Etno, proge, latin ›

itse nostaisin uniteatterin parhaimmaksi tsipaleeksi varmaankin glass prisonin tai misunderstoodin, jotenkin koskettavia ja kokonaisuutena mielestäni ihan onnistuneita kappaleita.
 
Mulle ei ole tuo Glass Prison koskaan kolahtanut. Semmoinen mielikuva tulee biisistä, että sen olisi tarkoitus olla Six Degreesin SE kova biisi, mutta lopputulos vain kuulostaa omaan korvaan jotenkin väkisin väännetyltä.

Six Degreesin mestariteoshan on tietenkin Blind Faith, yksi bändin parhaista koskaan. En todellakaan ole mikään Rudessin sooloilun suurin ystävä, mutta siinä biisissä sekin toimii aivan täydellisesti. Viimeisiltä kolmelta levyltä ei mielestäni löydy yhtään sille pärjäävää biisiä.

Kun nyt tuli Six Degreesistä puhe, niin omasta mielestä levyn biisien radioeditit ovat melkeempä parempia kuin itse levyllä olevat versiot.
 
Systematic Chaosista on pakko mainita, että tuo basarin läpsytys on varsin rasittavaa kuunneltavaa. Pistetty soundi aivan liian läskiksi.

Kun nyt tuli Six Degreesistä puhe, niin omasta mielestä levyn biisien radioeditit ovat melkeempä parempia kuin itse levyllä olevat versiot.
 
Ainakin Blind Faithissa soolon alkaessa komppikitara pätkäisee ihan oudosti. Misunderstood toimii ihan hyvin.

Ainakin Blind Faithissa soolon alkaessa komppikitara pätkäisee ihan oudosti. Misunderstood toimii ihan hyvin.
 
No näitä editoinnista johtuvia vikoja luonnollisesti voi löytyä, mutta lähinnä biisien pituuksien kannalta nämä tiiviimmät versiot toimivat suurimmaksi osaksi paremmin. Esim. Blind Faithin instrumentaaliosiosta on radio edittiin osattu napata kaikki oleellinen.

Six Degreesin mestariteoshan on tietenkin Blind Faith, yksi bändin parhaista koskaan. En todellakaan ole mikään Rudessin sooloilun suurin ystävä, mutta siinä biisissä sekin toimii aivan täydellisesti. Viimeisiltä kolmelta levyltä ei mielestäni löydy yhtään sille pärjäävää biisiä.
 
Ehdottomasti komppia.

Mulle ei ole tuo Glass Prison koskaan kolahtanut. Semmoinen mielikuva tulee biisistä, että sen olisi tarkoitus olla Six Degreesin SE kova biisi, mutta lopputulos vain kuulostaa omaan korvaan jotenkin väkisin väännetyltä.
 
Mä tavallisesti skippaan tuon ja aloitan kuuntelun kakkosbiisistä. Ei kai se nyt mikään täyspaska viisu ole, mutta tuolta levyltä ehdottomasti heikoin lenkki. Ja tyylillisesti väärässä seurassa, tuon ykköslevyn muut biisit ovat bändin keskivertoviisua tunnelmallisempia ja tuo taas on sellainen perusmuovinen tilutykitys.

Minusta taas glass prison on bändin yksi parhaista biiseistä. Alussa vitutti ne tilurunkkaukset, mutta niistäkin alkoi pitämään vaikka DT:n järjettömät shreddaussoolot onkin heikoin osa koko bändissä LaBrien lisäksi. Muutenkin Six degrees on noussut ehkä suosikki levyksi koko tuotannosta. Jotenkin siinä on vaan kaikki kohdallaan, eikä yhtään huonoa hetkeä. Glass prison ja nimi"biisi" ovat varmasti dt:n top 5 biisejä.

Jaahas nyt on soimassa uusi plätty ja selkeästi vaikeampaa kamaa on nyt tarjolla.Meikäläisen asteikon mukaan Octavarium oli kohtalaisen helposti avautuva DT-levy,TOT hiukka hankalampi ,mutta tämä on vaikea tapaus.The dark eternal nightin kertosäe liimautui takaraivoon ensimmäisenä "huippukohtana".Muutenhan DT-diggailun parasta antia on seurata ukkojen käsittämätöntä kikkailua - varsinkin Portnoyn rumpalointi on mielenkiintoista seurattavaa.Mies värittää hiljaisiakin kohtia erinäköisillä kikoilla.Studiodokumentti on myös varsin hauska.Jotenkin homma näyttää sujuvan kohtuuhelposti ja rennonoloisesti.

