aikaa soittaneelle, joka ei tiedä kitaroista vielä käytännössä mitään, että esim. virittämisestä ei meinaisi tulla mitään. Kaikki kitaristithan eivät tuota kampea tarvi muutenkaan.
 
Kiinteätallaiset 400-sarjan LTD:t ovat olleet oman kokemukseni perusteella kohtuu laadukkaita keppejä. Hyvät puut, hardwaret että mikit, vaikkakin vintagepuristit voivat nipottaa EMG:n suuntaan. Jos olet Devin Townsendiin mieltynyt, niin EMG on taattu valinta mikeiksi. Katsasta toki myös muita kitaravalmistajia, mikäli siellä joku kiinnostaisi. Hevimuodon perässä ei ensimmäistä kitaraa kannata ostaa, sillä kyllästyt kuitenkin ajan myötä (viitaten omakohtaisiin kokemuksiin BC Richeistä).
 
Microcube on m.netin ylistetyin vahvari. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta varmasti hintansa veroinen peli. Jos sulla on hyvät mahdollisuudet käyttää tietokonetta, niin voin lämpimästi suositella Line6:n Toneport UX1:stä. Rauhassa voit innostua soittamaan myös bassoa, sillä tuon kanssa voit soitella niin kitaraa että bassoa (molemmille vahvistinmallinnoksia) sekä kaupanpäällisiksi laulaa. USB-liitännän tajuaa tyhminkin soittaja. Perusohjelmiston mukana tulee jonkin verran efektejä, joiden avulla pääset alkuun ja opit tietämään mitä mikin tekee. Toneport/Guitarport/Gearbox (mallinnusohjelma) -kokoonpanon suurin etu on silti se, että sitä voit päivittää uusilla vahvistimilla netistä käsin jatkuvasti, mikäli pätäkkä riittää. Tätä ominaisuutta ei ole tietääkseni ole kovin monella vahvistinvalmistajalla, ei ainakaan Rolandilla.

PS. Jos sijoitat noin 400-500e kitaraan ja noin 200-300e vahvistimeen, niin saat ihan hyvät soittokamat joilla soitat pidempäänkin, kuin vain aloittelut. Esim. tuollainen LTD:n 400-sarjanen Viper ja sen kaveriksi esim. Roland Cube 30X tai VOX AD30VT. Pärjää pitkälle kotisoittelussa ja reenailussa.
 
Komppausta tälle. Tuo Voxin laitos on oikeasti hyvä. Ja tästä vielä pari linkkiä, jotta tiedät mistä puhutaan;
 
http://www.thomann.de/fi/vox_ad30vt_valvetronix_gitarrencombo.htm
 
Ja jotta hiukan saisit "tuntumaa" laitteeseen, katsopa tuosta pieni video;
 
http://www.gearwire.com/vox-ad30-vt.html
 
Ihan vain siis sen takia, jotta tiedät, minkä kaltaisia mahdollisuuksia tuossa on. Yksi yhteen tuollaista soundia et varmasti kyseisestä laitteesta saa irti ( näin luulen), mutta se todennäköisesti auttaa päätöksen tekemisessä.
 
Sen verran vielä, että itse en silti suosittele mitään todella halpaa kitaraa, koska ne on ihan oikeasti pääsääntöisesti huonoja. Mutta sanottakoon, että poikkeuksia löytyy, ja siksi on hyvä mennä itse rohkeasti testaamaan. Jos jokin kitara on hyvä soittaa, silloin se on hyvä kitara sinulle. Ja niin kuin tässä ketjussa viisaasti sanottiin, sillä ei noin periaatteessa ole väliä, mitä lavassa lukee tai mitä kitara maksaa. Yleensä isommalla rahalla vaan silti saa parempaa pihviä. ; )

Itse ehdottaisin, että ketjun aloittaja pysyy kaukana floikkakitaroista, vaikka 5xx RG:t ovatkin hyviä, omistan itsekkin. Floikka on sen verta monimutkainen laite lyhyen aikaa soittaneelle, joka ei tiedä kitaroista vielä käytännössä mitään, että esim. virittämisestä ei meinaisi tulla mitään. Kaikki kitaristithan eivät tuota kampea tarvi muutenkaan.
 
Siis suosittelet suosiolla jättämään floikan pois, kun sulla itselläkin on moinen blokattuna?
 
