Aloittelijat ›

Tässä nyt on semmoset tasan 2 ja puol vuotta tullu soitettua ja ihan omasta mielestäni hyvin tullut taitoa lisää, mutta entäs nyt: Nyt kun olen soitellut, soitan aina samaa omaa blues räpellystä tai koitan tiluttaa yli rajojeni josta tulee vain paha mieli kun ei osaa. Soitto siis jurraa paikallaan, soitan aina samaa eikä siinä kehitystä tule. Jos koitan taustan päälle soittaa niin soolot ovat aina ihan samanlaisia vaikka kuinka yrittäisi jotain erilaista.
 
Mitä pitäisi tehä että oppisi monipuolisemmaksi soittajaksi? Raskaimmat bändit mitä kuuntelen (mistä otan vaikutteita) on Ozzy, Alice Cooper, Kiss, AC/DC ja twisted sister. Mitään raskaampaa en tykkää kuunnella. Enemmän ehkä kuuntelen Claptonia, Eppu normaalia, George Bensonia, B.B. Kingiä, Gary moorea ja muutakin kevyempää. Tässähän on siis mielestäni musiikkia laidasta laitaan mutta mikä on kun ei pysty enään imemään noista mitään vaikutteita.
 
Pyytäkää tarkennusta jos olin epäselvä. Kiits.
 
Edit: onko tähän vaivaan mitään muuta lääkettä kuin 30+ vuotta ahkeraa kitaran räpläämistä ja kyllä se siitä?

Opettele biisejä jotka ei edusta sulle tyypillistä musiikkia.
 
Hommaa soitonopetus kirjoja/dvd:tä/cd:tä jne eri musiikkityyleistä.
 
Itsellä tuli harppaus eteenpäin kun lainasin kirjastosta sellaisen kirjan kuin hal leonard rock riffs. Siinä ei ole muutakuin riffejä, mutta avasi jotain tukoksia soitossani ja ajattelu tavassani.
 
Kuuntele musaa laidasta laitaan, käy keikoilla.
 
Käy jollain opettajalla.
 
Ainakin noilla itse pääsisin/pääsin eteenpäin kun soittaminen oli jumissa.

Semmoinen pieni kysymys mulle tuli mieleen, että oletko sä myös treenannut noiden sun mainitsemien bändien biisejä ja oikeasti miettinyt (analysoinut), mitä siellä tapahtuu missäkin vaiheessa? Sillä tavalla sä ainakin opit, mitä kukakin soittaa mihinkin ja pystyt mahdollisesti jatkossa käyttämään niitä "vaikutteita" omissa jutuissa.
 
Opettaja voisi olla myös kova sana kehittymisen suhteen. Taitava opettaja osaa katsoa, mitä puutteita soitossasi on eniten ja tehdä harjoituksia sen pohjalta.

Juu kyllähän niitä on tullut opeteltua mutta ei pitkiin aikoihin. Koska biisien opetteleminen ei oikein iske muhun. Sillon kun harjoittelin niitä niin en kyllä yhtään perehtynyt/miettinyt sitä biisiä sen enempää vaan opettelin sen vaan enkä painanut mieleeni siitä mitään. Ei näin?

Juu kyllähän niitä on tullut opeteltua mutta ei pitkiin aikoihin. Koska biisien opetteleminen ei oikein iske muhun. Sillon kun harjoittelin niitä niin en kyllä yhtään perehtynyt/miettinyt sitä biisiä sen enempää vaan opettelin sen vaan enkä painanut mieleeni siitä mitään. Ei näin?
 
Ei sinänsä niin, että biisien opetteleminen olisi pakollista, mutta jos jokin juttu ei tule luonnostaan, niin sittenhän ei jää mitään muuta keinoa kuin miettiä, miten homma menee. Siihen opetteleminen ja opetellun analysoiminen on se tarvittava keino.

