Kitarat: kitarakamat ›

Satuin saamaan haltuuni Morris -telecasterin.. Made in Japan. Ohut runko, mutta muuten leppoisa soitettava. Kaunis "perustele" - mikäli ilmaus sallitaan. Soi kohtuullisen kivasti, joskin vaatii vielä hieman säätöä. Pitää vireen oikein hyvin. Omasta Morriksestani löytyy tuhruinen kuva jäsenkuvauksesta.
 
Haulla löysin muutaman keskustelun pätkän aihetta sivuten mutta millaisia kokemuksia iloisilta (tai vähemmän iloisilta) Morris-kitaroiden haltijoilta löytyy? Toki faktaa Morriksien historiasta ja tekniikasta kaipailen myös. Morrishan lienee 70-80-lukujen taitteen Ibanezin halpismalli, jos oikein muistan. Korjatkaa toki jos muistini teki vanhanaikaiset..
 
Kaikki Morriksen omistajat yhtykää - kukin tyylillään! ;-)

Toki faktaa Morriksien historiasta ja tekniikasta kaipailen myös. Morrishan lienee 70-80-lukujen taitteen Ibanezin halpismalli, jos oikein muistan. Korjatkaa toki jos muistini teki vanhanaikaiset..
 
Kaikki Morriksen omistajat yhtykää - kukin tyylillään! ;-)
 
Tässä uskossa olen toki itsekin ollut, ja kovin moni muu Ibanez (Hoshino Gakki Ten)-historiaan tutustunut, vaan nyt on Japanin maalta tullut ihan uutta tietoa, että Morris-merkki olisi ollut ihan itsenäinen, eikä siis millään muotoa yhteydessä Hoshinoon (jonka merkkejä siis on mm. Ibanez ja rumpaleille tuttu Tama). Kuitenkaan ei ole saatu luotettavasti selvitettyä, mitkä tehtaat kyseistä merkkiä tekivät, eikä sitä, oliko se toisen suuren valmistuttajan/tukkumyyjän Kanda Shokain merkki. Se kolmas suuri eli Matsumoku ei ole "ehdolla" tähän joukkoon. Faktaa on sen sijaan, että Morris-brändillä oli sisarmerkkejä itsellään, mm. kopiokitaroita nimillä Bill Lawrence, sekä H.S.Anderson. Jälkimmäisiä oli myös Suomessa myynnissä.
Ilmeiset yhtäläisyydet esim. Ibanezin kopioihin tuolta "lawsuit"-ajalta (ennen 1977) selittyvät juuri sillä, että samat tehtaat tekivät (ja tekevät edelleen) kitaroita usealle "merkille", näin siis itäisillä mailla. Rautaosat monessa tapauksessa ovat myös yhteisiä.
Japanin- ( ja muittenkin itäisten maitten) kitaroitten "synnyn ja sukupuun" selvittäminen on haastavaa puuhaa.. 8)
Ylläolevan uuden tiedon nojalla kuitenkin rohkenen siis väittää, että aiempi tieto (jota olen toki itsekin uskonut) että Morris olisi Ibanezin sisar- tai alamerkki, on kumottu.

Morris merkkisistä on toisinaan hankala saada tietoa, itse soittimistakaan. Varsinkaan, kun ei ole sarjanumeroa edes. Kaulataskussa ei muuta kuin se "(Y)", ei mallimerkintään, sun muuta. Ehkä toi "ympyrän sisällä oleva Y" on joku "OK" leima, ehkä tehtaanmerkki ?. Tai sitten ei kumpaakaan.
 
Yks noitten ''oma'' mallisto, muistu mieleen: "Hurricane by Morris".

Tuli vaan mieleeni, että mikä mahtaa olla hyvin pidetyn Morriksen reaalihinta? Omani sain ilmaiseksi, joten tappiolle en ole jäänyt. En ole myymässä omaa "aarrettani" vaan pohdin, että paljonko sen kunnostamiseen/päivittämiseen (uusi mikki/mikit & tarvittavat sähkötyöt + säädöt yms.) on "järkevää" sijoittaa... Pelkkä hyvä hihnahan maksaa jo sen 20+ €

Google kertoi parin panttilainaamon huutokauppojen pyytävän 25-125€...

Meidän bändin rumpalilla oli Yamahoita ennen Morris -merkkiset rummut. Jostain 70-80 -luvulta olivat peräisin. Nykyisin sijaitsevat muistaakseni Jyväskylässä...

Google kertoi parin panttilainaamon huutokauppojen pyytävän 25-125€...
 
Morris ei oo ns. vintagemarkkinoiden halutuin kitara kyllä.. Elikkästen sanoisin, että käyttöarvo on huomattavasti vaihto- tai myyntiarvoa suurempi, jos oletetaan, että tuossa hintaluokassa liikuttaisi. Jos puut on silmämääräsesti katsottuna kohtalaiset, kaula on suora ja hyvä eikä nauhatkaan oo järjettömän kuluneet, voihan siihen mielestäni varsin hyvin vähän reilumminkin sijoittaa, takuuvarmasti se vastaa tuollasta nykypäivän "vähän parempaakin" kitaraa, jos yllämainitut ehdot siis täyttyy.
Huomattava on se seikka, että nuo kitarat tuolla tehdään tietyn kustannushaarukan sisään, tehdas, joka nuo hintakriteerit täyttää, saa urakan. Valmistuskustannuksia sitten sovitetaan tietenkin raaka-aineiden ym. mukaan.

Meidän bändin rumpalilla oli Yamahoita ennen Morris -merkkiset rummut. Jostain 70-80 -luvulta olivat peräisin. Nykyisin sijaitsevat muistaakseni Jyväskylässä...
 
