Etno, proge, latin ›

Tuttavani Ben Grossman Kanadasta tekee improvisoitua musiikkia ja on nyt julkaissut erikoisella tavalla musiikillisia ideoitaan: kaksi erilaisia äänimaisemia ja luuppeja sisältävää levyä soimaan yhtäaikaa randomilla ja repeatilla ja tuloksena on uusi teos joka kerta.
 
Suunnilleen tällä idealla toteutettuja äänitaideteoksia on varmaankin ollut taidenäyttelyissä tms, mutta onko julkaistu mitään vastaavaa?
Myspacesta löytyvät Beni sivut ja (varoituis: flash-hässäkkää) sisältävät kotisivut ovat osoitteessa macrophone.org
 
Tässä Benin omaa tekstiä teoksestaan:
 
Macrophone: Aleatoric Solo Duets for Electro-Acoustic Hurdy Gurdy
 
This double CD is the result of many years of research and development. Its structure and form are (I think) unique in a commercial CD release: the two CDs are designed to be played simultaneously on two CD players, both set to "random" or "shuffle", resulting in an endlessly reconfiguring sound experience. There are constantly new juxtapositions of the elements on the two CDs resulting in new realms of tone, rhythm, modality and textures. All sounds were improvised live on my vielle and, through the two disk format, I intend to extend the improvisational aspect to the playback itself.
 
The two CDs can be played on any convenient combination of two playback systems: a stereo system, portable player (boom-box), computer with attached speakers, DVD/home theatre system can all be used for effective playback. Even placing the two players in different rooms can be effective, extending the sound-field and integrating it further into your sonic environment. Feel free to experiment.
 
The music of Macrophone is not meant to exist fully within the accepted common notions of form, melody, structure etc., but to refer to and draw from the whole field of available sounds. Given the nature of the two CD format, it would have been relatively simple to relegate one CD to a "lead" role and the other to "accompaniment", or to make a recording of strictly ambient music focussing on a limited palette of modal centres that would fit easily along established harmonic lines. Instead, I chose to explore a greater range of sound relationships, embracing sound, silence, consonance, dissonance, rhythm, space, form, chaos..
 
I hope that you enjoy the journey.

nykyään on melkoisen vaikea keksiä mitään eksperimentaalista - eikä Benkään siinä onnistunut, mikäli se oli tavoite ... muutenhan voi olla ihan "mukavaa"
 
- -
 
80-luvulla olin mukana mm. "produktiossa" (kuten nykyään sanotaan), jossa pyöri päättymättömänä epäsynkronisena looppina samassa tilassa filmi, video äänineen sekä itsenäinen audio - - eipä silloinkaan sitä tehdessä mitenkään eksperimentaaliseksi mielletty
 
tekniikan puolesta tuskin on 60-luvun jälkeen mitään varsinaista uutta tullut - tietokoneet vaan tekevät monet jutut kätevämmin + tietysti teknisesti tarkasteltuna laatu on parantunut

Joo, enpä minäkään olettanut, että tämä on ainoalaatuista. Cd-julkaisuna se saattaa sitä ollakin, ellei jotain vastaavaa sitten ole nykytaidemusan puolella tehty.
 
Satunnaisuus musiikissa on kumminkin kiva veneenkeikuttaja. Aivoissa huljahtavat tavanomaiset käsitykset melodiasta, rytmistä ja harmoniasta uusiksi.
 
Ja tämä Grossmanin kama on minusta aleatorisuuden takia särmikkäämpää ambientia kuin se tavallinen pulputus ja huminamattoilu, joka on yleensä niin viimeisen päälle harmonisoitua ja loppuun saakka ajateltua, kontrolloitua -ja synteettistä.
 
Benillä musiikillinen "koti" ja lähtökohta on rockin lisäksi kansanmusassa, vaikka tämmöistä tekeekin. Siinä on yksi huippukiinnostava piirre joka puolella maailmaa, niin Nepalissa kuin Kaustisellakin. Yhteissoitossa jokaisella on oma "käsiala" ja kun soitetaan bändinä samaa biisiä, niin siitä syntyy erikoista kudosta kun jokainen vetelee vähän omalla tavallaan. (Nykyään muusikoiden koulutus vaan alkaa olla niin "hyvä" että tällaista pitää erikseen opetella...)
 
