Roots ›

Fogertyn kotisivuilta (www.johnfogerty.com):
 
FOGERTY 2007 EXCLUSIVE!!
 
JOHN FOGERTY'S "REVIVAL" TO BE RELEASED IN THE FALL!!
 
"Revival", John's first new studio album in three years, will be released worldwide this fall and features twelve brand new John Fogerty classics. John had a great time writing, singing, and playing these new songs while recording in Los Angeles this year. He is looking forward to introducing the "Revival" songs on his 2007/2008 world tour.
 
Album tracks listed below:
 
John Fogerty - "REVIVAL"
 
DON'T YOU WISH IT WAS TRUE
RIVER IS WAITING
BROKEN DOWN COWBOY
CREEDENCE SONG
NATURAL THING
GUNSLINGER
IT AIN'T RIGHT
I CAN'T TAKE IT NO MORE
LONGSHOT
SUMMER OF LOVE
LONG DARK NIGHT
SOMEBODY HELP ME
 
Mielenkiintoinen levy tulossa. "Creedence Song", huhhuh, jännittävää!
Jotenkin sellainen fiilis, että tämä on vielä Blue Moon Swampiakin parempi!
 
Onkos m.netissä muita Fogertyn uutuutta yhtä innokkaasti odottelevia?

Onkos m.netissä muita Fogertyn uutuutta yhtä innokkaasti odottelevia?
 
Hep, hep. Täällä!

Katos vaan. Hienoa, että setä jaksaa vielä heilua. Innolla odotan mitä tuleman pitää. Toivotaan, että mahdollisesti tuleva kiertuekin sitten yltää tänne härmään asti.

"Creedence Song", huhhuh, jännittävää!
 
Onpas tosiaan erikoinen biisin nimi. Liekö tuossa lievää vittuilun makua, Vanz kant danzin tyyliin.
 
Blue moon swamp onkin kuulematta. Deja vu on ihan kelpo levy, mutta eihän siinä luonnollisestikaan mitään nuoruuden intoa ole. Paitsi ehkä kansikuvassa...

Mielenkiintoinen levy tulossa. "Creedence Song", huhhuh, jännittävää!
Jotenkin sellainen fiilis, että tämä on vielä Blue Moon Swampiakin parempi!
 
Onkos m.netissä muita Fogertyn uutuutta yhtä innokkaasti odottelevia?
 
Kyllähän Fogertyn uusi levy on aina Tapaus isolla T:llä, sen verran harvinaisia ne ovat olleet. Itse pidin jo Deja Vu:ta paljon Blue moon swampia parempana levynä. Saa nähdä, onko uutuus vielä sitäkin kovempi.
 
Hommasin muuten äskettäin vihdoinkin Fogertyn The Long road home -dvd:n, joka oli varsin mainio pakkaus sekin. Äijän soitto ja laulu olivat molemmat yllättävän hyvässä kuosissa, ja biisikattaus erinomainen. Suosittelen (vaikka kaikillahan se jo tietenkin on... ; ).

Jaa Fogertyhan on aktivoitunut kovasti.Ennenhän tapasi tehdä levyn kymmenessä vuodessa.Deja Vu oli paha pettymys timantinkovan BlueMoonSwampin jälkeen.Biisien nimet uudella levyllä ihmetyttää ja hieman pelottaa.
 
Toivon levyltä sitä tremoloefektisoundia ja vähemmän nössöjä biisejä mitä Deja Vulla oli.Haluaisin että Rock-Fogerty nostaisi vielä kerran päätään ja ärjyisi vielä yhden Rockrallin korkealta ja kovaa että tuntuu.Van mitenpä sitä ärjyy kun SE ääni oli ja meni.Mutta hankintalistallehan tämä menee ehdottomasti.

Katos vaan. Hienoa, että setä jaksaa vielä heilua. Innolla odotan mitä tuleman pitää. Toivotaan, että mahdollisesti tuleva kiertuekin sitten yltää tänne härmään asti.
 
