Bänditoiminta ›

hm vaikea nyt muotoilla tätä mua askarruttavaa asiaa, mutta yritetään aloittaa jostain.. Tää on lähinnä niille joilla on kokemusta monista eri kokoonpanoista ja mahdollisesti hakee edelleen parasta mahdollista kokoonpanoa.
 
Miten tärkeää teille on, että bändillä on alusta lähtien kaikki edellytykset mahdollisimman hyvin kunnossa? Kemiat toimii, yhteensoitto löytyy heti ja soittajat ovat yksilöinä taitavia ja näin pois päin. Bändinhän on toisaalta taas tarkoitus kehittyä yhdessä soittamalla, mutta kuinka paljon niitä puutteita kannattaa antaa periksi?
 
Ite soitan nyt useammissa bändeissä, koska jokaisessa on omat vahvat puolensa ja vähän eri tyylejä muutenkin soitellaan. Unelmoin vaan et joku päivä löydän oman "Zeppelinin", jossa voi ensimmäisissä jameissa huomata, että "Jumalauta, tätä kokoonpanoa mä oon hakenu koko elämäni". Toisaalta taas rehdillä raadannalla ja pahojakin puutteita sisukkaasti yhdessä kehittämällä pääsisi luultavasti pidemmälle kuin unelmoimalla. Tämänköhän takia useat menestyneet bändit eivät tulekaan pääkaupunkiseudulta vaan ties mistä syrjäkylistä, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yhdessä kehittyä ja raataa kuin todellinen bändi..
 
Mutta ajatuksia? Ja kertokaa ihmeessä jotain omia kuvioitannekin.

Miten tärkeää teille on, että bändillä on alusta lähtien kaikki edellytykset mahdollisimman hyvin kunnossa? Kemiat toimii, yhteensoitto löytyy heti ja soittajat ovat yksilöinä taitavia ja näin pois päin. Bändinhän on toisaalta taas tarkoitus kehittyä yhdessä soittamalla, mutta kuinka paljon niitä puutteita kannattaa antaa periksi?
 
No jos omaa musaa tehdään, niin musta on bändin elinehto, että kemiat toimii. Tietenkin, jos kaikki eivät tunne entuudestaan, niin eihän sitä toimivuutta voi ensisilmäyksellä tietää. Aika pian se kumminkin valkenee. Kunhan vaan muistetaan jauhaa tarpeeksi paskaa tauoilla ym. jotta tutustutaan nopeasti.
 
Kaikilla olisi syytä olla sen verran soittotaitoa, että pystyy soittamaan suht sujuvasti sellaista musiikkia jota on tarkoitus soittaa. Jokainen kehittyy sitten omaa tahtia sellaiseksi kun kehittyy, mutta jonkinlainen tilannekohtainen perustaso pitäisi olla kaikilla. Mielestäni soittotaitoa tärkeämpi asia on oikeanlainen asenne soittamiseen. Eli siis jos veivataan punkkia, niin tajutaan, että kitara on ensisijaisesti lyömäsoitin. Ei se oikein rokkaa jos sitä hipelöidään. Mun mielestä.

Kuules, mua on aina kiinnostanu useampi projekti. Aina sellainen fiilis että haluu tehä musiikkia muidenkin kanssa. Tällä hetkellä on yksi bändi. Sen kanssa asiat ovat aina niin ja näin, suurimmaksi osaksi hyvin. Keamiat tuntuvat toimivan ja näin, koitan kuitenkin ottaa joihinkin sen jäseniin jonkun verran etäisyyttä että bändissä hommat sitten toimisivat paremmin. Bändi soittaa sellaista musiikkia mitä ihan itsekkin tykkään soittaa ja loppujenlopuksi minulla on aika suuri valta vielä kyseisessä yhtyeessä toisen kitaristin kanssa. Bändi on kuitenkin hyvin demokraatinen ja toimii hyvin.
Kuitenkin minulla on tää hirvee hinku päästä aina soittaan monien muidenkin ihmisten kanssa erilaista musaa. Ongelmana on vain tämä ikä ja se että asun paikassa nimeltään Jämsänkoski. Olisi hienoa jos löytyisi muitakin soittelu kavereita.
En minä voi lähteä mukaan bändeihin jotka ovat jostain muualta kuin täältä.
Joskus olisi kuitenkin hienoa löytää sellainen itselle "täydellinen" bändi. Tässä nykyisessäkin on minulle ne kauneusvirheensä, mutta en voi itse korjata niitä kaikkia siihen haluamaani suuntaan. Tuollainen ajattelu saattaa hieman tarkoittaa sitä että tulen varmasti tekemään musiikkia paljon omillani.
Kyllä minä silti pystyn muidenkin ideat hyväksymään ja mitä kauemmin bändissä soittaa sitä paremmin ymmärtää että bändin saundi tulee siitä mitä kaikki jäsenet siihen laittavat peliin.

