Kitarat: kitarakamat ›

Nuo Gibsonin omat mikit ei kyllä ole kovin sopivat tuohon kitaraan, varsinkaan tallamikki. Liika tehokkaat ja ärhäkät. Tallamikissä vielä ärsyttävän ohkainen ja munaton yläpää.
 
Itse laitoin tallaan Dimarzio PAF Classicin, joka on hyvin pehmeäsaundinen mikki. Sillä nimenomaan lähtee se liika ärhäkkyys pois ja tulee muutenkin kuulautta lisää saundiin. Ja se trebleosasto ei ole sellainen nasaali ja ohkainen myöskään. Eli käytännössä korjasi kaikki Gibsonin mikin huonot puolet ja paksunsi saundia hyvällä tavalla.
 
Laitoin myöhemmin myös kaulaan neck-version tuosta PAF Classicista. Samalla tavalla vie liian ärjyyden pois. Muutenhan se Gibsonin kaulamikki oikeastaan toimikin ihan kivasti.
 
En suosittele tuota ainaista JB/Jazz-settiä koska se ei vie tuota ärhäkkyysongelmaa yhtä hyvin pois vaikka saundi pyöristyykin tasapainoisemmaksi.

Jeps, olen huomannut kanssa että tuon tallamikin saundi häiritsee enemmän kuin kaulamikin. Jos siis vaihtaisikin vain sen tallamikin?
 
Tuo putkivahvistimen hommaaminen ei siis ole tällä hetkellä vaihtoehto, tottakai se sitten joskus tulevaisuudessa tulee (eihän sitä todellista lämpöä ja ultimaattista blues-saundia muuten saa), mutta seuraavaksi niillä kesätyörahoilla on tarkoituksena hankkia mäkki huoneeseeni nurkkaan roplottamaan äänityksiä varten. Se on tällä hetkellä hyödyllisempi hankinta minulle kuin putkivahvari. Mietin vain, että saisiko tuosta kitarasta yleensäkin enemmän iloa irti mikit vaihtamalla (vaikka sen kaukana tulevaisuudessa häämöttävän putkipelinkin kanssa), vai onko se vain turhaa säätöä ja rahan hukkaa.
 
Kiitoksia mielipiteistä, näistä mikkiasioista kun en itse mitään tiedä niin on hyvä saada kuulla osaavampien mielipiteitä. Eli lisää ehdotuksia ja ajatuksia vaan.

Itselläni oli ongelma sellainen, että tuo 490R kuulosti huonolta kun vahvistinta sääti niin että 498T kuulosti hyvältä, ja päinvastoin. Vaihdoin sitten kaulaan Ducanin Phat Catin, ja se auttoi selvästi. Kitarana tosin LP Special.
 
Samojen ongelmien kanssa on painittu myös täällä. Eli 490R miellyttää mutta 498T ei. Mullakin kävi JB kokeilussa mutta en tykänny kyllä yhtään siitä. No, ostinpa sitten Phat Cat-setin ihan kokeilumielellä. Tallassa en tykänny mutta kaulamikki jäi kiinni. Tallaan kokeilin sitten 490R:ää. Toimii ylttävän hyvin, sopii tosi hyvin 60-70l-meininkeihin ja bluesimpaan menoon. String-spacingkin osuu kohilleen nätisti. Nyt tuntuu että tuo setti saa jäädä kiinni. Ja Phat Catti on ykskelaseks tosi hiljainen. Kitara siis -91 LP Stantard, vahvarina Jubilee Marshall 2553 gainit pienellä (jossain klo 9-10). Boosteina DIY Ts808, Fuzz Face tai LBP2.
 
Tuota settiä kannattaa kokeilla. Ja tulee halvemmaks ku ei tartte ostaa ku yks mikki. Gibsonin P94:nen toimii varmaan myös ihan kynpillä. Phat Cat on tosin halvempi uutena.

Mietin vain, että saisiko tuosta kitarasta yleensäkin enemmän iloa irti mikit vaihtamalla (vaikka sen kaukana tulevaisuudessa häämöttävän putkipelinkin kanssa), vai onko se vain turhaa säätöä ja rahan hukkaa.
 
Kannattaa ensin varmaan hankkia se vahvistin, ja sitten vaihtaa mikkejä, jos vielä on tarpeen. Kitaran tyyppi ja vahvistin ovat kuitenkin se pari, joka soundin määrittää. Sitten sitä voi mikkien, elementtien, putkien jne. vaihdolla hienosäätää.

Kannattaa myös varoa ettei hommaa turhan kesyä tallamikkiä tuon 490R:n pariksi, se kun on aika tehokas vehje. "Lussummat" mikit jäänee sen jalkoihin.

Suunnitelma: Kyttään toria ja ostan ensimmäisen kohtuuhintaisen, hyvältä vaikuttavan (ehkäpä Gibson Classic 57 tai se Dimarzion Paf Classic?) mikin tallaan ja kokeilen mitä tulee. Miltä kuulostaa?