Vaikeampaa sen kanssa pelehtiminen on kyllä aluksi, mutta kyllä mä tarveharkinnan sen suhteen tekisin ensimmäisenä. Jos sellaiselle on tarvetta, niin en kyllä sitä pelkäisikään. Jos taas tarvetta ei ole, niin ei sitä sitten kannata hommata.

Ja muistathan toki että tuo "ESP" on oikeasti LTD, eli ESPin halpamerkki. LTD:n halvemmalla tuotannolla ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä ESPin laadukkaiden kitaroiden kanssa kuin kitaran muoto.
 
Uskon kuitenkin että nuo 400-sarjalaiset olisivat ihan päteviä keppejä.

Siis suosittelet suosiolla jättämään floikan pois, kun sulla itselläkin on moinen blokattuna?
 
Olen käyttänyt kyllä tuota floikkaa, mutta ajan myötä vain todennut sen itselleni turhaksi. Koska kyseessä on aloittelija, niin on vain plussaa, jos kitara suo enemmän mahdollisuuksia kokeilla eri vireitä jne. Floikan säätäminen on aina yhtä helvettiä, enkä osaa sitä itse vieläkään kunnolla, vaikka olen jo vajaan vuoden tuon omistanut. Jotta aloittelija pääsee kunnolla kitaroihin sisään, on aloitettava yksinkertaisimmasta, koska kukaan ei ole seppä syntyessään.
 
edit:
 
Vaikeampaa sen kanssa pelehtiminen on kyllä aluksi, mutta kyllä mä tarveharkinnan sen suhteen tekisin ensimmäisenä. Jos sellaiselle on tarvetta, niin en kyllä sitä pelkäisikään. Jos taas tarvetta ei ole, niin ei sitä sitten kannata hommata.
 
Harvempi aloittelija tietää, mitä kitaraltaan tarvitsee. Bodom-nuoret himoitsevat useinmiten floikkarandyja ja ESP-Ltd:n vastaavia rimpuloita, mutta kun tässä on niinkin hieno tyyppi kuin Devy kyseessä, niin mainittakoon että livenä hänellä on kiinteätallaisia pelejä käytössä, levyllä kuullaan floikkaa kyllä. Tosin, aloittaja puhui vaan merkistä, mutta kuitenkin.

Vaikka olisi kuinka aloittelija, mielestäni olisi hyvä ostaa heti alkuun hyvä kitara. Itse soittelin ensimmäiseksi jollain Samickin halvalla strato-kopiolla, ja voi jumalauta, voin kertoa, ettei se ainakaan tue soittoharrastusta mitenkään, eikä tee siitä mielekästä. Eli kyllä siihen oikeasti kannattaa panostaa, jälleenmyyntiarvo on hyvä ja kehittymiselle on suotaisat oltavat. Lelut ovat erikseen, kitarat erikseen.

Harvempi aloittelija tietää, mitä kitaraltaan tarvitsee. Bodom-nuoret himoitsevat useinmiten floikkarandyja ja ESP-Ltd:n vastaavia rimpuloita, mutta kun tässä on niinkin hieno tyyppi kuin Devy kyseessä, niin mainittakoon että livenä hänellä on kiinteätallaisia pelejä käytössä, levyllä kuullaan floikkaa kyllä. Tosin, aloittaja puhui vaan merkistä, mutta kuitenkin.
 
Aloittelija ei usein tiedä, mitä kaipaa, mutta jos aikoo opetella jotain, missä floikkaa kaivataan, niin tottakai semmoinen kannattaa hommata. Jos on tarkoituksena soittaa niitä COB-juttuja, niin silloinhan se on oltava. On ihan turha aloittaa alusta keksimään jotain kiertotapoja saada soittonsa kuulostamaan halutulta. Se vasta vaikeaa onkin.
 
Ja tuossa aiemmin suositeltiin hyviä vaihtoehtoja floikallieksi kitaraksi, ei mitään ritsoja.

OFFTOPIC:
 
Itse ehdottaisin käytettynä Ibanezin Rg:tä, vaikka 5xx tai 15xx sarjalaisia(ks. omakuvassa RG570, tosin tuolla värityksellä ei taida suomesta montaa löytyä ;)
 
Aaargh! Virhe, menin ja katsoin.. On muuten niin komea väritys RG:ssä, että oksa pois. Kateus iskee. :) Iteki katellu yhtenä vaihtoehtona seuraavaksi kepiksi käytettyjä 5xx RG:tä mutta väritykset on järjestään ollu karmeeta paskaa.

