Yleistä keskustelua musiikista ›

Olenko ainoa joka ihmettelee että missä ne kuuluisat muusikot ovat?
 
Siis kuinka moni teistä on _tavannut_ niitä, jutellut jne eikä nähnyt jossain. Öö!
 
Samaa mieltä. Tiedän ettei täällä oo pakko lukea näitä juttuja, mut olis parempi jos jengi kertos vaan tapauksia kun on tavannu kuuluisia muusikoita. Siis niin että molemmat osapuolet on noteerannu toisensa. Tuo fanitus jonkun Uniklubin lämppäribändin ex-kitaristin naapurin varjon vilauksen nähtyään on vähän turhaa. Eikö ne pitänyt olla kuuluisia ja nimenomaan muusikoita?
 
Ja tämähän on muusikoiden net, luulis että sen jäsenet on edes musiikkia harrastavia ja nähneet näin ollen jotain. Esim. keikkailuun tai muuhun semmoiseen liittyvissä tilanteissa liikkuu paljon näitä virtasia, aaroneita ja niskalauksia, joiden näkeminen on monesti about arkipäivää. Sitten se olisi jo kuuluisan muusikon tapaaminen, jos olisi tavannut henkilökohtaisesti esimerkiksi jonkun Ritchie Blackmoren, Celine Dionin tai vaikkapa sitten Suomesta Ville Valon. Olihan täällä onneks tosin näitä Phil Collinseja, Chick Coreoita ja muita. Eri asia sitten jos "tavallisen suomalaisen kehärokkarin" tapaamiseen liittyy vaikka jotain hauskaa tai sit se suomalainen on kunnon musarispektiä ansaitseva "legenda".
 
Tiedän että tämmöinen "valitus" ärsyttää osaa porukasta, mut ei voi mitään. :)
 
Onhan noita tullut nähtyä eri tilanteissa, mut tämmöiset on jääny mieleen: Eräällä ko. artistien keikalla 2005 tapasin bäkkärillä Jim Pembroken ja Jukka Tolosen. Haluan mainita, koska kunnioitan tämmöisiä äijiä paljon, eikä niitä todennäköisesti tule tavattua montaa kertaa elämässään. Paukautin esiintymispaikan perähuoneeseen tiskiltä ostettujen juomien kera, mut herrat eivät halunneet ottaa alkoa...! Tolonen ei paljoa puhunut mut Jimppa jaksoi rupatella niitä näitä. Yllätyin miehen sujuvasta suomenkielestä, mut onhan aikaa ollut harjoitella... Herra vieläpä onnitteli minua ja samoin silloin pyöreitä täyttävää ikätoveriani Wigwamin Nuclear Nightclub-levyä ;)
 
Ollessani piipahtamassa Playa del Inglesissä istuttiin iltapäivää Sakari Kuosmasen ravintolan naapuribaarissa heittäen läppää baarimikon kanssa. Sakukin vilahti siinä ja Sakun poika Veikko tuli leikkimään baaritiskille meidän kans. Sillä oli leikkiauto, jolla se heitteli meitä surutta päähänkin... Meni muutama tunti ja oltiin lähdössä toiseen baariin tapaamaan kamua. Baarimikon vuoro päättyi ja se lupautui opastamaan meitä. Käveltiiin vähän matkaa kun alkoi kuulua hirvee tööttäily. Kuosmanenhan se siellä jahtas meitä jollain miniautolla, oli puvunkin vetäny päälle. Se pyysi baarimikon tuuraamaan jotain sairaustapauksen takia. Saku lupas sitten heittää meidät autolla sinne meidän päämäärään ja ahtauduttiin kaikki siihen kiesiin. Sangria poreili päässä jo siihen malliin, että aloin imitoimaan Sakulle Tarotin Pecu Cinnaria, jonka Kuosmanenkin hyvin tietää. Tajusin siinä sitten että kuulostankin ihan Kuosmas-irvuilijalta, koska näiden molempien herrojen puhe kuulostaa hiukka samalta. Saku oli vähän aikaa hiljaa ja hörähti sitten sanoen kuosmas-imitaatio-äänellä, että "hei, helvetin hyvä imitaatio"!
 
Kaveri oli vuosia sitten heittämässä miksauskeikkaa ja olin siinä käymässä apuna. Paikka oli eräänlainen pikkuteatteri ja esiintyjänä Kummeli. Ei siinä tosin ollut kuin Silvennoinen ja Hela tuntemattomampien muusikoiden kera. Minua pyydettiin kasaamaan rummut, kun rumpali ei ollut vielä paikalla. Sit alkoi soundcheck ja minua taas pyydettiin rumpujen taakse..!! Siinä sitten tapailtiin bluesia Silvennoisen kitaroidessa. Yeah!! :)
 
Ulkomaiden julkkumuusikoita en oo tavannu. Ei taideta laskea Jens Johanssonin jututtamista. Sillä hullulla oli kainalot täynnä naisia ja melkein säikähti kun hyökkäsin höpöttämään. ;)