Aivan. luulisi kyllä yltävän ensi vuonna, kun on kahtena peräkkäisenä Euroopan kiertueella jo jäänyt Suomi pois. Mikäli mahdollisuuksia on, niin siitä vaan parin viikon päästä Saksaan/Tanskaan/Ruotsiin kattomaan. Itsellä on Berliinin keikka 10.7. ohjelmassa. Parin viikon Saksan reissuni on naamioitu kielimatkaksi. :D Ilmeisesti Berliinin keikka jää kyllä mulla ainoaksi. Mielenkiintoista, jos Fogerty aikoo antaa joitain maistiaisia levyltä jo kesäkiertueella.
 
Onpas tosiaan erikoinen biisin nimi. Liekö tuossa lievää vittuilun makua, Vanz kant danzin tyyliin.
 
Veikkaan, että on ennemminkin tyyliin uusi "Have you ever seen the rain". Tunnetta tuskin tulee levyltä puuttumaan.
 
Siltä tuntuu, että Fogerty aikoo nyt lopullisesti "tehdä sovinnon" oman menneisyytensä ja muistojensa kanssa.
 
Olen ihan varma että tästä tulee vähintään Blue Moon Swampin tasoinen levy. Biisilista viittaa Fogertymaisen loistavaan sekoitukseen countrya, bluesia ja rock 'n' rollia. Luulisi sen saavan nyt ansaitsemansa promootionkin.
 
Toivon levyltä sitä tremoloefektisoundia ja vähemmän nössöjä biisejä mitä Deja Vulla oli.Haluaisin että Rock-Fogerty nostaisi vielä kerran päätään ja ärjyisi vielä yhden Rockrallin korkealta ja kovaa että tuntuu.Van mitenpä sitä ärjyy kun SE ääni oli ja meni.Mutta hankintalistallehan tämä menee ehdottomasti.
 
Ääni on tallella. Hanki se uus livepaketti. :)

Toivotaan, että sieltä tulee jotain täysipainoista. 70-luvun soololevyt (Blue Ridge Rangers ja John Fogerty) ovat timanttia. Kovasti ylistetty Centerfield on mun mielestä kaksijakoinen tapaus: hyviä biisejä ja toisaalta varsin kökköjäkin vetoja. Ja ne järkyttävät sähkörummut...
Eye Of The Zombie on monien mielestä pohjanoteeraus, mutta munsta ainakin Centerfieldin tasoa; muutama oikein mainio rokkirutistus. Sama kaksijakoinen meininki on jatkunut tähän päivään asti. Blue Moon Swampilla ja Deja Vulla on loistavat hetkensä, mutta vastapainona myös tylsät ja jopa vaivaannuttavat hetkensä. Kitaristina JF on kehittynyt. Soittelee oikein tyylikkäästi vanhoilla päivillään. Laulu taas tuppaa olemaan jo vähän löystymään päin. Se kirein rok-rääkäisy taitaa jo olla historiaa.

Blue Ridge Rangersin panin just tilaukseen ja Blue Moon Swamp on siis kuulematta, mutta järisyttävän kovaa kamaahan Fogerty on sooloillaan saanut aikaan. Se herran itsensä nimeä kantava albumi on tosiaan timanttia kuten edellä ilmaistiin; siihen on loistavasti koottu amerikkalaisen rytmimusiikin erilaisia tyylisuuntia nasevaan pakettiin. Niinhän Fogerty on aina tehnyt, CCR:llä tai ilman.
 
Centerfieldiä kohtaan tunnen poikkeuksellisen lämpimiä tunteita sen takia, että Beatlesin musiikin ohella tuo lp (tai oikeastaan c-kasetti tuolloin) oli meiksille yksi tärkeä syy herätä huomaamaan, että Zeppelin ja Purple eivät olekaan ne ainoat parhaat artistit. Olisikohan Old man down the road tullut Levyraadissa ja sen ansiosta innostuin. Siihen aikaan Levyraati oli melkoisen tärkeä musiikillisen sivistyksen lähde... Centerfieldillä on omat ilmestymisajastaan johtuvat ongelmat, mutta se ei musiikin arvoa vähennä. Eye of the zombie ei sen tasolle nouse, vaikka levy alkaakin todella komealla instrumentaalilla ja nimibiisillä. Pari-kolme muutakin hyvää rallia sieltä löytyy, etenkin Sail away.
 
