Rock, pop, alternative ›

Tutuistuin vastikään ko. bändin Fly like an eagle albumiin ja tykkäsin kovasti.
Ei todellakaan kuulostaa vuonna 1978(tai jotain sinnepäin) tehdyltä lätyltä! Sandillisesti ja muutenkin.
Onko tuo bändin ehdoton ykköslevy vai mikä olisi se seuraava tsekkaamisen arvoinen?

Vaikka pitäisin itseäni Miller-fanina, typistyy miehen tuotanto omassa levyhyllyssäni jostain syystä Fly Like an Eagle ja Best Of albumeihin. Yksi kaikkien aikojen suosikkipoprallini on Millerin "Jet Airliner" joka on muistaakseni ainakin "Book of Dreams"-levyllä.
 
Olen aina tykännyt Milleristä biisinikkarina ja juurikitaristina puhumattakaan miehen laulusoundista ja tavasta rakentaa laulustemmansa. Joskus 70-80 luvulla tuli telkusta joku Millerin keikkataltiointi ja bändi toimi aivan tautisesti. Porukoissa sattui olemaan mukana myös Norton Buffalo, joka on mielestäni yksi maailmankaikkeuden parhaimmista huuliharpisteista.

Tutuistuin vastikään ko. bändin Fly like an eagle albumiin ja tykkäsin kovasti.
Ei todellakaan kuulostaa vuonna 1978(tai jotain sinnepäin) tehdyltä lätyltä! Sandillisesti ja muutenkin.
Onko tuo bändin ehdoton ykköslevy vai mikä olisi se seuraava tsekkaamisen arvoinen?
 
Joo, olen ollut fani 70-luvulta lähtien. Fly like... on minunkin mielestä miehen paras aikaansaannos, täysosumalevy. Levyn bändi (trio) soittaa mukavan letkeästi (jopa löysästi), jonka päälle Steve sitten rakentaa lauluosuuksia ja muita ääniä. Tsekkaa myös seuraajalevy Book of Dreams, jolla hieman samanlainen idea paitsi että biisit ovat popahtavampia.
Kannataa tsekata myös Steven aikaisempaa tuotantoa, niiltä löytyy jo viitteitä ja ideoita joita hän on myöhemmässä tuotannossaan käyttänyt hyväkseen. Pidin myös hänen ns jazz-levystä, jolla hän versioi lapsuudenkodissa soitettuja vanhoja jazz-klassikoita lounge-tyyliin.
Aika itsevaltias mies ilmeisesti on ja tykkää kovasti omasta äänestään, kun laulaa kaikki osuudet itse levyillään. On varmaan ollut vaativa (hankala) soittokaveri/bändipomo...

Joskus vuosia sitten radiosta tuli tämä "Abrakadabra" jonkun kerran ja se oli ainakin kuultava biisi. En tosin tiedä/muista miltä levyltä tuo on.

Abracadabra on kovis, mutta ei tietenkään se miksi steve milleriä pitäis diggailla..
Fly like an eagle on hyvä levy, mutta oma suosikkini mainio sailor vuodelta -68..

Yksi kaikkien aikojen suosikkipoprallini on Millerin "Jet Airliner" joka on muistaakseni ainakin "Book of Dreams"-levyllä.
 
Olen aina tykännyt Milleristä biisinikkarina ja juurikitaristina puhumattakaan miehen laulusoundista ja tavasta rakentaa laulustemmansa.
 
Uskomattoman monipuolinen ja lahjakas kaveri (IMHO). Miehellä on ollut taito yhdistää laajaa afro-am. musiikkiperinnettä pop-listoillakin menestyviin biiseihin. Mikäs sen parempi juttu!
 
Miehen lapsuuden kodissa oli tuttu vieras hra nimeltä Les Paul (juuri se Gibsonille nimensä käyttöön antanut jazz-kitaristi), joka teki näitä uraa uurtavia moniraitaisia äänityksiä jo aikana, kun 1 tai 2-raitaa oli yleinen maksimi. Tuntumaa tuli siis jo nuorena studion mahdollisuuksiin. Jossain välissä mies ehti opiskella Tanskassa ja soitella bluesia Chicagossa aidoissa kuvioissa. Sieltä tarttui mukaan visio sähköisen blues/rock-bändin soundista, joka oli Kalifornian hippi-folkkareille vielä aivan outoa. Siis Steve oli ammatillisesti tasokas kaveri jo 60-luvun puolessavälissä.
 
Tarinaa riittäisi, mutta säästän teidät siltä. Maininnan arvoisia levyjä myös riittää. Ensimmäiset Children Of The Future ja Sailor ovat edelleen hankinnan arvoisia. 60-70 -lukujen vaihteen levyt ovat hieman vaihtelevan tasoisia ja kaupallinen menestys kohtasi miehemme uudelleen paremmin taasen The Jokerilla v. -73. Sen nimi-biisi lienee tuttu Lewis-mainoksesta...
 
Fly Like An Eagle ja Book Of Dreams (v. 76-77)muodostavat kiinteän parin jo siitäkin syystä, että ne on nauhoitettu lähes putkeen. Hittejä riitti varsinkin Jenkeissä ja seuraavaa levyä The Circle Of Love saatiin odottaa vuoteen -81. Se levy taisi kaupallisestikin olla pettymys, mutta todellinen maailman laajuinen mainstream-hitti oli tuo Abracadabra v. -82. Oli siinä ihmettelemistä, kun ko. biisi soi ties missä paikassa "disko-hittinä"! No, kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta...
 
Itse Abracadabra-levyllä ei paljon kitarasooloja kuulla, vaikka bändissä taisi olla kolmekin kitaristia. Siinähän se Millerin juju taitaa ollakin, että aina ei tarvitse tarjota samaa lääkettä, vaan monipuolisuudella on ura edennyt pitkistäkin tauoista huolimatta. Mutta halutessaan Steve M. oli/on kovan luokan kitaristi.
 
Viimeisen 20-vuoden aikana mies on levytellyt hiljakseen. v. -87 levy "Living in the 20th Century" oli blues- ja v. -88 "Born 2B Blue" taas jazz-henkinen. Valitettavasti hiljaisuuteen syynä on ollut vuoden -93 yllättävän toimivan Wide River-levyn jälkeen myös se, että enää ei miehen uudelle musiikille löydy julkaisijaa. Hittikokoelmiahan Emi/Capitol syytää ulos säännöttömin väliajoin.
 
Kannattaa tsekata...

RockŽn me perkele