(Nyt Ben kiertää Loreena McKennitin bändissä. Loreenan uusin levy on aika hyvä sekin jos vaan brittifolk world music -maustein ei tökkää.)

ootteko tä(s)tä kuullu?
http://www.artistdirect.com/nad/store/artist/album/0,,308859,00.html

ootteko tä(s)tä kuullu?
http://www.artistdirect.com/nad/store/artist/album/0,,308859,00.html
 
Kyllä on kuultu. Ihan järjettömän hieno musaa! Ei kuitenkaan ehkä maailman experiementaalisinta kuitenkaan, mutta hyvä esimerkki.
 
E: En ole kylläkään juuri tuota levyä kuullut..

Kyllä on kuultu. Ihan järjettömän hieno musaa! Ei kuitenkaan ehkä maailman experiementaalisinta kuitenkaan, mutta hyvä esimerkki.
 
E: En ole kylläkään juuri tuota levyä kuullut..
 
Tarkotinkin lähinnä tuota Zaireeka-levyä, osuu aika hyvin ketjussa haettuun hämyilyyn. Kuunnellut olen mutten omista. Ruisrockiin kuulema bändi tulossa..

Tarkotinkin lähinnä tuota Zaireeka-levyä, osuu aika hyvin ketjussa haettuun hämyilyyn. Kuunnellut olen mutten omista. Ruisrockiin kuulema bändi tulossa..
 
Zjuus.. Täytyypä tuota levyä seuraavaksi tarkkailla.

Ihan järjettömän hieno musaa!
 
No joo! Ton solistin ääni muistuttaa erehdyttävästi Bonoa..tai Kevin Maxia jos tiedätte.

eksperimentaalinen = muoti sana, joka ei oikeasti tarkoita mitään

eksperimentaalinen = muoti sana, joka ei oikeasti tarkoita mitään
 
eksperimentaalinen = lainasana, joka tarkoittaa kokeellista

mikä musiikki EI ole kokeellista?
 
kaikki luova työ vaatii jossain määrin kokeilemista. mitä merkitystä on sanalla, joka ei rajaa mitään pois?

mikä musiikki EI ole kokeellista?
 
kaikki luova työ vaatii jossain määrin kokeilemista. mitä merkitystä on sanalla, joka ei rajaa mitään pois?
 
Esität vain tyhmää. Kaikki musiikki on kokeellista - tottakai. Eksperimentaaliseksi on totuttu kutsumaan musiikkia joka on (tai ainakin kuvittelee olevansa) sitä selvästi enemmän kuin muu musiikki. Yleensä se tarkoittaa uusia aluevaltauksia, uuden teknologian uraauurtavaa hyödyntämistä, vanhojen toimintamallien rikkomista (tai yleensä paremminkin sen sen yrittämistä) jne. Jos joku kertoo minulle musiikin olevan eskperimentaalista, en odota saavani kuulla Risto Asikaisen uusinta tuotetta. Tiiäkkö, sitä termiä vaan käytetää tuohon tarkoitukseen, musiikin kuvaamiseen.
 
Olisi hienoa jos voitaisiin keskittyä johonkin muuhun kuin terminologiaan, väittelyyn onko joku kokeellista vai ei, tai siihen onko joku käyttänyt samaa tapaa joskus aikaisemmin. Ainakaan minua ei kiinnosta v***uakaan. Musiikki kiinnostaa.
 
Itse aiheeseen: Alkoi kiinnostaamaan. Myspace-näytteet kuulostivat mainioilta. Todella mielenkiintoista. Pysynpä kanavalla.

Esität vain tyhmää.
 
en.
 
Kaikki musiikki on kokeellista - tottakai. Eksperimentaaliseksi on totuttu kutsumaan musiikkia joka on (tai ainakin kuvittelee olevansa) sitä selvästi enemmän kuin muu musiikki.
 
niin, no toi ei vieläkään varsinaisesti tarkoita juuri mitään. kaikki musiikki myös "rikkoo jotain rajoja" tietääkseni. eli mitä ne "rajat" sitten ovat?
 
suurin piirtein kaikki muusikot myös kuvittelevat tekevänsä jotain uutta ja rikkovansa jotain rajoja. blues- muusikko, joka omaksuu samba tms. rytmejä johonkin biisiin varmastikin ajattelee rikkovansa rajoja.
 
