Aloittelijat ›

Kaksikelainen mikki = tukevampi saundi ja ei niin kohinaherkkä. Eli sopii paremmin rokki/heavysäröön. Ainakin periaatteessa.
 
Kiinteä talla = ei kampea jolla voi sooloissa kikkailla äänen korkeutta muuttaen. Huonontaa vireen pysyvyyttä, ja mahdollisesti vaikeuttaa kielten vaihtamista. Ainakin periaatteessa.
 
Yleinen aloittelijavahvariehdotus: Roland MicroCube, hinta uutena halvimmillaan 95-98€ suomalaisissa liikkeissä. Pieni, edullinen, monipuolinen yksinsoittajalle, kuulokkeilla myös erinomainen.
 
Kitaraksi voi valita vaikka mitä, mutta yleinen ehdotus on Ibanez tai sitten Yamaha Pacifica. Periaatteessa melkein mikä vaan sähkökitara käy, mutta mieluummin lankkumallinen (ei ontto) ja tallamikkinä kaksikelainen eli sellainen leveämpi mikki.

ei kelluvaa tallaa
 
Otetaas ihan perusteet ;)
 
Kelluvaksi sanotaan vibrallista tallasysteemiä, jossa talla ja kielten pidin kiikkuu tasapainossa tukien varassa niin että päällyspuolella sitä vetävät kielet yhteen suuntaa ja alapuolella on takaisinpäin kiskomassa jouset. (Muunkinlaisia kelluvia rakenteita on, mutta tää taitaa olla yleisin) No tällasessa systeemissä, kun yhtä kieltä kiristää, niin toiset löystyy tai jos kieli menee poikki, niin koko kitara menee epävireeseen, koska jousisysteemi hakeutuu uuteen tasapainoon.
 
Toisaalta jos vibrakammesta tykkää, niin siihen on totuttava :)
 
Alkaa olla off topikkia, mutta menköön:
 
80-luvulla keksittiin noihin sellasia lisävimpaimia, joissa oli esikiristetty lisäjousi, johon vibra keskiasennossaan nojasi. Näin kielen katkeaminen ei sekoittanut muiden kielten virettä ja virittäminen kävi helpommaksi. Taisipa jossain mallissa olla tollanen systeemi sisäänrakennettunakin. Ne vaan ei mun tietääkseni ole hirveästi yleistyneet. Haittapuolena on tietysti, että kielten löysääminen vibrakammella vaatii isomman voiman kuin kiristäminen ja siinä keskisennossa tuntuu "pykälä", mikä haittaa jonkinverran 'kohtuukäyttöä'.
 
Kaksikelainen mikki = tukevampi saundi ja ei niin kohinaherkkä. Eli sopii paremmin rokki/heavysäröön. Ainakin periaatteessa.
 
Juu, ja ihan käytännössäkin. Yksikelainen "kuulee" kaikki sähköiset häiriökentät, joita tulee, mm loisteputkista, valon himmentimistä, vanhoista kodinkoneista jne. Kaksikelainen on alunperin kehitetty juuri näiden ulkopuolelta tulevien hurinoiden torjumiseksi. Siitä nimitys "humbucker" eli "hurinan torjuja". Idea on se, että magneettikenttä kulkee keloissa eri suuntiin, jolloin myös kelat on käännetty eri suuntiin. Nyt magneettikentässä tapahtuvat muutokset vahvistuvat, mutta ulkopuolisten sähkökenttien aiheuttamat häiriöt tulevat keloihin vastavaiheeseen ja mitätöivät toisensa (ainakin melkein).

Osta kitara, kitaralla voit opetella kitaran alkeet SEKÄ basson alkeet, ja kun bändihommat alkaa olla ajankohtaiset, niin vasta sitten "sitoudut" (Ei siis kuitenkaan tarvitse jättää kumpaakaan pois, mutta panostat vain siihen enemmän) kumpi on se soittimesi.
 
Ja kun valitset kitaran, ei sinun tarvitse vaihtaa nickkiäsi bbassoksi....
 
ehheh öh eh.. (hymiö)
 
EDIT: Jos päädyt akustiseen, niin ota soololovellinen, niin pääset ylemmillekkin nauhoille fiilistelemään :)
 
http://koti.japo.fi/~vimpmusa/photogallery/photo2768/Taustaku.jpg
 
Vasemmassa kitarassa on siis tämä soololovi, ja oikea on "tavallinen".

Harmittaa aina lukea, kuinka sähkökitaristi polkee basisteja ja kuinka kaikki pitää bassoa niin tylsänä soittimena. Itse oon ollut alusta lähtien basisti enkä ole asiaa yhtään katunut. Basisti ymmärtää musiikin rakenteista ja teorioista yleensä enemmän koska sehän on se mitä bassolla tehdään, tuetaan muiden soittamista. Bassoa ja kitaraa täytyy kuitenkin ajatella ihan eri tavoilla; jos kitara on hyvä, sen on tarkoitus erottua, kun taas basson ollessa hyvä se saa kaiken muun erottumaan. :D Ja onhan se näin basistinakin kiva rämpytellä välillä kitaraa kun sillä voi soittaa mitä vaan ja aina kuulostaa hyvältä ;P
 
Mutta kysymykseen, akustinen kitara on varmaan paras jos yksin haluaa soitella. Sähkökitara > basso jos joutuu soittamaan yksin, mutta toisaalta basisti voi näinä päivinä käytännössä kävellä kokoonpanoon kuin kokoonpanoon koska niitä on niin harvassa (kärjistys). Oma valinta tietenkin :D

Kannattaa ottaa basso tai kitara ihan nykyisen fiiliksen mukaan. Älä kuuntele kauheasti mitä muut on mieltä kumpi susta pitäisi tulla:). Itse kun olin kitaransoittoa aloittelemassa niin mietin että pitäisikö alkaa bassoa soittaa kun kaikki soittavan kitaraa, mutta kyllä olisin huijannut itseäni jossen kitaraa olisi alkanut soittaa.
 
