Media ja viihde ›

Whisper of the heart (Mimi wo sumaseba).
 
10/10
 
Paras rakkaustarina jutska leffa mitä oon koskaan nähny. Kyllä Hayao Miyazaki vaan osaa... En ole ajatellut muuta kuin sitä elokuvaa nyt 2 päivää putkeen, maaginen tarina.

The Wicker Man (2006)
 
Harvan elokuvan jälkeen vituttaa näin paljon.
 
Kun elokuvasta tehdään remake, on ihan hyvä että sitä muutetaan. Puristit tietenkin haukkuvat tämän suohon, kuten IMDB (sivusto jonka käyttäjien arvioihin lakkasin luottamasta hyvissä ajoin) osoittaa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, koska vuokraamot ja maailma ovat pullollaan oikeasti luokatonta paskaa varsinkin tämän kategorian alla, ja tämä ei sitä itseään tuubaa ole. Perusidea sekä vanhassa että tässä on muutoksistakin huolimatta sama, ja vittumainen tunne kusipäisestä lahkokylästä kantaa.
 
Viihdyin kokoajan, sensijaan että olisin keskittynyt mistä kaikesta voi nipottaa.
Muistin vuoden 1973 pätkää katsoessani ajatelleeni, että olisin tehnyt monta asiaa toisin. Taidan olla marginaalissa, kun sanon että pidän tätä vähintään yhtä hyvänä.
 
Vituttaa muuten vieläkin. Jos tästä vielä kolmas versio tehdään parinkymmenen vuoden päästä, niin toivottavasti Tarantino on hengissä silloin. Itsehän ohjaisin tästä vielä sellaisen version päälle, missä kaikki saavat haulikosta.
 
****

United 93
 
En odottanut mitään, koska pidin ihan mahdollisena että tämä voi olla perusteellinen rahastuspätkä. Kiinnostuin katsomaan, kun Hanksin Tomppa kehui elokuvaa jossain. No, perhana, sitähän tuli kaikki hämmennyksensekaiset tunteet päähän juuri sellaisina kuin ne vuonna 2001 olivat. Elokuvasta näkyy hyvin miten eri valtion elimet ovat enemmän tai vähemmän pihalla siitä mitä tapahtuu. Näyttelijät ovat tuntemattomia, mutta hienosti hoitavat hommansa, ja elokuva on tehty kunnioituksella.
 
*****

Babel ***1/2
 
Elokuvassa neljä tarinaa kietoutuu yhdeksi. Tarinat ovat itsessään mielenkiintoisia, etenkin Japanissa tapahtuvat kohtaukset, mutta odotin koko elokuvan ajan jotain radikaalia lopputapahtumaa. Loppu oli kuitenkin hieman laimea, ja elokuvan jälkeen jäi jotenkin tyhjä olo. Viihdyttävä leffa kuitenkin, vaikka mielestäni hehkutettu vähän liiaksi.

Mitäs tässä nyt on tullut kateltua.
 
Saw III
 
Ei tämä mun mielestä paska ollut vaikka kuinka väkisin tehty jatko-osa olisikin. Rankkoja hetkiä piisasi niinkuin odottaa saattoi ja juonikuvio meni taas aika kieroksi lopussa. Tuntui, että tässä keskityttiin enemmän tuohon käynnissä olevaan tilanteeseen flashbackien sijasta. Ne flashbackit mitä nähtiin eivät häirinneet niin paljon kuin ykkösessä, oli mukava nähdä miten Jigsaw ja tämä muija pahistelivat aikaisemmin.
 
Mutta oli tässä ehkä vähän sellaista "Tämä on jo nähty"-fiilistä. Näin ollen ei niin paljon säväyttänyt kuin ensimmäinen aikoinaan.
 
***
 
The Thing
 
Jos oikein muistan niin tämä taisi olla IMDB:n top 250:ssä. En ihan niin paljon lähtisi elokuvaa arvostamaan. Ihan perus pätkä, joka toi vahvasti Alienin mieleen. Muutamat brutaalimmat kohtaukset toivat hymyn huulille. Ok.
 
