Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Minulla on kauhea ongelma. En saa koskaan valmista biisiä aikaiseksi. Mielestäni hyviä riffejä irtoaa silloin tällöin; riffi kuulostaa hetken hyvältä ja sitten se kuulostaa korvassani täydeltä paskalta. En tiedä muitten mielipiteitä biisitekeläistäni, sillä kenellekkään en ole niitä esitellyt. Joskus tulee heiluttua kitaran kanssa tuntitolkulla mutta tuntuu, että en saa aikaan mitään kunnollista. Päässäni on kyllä mielestäni hyviäkin biisi-ideoita mutta sinne ne taitavat tällä menolla jäädä.
Olen myös mielestäni kangistunut jossain määrin kaavoihin, täytyy kai laajentaa musiikin kuuntelua. Viime aikoina olen kuunnellut lähes pelkästään heviä. Taidan pitää nyt viikon mittaisin klassisen musiikin kauden.
 
Muilla samanlaisia kokemuksia? Miten vähentää itsekriittisyyttä?

Alkuvaiheessa se itsekriittisyys pois. Kaikki ideat vain nuoteiksi. Suurin osa tulee olemaan silkkaa paskaa, mutta joukkoon saattaa eksyä käyttökelpoisia ideoita.

Mulla sama homma että hyvät riffittelyt kuulosta hetken päästä ihan paskalta. Silloin tapahtuu pelastus, tyttöystävä tulee sanomaan että: "Keksitkö tuon ite, kuulosti tosi hyvältä, soita sitä vielä."
Silloin tuntuu erittäin hyvältä

Alkuvaiheessa se itsekriittisyys pois. Kaikki ideat vain nuoteiksi. Suurin osa tulee olemaan silkkaa paskaa, mutta joukkoon saattaa eksyä käyttökelpoisia ideoita.
 
Kai sitä sitten ruvetaan niitä omia surkuhupaisia biisiviritelmiä vääntämään.

Muilla samanlaisia kokemuksia? Miten vähentää itsekriittisyyttä?
 
Kyllä! Ei tule mistään mitään... aina soittelen periaatteessa samoja riffejä vaikka kuvittelen että hei, tässä on uusi siisti riffi.
 
Asiaan voi auttaa että soittelet niitä bändin kanssa ja sieltä ammentaa ideoita.
 
Kerro minullekin jos keksit jonkun yleispätevän keinon tuohon ongelmaan. :)

Kyllä! Ei tule mistään mitään... aina soittelen periaatteessa samoja riffejä vaikka kuvittelen että hei, tässä on uusi siisti riffi.
 
Asiaan voi auttaa että soittelet niitä bändin kanssa ja sieltä ammentaa ideoita.
 
Kerro minullekin jos keksit jonkun yleispätevän keinon tuohon ongelmaan. :)
 
Harmi vaan, että ei ole bändiä!

Kannattaa myös muistaa se että biisissä on yleensä muitakin soittimia mukana kuin se kitara. Eli hyvän biisin perusta ei ole välttämättä ole hyvät riffit. Riippuu tietysti musiikkityylistä, mutta esim laulun ja sanojen mukaan ottaminen siihen riffittelyyn voi helpottaa.
 
Eli etsi vaikka tuolta lyriikka-puolelta jotain käypiä sanoituksia ja ala niiden pohjalle kehittämään niitä riffejä.

Pitää kuitenkin muistaa että biisi alkaa kitarariffillä ja sitten tulee mukaan basso ja rummut normaalisti.

Eli etsi vaikka tuolta lyriikka-puolelta jotain käypiä sanoituksia ja ala niiden pohjalle kehittämään niitä riffejä.
 
Jep, ehkä tosiaan biisejä olisi helpompi rakentaa lyriikoiden päälle. Tosin sanoitustaidot vielä aika lailla lasten kengissä, mutta eiköhän ne siitä ajan mittaan kehity. Toivottavasti.

Kyllä! Ei tule mistään mitään... aina soittelen periaatteessa samoja riffejä vaikka kuvittelen että hei, tässä on uusi siisti riffi.
 
Asiaan voi auttaa että soittelet niitä bändin kanssa ja sieltä ammentaa ideoita.
 
Kerro minullekin jos keksit jonkun yleispätevän keinon tuohon ongelmaan. :)
 
Sama juttu. Aina kun keksii jonkin uuden riffin niin se on joko sama vanha tai sitten se on jo jollakin muuta.
 
Ei auta kuin vaihtaa efektiä tai olla kuuntelematta omia aivoja, mitä v:n väliä: yksinkertainen on hyvää.
 