Deja vu on jossain määrin Centerfieldin kaltainen, eli enimmäkseen erittäin hyvä. Tosin aika sekava paketti, kun fiilikset menevät Ramonesista Dire Straitsin kautta CCR:ään yms. Kyllä tuosta kannatti silti kuusi euroa viime talvisen levyalen aikaan maksaa...

Kovasti ylistetty Centerfield on mun mielestä kaksijakoinen tapaus: hyviä biisejä ja toisaalta varsin kökköjäkin vetoja. Ja ne järkyttävät sähkörummut...
Totta, hienoja biisejä, mutta huonot soundit sillä levyllä.
 
Eye Of The Zombie on monien mielestä pohjanoteeraus, mutta munsta ainakin Centerfieldin tasoa; muutama oikein mainio rokkirutistus. Sama kaksijakoinen meininki on jatkunut tähän päivään asti. Blue Moon Swampilla ja Deja Vulla on loistavat hetkensä, mutta vastapainona myös tylsät ja jopa vaivaannuttavat hetkensä.
 
Eye of the Zombie on ihmeellinen levy, mutta toimii kyllä kun siihen jaksaa paneutua. "Soda pop" on vitsinä hyvä, mutta biisinä kamala, "Violence is golden":ssa on Fogerty goes hiphop meininki, mutta se toimii :D, Sail away on kaunis kuin mikä, "Headlines" rokkaa, Change in the weather on täyttä dynamiittia, instrumentaali "Goin' back Home" (joka myös Venuksen kansallislauluna tunnetaan) on monella tapaa mykistävä aloitus Fogerty-levylle. Tuokin levy on oman aikansa tuote. Diskosoundia on vähän mukana ja toisaalta huomaa että kylmä sota on ollut silloin kylmimmillään... Levyllä on nopeasti laskettuna neljä aika selvästi poliittista laulua... Fogerty onkin todennut Zombien olevan turhan tumma ja iloton levy. Mielenkiintoista myös Fogertyn todenneen Zombiesta että "On Eye of the Zombie I had so-called studio musicians".
 
Noista 70-luvun jutuista täytyy sanoa, että Blue Ridge Rangers on aivan loistava levy ottaen huomioon ettei sillä ole ainoatakaan Fogertyn omaa biisiä. Jokaisesta levyllä olevasta biisistä Fogertyn versio on selvästi paras kuulemistani. Ja onhan She thinks I still caren tehnyt Merle Haggard ja Jambalayan vaikka kuka. :) Vuoden 75 levy on myös hieno paketti. harmi vaan, että kaikki luulevat "Rockin' all over the worldia" Status Quon biisiksi. ;)
Toivottavasti muuten nuo vuonna 73 julkaistut sinkut You don't owe me/Back in the Hills ja Comin' Down the road/Ricochet julkaistaisiin joskus CD:llä. Ne ovat melkeinpä Fogertyn soolouran parasta antia.
 
Blue Moon Swamp on mun mielestäni ihan täysosuma ja ylivoimaisesti Paras Fogertyn soololevyistä. Siinä on toinen toistaan parempia biisejä "Rattlesnake Highwayn" Hendrix-fiilistelystä Blue Moon Nightsin rockabillyyn ja A Hundred and ten in the shadesta (tuntee olevansa jossaan etelä-Californian puuvillapellolla kesän kuumimpana päivänä kun sitä kuuntelee) rajusti rockaavaan Walking in a hurricaneen. Täysi kymppi.
 
Deja Vu on sitten taas vähän heikompi, mutta kuitenkin erinomainen levy, etenkin nimikappaleen takia. Se on ehta Fogerty-klassikko, uusi Who'll Stop the Rain. ja I will walk with youlla on aivan fantastinen (Jerry Douglasin soittama, ei ihme) dobrosoolo.
 
Revivalilta odotan ihan valtavasti. Olen ihan varma, että siitä tulee Fogertyn uralle yksi merkkipaalu. Toivottavasti en pety pahoin, no tuskinpa. Vai milloin Fogerty on viimeksi tehnyt levyn keskellä keikkailua ja täydessä livekunnossa? 1970!
 
Heh, en mä sentään kevään '70 kaltaista hittivuorta odota, mutta voisihan tuolta levyltä joku biisi nousta hitiksi. Varsinkin kun Fantasy taitaa olla nyt huomattavasti innokkaampi promooja kuin Warner bros.
 