***
 
Lost In Translation
 
Nyt tuli korjattua virhe minkä tein kun en katsonut telkkarista loppuun kun viimeksi tuli. Paikoitellen hyvää dialogia, tyylikäs ohjaus, hienoja kuvia valtavasta kaupungista, mukavan rauhallinen elokuva.
 
***
 
Babel
 
Tämä tuli itsekin katsottua eilen. Odotukset oli aika kovat kaiken hehkutuksen jälkeen. Trailerikin näytti mielenkiintoiselta. Pieni pettymyksen maku jäi kuitenkin suuhun. Näyttelijät olivat hyviä kautta linjan, Brad Pitt hallitsee näyttelemisen hyvin kauniin pojan imagosta huolimatta. Aihe elokuvassa on mielenkiintoinen.
 
Monta kertaa kuitenkin huomasin odottavani seuraavaa kohtausta Brad Pittin hahmon ja hänen vaimonsa välillä. Muut tarinat eivät kiinnostaneet paljoakaan vaikka epäsuorasti olivatkin kytköksissä tuohon ampumis-tapaukseen. Ne vähän tylsistytti. Olisin varmasti tykännyt enemmän jos ampumis-tapaus olisi ollut enemmän (tai pelkästään) tapetilla. Musiikkivalinnatkin kummastutti välillä; ammuttua naista kannetaan hädissään johonkin majaan ja taustalla soi rennon kuuloista nakutusta. Kameran jatkuvasta heilumisesta en myöskään erityisemmin perustanut. Voi tosin olla, että sillä pyrittiin korostamaan tuota hätää ja kielimuurin aiheuttamaa sekaannusta.
 
Elokuva ei ole todellakaan huono vaikka tulikin aika negatiivista tekstiä toisessa kappaleessa. Se ei vain vastannut odotuksiani.
 
***
 
United 93 olisi suunnitelmana tänään. Tempuran arvion jälkeen odotan innolla.

Radio tulee hulluksi
 
Matti Kassilan vuonna '52 ohjaama tuntematon elokuva, oivan Radio tekee murron -elokuvan jatko-osa. Hannes Häyrisen esittämä epäonninen toimittaja Toivo Teräsvuori lähtee tekemään täysin uudenlaista reportaasia. Mies kätkee mikrofonin takkinsa sisään ja lähettimen matkalaukkuun, ja alkaa kysellä ihmisiltä järjettömältä tuntuvia kysymyksiä. Miehen nähdään juttelevan yksin ja kysymykset herättävän sen verran närää, että poliisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ajaa Teräsvuori suoraan Hourunniemen hullujenhuoneelle.
 
Juoni on siis aika löyhä, eikä paljoa selittele. Teräsvuori on niin kiihdyksissä, ettei pysty vastaamaan järjellisesti tavallisimpiinkaan kysymyksiin. Lisäksi herran temperamenttisuus edesauttaa hänen kohtaloaan, joka on vakituiseksi potilaaksi tuleminen. Huonetoveriksi mies saa hullun, joka on kuulemma kirjoittanut koneellaan kaikki edellisvuosien suomalaisleffat eräälle yhtiölle. Sairaalassa silloin tällöin vieraileva professori taas on itse perkele ja saa koko sairaalan polvilleen. Teräsvuorelle jää siis ainoaksi vaihtoehdoksi karata, ennen kuin professori ja yli-innokkaat lääkärit pääsevät tämän aivoihin käsiksi.
 
Verrattuna Radio tekee murron -elokuvaan, oli tämä astetta vaivaannuttavampaa katseltavaa. Kaikesta paistoi, että kyseessä on nopeassa ajassa kasaan kyhätty hassuttelu tuttujen näyttelijäkollegoiden kanssa. Näyttelijäsuoritukset ovat todella laidasta laitaan ja elokuva on kokonaan Hannes Häyrisen harteilla. Juonikuviot ovat taattua kotimaista ja tahattomat mikrofoninvilahdukset huvittavia. Hidastempoisuudesta ei voi ainakaan syyttää, sillä elokuva soljuu mutkat suoriksi vetäen mukavasti, ja vaikka loppuratkaisu onkin perinteinen "kaikki kahakoivat" keskenään ja lopulta kehutaan kukin toistaan, jää elokuvasta hyvä mieli.
 