Yleensä se tarkoittaa uusia aluevaltauksia, uuden teknologian uraauurtavaa hyödyntämistä, vanhojen toimintamallien rikkomista (tai yleensä paremminkin sen sen yrittämistä) jne. Jos joku kertoo minulle musiikin olevan eskperimentaalista, en odota saavani kuulla Risto Asikaisen uusinta tuotetta. Tiiäkkö, sitä termiä vaan käytetää tuohon tarkoitukseen, musiikin kuvaamiseen.
 
no, en itse näe mitään uusien aluevartausten tekemistä tämän musiikin kuvauksessa. vastaavaa on tehty jo 50-60 luvulta lähtien. mitä uutta on viiskyt vuotta vanhoissa ideoissa?
 
ymmärrän, että sitä käytetään musiikin kuvaamiseen, mutta kun se ei vaan tunnu kuvaavan juuri mitään.
 
se on vähän kuin jokaisessa mainoksessa nykyisin lukee "aito ja alkuperäinen". mittee?

Lue uudestaan kohta "selvästi enemmän kuin muu musiikki". Mihin termiä "jalkapalloilija" tarvitaan? Suurin osa ihmisistä on varmasti potkinut palloa joskus.
 
miten kukaan voi mitata et miten paljon joku musa rikkoo rajoja? onko sille olemassa joku absoluuttinen mittapuu tai mittanauha, jonka mukaan jollekin voi antaa "kokeellisuuspisteet" tai jotain?
 
Tajusit huomaamattasi pointin. Jos joku puhuu sulle eksperimentaalisesta bluesista, osaat heti arvailla hiukan mitä tuleman pitää.
 
en oikeastaan, koska se miten joku blues- kitaristi kokee rajojen rikkomisena on ihan eri asia kuin se miten mä sen ehkä miellän. mun rajat on erilaiset kuin jonkun blues- jätkän.
 
Ha, miten toi nyt liittyi tähän? Kysehän oli sanasta "eksperimentaalinen", ei siitä onko tässä topicissa esitelty musiikki sitä. Itse kuvailtavalla musiikillahan ei ole mitään tekemistä termin kanssa. Jos mä sanon sulle "hei kuunteleppa, uutta huippuu heavyy" ja soitan sulle hissimusiikkia, tuskin sä sen jälkeen pidät heavy-sanaa tarpeettomana. Se tarkoittaa vain että mä en vaan osaa käyttää sanaa oikein.
 
kyse oli siitä miten järkevästi tässä ketjussa postattua musiikkia voidaan pitää sun määritelmän mukaan kokeellisena. sä sanoit, et kokeellinen musa on rajoja rikkovaa. mitä rajoja tämä musa sitten rikkoo, jos ne rajat on jo rikottu ajat sitten? mitkä ne rajat edes ovat?
 
kukaan ei edes todennäköisesti ole asiasta samaa mieltä, eli mistä tässä oikeastaan edes keskustellaan?
 
Mulle on ainakin kristallinkirkasta mitä sillä kuvataan. Eksperimentaalinen rock on sitä paitsi tänä päivänä muodostunut selvästi erotettavaksi omaksi genreksi. Henkilökohtaisesti pidän sanasta myös siinä mielessä että voin usein käyttää sitä onnistuneesti sanan "progressiivinen" sijaan. "Progressiivinen" tuntuu nykyään tarkoittavan jostain käsittämättömästä syystä järjetöntä tilutusta ja tahtilajisirkusta, ei niinkään edistyksellisyyttä.
 
mun tarkoitus ei ole tieten tahtoen olla ärsyttävä nillittäjä kusipää. ainoa mitä mä yritän sanoa on se, et nämä termit on niin täysin subjektiivisia ettei niillä ole juuri relevanssia yksilön oman tai pienen kaveripiirin ulkopuolella, vaikka ne vaikuttaa itselle täysin kristallinkirkkaille.
 
ja tarkoitan subjektiivisella sitä, että sana voi VAIKUTTAA täysin merkitykseltään selkeältä, mutta loogisesti tarkasteltuna saattaa huomata että kukaan muu ei itse asiassa koe sitä samalla lailla.
 
me ollaan kaikki tietämättämme värisokeita.

miten kukaan voi mitata et miten paljon joku musa rikkoo rajoja? onko sille olemassa joku absoluuttinen mittapuu tai mittanauha, jonka mukaan jollekin voi antaa "kokeellisuuspisteet" tai jotain?
 