Kitaristina JF on kehittynyt. Soittelee oikein tyylikkäästi vanhoilla päivillään. Laulu taas tuppaa olemaan jo vähän löystymään päin. Se kirein rok-rääkäisy taitaa jo olla historiaa.
 
Hyvin se soittaa ja iso kiitos miehen livekeikkojen loistavuudesta kuuluu myös loistavalle bändille. Aikamoisia kitaramiehiä nuo Britt ja Burnett. Tosin Brittin paikkaa tulevilla kiertueilla Hunter Perrin niminen heppu ja basisti George Hawkinsin tilalla tulee ymmärtääkseni soittamaan Dave Santos.
 
Fogertyn ääni on toki muuttunut, mutta kyllä se Born on the bayou vielä komeasti tulee. Itsehän Fogerty sanoo laulavansa paljon paremmin kuin 60-luvulla. Eiköhän tekniikka olekin parempi ja ääni monipuolisempi kuin silloin. Jotkut sanovat Fogertyn äänen muuttuneen joskus 70-luvulla, kun hän joutui lopettamaan tupakanpolton jonkun sairauden takia. Tiedä häntä.
 
Huhhuh, tulipa fanipojalta tekstiä. Olen ollut jotenkin Fogerty-tuulella nyt muutaman päivän. :)

Sen haluaisin vielä sanoa, että mielestäni Fogertyn ääni on parhaimmillaan "Blue Ridge Rangers"-levyllä.Se on niin sielukasta ja kun se roso on vielä tallella...sitä ei ylitä mikään.Harmi että monet ei tiedä koko levyn olemassaoloa.

John Fogerty on mielestäni kaikkien aikojen parhaita rock-laulajia, ja mikäli mies joskus tulee keikalle näille leveysasteille, on paikalle ihan pakko päästä. CCR-materiaalia on tietysti mahdotonta ylittää, mutta mielestäni mies on onnistunut myös erittäin hyvin soolourallaan verrattuna moniin muihin 1960-luvun rockbändien keulakuviin näiden - vertailukohdaksi kelvanneevat vaikkapa epätasaisia tai suorastaan huonoja levyjä tehtailleet Paul McCartney ja Mick Jagger.
 
Fogertyn soololevyistä on "Blue Ridge Rangersia" tullut kuunneltua viime aikoina selvästi eniten. Se on kerta kaikkiaan mainio C&W-lätty. Jos en väärin muista, niin sen ilmestymisajankohtana Fogerty halusi säilyttää anonyymiteettinsä, eikä levyn kansiteksteistä käynyt ilmi, kuka tai ketkä muodostivatkaan Blue Ridge Rangersin. No, jokainen joka levyn kuuli, epäilemättä arvasi kenestä oikein on kyse, sen verran tunnistettava miehen ääni on...
 
"Centerfield" ei ole ilmestymisajankohtaansa nähden lainkaan huono levy sekään, ja sisältää nimikappaleen lisäksi useita muita tarttuvia rockralleja. "John Fogerty" pitäisi ottaa uudelleen haltuun, se on päässyt hyllyssä pölyttymään. Miehen tuoreimpia tuotoksia en olekaan kuullut sitten "Blue Moon Swampin", joka sekin kyllä potki muistini mukaan ihan mukavasti.

Näitä pitäisin J.C.Fogertyn virallisina julkaisuina. Muutakin materiaalia löytyy runsaasti.. Korjatkaa, jos on virheitä.
 
Creedence Clearwater Revival :
 
1968 Creedence Clearwater Revival
1969 Bayou Country
1969 Green River
1969 Willy And The Poorboys
1970 Cosmoss Factory
1970 Pendulum
1972 Mardi Grass
(1973 Live In Europe -70)
(1973 Live In Germany -73)
 
John Fogerty :
 
1973 Blue Ridge Rangers
1975 John Fogerty
1985 Centerfield
1986 Eye Of The Zombie
1997 Blue Moon Swamp
1998 Premonition
2004 Deja Vu All Over Again
2007 Revival

1972 Mardi Grass
 
Gras. Mardi Gras. Yhdellä ässällä = )
 
1970 Cosmoss Factory
 
Cosmo's Factory.