Hannes Häyrinen on temperamenttisten ja ailahtelevien miesroolien kuningas tässä maassa ja miehen kohellusta jaksaa katsoa. Teatteritausta paistaa läpi joka kohtauksessa, mutta tämä filmi ja aiempi osa osoittivat ainakin sen, että osattiin suomessa tehdä muitakin kuin balladeja 50-luvulla.
 
* * 1/2

The Prestige
 
Laatupätkää odotin ja sellainenhän tämä oli. Oli tarinaa, hyviä hahmoja ja ihmettelyä. Elokuva ei ollut liian hankala, joten sitä pystyi seuraamaan hyvin vaikkei olisikaan käyttänyt koko keskittymisvoimaansa katsomiseen. Kuitenkin juonessa ihan hienoja ja vaikuttavia kikkoja. Hienoa nähdä Jackmania vakuuttamassa muutenkin kuin Wolverinena. Nolan/Bale - valjakko saa minun puolestani jatkaa lopun ikäänsä yhteistyötä. Eipä se Burton/Depp - systeemikään huonosti pelaa.
 
**** ja puoli

Neljä Veljeä
 

 
Nonni, tämmöinen toimii meikäläiselle aina. Kostomotiivi (check), äijä tai porukka joita kannustaa mutta jotka eivät välttämättä ole kovin kilttejä tapauksia (check), väkivaltaa ilman pakittelua (check), toimintaa ylipäätään (check), joku oma lemppari kovana jätkänä (check, Mark Wahlberg) ja tarpeeksi muuta tauhkaa, että syntyy viihdyttävä ja mukavasti stimuloiva elokuva. Ja kun elokuvassa vielä runnotaan aivan tavallisissa rakennuksissa, pihakaduilla yms. eikä missään Marsissa vuonna 3928, niin itse toimintaan suhtautuu vallan eri tavalla.
 
En harrasta paljoakaan korkeakulttuuria, myönnetään. Minkäs sille voi, että elokuva jossa Mark Wahlberg vetää turpaan, istuu paskalla ja ampuu haulikolla, saa minut viihtymään. Puolalaiset taide-elokuvat vittuun!
 
****

American Psycho
 
Jostain syystä olin jättänyt tämän leffan katsomatta aikoinaan, kenties sen takia, että - niinikään jostain syystä - en pitänyt Christian Balea kummoisenakaan näyttelijänä. Nyt, nähtyäni Batman Beginsin, The Prestigen ja Equilibriumin, joissa kaikissa Bale loistaa, päätin kokeilla tätäkin.
 
Enkä pettynyt! Naulauduin ruudun ääreen, vaikka tarkoitus oli mennä nukkumaan aikaisin, että aamulla jaksaisi töihin paremmin. Ei vain pystynyt. Balen roolityö Wall Streetin huipputyylikkäänä, mutta sisimmässään äärimmäisen ahdistuneena ja epävarmana sarjamurhaajana, Patrick Batemanina oli tosi vaikuttava. Hyvät supportit - Willem Dafoe, Reese Witherspoon, Chloe Sevigny ja Jared Leto - auttoivat tottakai omalta osaltaan. Dialogi oli terävää ja nokkelaa ja sainpa samalla selville, mistä Children of Bodom on ainakin yhden biisinnimensä keksinyt. Ohjaus oli tasokasta, kuvakulmat oivaltavia ja pläjäys oli sopivan pitkäkin. Loppukohtaus oli lakonisuudessaan kammottava.
 
Diggailin.
 
Arvostelu:
****+

Dead Silence
Jos haluatte katsoa kauhuelokuvan jossa on kaikki mahdolliset kauhuleffan kliseet niin tässäpä teille sellainen. En oikein tiedä oliko tämä nyt olevinaan tosissaan tehty vai ei mutta oli kyllä uskomatonta jöötiä alusta loppuun. Ainoa asia mikä pelotti oli se jaksaako tätä katsoa nukahtamatta alusta loppuun.
2/10

United 93
 
Dodi, tuli ahmittua kyseinen leffa vielä viimeyönä. Ihan hyvä leffahan tämä. Tästä olisi mielestäni saanut vaan paremman jos kaappaus olisi alkanut aikaisemmin ja tapahtumat olisivat sijoittuneet enemmän itse koneeseen. Nyt leffan alkupuolella oltiin melkeinpä suurin osa ajasta lennonjohtotorneissa sun muissa virastoissa. Aika kauan kesti ennen kuin päästiin siihen missä elokuvasta varsinaisesti on kyse.
 