Tyypillistä japskeilla oli, että joku soitinbrändi tarjosi "koko paletin".. Poikkeuksiakin toki on, esim. Hoshino groupin lyömäsoitinmerkki on ja oli Tama. (tähän sellanen lisäys, että merkillä Tama on myös tehty korkealuokkaisia akustisiakin, eikä normaali-kitarabrändillä eli Ibanezilla) Mutta löytyy niin Morrista kuin DIA- ja Aria-rumpujakin.

Morris ei oo ns. vintagemarkkinoiden halutuin kitara kyllä.. Elikkästen sanoisin, että käyttöarvo on huomattavasti vaihto- tai myyntiarvoa suurempi, jos oletetaan, että tuossa hintaluokassa liikuttaisi. Jos puut on silmämääräsesti katsottuna kohtalaiset, kaula on suora ja hyvä eikä nauhatkaan oo järjettömän kuluneet, voihan siihen mielestäni varsin hyvin vähän reilumminkin sijoittaa, takuuvarmasti se vastaa tuollasta nykypäivän "vähän parempaakin" kitaraa, jos yllämainitut ehdot siis täyttyy.
Huomattava on se seikka, että nuo kitarat tuolla tehdään tietyn kustannushaarukan sisään, tehdas, joka nuo hintakriteerit täyttää, saa urakan. Valmistuskustannuksia sitten sovitetaan tietenkin raaka-aineiden ym. mukaan.
 
Samansuuntaisia ajatuksia itselläni... Tässä pari viikkoa Morrista soitettuani olen vakuuttunut kyseisen yksilön soitettavuudesta. Pitää vireen hyvin ja istuu hyvin käteen. Soundi on hieman nuhainen ja olettaisin, että keskinkertaisella mikrofonilla asia korjaantuisi suht helpostikin.
Seuraava pohdinnan aihe onkin se, että millaisen mikrofonin tuohon nyt sitten lätkäisisi... Tässä Morriksessahan on vain yksi mikrofoni, joka sijaitsee n. 5cm kaulasta kohti tallaa. Ei siis ihan perinteinen kaulamikki, vaan vastaa ehkä paremminkin stratoissa yms. tavattavaa keskimikkiä... No, kuvastahan tuo selviää helpommin. Se, että minkä tyyppinen mikrofoni on kyseessä, siitä en osaa sanoa... :-(

Seuraava pohdinnan aihe onkin se, että millaisen mikrofonin tuohon nyt sitten lätkäisisi...
 
Kuvasta ei oikein saanut käsitystä selkeesti, mutta saattaa hyvinkin olla tuollanen "halvemman vanhan japskin" eräänlainen P-90 kopio, eli isohkossa muovi? kuoressa oleva Maxxon-tyyppinen juttu. Eli kuoren sisällä on kuorta kapeampi nylon-kelarunkoon käämitty 1 kela. Vähän tehoton (vallankin nykymittapuun mukaan) ja kovin ala-keskialuepainotteinen mikki. Nythän on niin, että ite oon pahuksen huono antamaan noita mikkivalintaohjeita, kun ne on niin soittajakohtaisia..
Ulkonäköön ehken kaikkein vähiten vaikuttais sellainen, että tuohon pistäis jonkun P-90 kokoisen mikin. Esimerkiks DiMarzion. Melkein mikä tahansa kyseinen mikki on taatusti ainakin jonkinasteinen parannus, joko huomattava tai erittäinkin huomattava. 8)
Tuosta mikin sijoituksesta, kyllähän se "hieman" eri kohdasta soivaa kieltä niitä värähdyksiä lukee, ettei siitä kyllä ihan Tele-soundia.. ;)

Kuvasta ei oikein saanut käsitystä selkeesti, mutta saattaa hyvinkin olla tuollanen "halvemman vanhan japskin" eräänlainen P-90 kopio, eli isohkossa muovi? kuoressa oleva Maxxon-tyyppinen juttu. Eli kuoren sisällä on kuorta kapeampi nylon-kelarunkoon käämitty 1 kela. Vähän tehoton (vallankin nykymittapuun mukaan) ja kovin ala-keskialuepainotteinen mikki. Nythän on niin, että ite oon pahuksen huono antamaan noita mikkivalintaohjeita, kun ne on niin soittajakohtaisia..
Ulkonäköön ehken kaikkein vähiten vaikuttais sellainen, että tuohon pistäis jonkun P-90 kokoisen mikin. Esimerkiks DiMarzion. Melkein mikä tahansa kyseinen mikki on taatusti ainakin jonkinasteinen parannus, joko huomattava tai erittäinkin huomattava. 8)
Tuosta mikin sijoituksesta, kyllähän se "hieman" eri kohdasta soivaa kieltä niitä värähdyksiä lukee, ettei siitä kyllä ihan Tele-soundia.. ;)
 
Juuh... Eihän se soundiltaan ihan perinteinen tele ole - soittotuntumaltaan kylläkin... Ja ihan oikein arvelit, muovikuorinen mikin rimpulahan se ääntä poimii. Mitä perinteiseen teleen tulee, sellainen on suunnitelmissa rakentaa/koota kunhan taas saa aikaiseksi...
 
Ajatus p-90 mikistä ei ole lainkaan kehno. Sellaisen saa käsittääkseni kohtuu hinalla ja asennus ei pitäisi olla edes hankala. Tuolla operaatiolla tästä Morriksesta olisikin otettu kaikki soundi irti, mitä siitä kohtuu hinnalla ja vaivalla on otettavissa... Tänään selvisi sekin, että kaularaudan pääty - se millä rautaa säädetään - pyörii tyhjää... Eli kovin isoja operaatioita kitaran kehittämiseksi ei kannata tehdä.
 
Niin tai näin - Morris on jännittävä seikkailu! =-) Suosittelen!