Rock, pop, alternative ›

Katsoiko kukaan eilen sitä dokkaria Pete Bestistä? Mielestäni oli todella hyvä. Todellista herkkua oli se kaitafilmi jossa näytettiin Beatles keikalla uransa alussa ennen maailmanmainetta ja sitten se versio Love Me Do'sta jossa Best soitti rumpuja.

Tämä tuli Beatles.comilta. Olkaa hyvät.
 
THEBEATLES.COM: It Was Forty Years Ago Today
Friday 1st June 2007
 
IT WAS FORTY YEARS AGO TODAY...
 
It was forty years ago today The Beatles released their groundbreaking
album "Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band" to the world.
 
To celebrate and commemorate this historic album we have launched a new
site featuring video, photographs and music from the album.
 
Access the site here HERE : http://beatles.chtah.com/a/tBGYDJEAekWpmBLT$jEAw9UXE2c/home-2 to launch the
site.
 
We have also created three special edition products to commemorate the
anniversary that are available only through our online store.
 
http://beatles.chtah.com/a/tBGYDJEAekWpmBLT$jEAw9UXE2c/store-2
 
You can also see the "Making of Pepper" video at:
 
myspace.com: http://beatles.chtah.com/a/tBGYDJEAekWpmBLT$jEAw9UXE2c/myspace-2
youtube.com: http://beatles.chtah.com/a/tBGYDJEAekWpmBLT$jEAw9UXE2c/youtube-2
 
Many thanks
 
TheBeatles.com

Niin, kyllähän se pitäisi 12 tuntia laulaneena ja flunssaisena paremmin vetää.
 
Ei lauluissa vikaa ole, vaan siinä miten laiskalta se kuulostaa levyllä. Livenä rokkaa.

Sain isäukolta Punaisen tuplakokoelman lainaksi. Täyttä rautaa koko pläjäys. Jännä juttu sinänsä, että vaikka en omista ensimmäistäkään Beatles-albumia, tuossa 26 biisin joukossa ei ollut yhtään laulua, jota en ollut aiemmin kuullut. Ehkä siinä syy, miksen ole tullut yhtyeen musiikkia hommanneeksi. Tuttuakin tutumpia pariminuuttisia, joilla kotihifejä rääkkää kyllä mielikseen, kun uudelleen masteroitujen cd-kiekkojen soundipolitiikkakin on kunnossa.
 
Komeasti svengasi tuo bändi silloin. Ei ihme, että tytöt hysteerisinä kirkuivat siloposkisten Beatle-poikien perään :)
Nyt vaan haalimaan itelle levyjä...

Sain isäukolta Punaisen tuplakokoelman lainaksi.
 
Unohda palauttaa... Vaikkakin ensimmäiset Piitle-kiekot olivatkin saatu Rubber Soul ja itse ostettu Hollywood Bowl, viimeistään tähän sairauteen veivät Sininen Tupla ja Punainen Tupla (tässä järjestyksessä jostain syystä hankittuna) 1970-luvun loppupuolella.
 
Selailin tässä taas vaihteeksi taas MOJOn The Beatles Classic, Rare & Unseen kuvagalleriaa. Kyllä bändi oli alusta alkaen uskomattoman kuvauksellinen, joten kyllä tällä on ollut vähintäinkin merkittävä apu suureen sukseeseen. Toki oivaltavat ja taitavat kuvaajatkin ovat osuneet paikalle. Astrid Kirchher toteaa, että Beatleille valokuvaus oli taidetta, joten kyllä noille mainioille liverpoolilaisille soittoniekoille oli selvillä imagon merkitys jo varhain. Kirchherin 1960-1962 ottamat kuvat ovat taatusti olleet aikaansa edellä; vaikka en minä kyllä (tästäkään) niin paljon tiedä, kunhan arvelen hataralta pohjalta. Samoin myös Jürgen Vollmerin mustavalkokuvat edelleen 1961 vuodelta ovat huikeata materiaalia, tuovat bändin senaikaisen vielä siloittelemattoman olemuksen esille.
 