Glass Prison on mielestäni erittäin kova biisi. Six Degreessin ykkös levystä tykkään muutenkin aivan älyttömästi. Hienoja biisejä kaikki.
 
Tuo uutukainen on kyllä vähän vaikeaa avattavaa. Selvästi tiettyjä kohtia jo jäänyt mieleen, mutta paljon on vielä tavaraa johon tarttua. Studio dokkari on hauska, repesin tyystin kun Portnoy lauloi jotain siinä lopussa. Hervoton.
Myung ois voinu tietty sanoa jotain, tai sanoihan se (kokonaisen yhden kerran), mutta myös niin että siitä olis saanu selvää. Mies ei juuri turhia löpise.
 
EDIT: Klääs prisenissä varsinkin sen Myungin ja Rudesin "kiina" tilutus kohta on ihan paras.

Eh.. Eipä ollu Myungilla paljon asiaa tossa Making Of videossa :) Tais se pari sanaa sanoa.

Joo, ja eipä Myungin päätäkään monesti otettu kuvaan, ku jossain dokkarin loppuvaiheilla, hehe. Kuvattiin vaan bassottelua. Tiiä kenen sormet siinä ois ollu vääntämässä. :D
No, ei siinä mitään, eipä kaikkien tarvitse olla niitä keulahahmoja bändissä. Pääasia, että soitto kulkee.

Aika bueno tää uus levy. Me likes. Paljon enemmän ku edellisestä. Vähän pitkä tosin. Mutta paljon hyviä juttuja ja muutama todella kunkku biisi. Kävin tiistaina levykaupassa ihan muissa aikeissa ja huomasin tiskillä ko. levyn ja silloin vasta tajusin et nythän se on ilmestyny. Ei auttanu ku ottaa se special edition cd+dvd-versio saman tien mukaan.
 
E: Tosiaan hiukan vaikeammin avautuva kuin edellinen tai jopa muutama edellisistä mutta nyt kun on päässyt jyvälle nii kyllä tutajaa.

kuuntelin systemaattisen kaaoksen ensimmäisellä kerralla alusta loppuun ja täytyy myöntää että DT on jälleen todistanut olevansa ainakin minulle täydellinen bändi.
kaaoksesta vielä että minulle se aukesi juuri tuolla ensimmäisellä kuuntelukerralla täydellisesti ja kun olen kuunnellut levyä enemmän ja enemmän niin sitää paremmaksi kokonaisuudekai se muuttuu.
 
Kiitokset DT:lle jälleen loistavasta työstä...

Olivat eilen soittaneet Images And Words platan kokonaan Newcastlessa, eli ei ilmeisesti säästellä vain festarikeikkoja varten. Tämä oli nyt toinen kerta kun se soitettiin tällä kiertueella, 3 keikkaa soitettu ilman sitä.
 
Saas nähdä miten jatkuu syksyllä, tuleeko levy Helsingissä myös :)

Itse kuulun siihen porukkaan, joiden mielestä I&W ja Awake ovat kovia levyjä, ja myöhemmillä lätyillä on vain yksittäisiä hyviä biisejä. Edellinen albumi Octavarium oli mun mielestä todella heikko levy, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla tämän uuden albumin suhteen.
 