Kyseessä on varmaankin yksi painostavimmista elokuvista, joita on tullut lähiaikoina nähtyä. Osasyynä tähän varmaan tuoreessa muistissa oleva kyseinen tapahtuma. Tuntemattomat näyttelijät olivat pääosin loistavia lukuunottamatta sitä jonkun viraston äijää, joka käski sulkea koko Amerikan ilmatilan. Loppu tuli pienoisena yllätyksenä kun ei nähty Amerikan malliin mitään jäätävää räjähdystä vaan syöksyttiin tyylikkäästi kohti peltoa ja lopulta ruutu musteni.
 
***

The Departed
 
Odottelin kovaa leffaa, ja sitähän se olikin. Jopa DiCaprio sai minut oikein tyytyväiseksi, vaikka jokaisen elokuvan alussa suhtaudun isolla varauksella miehen näyttelemiseen. Nicholson on sen tason ammattimies, että hänestä nyt on turha sanoa mitään. Damon kumppaneineen hoitavat homman kotiin tarpeeksi hyvin, ja olihan se Wahlbergin poikakin tuossa vittuilemassa. Noin puolivälissä leffaa kolahti kunnolla kuinka onnistunut elokuvan juoni on, mukavasti monitasoinen. Scorsese ohjaa, moni lempparinäyttelijä näyttelee, tarina on kunnossa, niin vittuakos tässä sitten muuta voi muuta kuin olla oikein tyytyväinen. Pikkukimurantteja rikoselokuvia on maailma pullollaan, ja entistä vaikeampi on tehdä vaikutusta.
 
**** ja puoli

Arvottomat
 
Eilen tuli telkusta, kattelin sitte siinä unta odotellessa. En tie sit johtuko lääkityksestä vai mistä, mut enpä kauheesti jaksanu innostua tällä kertaa. Dialogi oli sitä muistaki Kaurismäki-leffoista niin tuttua "Hyvä on", "Ymmärrän" -tyylistä lätinää taas, eikä isommat juonikuviot tahtonu millään jäsentyä mun päässäni. Monista näitten veljesten leffoista oon kyllä tykänny kovastikin, mut tää ei nyt kyllä oikeen pudonnu. Pitäs varmaan kattella joskus vielä uudestaan, vähän erilaisessa mielentilassa...
 
Tikanmäen musa tuntu kuitenki aika toimivalta, siitä puol pistettä lisää.
 
3/5

Saw
 
9/10
 
Wittu! En muistanut ollenkaan että kyseinen movie on niiiiiiiiiiiiiin kova! Parasta kauhujännitystä!

Babel
 
Tämä on nähty. Magnolia, Amores Perros, Crash... Varmaan kymmenkunta vastaavaa draamaa on tullut ulos viimeisen kymmenen vuoden aikana, enkä tästä elokuvasta löytänyt mitään erityistä. Vertauskuvalliset viittaukset USA:n ulkopolitiikkaan jne. eivät hirveästi jaksa kantaa, kun elokuva oli lopulta kovin tylsä. Kaikilla meni kaikki päin helvettiä ja ainakin mua lähinnä ahdisti koko elokuvan ajan. Eikä hyvällä tavalla.
 
Sitä samaa "suurta draamaa" kuin monet muutkin, eikä tämä jaksa enää säväyttää.
 
**
 
The Departed
 
Onneksi kaikki hehkutetut elokuvat eivät petä. Scorsesen rikosleffa iski ja lujaa. Pitkästä kestostaan huolimatta keskittyminen ei päässyt herpaantumaan, vaan leffa jaksoi viime sekunneille saakka. Hienot suoritukset näyttelijöiltä ja mielenkiintoinen tarina. Tykkäsin kovasti.
 