Nykyään bassoa soitan kotona lisäksi toisinaan ja basso on vähintään yhtä kiehtova soitin kuin kitara. Ja mikäli haluat tulevaisuudessa bändissä soittaa niin siihen ei vaikuta millään tavalla se kumpaa soitat. Johan kitaristeja on keskimäärin bändissä kaksinverroin enemmän;)
 
Aina voit lisäksi vaihtaa soitinta mikäli toinen alkaakin tuntumaan siltä omalta. Ja tohon akustinen/sähkö hommaan, niin mun neuvo olisi hommata hyvä sähkökitara, sillä soittaa sen minkä akustisellakin (pienistä eroista ei tarvitse huomauttaa kiitos;D )
 
Vahvistimesta sen verran että mikäli budjetti millään venyisi niin tuollainen 15/30 wattinen Rolandin cube olisi erittäin hyvä peli, sillä soittelisi jo bändinkin kanssa jotenkin. Myös tuo Microcube on varmasti oiva peli ei sitä turhaan kehuta, mutta olisi isommassa sitten vähän pelivaraa.
 
Kitarasta sen verran että tämä perusehdotukset ovat hyviä Ibanez RG321 voisi olla tollaseen musatyyliin erittäin hyvä, myös Epiphonen Les Paulit, tohon budjettiin lähinnä Specialit on hyviä. Yamaha Pasifica on kanssa ihan kohtuu keppi, tai oikeestaan aloittelijalle oikein hyvä. Käytettyjä kannattaa myös katsastaa, mielellään jonkun kanssa joka ymmärtää vähän noiden laitteiden kanssa.
 
Ja soittimen valintaan vielä että mene fiiliksen mukaan! ;)

Otsikko: akustinen, sähkökitara vai basso?
 
Osta ne kaikki niin ei tarvitse miettiä. Sitäpaitsi muut kuin sinä itse eivät voi tietää mikä juuri sinulle sopii pahaiten. Et silleen.

Vahvistimesta sen verran että mikäli budjetti millään venyisi niin tuollainen 15/30 wattinen Rolandin cube olisi erittäin hyvä peli, sillä soittelisi jo bändinkin kanssa jotenkin. Myös tuo Microcube on varmasti oiva peli ei sitä turhaan kehuta, mutta olisi isommassa sitten vähän pelivaraa.
 
Tästä oon kyllä vähän eri mieltä. Tuo 15W kannattaa ainakin unohtaa; typerä välimalli, joka ei melko varmasti riitä bändin kans soittamiseen. 30W saattaa joillekin riittääkin, mutta esim. meillä ei olis mitään jakoja yrittää silläkään pysyä kärryillä.
 
myös Epiphonen Les Paulit, tohon budjettiin lähinnä Specialit on hyviä.
 
Tästä myös sen verran, että hienoisella varauksella suhtautuisin noihin. Kaverilla oli ekana keppinä Epin LP Special ja se yksilö ainakin oli aivan järkyttävän paska laitos.

Tästä oon kyllä vähän eri mieltä. Tuo 15W kannattaa ainakin unohtaa; typerä välimalli, joka ei melko varmasti riitä bändin kans soittamiseen. 30W saattaa joillekin riittääkin, mutta esim. meillä ei olis mitään jakoja yrittää silläkään pysyä kärryillä.
 
Oon nähnyt tuollasen 15 wattisen ihan bändikäytössäkin viimeksi eilen ja kyllä siitä ainakin silloin irtosi tarpeeksi melua jopa rumpujen kanssa, mutta sekin riippuu tietysti todella paljon rumpalista. Mutta tuo 30 voisi mennä jo, kotona en ainakaan juuri yhtään pysty volaa sillä avaamaan. Riippuu paljon bändistä ja rumpalista, paha sanoa kenelle riittää kenelle ei. Ei se kyllä jo saundienkaan puolesta itselle riittäisi, mutta kysyttiin vahvistinta aika pienelle budjetille niin tuo tuli mieleen.
 
Tästä myös sen verran, että hienoisella varauksella suhtautuisin noihin. Kaverilla oli ekana keppinä Epin LP Special ja se yksilö ainakin oli aivan järkyttävän paska laitos.
 
Munkin tutulla on Special, ellen aivan väärin nyt muista ja mitä sillä soittelin, niin en usko että siitä ainakaan harrastus jää sen takia, yllättävän hyvä keppi mielestäni siihen hintaan, tosin noitakin on moneen lähtöön ja jokainen keppi pitäisi testata yksilönä, ettei silmät kiinni mistään Thomanilta tilaa.

Osta ne kaikki niin ei tarvitse miettiä.
 
Oikee asenne!
 
Ennemmin tai myöhemmin sulla on ne kaikki, jos vähänkin enemmän musiikkiin alat panostaa.