Bänditoiminta ›

En tiedä, onks tää juttu mennyt jo ohi, mutta kun tässä pitkästä aikaa avasin foorumin, niin törmäsin tämmöiseen, minkä kanssa itse oon joskus tosi kauan aikaa sitten paininut.
 
Hyvä homma, jos olet kiinnostunut, koska duuni ei oo mitenkään itsearvoisesti kivaa. Sitten neuvo. Kysy muilta. Varaa aika joltakulta tunnetulta ja hyvämaineiselta myyjältä ja jos oot reilun tuntuinen jäbä, niin sen myös saat. Sit kysyt ja hyö neuvovat. Niin mäkin aikoinani tein, kun aloin järkätä klubeja ja samoin kun perustin ekan firman. Samoin muuten myös, kun lopetin firman ja lähdin retkeilemään.
 
Uskoisin, että ihmiset ovat suurin piirtein samanlaisia kuin silloinkin.

Musamies:
Voi olla paremmin keikkaa jos bändi vaikka yritysjohtajien bändi, poliisien bändi, palomiesten bändi --- voi olla toimivampaa treenien sijaan mennä mukaan johonkin Lions:seihin, golfporukkaan, nuorisovaltuustoon jne.
 
Hm. Nyt meni ihan vieraalle kielelle koko juttu. Eikös bändissä - vaikka siistissäkin bändissä tai vaikka jazz-orkesterissa - soiteta juuri siksi että ei vahingossakaan valuttaisi tuohon porukkaan?
 
Ihan musiikin lajista riippumatta on nähdäkseni niin, ettei yhteisymmärrystä noiden lueteltujen ryhmien kanssa voi saavuttaa luopumatta täysin itsekunnioituksestaan ja elämänarvoistaan. Toki keskustelu ja vaikkapa illan istuminen onnistuu älykkäältä ihmiseltä vaikka sitten tuollaisenkin sakin kanssa, mutta välissä on aina vähintään valtameren kokoinen kulttuurikuilu.

Tulisiks sä talkoohengessä valamaan mun talon kivijalan?
 
Jossain ton tapasissa talkoissa on tullut joskus oltuakin!
 
Jos noihin kyselyihin vastaa tavallani, ei moiseen spedeilyyn tarvitse lähtökohtaisesti edes ryhtyä. Eikä kysellä samantapaisiin tapahtumiin, mikä on pelkkää plussaa.
 
Näin voi olla. Jos vastaa: Oukki doukki, tottakai mä on mukana ihan kybäl... Silloin pääsee kuitenkin muuallekin kuin treeneihin.
 
Jos haluaa ainoastaan keikalle sen takis, että haluaa esiin, niin siitä vaan.
 
Kuka mistäkin syystä. Meikäläisen mielestä keikkailua oppii parhaiten keikkailemalla. Oppii vähän mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja pienet epäonnistumiset ei pelota.
 

 
Eikös bändissä - vaikka siistissäkin bändissä tai vaikka jazz-orkesterissa - soiteta juuri siksi että ei vahingossakaan valuttaisi tuohon porukkaan?
 
Vähän nuorempana oli yhteisenä harrastuksena bändin lisäksi yhteinen auto-, prätkä- ym. talli. Bändi palvelee vähän tätä samaa ja siinä mukana oppimistarkoitus. Verrattavissa siihen, että joku haluaa mennä mukaan Marttoihin, joku golfporukkaan, kesäteatteriin.
 
Minun mielestä bändin kuuluu mennä keikoille ellei sillä ole joku ihan tietty muunlainen tarkoitus. Keikat valikoituu siitä joukosta minkätyyppistä on kysyntä.

Jossain ton tapasissa talkoissa on tullut joskus oltuakin!
 

 
Näin voi olla. Jos vastaa: Oukki doukki, tottakai mä on mukana ihan kybäl... Silloin pääsee kuitenkin muuallekin kuin treeneihin.
 

 
Kuka mistäkin syystä. Meikäläisen mielestä keikkailua oppii parhaiten keikkailemalla. Oppii vähän mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja pienet epäonnistumiset ei pelota.
Eri asia on, että ollaanko pääsemässä keikalle vai tekemässä keikka ansiotarkoituksessa.
 
Keikalle pääsee aina, ei tarvitse edes erillistä myyntimiestä. Riittää, kun pari ilmaista keikkaa heittää sopivasti ja antaa edelleen ymmärtää, että kyllä lähdetään jos vaan kysytään.
 