Sä et taida ymmärtää lähestymistapasi järjettömyyttä. Etsitkö sä jotain kaikkitietäviä absoluuttisia sanoja? Sun perusteilla jokainen adjektiivi on tarpeeton.
 
Miten kukaan voi mitata miten rock joku musiikki on? Onko sille olemassa joku absoluuttinen mittapuu tai mittanauha jonka mukaan jollekin voi antaa "rock-pisteet" tai jotain? Termi rock on ilmeisesti turha.
 
Miten kukaan voi mitata miten soul joku musiikki on? Onko sille olemassa joku absoluuttinen mittapuu tai mittanauha jonka mukaan jollekin voi antaa "soul-pisteet" tai jotain? Termi "soul" on ilmeisesti turha.
 
Näinhän me voidaan käydä läpi ensin kaikki musiikkia kuvailevat sanat, sitten kaikki perusadjektiivit (esim. hyvä) ja huomamme että mitään ei voi kuvailla yksiselitteisesti eikä varsinkaan yksimielisesti. Mutta se ei taida olla näiden sanojen tarkoituskaan, vai?
 
en oikeastaan, koska se miten joku blues- kitaristi kokee rajojen rikkomisena on ihan eri asia kuin se miten mä sen ehkä miellän. mun rajat on erilaiset kuin jonkun blues- jätkän.
 
"Sä sen ehkä miellät"... puh. Ei tässä varmaan kukaan kuvitellutkaan että jos sulle sanotaan että musa on "eksperimentaalista" sä pystyt nuotti nuotilta tietämään mitä sieltä tulee. Johan sä edellisessä kirjoituksessasi ymmärsit esimerkissäsi että kokeellinen blues voi olla esimerkiksi täysin eri kulttuurin vaikutteita sisältävää. Miten tästä tuli taas näin vaikeata?
 
kyse oli siitä miten järkevästi tässä ketjussa postattua musiikkia voidaan pitää sun määritelmän mukaan kokeellisena. sä sanoit, et kokeellinen musa on rajoja rikkovaa. mitä rajoja tämä musa sitten rikkoo, jos ne rajat on jo rikottu ajat sitten? mitkä ne rajat edes ovat?
 
Mä en ole tainnut missään vaiheessa sanoa topicin musan olevan eskperimentaalista, ja se onkin ihan sivuseikka tän meidän offtopikin kannalta. Toistan. Sä sanoit: eksperimentaalinen = muoti sana, joka ei oikeasti tarkoita mitään. Siihen mä puutuin.
 
Mutta voin mä toki vastatakin. Topikissa esitellyn artistin musiikki on joka soittokerralla erilaista. Mä en ole koskaan törmännyt tämän kaltaiseen musiikkiin ja jopa rohkenen mututuntumalta väittää että suurin osa tämän foorumin käyttäjistä ei ole myöskään. Kyllä tässä perinteisiä musiikin rajoja rikotaan aika kovasti.
 
Kokeellinen ei ole mun mielestä synonyymi "tehdä jotain ensimmäistä kertaa historiassa" kanssa.

Sä et taida ymmärtää lähestymistapasi järjettömyyttä. Etsitkö sä jotain kaikkitietäviä absoluuttisia sanoja? Sun perusteilla jokainen adjektiivi on tarpeeton.
 
en etsi. en vaan näe paljon perää kommunikaatiossa, jossa jokainen määrittää jokaisen sanan kuten itse huvittaa.
 
luuletko sä, et sellainen kommunikaatio kommunikoi itse asiassa yhtään mitään?
 
siis kuvitellaan, et on sana 'pöytä' ja jokainen keksii itse mitä se tarkoittaa. mä vaikka liitän sen johonkin kissankaltaisiin eläimiin, joku toinen tyyppi liittää sen keskustapuolueen vaaliohjelmaan ja joku toinen päättää että se liittyy taivaankappaleiden liikkeisiin.
 
sit pistetään nämä tyypit keskustelupalstalle keskustelemaan pöydistä ja katsotaan mitä tapahtuu: kaaos ja sekamelska.
 
toi on karrikoidusti se miten kommunikaatio tässä ketjussa tapahtuu.
 