Tässä nyt on semmoset tasan 2 ja puol vuotta tullu soitettua ja ihan omasta mielestäni hyvin tullut taitoa lisää,
 
No juu... kyllähän ne ekat vuodet on ne milloin sitä tuntuu oppivan nopeiten, mutta älä anna sen hämätä. Ei kahessa ja puolessa vuodessa ny miksikään virtuoosiksi tulla. Paremminkin se on ihan normaalia ja tervellistä, että aivot alkaa pyytää hengähdystaukoa jossain vaiheessa ja oppiminen tuntuu pysähtyvän. Tai mikä vielä parempaa, menevän takapakkia.
 
Yksi ehdotus lisää: Ota kokeeksi akustinen teräskielikitara kouraasi ja opettele kasa sellasia muutaman vuoden vanhoja piisejä, joita sun ei-soittavat kaverit tykkää hoilata radion mukana tai muuten vaan porukassa... ja vedä jossain bileissä lauluilta tai ainakin "livekaraoke" tms. -- ihan vaikka huumorilla :)
 
Edit: onko tähän vaivaan mitään muuta lääkettä kuin 30+ vuotta ahkeraa kitaran räpläämistä ja kyllä se siitä?
 
Mieluummin ehkä vähemmän ahkeraa. Omalle pääkopalle pitää antaa tilaisuus. :)
 
Mutta joo: Claptonit ja muut vastaavat on joutuneet keksimään itte ne asiat, mitä nykyään opetetaan suurina viisauksina, jotta olet kyllä "syvemmän ymmärryksen" alkulähteillä, jos mieli vetää siihen suuntaan. :) Sun johdannosta päätellen sun aivot kaipaa nyt joinkinlaisia suuntaviivoja, mitä seuraavaksi, mutta kysymys tuntuu jo sisältävän vastauksen: Siis niitä yksinkertasempia juttuja. Niistä selviää, miksi asiat toimii tai sitten ei.
 
Bändiä pitää ajatella kokonaisuutena eikä osiensa summana, soundimaailman rakentaminen, miten yksityiskohdat ja kokonaisuus toimivat yhteen ....
 
Itse saatoin pari vuotta soitettuani veivata 12-bar bluesiin komppikitaraa tuntikausia... (ehkei nyt ihan yhellä kertaa, mutta kuitenkin) se johtuu vaan siitä, että kun hermosto oppii uusia asioita, niin toisto on se, mikä saa hermoradat kasvamaan ... sitä sanotaan myös koukkuun jäämiseksi... mutta tollanen "ihan tyhmä" kelaaminen vaan on äärimmäisen tarpeellista oppimisen kannalta varsinkin jos se tuntuu itsestä hyvältä.

Soitatko siis korvakuulolta? Osaatko teorian, soinnut ja skaalat kunnolla?

Minulla kehitys pysähtyi ja kääntyi taaksepäin noin 17 vuotta sitten... Ei ole ollut riittävästi aikaa soitolle.

Soitatko siis korvakuulolta? Osaatko teorian, soinnut ja skaalat kunnolla?
 
Korvakuulolta en ole soittanut melkein ollenkaan kun sillon kun aloitin niin soitin kaiken Guitar pro :lla. Nyttemmin en sitä ole käyttänyt paitsi säveltämiseen. Välillä tulee jotain bluuslickejä blokkailtua mutta ei kummemmin. Teoriaa en osaa paskan vertaa, pari skaalaa osaan. Perus duuri ja molli skaalat ja bluusmolliskaalan. Sointuja olen aatellut opetella mutta se vaan aina on jäänyt kun en ole muistanut, mutta niihin voisin perehtyä kun saan jonkun musiikin kirjani takaisin lainasta. Korvakuulolta opettelu voisi olla kanssa hyväksi.

Korvakuulolta en ole soittanut melkein ollenkaan kun sillon kun aloitin niin soitin kaiken Guitar pro :lla. Nyttemmin en sitä ole käyttänyt paitsi säveltämiseen. Välillä tulee jotain bluuslickejä blokkailtua mutta ei kummemmin. Teoriaa en osaa paskan vertaa, pari skaalaa osaan. Perus duuri ja molli skaalat ja bluusmolliskaalan. Sointuja olen aatellut opetella mutta se vaan aina on jäänyt kun en ole muistanut, mutta niihin voisin perehtyä kun saan jonkun musiikin kirjani takaisin lainasta. Korvakuulolta opettelu voisi olla kanssa hyväksi.
 