Täydellinen tyytyväisyys on vaikeasti saavutettavissa, ja sen voi menettää bänditoiminnassa hyvin helposti. Olen ollut useammassakin kokoonpanossa missä on jossain vaiheessa tuntunut että nyt tämä on se täydellinen bändi. Mutta voi, esimerkiksi bändikemia on oikein herkkä asia. Pieninkin muutos voi pilata koko homman. Enkä nyt puhu mistään niin radikaalista asiasta kuin miehistönvaihdokset. Joku soittajista voi vaikka menettää osan kiinnostuksestaan tai itseluottamuksensa. Keikalla voi tapahtua jotain odottamatonta.
 
Kaikki ne orkesterit mitkä silloin aikoinaan tuntuivat täydellisiltä, ovat muuttuneet. Ne ovat joko lopettaneet toimintansa tai en enää muuten vain soita niissä. Nyt on taas uutta kokoonpanoa tilalla.
 
Näin se tuppaa kulkemaan näissä bändihommissa.

Niin, aika aikaansa kutakin. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Hajoshan se Zeppelinkin.

Ei kai tyytyväisyys ole mikään pysyvä olotila, eikä sen kai tulisi ollakaan, muutenhan ei muutosta tapahtuisi.
 
Nyt soitan bändissä, joka välillä tuntuu parhaalta ja "siltä oikealta" kun taas välillä kalvaa jotkut jutut. Huomaan kyllä ainakin itse, että jos johonkin juttuun ei ole fiilistä niin kokonaisuudessakaan ei soitto toimi läheskään niin hyvin kuin voisi. Vaikeista ajoista voi tietysti oppia ja niiden mukana voi kasvaa tai vaihtoehtoisesti vetää kaiken pilalle. Tavalla tai toisella vaikeita aikoja ei mielestäni voi kuitenkaan bänditoiminnassa(kaan) välttää, joten haaveilu sellaisesta bändistä, jossa kaikki menisi aina omien suunnitelmien mukaisesti lienee melko utopistista.

Itselläkin on nyt alla kaksi bändiä. Toinen tuntuu selvästi enemmän siltä Zeppeliniltä. Bändikemiat ovat kunnossa, ja kaikilla löytyy samat intressit musiikkityyliin, soundiin ja ylipäätänsäkin koko bändiin. Jotkut pienet asiat vain häiritsevät muissa jäsenissä, mutta ne saadaan hoidettua puhumalla. Bändipalaveri ei oo koskaan pahaksi.

jonkun ajan päästä meen "testailee" yhteen bändiin. en tunne ketään sieltä. toivotaan parasta

Kemiat toimii, yhteensoitto löytyy heti ja soittajat ovat yksilöinä taitavia ja näin pois päin.
 
Juurikin tässä tärkeys-järjestyksessä. Vaikka soittajat ei olisikkaan taitavia, niin jos bändi toimii keskenään hyvin, se kuulostaa hyvältä. Itselle ja yleisölle.

Kyllähän se hiton tärkeää on. Mä en yksinkertaisesti jaksaisi enää lähteä semmoiseen kivirekirumbaan, mitä toimimattoman bändikuvion pyörittäminen on.
 
Tämän allekirjoitan myös täysin, elämä on liian lyhyt, sitä ei kannata tuhlata tuollaiseen. Jos ei homma toimi niin äijää vaihtoon kunnes toimii tai kokonaan uusi systeemi käyntiin.