Näinhän me voidaan käydä läpi ensin kaikki musiikkia kuvailevat sanat, sitten kaikki perusadjektiivit (esim. hyvä) ja huomamme että mitään ei voi kuvailla yksiselitteisesti eikä varsinkaan yksimielisesti. Mutta se ei taida olla näiden sanojen tarkoituskaan, vai?
 
aivan. sanat on sattumanvarainen symbolijärjestelmä jotka eivät sisällä itsessään mitään merkityksiä. siksi pitää tehdä "pelisäännöt" selväksi, et kaikki tajuaa mitkä ne on.
 
"Sä sen ehkä miellät"... puh. Ei tässä varmaan kukaan kuvitellutkaan että jos sulle sanotaan että musa on "eksperimentaalista" sä pystyt nuotti nuotilta tietämään mitä sieltä tulee. Johan sä edellisessä kirjoituksessasi ymmärsit esimerkissäsi että kokeellinen blues voi olla esimerkiksi täysin eri kulttuurin vaikutteita sisältävää. Miten tästä tuli taas näin vaikeata?
 
sä sanoit, et jos joku tyyppi sanoo, et joku blues artisti tms. on kokeellista, niin mun pitäisi tietää mitä se tarkoittaa. se, et lainaa jostain toisesta kulttuurista vaikutteita ei mun mielestä ole rajoja rikkovaa tai kokeellista, koska sitä tekee kaikki aina ja ikuisesti, joten ilmeisesti tällä esimerkin blues- artistilla on eri käsitys "kokeellisuudesta" kuin mulla.
 
kuten sanoin, mun mielestä se tarkoittaa vain sitä mitä kukin omassa päässään haluaa sen tarkoittavan ja se vieläpä muuttuu jatkuvasti eri tilanteiden mukaan eikä sillä ole mitään järkevää käyttöä. pelkkää sanahelinää, jolla halutaan perustella oman musiikkimaun "hyvyys" tms..
 
ensin puhutaan et 'pöytä' on osa kokoomuksen vaaliohjelmaa, mut sit kun itselle on edullista sen merkitys muuttuukin koskemaan kokoomuksen VIIMEvuotista vaaliohjelmaa, kun joku neropatti osoittaa, et pöydän lupaamat asiat eivät ole toteutuneet...
 
Mä en ole tainnut missään vaiheessa sanoa topicin musan olevan eskperimentaalista, ja se onkin ihan sivuseikka tän meidän offtopikin kannalta. Toistan. Sä sanoit: . Siihen mä puutuin.
 
en mä niin ole sanonutkaan.
 
Mutta voin mä toki vastatakin. Topikissa esitellyn artistin musiikki on joka soittokerralla erilaista. Mä en ole koskaan törmännyt tämän kaltaiseen musiikkiin ja jopa rohkenen mututuntumalta väittää että suurin osa tämän foorumin käyttäjistä ei ole myöskään. Kyllä tässä perinteisiä musiikin rajoja rikotaan aika kovasti.
 
john cage teki vastaavaa jo viiskyt vuotta (vai peräti enemmän?) sitten. myös terry riley, steve reich ja kumppanit on tehneet jotain samankaltaista suurin piirtein yhtä kauan kuin john cage. suosittelen tsekkaamaan kyseisten heppujen musiikkia, jos kiinnostuit. mä voin vaik pistää pikaviestiä, jos haluat suosituksia.
 
eli, jos tällaista musiikkia on tehty jo viiskyt vuotta niin mitä perinteisiä rajoja siinä rikotaan? se ON jo perinne itsessään.
 
tällainen musa voi rikkoa SUN käsityksiä perinteestä, mut fakta on se, et tämä ei ole mitään uutta eikä riko oikeastaan mitään rajoja tai ainakaan tavalla, jonka mä ymmärtäisin.
 