Ikäänkuin värikuvaus olisi siirtänyt bändin uran kohti tiesmitä, niitä värikuviakin mahtuu joitakin 1963-1965 vuosille ko. julkaisussakin, mustavalkoisten kuvien seuratessa bändiä aina viimeiselle keikalle Candlestick Parkiin 29.8.1966 (kuvaajana Jim Marshall). Wish I was there!

Selailin tässä taas vaihteeksi taas MOJOn The Beatles Classic, Rare & Unseen kuvagalleriaa. Kyllä bändi oli alusta alkaen uskomattoman kuvauksellinen, joten kyllä tällä on ollut vähintäinkin merkittävä apu suureen sukseeseen. Toki oivaltavat ja taitavat kuvaajatkin ovat osuneet paikalle. Astrid Kirchher toteaa, että Beatleille valokuvaus oli taidetta, joten kyllä noille mainioille liverpoolilaisille soittoniekoille oli selvillä imagon merkitys jo varhain. Kirchherin 1960-1962 ottamat kuvat ovat taatusti olleet aikaansa edellä; vaikka en minä kyllä (tästäkään) niin paljon tiedä, kunhan arvelen hataralta pohjalta. Samoin myös Jürgen Vollmerin mustavalkokuvat edelleen 1961 vuodelta ovat huikeata materiaalia, tuovat bändin senaikaisen vielä siloittelemattoman olemuksen esille.
 
Olisko jollain muuten vinkata jotain hyvää nettikauppaa, mistä vois tilata Beatles-aiheisia julisteita, valokuvaprinttejä yms? Tai tietysti ihan fyysinenkin kauppa käy oikein hyvin, jos sijainti on tavoitettavissa ilman lentokonetta tai laivaa. :)
 
Haussa olisi siis ehkä hieman jotain muuta kuin pelkkää suojatien ylittämistä tai Let It Ben kantta, niin klassikoita kuin ovat nekin. Tämän olen kyllä jo löytänyt itse: http://www.allposters.com/-st/Beatles-The-Posters_c245_.htm mutta tuolta ei löytynyt esim. One-kokoelman julkaisun yhteydessä nähtyjä hienoja psykedeelisiä potretteja. (jos joku löytää ko. tyylin mukaisen julisteen Georgesta, siis sen, missä kädessä on jokin symboli jne, vinkatkoon erityisesti) tai Lennonin Walls And Bridges -kannen multirillikuvaa en löytänyt. Liekö olemassakaan julisteena, mutta ottaisin mielelläni seinälle.
 
Totta on kyllä, että Beatleista on olemassa todella paljon tyylikästä kuvamatskua. Eivätkä ne useiten nähdyt välttämättä ole aina niitä tyylikkäimpiäkään, mielestäni. Esim. Lennonin joka paikassa näkyvä "New York City" -kuva (toki 70-luvun puolelt) ei mielestäni ole kovinkaan ihmeellinen.
 
Muutamia hienoja, joita tuolta em. linkistä löytyi:
 
http://imagecache2.allposters.com/i … 021_HOT-695~The-Beatles-Posters.jpg
http://imagecache2.allposters.com/i … /TEL/P30703~The-Beatles-Posters.jpg
http://imagecache2.allposters.com/i … PH-E/B72725~John-Lennon-Posters.jpg
http://imagecache2.allposters.com/i … -to-India-February-1968-Posters.jpg
 
Jätin niitä useiten nähtyjä pois.
 
Liekö keskustelu taas vähän sivuraiteella :)

Tätä siis meinasin tuolla One-julisteella:
 
http://www.bruceeisner.com/photos/uncategorized/300pxbeatles29ra.jpeg

Helsingissä sijaitsevan Kukunorin valikoimista näyttäisi löytyvän muutamia The Beatles -julisteita, joiden joukossa on toki nuo pakolliset suojatiet, mutta myös jokunen vähän harvinaisempi ja ihan tyylikäskin tapaus:
 
http://www.kukunor.com/index.php?si … amp;cat=4&ser=&x=22&y=7

Tässä on nyt kahlattu vähän matskua läpi:
 