Huomaatko jo tästä kirjoituksesta, miten paljon sulla voisi olla treenattavaa? Seuraavaksi ennen soittimeen tarttumista kannattaa uhrata vähän ajatusta sille, mitä ja miten treenaa (se treenaaminen on nyt kuitenkin avainasemassa kaikkeen).
 
Jos sen ratkominen tuntuu liian vaikealta, niin kehoitan vieläkin miettimään muutamaa tuntia opettajalla. Mä olin itsekin aika jumissa kaiken kanssa tuossa viime kesänä. Syksyllä kuitenkin aloitin käymään harvakseltaan tunneilla (setämiehelle sopii verkkainen vauhti hyvin). Jo parin käynnin jälkeen mulle aukesi niin paljon hommia, mitä voi/pitäisi treenata, että niissä riittäisi pureskeltavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Huomaatko jo tästä kirjoituksesta, miten paljon sulla voisi olla treenattavaa? Seuraavaksi ennen soittimeen tarttumista kannattaa uhrata vähän ajatusta sille, mitä ja miten treenaa (se treenaaminen on nyt kuitenkin avainasemassa kaikkeen).
 
Nyt huomasin. ;) kiitosta. Kait voisin seuraavaksi ruveta blokkailemaan vaikka B.B. Kingin soolo-osuuksia kun ne eivät kauheen monimutkasia ole, mutta sitäkin parempia!
 
Edit: nyt kun korvakuulolta koitan soitella: A) onko ihan normaalia että parin äänen blokkaamiseen kuuluu tuhottomasti aikaa?
B) mitä sitten kun tässä on heti ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen kohta jota en vaan löydä kitaralla. Mitäs tässä tapauksessa pitää tehdä kun ei vaan onnistu?

Edit: nyt kun korvakuulolta koitan soitella: A) onko ihan normaalia että parin äänen blokkaamiseen kuuluu tuhottomasti aikaa?
 
Tietenkin on normaalia, ettei osaa yhtään asiaa, jonka on vasta aloittanut.
 
B) mitä sitten kun tässä on heti ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen kohta jota en vaan löydä kitaralla. Mitäs tässä tapauksessa pitää tehdä kun ei vaan onnistu?
 
Treeni on ainoa keino. Kun oot vähän aikaa soitellut korvakuulolta, alkaa homma sujua jo vähän kiitettävämmin. Etsi vaikka jok-ikinen biisin ääni erikseen kitaran otelaudalta.
 
E: Lisäämpä vielä semmosen, että helpottaa aivan hemmetisti jonkinlainen teorian osaaminen, jos osaat muodostaa vaikka duurit ja mollit ja septimit ja duuri- molli ja pentatoninen skaala on suhteellisen selkärangassa, siitä on todella paljon hyötyä korvakuulolta soittaessa.
 
Kannattaa vaikka aluksi kokeilla korvakuulolta soittoa sellaisilla biiseillä, joiden tiedät olevan täysin peruskauraa.
 
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka tälläkin keskustelupalstalla suosittelevat aloittelijoille suoraan kuulolta soittoa ilman perehtymättä laisinkaan asteikkoihin (vaikkakin sitten niitä edestakaisin sahaamalla). Heille on ehkä helppoa ajatella niin laajasti, että ajattelisivat asteikkoja peräkkäisinä sävelinä eikä niinkään sormituksina. Aloittelijoilla on hieman putkimaisempi näkömaisema, ja jostain pitää aloittaa.

Kait voisin seuraavaksi ruveta blokkailemaan vaikka B.B. Kingin soolo-osuuksia kun ne eivät kauheen monimutkasia ole, mutta sitäkin parempia!
 
:)
 
Edit: nyt kun korvakuulolta koitan soitella: A) onko ihan normaalia että parin äänen blokkaamiseen kuuluu tuhottomasti aikaa?
B) mitä sitten kun tässä on heti ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen kohta jota en vaan löydä kitaralla. Mitäs tässä tapauksessa pitää tehdä kun ei vaan onnistu?
 
