Kitarat: kitarakamat ›

Mitä jengi on mieltä noista PRS:n halpismalleista, onko kyseessä järkyttävää tuubaa vaiko laatumeininkiä karsitummin? Yritin hakua, mut juttua oli enemmän noista 2000-4000e kitaroista. Haussa ois kuitenkin hintaluokassa 500-800e lespakopsua, vaihtoehtoina oon katellu mm. Hagström Super Swede, Tokain meiningit, PRS SE Singlecut, Yamahaa ja mustana hevosena Schecter C1 Classic, mikä kyllä vaikuttaisi menevän ylittämättömästi budjetin yli. Ibahan mulla on nyt ja diggaan, mut LP -malleja on ollut hiukan nihkeästi kyseisellä lafkalla.
 
Muut vaatimukset ois tosiaan se lespamainen saundi, ohut kaula (=tarkoittaen 60's profiilia tai kapeampaa, ei kuitenkaan mitään tilukeppiä) sekä mieluinen väritys ja muu ulkonäkö. Tämä siis tarkoittaa mulle lähinnä kannen kuviointia, joka ei saisi olla mikään yksitoikkoinen vaan loimuvaahtera/vastaava, punainen tai oranssi väri tai muuten hiukan erottuva.
 
Tuohon jos pistäisi hiukan lisää, vois alkaa Gibsoneita katella käytettyinä, mut mikä on hinta/laatusuhde näihin verrattuna? Muutenkin tuo kahdeksan hunttia alkaa olla kipurajalla, et oisko heittää tuossa halvemmassa hintaluokassa jotain systeemiä?
 
Vinkkejä, ehdoituksia, mielipiteitä sekä "totuuksia" otetaan vastaan ja kuunnellaan kiinnostuneina. Ainiin ja styrkkarina Fender Vibro Champ '73, sitä buustaamassa Jekyll & Hyde, tavoitteena rokkisaundia.

Eiköhän se halvemmassa variaatiossa ole sitten Tokai Made in Korea. Hyviä pelejä. Se on 500€ uutena, japsiversio 799€.

Olisko niin että PRS SE.n kaulaprofiili olis se sama regular, joka on CU24:ssä? Jotenkin mulla olis semmonen kuva ainakin Santana SE:n perusteella. Sehän ei oo mikään valtavan ohut vaan enemmänkin semmonen kädenmukanen. Wide-thin voi taasen olla pikkasen leveä johonkin Iban soiroon tottuneelle. Puhdasta spekulaatiota tosin. Omien käpälöintien perusteella SE SC ei oo ollenkaan hassumpi luuttu mutta ei se ihan LP oo ja hyvä niin.

Eiköhän se halvemmassa variaatiossa ole sitten Tokai Made in Korea. Hyviä pelejä. Se on 500€ uutena, japsiversio 799€.
 
Korean Tokait ei kyllä Lespaa muistuta kuin ulkomuodoltaan.
 
Ishibashilta Japanista tilaamalla saisi minun laskelmieni mukaan himpun yli 700€ (kitara _78400 eli ~ 482€ + 90€ kuljetus + tullit/ALV n. 25%) ESP/Edwardsin LP kopsun. Käpistelin niitä jokunen vuosi sitten Japanissa käydessäni ja olivat erittäin vakuuttavia. Nättejä, mukavia soittaa ja hyvä soundi. Tuo olisi mun ykkösvalinta jos haluu myös sen LP-ulkomuodon. En kyllä enää millään muista millainen kaula noissa oli.

En kyllä enää millään muista millainen kaula noissa oli.
 
Eiköpä niit ole myös eri profiileilla?? Navigator olis japseista kanssa, vaan harvinainen taitaa olla. Orville (by Gibson) ja toki (drum-roll) 78-83 Ibanez Artistit, ohuella 60's profiililla ne. Saksasta saattaa saada AR50-100 malleja tuohon hintaan, ja säkällä ehkä jonkun AR 300:senkin.

Olisko niin että PRS SE.n kaulaprofiili olis se sama regular, joka on CU24:ssä? Jotenkin mulla olis semmonen kuva ainakin Santana SE:n perusteella. Sehän ei oo mikään valtavan ohut vaan enemmänkin semmonen kädenmukanen. Wide-thin voi taasen olla pikkasen leveä johonkin Iban soiroon tottuneelle. Puhdasta spekulaatiota tosin. Omien käpälöintien perusteella SE SC ei oo ollenkaan hassumpi luuttu mutta ei se ihan LP oo ja hyvä niin.
 
SE:ssä on WF profiili.
 
Jostain syystä on jäänyt moinen sen enempiä testaamatta, vaikka moista joskus ajattelin yhdeksi kiinteätallaiseksi luutuksi hommata. Nopealla pikaistumisella se ei kuitenkaan loputtoman huonolta tuntunut. Pitää varmaankin joskus testata vähän paremmin.