Mielipiteitä minultakin...
 
Kokeilet mahdollisimman monia kitaroita, joku kaula tuntuu muita sopivammalta omaan käteen. Jos sinulla on joku tuttava, joka on soitellut pidempään, ota hänet mukaan ostoksille. Kauppiaat kehuvat myyntitarkoituksessa lähes kaikkia kitaroitaan.
 
Kitaran merkillä ei oikeastaan ole mitään väliä. Tärkeää on, että kitara on säädetty hyvin. Aina ei näin liikkeissäkään ole. Tingi säädöt samaan hintaan. Kaulan suoruus, intonaatio (eli hienovire) ja kielten sopiva korkeus tärkeimpinä.
 
Floyd Rose -tallaista kitaraa en ensimmäiseksi kitaraksi ostaisi. Jos tremolo pitää olla, niin sitten vaikka ihan normaali stratomalli. On nimittäin paljon helpompi viritettäessä/säädettäessä.
 
Itselläni oli ensimmäinen sähkökitara stratocaster ja vaihdoin sen myöhemmin les paul -malliseen, koska humbuckereista sai niin paljon tuhdimmat säröt ja muutenkin täyteläisemmät soundit huonolla vahvarillani. Les Paul -mallissa ei ole vibrakampea, joten kampeamalla ei saa sitä vireestä.
 
Ja se ulkonäkökin on tärkeä. Jos kitara näyttää hyvältä, sillä tulee soiteltua enemmän. :)

Morjens!
 
400- sarjan kitarat on jo ihan hyvän laatusia ja jos sellaisen ostat niin ei varmasti tarvitse heti käydä uutta ostamaan kun taidot karttuvat. Vaikka täällä mitä ehdoteltaisiin niin käy ihmeessä eri musaliikkeissä kokeilemassa kitaroita. Älä osta sitä mikä on komeimman näköinen vaan testailet ihan rauhassa eri vaihtoehtoja ja ostat sen mikä myös tuntuu hyvältä soittaa ja hyvältä just sun käteesi.Mieti myös riittääkö intosi varmasti pitempään ettet tuhlaa rahaa tosi kalliiseen kitaraan joka sitten jää nurkkaan pölyttymään. Kuuntele itseäsi
 
Vaikea sinänsä ajatella että minkä hintaisia yleensä "Kelvolliset" kitara ovat mutta heittäisin lonkalta että uutena sellaista 600- 800 luokkaa ovat sellaiset pelit jotka kesätävät kovempaakin käyttöä pitempäänkin. Käytettynä voi 400 pintaankin löytyy hyviä yksilöitä.
 
Mieti haluatko kitaran missä on vibrakampi? Kammeton kitara on helpompi ja nopeampi virittää varsinkin aloittelijan. Jos kammellisen kitaran haluat niin silloin katso hintahaitarin kalliimmasta päästä koska halpa kampi- kitara ei yleensä pidä virettä kovinkaan hyvin ja tuskailu lopettaa hyvin alkaneen harrastuksesi jo alkumetreillä.
 
Mainitsemasi ltd 400 viperi on varmasti sinulle hyvä ja sopiva peli niin hinnaltaan kuin ominaisuuksiltaan ja jos se tuntuu myös hyvältä käteen niin go for it!

noniin tässähän tuli jo heti uusia ammattisanoja opeteltavaksi. elikkäs mikähän tuo floikka on? ja se kannattaa ihan rautalangasta mulle vääntää niin että varmasti ymmärrän. ja millaisia eroja niissä otelaudoissa on sitten? en ole ikinä soittanut kuin yhdellä kitaralla ja se on se akustinen ibanezi minkä kolme viikkoa sitten hommasin.
 
onkohan kellään tietoa schecter merkkisistä kitaroista? kun niitä saisi viron puolelta 30 - 40 prosenttia halvemmalla niin itse en ole kuullut tuommosesta merkistä että onko kellään kokemusta mimmosesta kitarasta on kyse?
 
niin juuri noita esp ltd kitaroista niitä 700 - 800 euron hujakoilla pyöriviä keppejä olen katsellut kun niissä hinta on sopivan oloinen ja ulkonäkö on mielekäs. mitä mahtaa meinata jos tuossa kuvauksessa lukee baritoni?
 
kiitoksia vinkeistä olen jo hieman viisaampi ehkäpä.