Gras. Mardi Gras. Yhdellä ässällä = )
 
Joo, nää ei ollu mitään hippejä. ;)
 
(1973 Live In Europe -70)
(1973 Live In Germany -73)
 
Vuoden 1970 live on nauhoitettu Oakland Coliseumissa (vaikka ekoissa painoksissa lukikin virheellisesti Royal Albert Hall) ja on siis nimeltään "The Concert"
 
Live In Germany ja Live In Europe taas on yksi ja sama tuote, vuoden 1973 (vai '72?, joka tapauksessa triona esiintyivät) Euroopan kiertueelta. Joistakin painoksista puuttuu pari biisiä.
 
Ja lisätäänpä listaan vielä:
 
The Long Road Home - The ultimate John Fogerty - Creedence Collection (2005), kokoelma, mutta muutama uusi liveveto mukana, eli voisi kuulua tähän.
 
The Long Road Home - In Concert (2006)
 
Ihana päästä taas pätemään ;).
 
Ja taas Fogertyn nettisivuilta poimittua tietoa:
 
JOHN FOGERTY FEATURED IN "ROLLING STONE" MAGAZINE
 
John Fogerty will be featured in the next issue of Rolling Stone, available at newsstands everywhere soon.
 
Look for this exclusive in-the-studio conversation with John about his new album, "Revival", due to be released in the fall.
 
Voisi olla mielenkiintoista juttua tuossa. Saakos Rolling Stonea (irtonumerona) Suomesta? En muista koskaan nähneeni...

Voisi olla mielenkiintoista juttua tuossa. Saakos Rolling Stonea (irtonumerona) Suomesta? En muista koskaan nähneeni...
 
No luulisi että saa. Suomalainen tai akateeminen...

Voisi olla mielenkiintoista juttua tuossa. Saakos Rolling Stonea (irtonumerona) Suomesta? En muista koskaan nähneeni...
 
Jo vain. Isodeen mainitsemat Akateeminen ja Suomalainen kirjakauppa ainakin myyvät Rolling Stonea, samaten hyvinvarustellut R-Kioskit. Ainakin suurempien paikkakuntien kirjastoihin lehti tulee myös.

Gras. Mardi Gras. Yhdellä ässällä = )
Cosmo's Factory.
 
Juuri näin. Yksi ässä liikaa ja tietsikani ei tuossa Cosmossa noteerannut heittomerkkiä, vaikka sen kirjoitin. Nää on tärkeitä asioita, tärkeämpiä kuin levyjen sisältö.. :)
 
Vaikka tuttu juttu varmaan CCR:n pojillekkin tuo grass..

Olisikohan Old man down the road tullut Levyraadissa ja sen ansiosta innostuin. Siihen aikaan Levyraati oli melkoisen tärkeä musiikillisen sivistyksen lähde... Centerfieldillä on omat ilmestymisajastaan johtuvat ongelmat, mutta se ei musiikin arvoa vähennä.
 
Juuri näin. Kun televisiosta ei oikein muita musiikkiohjelmia tullut, piti tyytyä katsomaan sitä mitä näytettiin. Hyvällä tuurilla Levyraadissa näytettiin yksi hieno kappale per ohjelma, joskus jopa kaksi. Old man down the roadista faija sanoi muuten heti ekan kertsin kohdalla, että biisi muistuttaa melkolailla CCR:n kappaletta Run through the jungle, kaivoi ohjelman jälkeen hyllystään Cosmo´s Factoryn ja pisti soimaan ; ). Centerfield piti sitten käydä ostamassa heti seuraavilla viikkorahoilla. Muuta en sitten kuunnellutkaan varmaan seuraavaan kuukauteen.
 
Deja vu on jossain määrin Centerfieldin kaltainen, eli enimmäkseen erittäin hyvä. Tosin aika sekava paketti, kun fiilikset menevät Ramonesista Dire Straitsin kautta CCR:ään yms.
 
Minusta(kin) Deja Vu mainio lätty; vähintään Centerfieldin veroinen. Biisit ovat hyviä, ja vaikka tyyli vaihtelee aika paljonkin kappaleesta toiseen, kuulostaa musa koko ajan Fogertyltä - äijän lauluääni on kuitenkin niin tunnistettava ja omaleimainen.