Kokeellinen ei ole mun mielestä synonyymi "tehdä jotain ensimmäistä kertaa historiassa" kanssa.
 
niin, no minkä kanssa se sitten on synonyymi? mitä ihmettä se meinaa?
 
enkä mä yritä saada muita tuntemaan itseensä juntiksi tai et mä vaikuttaisin jotenkin muita älykkäämmälle tai jotain. jos tällainen musa kiinnostaa, niin kannattaa tutustua esimerkiksi noihin mun mainitsemiin heppuihin tai ehkä kannattaa vaikka aloittaa sitten asiasta ketju elektronisen musiikin palstalle, koska en mäkään näihin ole niin perustunut. mä oon itse vaan kaljaa kittaava idiootti.

eli, jos tällaista musiikkia on tehty jo viiskyt vuotta niin mitä perinteisiä rajoja siinä rikotaan? se ON jo perinne itsessään.

tällainen musa voi rikkoa SUN käsityksiä perinteestä, mut fakta on se, et tämä ei ole mitään uutta eikä riko oikeastaan mitään rajoja tai ainakaan tavalla, jonka mä ymmärtäisin.
 
Mitä rajoja cage ja riley aikoinaan rikkoi, vai rikkoiko mitään? Jos rikkoi, oliko niiden musiikki "eksperimentaalista"?

john cage teki vastaavaa jo viiskyt vuotta (vai peräti enemmän?) sitten. myös terry riley, steve reich ja kumppanit on tehneet jotain samankaltaista suurin piirtein yhtä kauan kuin john cage. suosittelen tsekkaamaan kyseisten heppujen musiikkia, jos kiinnostuit. mä voin vaik pistää pikaviestiä, jos haluat suosituksia.
 
eli, jos tällaista musiikkia on tehty jo viiskyt vuotta niin mitä perinteisiä rajoja siinä rikotaan? se ON jo perinne itsessään.
 
tällainen musa voi rikkoa SUN käsityksiä perinteestä, mut fakta on se, et tämä ei ole mitään uutta eikä riko oikeastaan mitään rajoja tai ainakaan tavalla, jonka mä ymmärtäisin.
 
Okei, sovitaan että tän topicin musa ei ole eksperimentaalista, ihan sama. Mua ei edelleen kiinnosta, se vaan sattuu kuulostaan musta mielenkiintoiselta. Ja kuten jo pari kertaa sanoin tämä liittyy vain hämärästi siihen mistä me tässä on keskusteltu. Toistan taas. Sä sanoit: eksperimentaalinen = muoti sana, joka ei oikeasti tarkoita mitään. Siihen mä puutuin.
 
Jotta päästäisiin edes vähän eteenpäin, voisit tähän väliin kertoa suhtaudutko samoin sellaisiin sanoihin (nappaan keskutelualueiden etusivuilta) kuin rock, pop, alternative, indie, progressiivinen, jazz, funk, soul jne.
 
"Hyvää jazzia" "ilmavaa jazzia" "eskperimentaalista jazzia" jne. Eihän nämä ole kuin tapoja kuvailla musaa, ei tässä mitään absoluuttista haeta. Sä otat turhan vakavasti tän. Jos joku sanoo jonkin olevan eskperimentaalista hyvin harvalla tulee epäselväksi mitä siinä haetaan.
 
Kun joku tyrkyttää mulle musaa esim. "kannattaa kuunnella, sellasta eksperimentaalista rokkia", on ihan selvä homma että tämä suosittelija nyt kehoittaa mua kuuntelemaan rokkia joka hänen mielestään oli rajoja rikkovaa ja luultavasti vaikeammin lähestyttävämpää kuin perusrock. Mulla taas voi lopulta bändiin tutustuttuani olla ihan toinen mielipide.
 
eli, jos tällaista musiikkia on tehty jo viiskyt vuotta niin mitä perinteisiä rajoja siinä rikotaan? se ON jo perinne itsessään.

tällainen musa voi rikkoa SUN käsityksiä perinteestä, mut fakta on se, et tämä ei ole mitään uutta eikä riko oikeastaan mitään rajoja tai ainakaan tavalla, jonka mä ymmärtäisin.
 