Suunnitelma: Kyttään toria ja ostan ensimmäisen kohtuuhintaisen, hyvältä vaikuttavan (ehkäpä Gibson Classic 57 tai se Dimarzion Paf Classic?) mikin tallaan ja kokeilen mitä tulee. Miltä kuulostaa?
 
Hyvältä, nytkin on Duncanin Pearly Gates (nikkelikuorella), Billy Gibbons-tyylistä Texas blues - saundia varmaan irtoaisi =)
 
Siis myös Duncanin 59, Seth Lover, Pearly Gates ja Alnico II Pro kannattaa pitää vaihtoehtoina
 
Ja vaihtoilmoituksen laitat torille

Kattos perkelettä, kun toria selailin niin en tuota löytänyt. Pitäisikö sitten ostaa ja kokeilla tuota Pearly Gatesia? Kyllähän minulle aina Gibbons-murinat kelpaisivat. :-)

Kattos perkelettä, kun toria selailin niin en tuota löytänyt. Pitäisikö sitten ostaa ja kokeilla tuota Pearly Gatesia? Kyllähän minulle aina Gibbons-murinat kelpaisivat. :-)
 
Jos ei ole enää torilla myynnissä niin minulla on vielä se em. Pearly Gates (tallaversio, kromikuorilla). Laita yv:tä jos olet kiinnostunut ostamaan. Huomaa kuitenkin että PG:n soundi on enemmän diskantti/middlevoittoinen eikä pikku rosoisuus miellytä kaikkia. Minua kiinnostaisi Lespa-tyylinen keppi setillä Pearly Gates tallassa, Seth Lover kaulassa - mutta kun ei ole Lespa tyylistä keppiä :-)

Kyllähän se kannattaa LP tehdä siihen ympärille, jos kerran mikit ovat valmiina.

Vahmistimella on paljon suurempi vaikutus soundiin kuin kitaralla tai mikeilla. Nimimerkilla kokemusta omaava...kavin lapi noin 15 kitaraa ennekuin huomasin etta jopa mun halvin kiinalainen hollowbody kuulostaa super hyvalta Fenderin putkivahvistimien lapi. Kitaranostot on jaanyt siihen ja mun vahvistimiksi jaanee Fender Blue Jr. ja Deluxe Reverb Reissue.

Mitä ehdottaisitte? Muita vaihtoehtoja?
 
Veikkaan että ei paljoa mene mönkään jos valitset humpparin jossa on suht pieni output ja alapäätä vähän ronskimmin. Siis tallamikiksi. Sen pitäisi ainakin korjata nuo "ongelmat" joita tuo vakiomikki tuottaa.
 
E: Dimarzion sivuilta kun katselin niin vintage output-osastolta alapäätä mukavasti tuuttaa:
 
Air Classic
PAF
PAF classic
Virtual PAF
Virtual hot PAF
 
Kosolti PAFfia. :) Mutta sehän on legendaarinen LP-humppari kyllä, ei siinä.
 
Muista muuten sitten hankkia mikki joka EI OLE F-spaced jos ei ole tullut puheeksi vielä.
 
E2: Heh, katsoin Seymour Duncanin sivuilta tone chartia ja ainoat enemmän alapäätä kuin yläpäätä tuuttaavat humpparit olivat invader ja livewire metal. Molemmat aika äksyjä mikkejä. Tosi kirkkaita mikkejä kaikki jos tuohon tone chartiin on luottaminen.

(?)Super Distortion(?) Siis WTF tuollaista se tarjosi Dimarzion pickupfinderilla sekä bluesiin että classic rockiin. Eikä ne saundiklipit nyt kovin pahalta kuulostaneet, Ace Frehleykin ilmeisesti käyttänyt joskus.... Mitenkäs tämä mikki?

Näistä tuo Pearly Gates olisi heti saatavilla, epäilen vain onko se sellainen mitä etsin. Saundilta kaipaisin siis lämpöä ja pehmeyttä, tämän hetken tallamikki meinaa olla turhan ohut, terävä ja nasaali (Eemilillä oli melko hyvä kuvaus tuosta 498T:stä). Mitä ehdottaisitte? Muita vaihtoehtoja?
 
DiMarzion pupfinder ei toimi muutenkaan kovin hyvin, Super Distortion on alamiddlevoittoinen keraaminen _hevijyrä_ , en ehkä bluesiin ostaisi.
 
Tallaan myös Duncanin Custom 5/Virtual Hot Paf
 
Pearly Gates on tosiaan treblekäs, mutta ei epämiellyttävällä tavalla.
Myös Warren Haynes on käyttänyt muinoin PG:ejä, nykyään tosin sanoo Guitar Playerin haastattelussa käyttävänsä Burstbuckereita (ei kerrota, mikä setti), ja '57 Classicia. Jälkimmäisestä sanoo pitävän, ja niiden tuottavan PAF-tyylisempää murinaa.
 