****

Dead Silence
Jos haluatte katsoa kauhuelokuvan jossa on kaikki mahdolliset kauhuleffan kliseet niin tässäpä teille sellainen. En oikein tiedä oliko tämä nyt olevinaan tosissaan tehty vai ei mutta oli kyllä uskomatonta jöötiä alusta loppuun. Ainoa asia mikä pelotti oli se jaksaako tätä katsoa nukahtamatta alusta loppuun.
2/10
 
Tuli itsekin valitettavasti katseltua tämä kakkapökäle muutama päivä sitten kavereiden kanssa. Leffa ei ollut missään vaiheessa edes jännittävä, juoni oli naurettava, säälittävä, nolo ja vammainen. Näyttelijät (varsinkin se päähenkilö) olivat surkeita. Myös lopun "järisyttävä" juonenkäänne oli niin päälleliimatun ja väkinäisen oloinen että ei huhhuh. Ei tätä pokalla pystynyt katsomaan.
 
Niin, ja olihan se pettymys vielä kymmenen kertaa suurempi kun kuulin että kyseessä on ensimmäisen Sawin ohjaajan uusin tuotos, odotin meinaan että kyseessä voisi _oikeasti_ olla ihan hyvä leffa.
 
1/5
 
EDIT: Pari sanaa vielä eilisyönä tulleesta Freddy vs. Jason -leffasta. Kyllähän tuo ihan läppänä toimi kohtalaisesti, mutta kyllä olisin varmaan kesken leffaa nukahtanut ellei unirytmi olisi niin perseellään. Verta ja gorea ja tissejä näkyi, siitä yksi piste lisää.
 
2/5

Babel
 
Vaikea, hyvin vaikea arvioitava. En ole nähnyt Amores Perrosta (kokonaan, jostain syystä aina jäänyt kesken), mutta 21 grammaa on yksi vaikuttavimpia leffakokemuksia omissa kirjoissani. Ja niin oli tämäkin, tosin jotenkin eri tavalla.
 
Odotin huomattavasti raa`empaa otetta, kuten 21 grammassa, joka oli todella iholle käyvä pätkä. Babel oli huomattavasti seesteisempi elokuva. Kolme tarinaakin oli liitetty melko kaukaisesti toisiinsa. Itseasiassa sen verran löyhästi, että ns. loppukliimaksi ei ollut tarinoiden risteys, vaan jokainen tarina oli jollain tavalla oma juttunsa. Elokuvassa oli jotain "taikaa" joka alkoi kiksata tavallaan jälkeenpäin, ja kuten Lost In Translationin kohdallakin kävi, mielestäni tämä elokuva muuttui aivan saatanan hyväksi vasta näin jälkeenpäin. Itse katselu oli tietynlaista, ehkä hieman liian "odottavaa" ja koska elokuvassa ei varsinaisia superkliimakseja ole, niin ensimmäinen katselu tuntui tavallaan pettymykseltä mutta nyt minulla on sellainen olo että tämä leffa on pakko nähdä uudestaan. Leffassa on jotain häikäisevää, tuntuu kuin pääsisi hetkeksi johonkin muualle. Hieno ja mahtavaa. Innaritun leffat tulevat joskus vielä hyllyyni, kunhan hinnoista sovitaan alelaareissa ja lompakko voi paksummin.
 
*****

Lord Of War
 
Tämähän oli oikein onnistunut ja mietteitä herättävä tuotos. Tuli aika vahvasti Blow mieleen, kerrontaa ja kauppiaalla menee loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän päin vittua hommat. Kauppatavarana oli vain aseet. Kaikki toimi varsin mallikkaasti.
 
****

Babel
 
*****
 
Minäkin katsoin vihdoin Babelin joka on viimeiset puoli vuotta pitänyt jo katsoa, ja kyllähän minä siitä pidin. Paljonkin.
Ei mielestäni yllä kuitenkaan Inarritun esikoistyön Amores Perroksen tasolle, mutta kyseessä on silti loistava elokuva. Karun realistinen ote tapahtumiin ja tämä hieman "perhosvaikutus" -tyyppinen tarina iskivät minuun. Pidin erityisesti siitä rajanylityskohtauksesta. Hyvin uskottava, melkein jopa ahdistava kohtaus joka toi mieleeni Crashin.
 
Hmm, tässä kirjoitellessa tulikin äkkinäinen himo nähdä Crash uudestaan :) No mikäs siinä, se leffa kestää varmasti kaksi katselukertaa.
Niin, ja Babelille voisin iskeä neljä tähtöstä viidestä.