Hehheh. Edelleen nämä ovat vain adjektiiveja, ja hyvin hyödyllisiä musiikista keskustellessa. Topicin aloittaja sai käsiinsä mielestään jotain uutta ja mielenkiintoista ja ehkäpä rajoja rikkovaa. (otan vapauden lukea muiden ajatuksia) Mun mielestä toi oli hyvä ja informatiivinen tapa esitellä Ben Grossman meille ja sana "eksperimentaalinen" heti otsikossa antoi ainakin mulle selkeän kuvan siitä mitä odottaa, jo ennen kuin topic avautui eteeni.
 
Sä oot nyt faktoillas päässyt todistamaan että mitään aivan uutta tässä ei lopulta ollutkaan. Jes, mutta eihän siitä minkään adjektiivin käytön kohdalla olekaan kyse. Tiiäkkö, sitä termiä vaan käytetää tuohon tarkoitukseen, musiikin kuvaamiseen. Ei subjektiivisesta asiasta voi olla absoluuttisia totuuksia.
 
e. pikkusiistimistä

Mitä rajoja cage ja riley aikoinaan rikkoi, vai rikkoiko mitään? Jos rikkoi, oliko niiden musiikki "eksperimentaalista"?
 
no, cage mullisti aika lailla länsimaisen ajattelun musiikista. senhän mielestä musan pitää olla vapaata säveltäjän omista haluista ja tahdosta.
 
käytännössä tämä tarkoittaa sitä, et se alkoi säveltää ns. aleatorista musiikkia, eli sattumanvaraista musaa. se käytti noppia, taolaista I Chingiä ja vaikka mitä biisien "säveltämiseen". sillä on esimerkiksi kappaleita, joissa "soitetaan" sattumanvaraisesti transistoriradioita yhtäaikaa tai näppäillään mikitettyä kaktusta.
 
ajatus kuulostaa ehkä sekopäiseltä, mut mä luulen, et sen pointti oli vaan tuoda akustinen ympäristö ihmisten tietoisuuteen uudella tavalla. se halusi ettei ihmiset ajattelisi luontoa ja musiikkia jotenkin erillään olevina asioina. se itse asiassa liittyy tietääkseni kaukoidän taolaisiin ajatuksiin luonnosta ja ihmisestä. kannattaa ehkä googlata kaverin haastatteluja, jos kiinnostaa enemmän.
 
cagen yhteydessä puhutaan joskus sodan jälkeisestä kokeellisuudesta. monilla oli silloin hirveä halu muuttaa ja mullistaa perinteisiä käsityksiä musiikista. yleensä cagen kokeellisuus perustellaan just sillä, että se mullisti kokonaan käsityksen musiikista. mä tykkään cagesta, koska sillä oli kuitenkin vähemmän vakava suhtautuminen musiikkiin. ei sillä, että se olisi missään nimessä vitsi tai tehnyt huumorimusiikkia, mut sillä vaan on aina pieni pilke silmäkulmassa.
 
riley oli sitten aika erilainen tyyppi. se oli alun perin jazz- muusikko. soitti muistaakseni saksofonia, kuten lamonte young. näistä tyypeistä puhutaan yleensä "minimalisteina". silloin kun nämä tyypit aloitteli touhujaan 60- luvun alussa, oli "trendikästä" tehdä helvetin monimutkaista ja hankalaa musaa, jota sanotaan sarjallisuudeksi. nämä kaverit halus päästää eroon niiden mielestä turhan akateemisesta ja sekavasta musasta tekemällä juuri päinvastaisella idealla musaa; "less is more".
 
en tiedä mitä riley nykyisin tekee, koska mä oon kuullu vaan 'In C' biisin - joka on sen tunnetuin biisi - ja muutaman elektronisen biisin. se halusi kai tehdä jonkinlaista transsimusiikkia säveltämällä paljon toistoa. se käytti paljon nauhaluuppeja tietääkseni ainakin alkuaikoina, mut steve reich oli se josta päällekkäisten nauhaluuppien soittaminen tuli oikeastaan tunnetuksi. se keksi ns. "phasing" tekniikan. kannattaa ehkä myös googlata noi. oon liian väsynyt tähän aikaan, jotta voisin alkaa selittämään tarkemmin.