Mää taas tykkäsin WF:stä McCartyssä. Ekat pari vuotta meni vähän irvistellessä, mut sit se yhtäkkiä jotenkin alko maistumaan. No, se siitä, aloittajahan haki ohkaista kaulaa. WF ei ole sitä.

Itseltäni löytyy PRS SE Soapbar ja olen siihen tykästynyt. Mitä olen saanut kitarasta palautetta tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin niin kyseinen yksilö on kerrassaan oiva peli - markkinoilla kun on myös kuulemma ulkoisesti identtisiä kepukoita, joilla ei sitten tee yhtään mitään... Eli yritin sanoa, että erityisesti SE -malleissa tuo yksilökohtainen vaihtelu lienee kaikkein suurinta. Ahkeraa koesoittoa suosittelen ja kun hyvä löytyy niin se kannattaa tietysti poimia talteen.

Itteä kiinnosti tuo korealainen singlecutti mutta turussa ei ollut ainoatakaan yksilöä jota testata joten päädyin hankkimaan yamahan aes 420 :n. Helvetin ruma kitara mutta hinta/laatu- suhde enemmän kuin kohdallaan. Kannattaa testata, on nimittäin mielestäni todella mukava soittaa johtuen bodyn muodosta.

Prs SE soapbariahan kehuttiin rutkasti uusimmassa guitar playerin testissä(siis siinä, jossa oli alle 500$ kitarat koesoitossa).

Prs SE soapbariahan kehuttiin rutkasti uusimmassa guitar playerin testissä(siis siinä, jossa oli alle 500$ kitarat koesoitossa).
 
Kas, en olekaan lukenut ko. artikkelia. Pitänee tutustua! Kiitos :-)
Oma yksilöni on jo jokusen vuoden ikäinen mutta tuskinpa noissa niin
perusteellisia muutoksia on tullut...?

Kas, en olekaan lukenut ko. artikkelia. Pitänee tutustua! Kiitos :-)
Oma yksilöni on jo jokusen vuoden ikäinen mutta tuskinpa noissa niin
perusteellisia muutoksia on tullut...?
 
Mites nuo saippuapalamikit soi? Onko nämä enemmän blues/roots -meininkiin sopivia(näin luulen), vai käykö myös hiukan raskaampaankin musaan? Itelle houkuttais tommonen kakkoskitaraksi Ruokangas v.s.o.p customin seuraksi.
Bluessiakin tulee soiteltua, mutta pääpaino on tommosessa hiukan progehtavassa hard rockissa.

Total Guitarissa oli jotain juttua uudesta SE mallista jonka on kehitellyt Cradle Of Filthin Kitaristi Paul Allender. Kovasti tuo Allender kehui sitä tässä on linkki kitaraan:
http://www.thomann.de/fi/prs_se_paul_allender_pb.htm
 
...himotti itseänikin nämä SE sarjalaiset, mutta sitten teinkin kaupat Atlaksen Star Sapphiresta, joten sitten unohtuivat nämä kitarat.
 
jotain juttua kitarasta Paul Allenderin kitarasta(Total Guitarissa):
 
How close is the SE model to your US-made PRS?
 
Allender: I originally came up with a different design for the SE guitar because it was for the cheaper end of the markret. But PRS said, "were going to do it the same as your PRS guitar with the bat inlays and everything".
 
pääsisipä jossain kokeilemaan tuota...

Mites nuo saippuapalamikit soi? Onko nämä enemmän blues/roots -meininkiin sopivia(näin luulen), vai käykö myös hiukan raskaampaankin musaan? Itelle houkuttais tommonen kakkoskitaraksi Ruokangas v.s.o.p customin seuraksi.
Bluessiakin tulee soiteltua, mutta pääpaino on tommosessa hiukan progehtavassa hard rockissa.
 
Jaah... En ole mikään expertti kuvailemaan soundeja mutta yritetään... Tasapainoinen, hyvä sustain, hiven tumma mutta kuitenkin riittävän erotteleva soundi. Toimii hyvin blues/roots osastolla mutta sopivalla vahvistimella/nupilla&kaapilla ja/tai polkimilla taipuu myös perinnetietoiseen hevanderiin.. mitä se sitten ikinä tarkoittaakin... Heh! Selitinkö riittävän sekavasti? :-)
 
Itsellä on toiminut hyvin omalla kalustolla ihan normirokkitouhuissa (jäsenkuvauksesta löytyy). Kokeilemallahan se tietysti vasta lopulta selviää. Soittotuntuma on ainakin itselle oikein passeli kun tykkään tukevammasta kitarankaulasta. Ohutkaulaisiin mieltyneelle voi olla aikamoinen shokki...