Taitavat nuo kokoelmat olla mun juttu. The Beatles on loistavien biisien bändi, ei niinkään hyvien levykokonaisuuksien. Siltä vaikuttaa. Ainakaan A Hard day's night, Yellow submarine, Abbey road, eikä edes ylistetty Sgt. Pepper's... kokonaisuuksina jaksaneet pitää kuulijaa (minua) otteessaan. Hyviä kappaleita löytyi toki kaikilta levyiltä, ja ne ovatkin sitten todella hyviä. Varsin tuottelias yhtye. Levyillä rutkasti tavaraa, seassa paljon myös tylsiä lallatuksia, ja sitä (mahdollisesti lisäaineilla avitettua?) kokeellisempaa & taiteellisempaa osastoa etenkin loppupään levyillä.
 
Mutta hieno bändi ja hienoa musaa. Kun vielä muistaa, mihin maailmanaikaan nämä lp:t julkaistiin, ei epäilystäkään etteikö The Beatles mullistanut pop-taivaan jotakuinkin perusteellisesti. Niin on pökerryttävä neropattien hittikimara.

The Beatles on loistavien biisien bändi, ei niinkään hyvien levykokonaisuuksien. Siltä vaikuttaa.
 
Uskallan luvata, että tästä tulet saamaan runsaasti palautetta. Minusta B. pitää ehdottomasti kokea albumikokonaisuuksina, vaikka bändiltä on helppo hyviä kokoelmiakin tehdä.
 
Mutta noin yleisesti ottaen hyvin kootut kokoelmat ovat oikein mainio juttu ja itse olen niiden avulla pyrkinyt pois kerää koko sarja -mentaliteetista. Toisinaan jopa onnistuen.

Uskallan luvata, että tästä tulet saamaan runsaasti palautetta. Minusta B. pitää ehdottomasti kokea albumikokonaisuuksina, vaikka bändiltä on helppo hyviä kokoelmiakin tehdä.
 
Heh, antaa palaa. Voi tietysti olla, että tässä nälkä kasvaa syödessä...

Taitavat nuo kokoelmat olla mun juttu. The Beatles on loistavien biisien bändi, ei niinkään hyvien levykokonaisuuksien.
 
Minusta taas noilta kokoelmilta löytyvät biisit eivät ole edes Beatlesin parhaimmistoa. Tai siis, osa tietysti on, mutta esim. "siniseltä albumilta" puuttuu sellaisia klassikkoveisuja kuin Dear Prudence, Within You Without You ja vaikkapa You Never Give Me Your Money. Muutenkin noilta kokoelmilta puuttuu se jokin, ne on vaan perkeleen hyviä biisejä laitettuna toistensa perään. Mutta esim. Sgt. Pepper, Rubber Soul, White Album, ne on kaikki kuvauksia tietysti ajasta. Ehkä väliin mahtuu pari heikompaa rallia, mutta se kuuluu asiaan. Kokoelmille on laitettu liian vähän materiaalia liian suurelta aikaväliltä.
 
En osannut kyllä selittää tuota mitenkään ymmärrettävästi. Toivottavasti tajusitte mitä haen takaa...

Beatlesin tapauksessa kuitenkin "turhan" materiaalin osuus levyillä tuntuu olevan suurehko. Tämmöinen mielikuva minulle on nyt muodostunut. Ei ihan samanlaista juhlaa alusta loppuun kuin esim. Zeppelin- tai Toto-levyt. No, joku voi niistä olla taas aivan toista mieltä :)
 
No minä esimerkiksi. :) Toton levyjä ei voi kyllä materiaalin puolesta verratakkaan Beatlesin teoksiin (imho). Jopa Beatlesin ihan ensimmäiset levyt ovat asiaa alusta loppuun. Jos vielä mietitään, että kaikki alkuaikojen sinkkubiisit olisivat olleet levyillä mukana, niin huh huh... Onneksi eivät olleet, koska silloin olisi monta oivaa albumiraitaa jäänyt kuulematta. :) Mun mielestä jopa ne alkuaikojen levyille tungetut cover tulkinnat ovat pääosin varsin onnistuneita.