Olen kuunnellut levyn nyt 2 kertaa huolella läpi ja ensivaikutelma on että parempaan suuntaan on Octavariumista menty, mutta kaukana ollaan vielä 90-luvun alun levyistä.
Avausraita on todella sekavan oloinen ja siitä ei jäänyt päähän yhtään iskevää melodiaa tai riffiä. Tuli vähän sellainen "tätäkö tämä nyt on?" -fiilis heti alkuun. Seuraavat kaksi biisiä puolestaan ovat minulle ainakin toistaiseksi levyn parasta antia. Varsinkin pääriffit potkivat Forsakenissa ja Constant Motionissa todella kovaa. Forsakenista jäi jopa muutama laulumelodia päähän soimaan, muuten ne olivat levyllä melko mitäänsanomattomia. Dark Eternal Nightissa on hyviä riffejä ja tarttuva kertsi, mutta biisin keskeltä voisi ottaa n minuuttia turhaa pippelinvenytystä pois, eikä biisi menettäisi mitään. Pikemminkin päin vastoin. Repentance ja Prophets of the War ovat melko mitäänsanomattomia biisejä: ei erityisen hyviä tai huonoja. Portnoyn AA-saaga alkaa jo vähitellen kyllästyttää, ja Muse-kopiointi ei ainakaan mulle kolahda yhtään.
Ministry of Lost Souls tarjoaa ihan kivoja melodioita ja akustista näppäilyä. Kokonaisuudessaan ihan hyvä biisi, tosin alussa muistutti aika paljon Octavarium-kappaletta. Viimeisestä biisistä en oikein vielä osaa sanoa paljon mitään, mutta sellainen mielikuva jäi, että oli siellä progeilun keskellä ihan iskeviäkin kohtia.
 
Jos pitäisi teatterin levyille antaa kouluarvosanat, niin mun kohdalla ne menisi näin:
 
I&W 9
Awake 9
Falling into Infinity 8
Scenes from a Memory 7 1/2
SDOIT 7
Train of Thought 6 1/2
Ocatavarium 5 1/2
 
Tämä Systematic Chaos menee ehkä sinne 7 tienoille, katsotaan nyt miten levy lähtee aukeamaan.
 
Täytyy bändiä mennä kuitenkin katsomaan syyskuussa, vaikka varmasti paljon uusia biisejä soittavatkin...

Minä taas kuulun siihen ryhmään joka pitää Awakea yhtenä kaikkien aikoijen kovimpana progemetalli levynä. Mutta taas muut levyt jäävät sinne harmaaseen kerskitasoon. Ne kolahtelevat silloin tällöin, mutta Awake tekee vaikutuksen aina. Ehdottomasti.
Viimeyönä kun levyä kuuntelin olin jälleen kerran täysin lumoutunut. Jotenkin tuntuu siltä että ilman Kevin Moorea levy ei olisi niin viehättävä ja monipuolinen vaikka ei hän tuohon aikaan paljoa bändissä tehnytkään.
Monet kuitenkin ovat sitä mieltä että Kevin Moore osallistui vain soittamaan hänellä sävelletyt jutut, sävelsi vain Space-Dye Westin ja kirjoitti muutamat(aivan uskomattoman hyvät) lyyrikat levylle.
Space-Dye Westin melodiat on kuitenkin kuultavissa levyllä useampaan otteeseen ja Kevin Mooren soolo matskuun jonkun verran perehtyneenä voin sanoa että Awake levyllä on selvästi Moorea enemmänkin. Tämän kuulee mielestäni selvästi muutamista tietyistä melodioista ja ratkaisuista että se on Moorea se.. En ole tietenkään varma, mutta näin minä kuulen. Hieno muusikko tuo Kevin.

Aivan mahdotonta on mun pistää paremmuusjärjestykseen noita levyjä mutta I&W:stä ei kertakaikkiaan keksi mitään valitettavaa eikä awakellakaan ole yhtään huonoa biisiä ja vielä loistavia sanoituksiakin satelee niin kyllä nuo ovat ne mun lempparit. SFAM on tosi kova konseptilevy ja sillä on musikaalisesti hyvin kiinnostavia juttuja (rudess vauhdissa).
että sellasta jauhantaa tällä kertaa

Viimeyönä kun levyä kuuntelin olin jälleen kerran täysin lumoutunut. Jotenkin tuntuu siltä että ilman Kevin Moorea levy ei olisi niin viehättävä ja monipuolinen vaikka ei hän tuohon aikaan paljoa bändissä tehnytkään.
 
Ootkos ajatellut, että juurikin tuo vähempi kosketin-runkkaus aiheuttaa sen notta musiikki kuulostaakin paremmalta? Hillitymmin ja hyvällä maulla mieluummin, Rudess pilaa nykyään mun mielestä homman liiallisella näppäilyllään ja ennenkaikkea "huumorillaan". Sen pitäis keskittyä enemmän tunnelmien luomiseen.