E:
E2: Heh, katsoin Seymour Duncanin sivuilta tone chartia ja ainoat enemmän alapäätä kuin yläpäätä tuuttaavat humpparit olivat invader ja livewire metal. Molemmat aika äksyjä mikkejä. Tosi kirkkaita mikkejä kaikki jos tuohon tone chartiin on luottaminen.
No jaa, Duncanin ja DiMarzion tonechartit ovat erilaisia..
Mutta vähemmällä treblellä varustettu mikrofoni ei ole kovin tarkka/herkkä, ja jos haluaa vähemmän yläpäätä, voi tonepotikkaa kääntää pienemmälle/vaihtaa kondensaattoreita/laittaa vahvistimen eq:sta trebleä pienemmälle.
Miten ajattelit lisätä äärimmäisen muhjuiseen bluesrosoon erottelevuutta, selkeyttä ja leikkaavuuta vahvistimen ekvalisaattorista?

Minun "reseptini" olisi seuraava:
 
Alnico2-magneetti + low/medium output = pehmeä, lämmin soundi.
 
Kuvaukseen sopivia mikkejä:
 
Gibson
 
Classic 57, Burstbucker
 
Duncan
 
Seth Lover, Alnico Pro II, Pearly Gates, Antiquity

DiMarzion pupfinder ei toimi muutenkaan kovin hyvin, Super Distortion on alamiddlevoittoinen keraaminen _hevijyrä_ , en ehkä bluesiin ostaisi.
 
Ei pelkästään, kyllä sillä voi soittaa humpat ja hevit.. Tuos mun omakuvassa nyt on Pete kitaransa kanssa, se kitara on ladattu Super Distortioneilla.. ;)
Ollu jo kauan.. Kysyjälle: vois kokeilla takamikiksi vaikka Giban omaa -57 Classiccia, tai ehkä Classic Plussaa. Omissani tuota Plussaa oon käytellyt.

Mutta vähemmällä treblellä varustettu mikrofoni ei ole kovin tarkka/herkkä
 
Miksihän niitä sitten valmistetaan? Ei niissä oikeasti ole NIIN vähän sitä yläpäätä. :) En minä ainakaan koskaan ole semmoiseen mikkiin törmännyt jossa ei yläpäätä saundissa riittäisi ja olen testannut ihan tarpeeksi eri kitaroita ja mikkejä.
 
Mutta ei siinä, en ehdottanutkaan että kannattaisi valita mikki jossa yläpäätä olisi vähän, vaan että alapäätä olisi reilusti.
 
Miten ajattelit lisätä äärimmäisen muhjuiseen bluesrosoon erottelevuutta, selkeyttä ja leikkaavuuta vahvistimen ekvalisaattorista?
 
Basso ja treble täysille ja middle pois kokonaan! + säröt täysille.

Miksihän niitä sitten valmistetaan? Ei niissä oikeasti ole NIIN vähän sitä yläpäätä. :) En minä ainakaan koskaan ole semmoiseen mikkiin törmännyt jossa ei yläpäätä saundissa riittäisi ja olen testannut ihan tarpeeksi eri kitaroita ja mikkejä.
 
Tai: en minä ainakaan koskaan ole semmoiseen mikkiin törmännyt jossa ei alapäätä saundissa riittäisi.
 
Basso ja treble täysille ja middle pois kokonaan! + säröt täysille.
 
Heh.

Tai: en minä ainakaan koskaan ole semmoiseen mikkiin törmännyt jossa ei alapäätä saundissa riittäisi.
.
 
Makuasioita... duncanin Distortion oli kyllä mun säädöillä toivottoman munaton alapään osalta... sirinää kyllä piisasi koko pitäjälle...
 
No , johtuneeko mieltymyksistäni alnico magneetteihin?.... keraamiset ollu vähän kolkonkylmiä minulle...
 
Asiaan: Annan ääneni Sethloverille!
Semmoine paraikaan lp:n tallassa ja hyvin rouhea! ja highgaineihin verrattuna hyvinkin pehmeä ja erotteleva sointi jossa mukana selvästi tunnistettava persoonallinen tatsi:)
 
Sanoisin että aika melkein tasapainoinen eq, hmm.tosin keskialue mojovan tukeva ja semmoista omanlaista rosoa ja rouheutta mihin harvemmin törmännyt... Johtuneeko että vahaamaton?
 
59` mukava kaulassa, lämmin ja pehmiä.
 
Muita PAF tyylisiä en ole omissa kokeillukkaan paitsi schallerin mutta sitä ei oteta mukaan.... Burstbucker kuulosti myös liikkeessä hyvältä, mutta törkykalliita!
 
ps. se jb/jazz setti melkein pitäisi lailla kieltää:) ei etteikö toimisi mutta siitä vaan semmoinnen persoonallinen saundi enemmän kuin kaukana... makuasioita vain:)

Makuasioita... duncanin Distortion oli kyllä mun säädöillä toivottoman munaton alapään osalta... sirinää kyllä piisasi koko pitäjälle...
 
Hmm...tuo vastaus oli kieli poskella kirjoitettu. Mutta kyllä, makuasioita. Jos SD Invaderin yläpää riittää metallimiehelle, kantrimies saattaa olla asiasta eri mieltä. Eikä kyse ole pelkästään siitä kuinka "paljon" yläpäätä on, vaan miltä se kuulostaa.