Ei nyt pidä kovankaan Beatle-diggarin närkästyä mun lausunnoista. Enimmäkseenhän mä olen kehunut bändiä! Ja onhan Beatlesin merkitys pop-musiikin historiassa kiistaton.
 
Siitä huolimatta Toto ja Led Zeppelin ovat meitsille paljon läheisempiä ja rakkaampia bändejä. Näin tulee suurella todennäköisyydellä aina olemaan.

Ei nyt pidä kovankaan Beatle-diggarin närkästyä mun lausunnoista. Enimmäkseenhän mä olen kehunut bändiä! Ja onhan Beatlesin merkitys pop-musiikin historiassa kiistaton.
 
Eikös nuo Beatle-fanit nyt ole aika fanaattisia yleensä... ;----) Joo, en mäkään ole koskaan levykokonaisuuksista oppinut sillä tavalla pitämään vaikka Revolverit, Rubber Soulit ja Pepperit on käyty jokseenkin läpi, jotenkin vaan menee skippailuksi aina se kuuntelu. Ei jaksa niitä biisejä. White Album on mun mielestä niitten paras levy, siinä on vaikka mitä mielenkiintoisia juttuja.
 
Välillä bändillä on liikaa niitä naiiveja melodioita ja jeejee-meininkiä kappaleissaan. Siis toki ne melodiat ovat usein tarttuvia, mutta entä sitten? Onhan Crazy Frog'kin aika tarttuvaa kamaa. Ja sitten on niitä biisejä, joista en ymmärrä alkuunkaan että mikä niissä on edes hyvää. Esim. Taxman on mun mielestä ollut aina raivostuttava kappale. Hyh.
 
The Beatles on ihan ok. Onhan se toki poikkeuksellista, että bändi tahkosi noinkin lyhyellä aikavälillä noinkin ison pinon klassikoita ja jätti jälkensä pop-musiikin historiaan. Ei silti henkilökohtaisesti juurikaan kosketa mua tämä yhtye, onhan niillä tosi hyviä biisejä kuitenkin vaikka millä mitalla. Pientä kritiikkiä täytyy kuitenkin pystyä aina esittämään, ja ei, The Beatles ei nyt suinkaan ollut joka hetki täydellinen yhtye jonka jokainen biisi on timanttia. Ottaen huomioon yhtyeen laajan tuotannon, siellä on pakko olla mukana myös jonkin verran paskaa.

Ei nyt pidä kovankaan Beatle-diggarin närkästyä mun lausunnoista.
 
En sitten tiedä, olenko vertailussa kovempi vai pehmeämpi beatlediggari, niin minulle on vuosien varrella ("kun olin nuorempi, paljon nuorempi kuin nyt"), että alkuvaiheessa piti yrittää aivopestä kaikki läheiset siitä, miten loistavaa musiikkia se on jne. Mutta asenteet muuttuu, nyttemmin ei tee mieli pidellä ylistyspuheita bändistä pitämättömille ja valistaa, kuinka väärässä ovat, tulee enemmänkin välteltyä perusteellisempia keskusteluja aiheesta, koska omalle kohdalle tietynlainen sokeus on jo päässyt iskemään, mieluummin sitten jättää mielipiteet kokonaan nurkaan ja puhuu vaan faktoista.
 
No tuleehan sitä useasti arvosteltua milloin mitäkin, kun ei malta pitää suutaan kiinni, pitäisi vaan aina muistaa sanoa alkuun se "minun mielestäni".
 
Mites muut hörhöt suhtautuu asiaan, muidenkin artistien kohdalla?

Mites muut hörhöt suhtautuu asiaan, muidenkin artistien kohdalla?
 
Joo, tuleehan sitä toisinaan päätään auottua, vaikka pyrin nykyisin välttämään kaikenlaista valistamista. Se on nuorempien hommaa... Jos ei diggaa niin ei diggaa.
 
Minä diggaan ja minusta on ihan tervettä, että on edes yksi kohde, jota voin diggailla ihan täysiä ja josta löytyy samanhenkisten kanssa jutun juurta vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Pelkkä tosiasioihin perustuva tieteellisen tarkka musiikin analysointi on tietysti hienoa, mutta jokaisella musiikkidiggarilla pitäisi olla myös joku kohde, johon suhtautua ainakin osittain ihan fiilispohjalta, täysillä mukana eläen, aina uudestaan innostuen. Luen tosin mielelläni Beatlesista (ja muustakin musiikista) myös niitä tieteellisiä analyysejä, ei siinä mitn.
 