Juu on se. Riippuu tietysti vähän tapauksesta. Joskus löytyy helpostikin. Jos en jotain paikka meinaa tajuta niin eliminoin vääriä vaihtoehtoja, kunnes alkaa kuulostaa oikealta :) Joskus rytmilliset erikoisuudet tettää "titi-taa-titi-taa-harjoitusksia".
 
Sellanen, jekku mitä (esimerkiksi) kannattaa ehkä blues juttuihin kokeilla, on että:
1) Etsii ensin soinnut.
2) Etsii sitten sen soitujen perussävelent jostain 7-11 nauhojen paikkelta, sieltä mistä sooloja yleensä soitetaan.
3) Soittaa biisin läpi niin, että tällää aina _nimettömän_sormen_ sen äsken etsityn perussävelen kohdalle --> Sulla on ns. "tähtäyssävelet" kasassa ja opit vaihtamaan käden asemaa tarpeen mukaan.
4) Etu ja keskisormilla voi sitten etsiä lyhyen skaalan pätkän molempiin suuntiin tähtäysävelestä (ei tartte ees kaikkia säveliä, pari kolme ääntä suuntaansa riittää) --> Näillä pääsee joskus yllättävän pitkälle ja systeemi auttaa mm. tietyn tyylisessä improvisoinnissa (ja jammailussa ja huvikseen rämpyttelyssä)
 
Joskus saatta aolla, että tähtäyssormeksi kannattaakin ottaa etusormi. Toisen tyyliseen soittoon sopii paremmin, että opettelee jostain kohtaa skaalan (sen voi useimmiten päätellä soinnuista) ja ne tähtäyspaikat soitetaankin aina sillä sormella, joka osuu kohdalle jne... Jokainen soveltaa aina tilanteen mukaan.
 
Mutta joo... Mää oo soittanu kitaraa enemmän tai vähemmän aktiivisesti jotain 27 tai 28 vuotta ja aina se uuden soolopätkän opettelu kuuntelemaalla (ja muuten en niitä opetelekaan) vie oman aikansa. Ensin pitää ees löytää se eka nuotti ja paikka, mistä se löytyy. Sormituksia joutuu joskus kokeilemaan, että mitä toimii ja pitää miettiä sitäkin, miten siirrytään sujuvasti kompista sooloon ja sitten takaisin. Ja ennenkuin koko pätkän osaan soittaa bändin kanssa kompastelematta läpi niin saattaa kulahtaa useampi viikkokin -- rehellisesti sanoen jotain aloitettua on tainnut joskus jäädä ihan kokonaan opettelemattakin ;)

itsellänikin on hieman samanlainen ongelma.. soitin bassoa opettajajohtoisesti vuotta, mutta opettajan lähdettyä opiskelemaan soittaminenkin jäi.. nyt olen saanut uuden kipinän kitaran kanssa, mutta pelkään että se innostus lakkaa, kun opettajaa ei löydy - tosin poikaystävä kannustaa jatkuvasti..

Näissä hommissa just teoria on niin jees. Kaikkea ei tarvii oppia kantapään kautta kokeilemalla. Esim, että H-duurisointu ei kuulosta kovin kivalta C-duuri piisissä (vaikka tietty sitä voi käyttää tehokeinona=D).
 
Soittaminen on vähänniinku kotitaloustunnit. Ensin maikka kertoo mitä tehdään ja miten, ja sit tehdään ja tarvittaessa se jeesaa itte ruuanlaitossa. Tokihan ne muusit soosit ja sopat tulis sieltä ihan vaan eri aineksia ja määriä kokeilemalla, mut aikaa säästyy rutkasti ku opettelee hommat ensin teoriassa.
 
Eli parhaaseen tulokseen pääsee ku hankkii opettajan joka osaa neuvoa ja kertoa(vrt kotitalous tunnit). Itse voi opiskella myös (vrt. keittokirjat ja pirkan ruokapalstat...), mut sillon sitä jeesausta ei heru jos homma kusee (vrt. soosit palaa pohjaan). Mutta ilman mitään teoriaa (vrt "leivinjauhe..? tätä kolme desiä ja sit vaikka ripaus.. öö.. tomusokeria..."), oppiminen voi olla tuskasatuttavan hidasta ja innostus saattaa loppua lyhyeen.