Vanhalla kolmen nuotin rokkikompilla pääsee pitkälle

Vanhalla kolmen nuotin rokkikompilla pääsee pitkälle
 
Kuten myös Iron Maidenin kekseliäillä Em-C-D -sointukuluilla.

Mulla sama homma että hyvät riffittelyt kuulosta hetken päästä ihan paskalta. Silloin tapahtuu pelastus, tyttöystävä tulee sanomaan että: "Keksitkö tuon ite, kuulosti tosi hyvältä, soita sitä vielä."
Silloin tuntuu erittäin hyvältä
 
Vittu sulla on kyllä paras tyttöystävä! Mistä tollasia saa? :)

Mulla on yks yleispätevä idea. Jos mulla on tyyliin kaks riffiä, joille en kuitenkaan keksi mitään jatkoa, niin rumpalin kanssa tupataan improilemaan niitä kahta ja sitten kas kummaa: yhtäkkiä sormeni nappaavat kitaran kaulalta sellasia riffinpätkiä ja sointukulkuja, mitä en villeimmissä unissanikaan uskonut keksiväni. :)
 
Jep, tuo voisi toimia. Päättää vaikka että soittaa puolen tunnin ajan jotain yhtä riffiä muokkailemalla ja vääntelemällä sitä.

Kaikillahan on sitä että on liian itsekriittinen tai ainaki se on tervellistä... Biisejä ei kuitenkaan kannata ruveta vääntämään väkisin, silloin ei synny mitään hyvää.

Kaikillahan on sitä että on liian itsekriittinen tai ainaki se on tervellistä... Biisejä ei kuitenkaan kannata ruveta vääntämään väkisin, silloin ei synny mitään hyvää.
 
Totuuden torvi.

kai se juju on siinä, ettei ota sitä itteensä tavallaan. vaikka sä teetkin paskan riffin tai biisin, niin entäs sitten? ens kerralla parempi. ei se sua ihmisena huononna.

Ainakin itsella tietokoneen mukaanotto ideoiden tallentamiseen kasvatti tuottavuutta eksponentiaalisesti, kun pääsi eroon siitä itsekseen kitaraa rämpyttämisestä. Vajaan vuoden aikana on kertynyt keskeneräisiä ja valmiita biisejä tuntikaupalla. Tottakai joukossa on juuri pätkiä mitä ei ikinä tule sen enempää hyödyntämään, mutta on niitä todella hyviäkin kertynyt paljon. Parasta onkin vain vetää kaikki talteen sen suurempaa murehtimatta ja myöhemmin karsia ne turhat osiot tai kokonaisuudet.

viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt 3 valmista kappalettaja noin. 60 keskeneräistä, osa niistä keräisistä voi kestää reilusti yli 5min, ne vain ei tunnu valmiilta. Improvisaatio pohjia on aika läjä, niitä en edes aijo alkaa säveltämään. Itsekriittisyyttä on todellakin liikaa.

kai se juju on siinä, ettei ota sitä itteensä tavallaan. vaikka sä teetkin paskan riffin tai biisin, niin entäs sitten? ens kerralla parempi. ei se sua ihmisena huononna.
 
Naulan kantaan. Mulla on niin että säveltely on hirveen kausiluontoista, ja kun pitäis taas värkätä biisi niin aluks on aina sitä mieltä että hyi vittu, mä myyn soittokamat ja hyppään mereen. Mutta kun on tavallaan avannut ne hanat niin on helpompi lähteä taas työstämään. Säveltely on samanlaista kuin mikä tahansa muu toiminta, sitä täytyy harjoitella että siinä kehittyy. Sit on näitä klassisia mitä aina käytetään, onhan ne kliseitä, mutta mun mielestä niitä käytetään aina koska ne vaan toimii kybällä. Kuten siis että ensin duurisointua jostain ja sit mollia kvarttia alempaa/muita vastaavia. Jos se biisi on muuten näppärä ja omaperänen ni tollanen ns. pop-pudotus ei siellä paljoa ketään kirvele.
 
Ja sit pitää muistaa että aina on joku joka tykkää. Niin huonoa biisiä ei oikeesti olekaan ettei joku tän pallon kuudesta miljardista ihmisestä tykkäis. Edes vähän.
 
EDIT: Niin ja siis jos sä vaan saisit ne päässäs pyörivät riffit sieltä ulos johonkin biisiin ni ois tavallaan tilaa uusille, ei pyöris ne samat mielessä koko ajan ku saisit ne ulos järjestelmästäs, niinku jenkit sanovat. Eli rohkeesti vaan!