Kritiikkiä saa ja pitääkin esittää. Tosin jos pelkkä Beatlesin nimen kuuleminen tai kuvan näkeminen aiheuttaa näppylöitä, niin silloin en ymmärrä miksi sitä asiaa täytyy erikseen julistaa esim. aiheelle omistetuissa keskusteluketjuissa. Musiikista keskustelu negaatioiden kautta on aika hölmöä. Minä saan ärsyyntymiskohtauksen aina lukiessani sanan "yliarvostettu" jostain musiikkiteoksesta keskusteltaessa. Kannattaisi mielummin kiinnittää huomiota liian vähälle huomiolle jääneisiin ja aliarvostettuihin tuntemattomampiin mestariteoksiin kuin yrittää epätoivon vimmalla kumota jo valmiiksi jalustalle nostettuja muistomerkkejä.

Lisätään nyt sen verran vielä tuohon äskeiseen, että yksi hyvä esimerkki aiheellisesta ja fanipojille hyödyllisestä "kritiikistä" on varsinkin mustan musiikin asiantuntijoiden taholta usein esiin tuotu näkökulma siitä, että Beatlesien alkuaikojen coverversiot olivat toisinaan melko vaisuja alkuperäisiin verrattuna; esim. Arthur Alexanderin kohdalla Beatlesit haukkasivat liian ison palan.
 
Toinen asia josta meitä hihhuleita kannattaa tasaisin väliajoin muistuttaa on se, että Beatlet ottivat vaikutteita, lainasivat ja jopa surutta varastivat Ameriikan mantereen artisteilta ihan mahdottomasti, eli eivät he kaikkea länsimaista populaarimusiikkia sentään keksineet, vaikka meidän jutuista joskus sellaisen kuvan saakin. Beatlet -kuten niin monet muutkin brittiartistit ja tietysti muidenkin maiden edustajat- imivät vaikutteita sienen lailla ja puristivat niistä sitten oman ja usein uusia uria aukovan kokonaisuuden kasaan. Esim. Beatlet ja Stonesit tunsivat edustamansa musiikin juuret todella hyvin. Nykyisin kuulee esim. m-netissä ihan fiksujenkin tyyppien välillä laukovan mielipiteitä tyyliin "en halua kuunnella sitä ja tätä ja tuota, koska haluan tehdä omaa musaani ilman muilta saatuja vaikutteita". Ihan älytön ajatusmalli moinen. Mitä paremmin tuntee musiikin historiaa sen paremmin pystyy erottamaan jyvät akanoista, myös omissa tekemisissä.
 
Meni vähän ohi aiheen, mutta itsehän minä tämän ketjun aloitin...

Minä diggaan ja minusta on ihan tervettä, että on edes yksi kohde, jota voin diggailla ihan täysiä ja josta löytyy samanhenkisten kanssa jutun juurta vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Pelkkä tosiasioihin perustuva tieteellisen tarkka musiikin analysointi on tietysti hienoa, mutta jokaisella musiikkidiggarilla pitäisi olla myös joku kohde, johon suhtautua ainakin osittain ihan fiilispohjalta, täysillä mukana eläen, aina uudestaan innostuen.
 
Joo, siis tässä olikin kaksi eri asiaa, itsekin olen hulluna bändiin ja etenkin sen musiikkiin, tarkoitin lähinnä, että muiden kanssa (siis ei muiden fanaatikkojen, vaan ns. normaalien ihmisten kanssa) on helpompi, kun ei ala vaahtoamaan sen kummemmin fanaatikkona, vaan pitäytyy niissä listasijoituksissa ja myyntiluvuissa jne. Kun laittaa levyn soimaan, niin se on vaan erittäin hyvää musiikkia riippumatta siitä kuka ja koska sen on tehnyt ja millä vehkeillä.
 
No nyt mie aloin taas vaahtoamaan.