Mutta kun takana on 6 numeroinen summa pankille maksettavaa ja vähän muutakin hommaa, niin ei oikein jaksa kiinnostua talkoohommista. Ja sitten alkaakin se myyntipuoli korostumaan.

Eri asia on, että ollaanko pääsemässä keikalle vai tekemässä keikka ansiotarkoituksessa.
 
Keikalle pääsee aina, ei tarvitse edes erillistä myyntimiestä. Riittää, kun pari ilmaista keikkaa heittää sopivasti ja antaa edelleen ymmärtää, että kyllä lähdetään jos vaan kysytään.
 
Pitkälle samaa mieltä.

Kuka mistäkin syystä. Meikäläisen mielestä keikkailua oppii parhaiten keikkailemalla. Oppii vähän mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja pienet epäonnistumiset ei pelota.
 
Heh, kun on yli 500 keikkaa plakkarissa niin ei oikeasti enää oo niin kauheeta intoa tehdä hommaa ilmaiseksi ellei siihen oo erillistä hyvää syytä.
 
Huttusoittajilla noi keikkaluvut on usein ja helposti paaaljon enemmänkin.
 
Mutta ei, en mä lähde säestämään nukketeatteria tai soittaan golfkerholle ilmaiseksi. Mä tarviin työkeikoista sen 100-150 euroa /päivä että mulla olisi mahdollisuus tehdä hommaa myös ilmaiseksi silloin kun se todella kiinnostaa. En mä sitä rahaa mistään muualtakaan saa
:-D

Heh, kun on yli 500 keikkaa plakkarissa niin ei oikeasti enää oo niin kauheeta intoa tehdä hommaa ilmaiseksi ellei siihen oo erillistä hyvää syytä.
 
Noinhan se kuten kerroit jos keikkailu on päätyö.
 
Moni kuitenkin käyttää nykyisin rahaa moottoripyöriin ja veneisiin. Tunnen pari heppua, jotka on huvikseen hankkinut kaivinkoneet. Jos kaivinkoneella voi kaivaa huvikseen, niin mikseipä sitten keikkailla...
 
Mä epäilen, että meikäläisen musaharrastus ja monen muun katkeaisi tähän päivään tai ajautuisi outoihin sfääreihin jos meikäläisen liksa olis se 100-150 euroa / päivä.
 
En tiedä pääsiskö urkuja soittaa lainkaan, vaan saattas tulla esim. joku autonkuljettaja, ehkä töyvoimavuokrausfirmassa kirjoilla, karaoken pitäjä tai ihan joku muu kuin mikä on ideana harrastuksessa.
 
------------
 
Palatakseni tuohon kaupitteluaiheeseen, että musaharrastuksen alkuvaiheessa oli hankala saada keikkoja - edes ilmaiseksi. Ei kannata kuvitella, että tilanne automaattisesti siitä kohentuu vaikka kuinka treenailisi ahkeraan vaikka treenaamisesta hyötyä onkin sitten kun on keikalla.
 
Paremmin homma lähtee rullaamaan kun lähtee muitta mutkitta keikkailemaan jos taidot nyt kuitenkin jotenkin riittää. Oppimisen kannalta ei ole ensiarvoisen tärkeää onko keikat omien ihanteiden mukaisia. Jos meikäläisen ihanne olisi vaikka "hartaita säveliä, harmoonissa Musamies ja viulussa mustalaisvanhus", voi käydä, ettei pääse keikalle ollenkaan ja koko juttu rupeaa tympimään. Jos antaa tarvittaessa periksi ihanteista ja menee sellaiselle keikalle mihin pyydetään, pysyy harrastus kuitenkin jollain tavoin yllä ja on uutta opeteltavaa.

"hartaita säveliä, harmoonissa Musamies ja viulussa mustalaisvanhus", voi käydä, ettei pääse keikalle ollenkaan
 
Päin vastoin, toi kuulostaa kaikista mainitsemistasi soittohommista ensimmäiseltä oikeasti myymisen arvoiselta konseptilta, josta voisi jopa päästä palkoille.
 
Ihan oikeasti.

Päin vastoin, toi kuulostaa kaikista mainitsemistasi soittohommista ensimmäiseltä oikeasti myymisen arvoiselta konseptilta, josta voisi jopa päästä palkoille.
Ihan oikeasti.
 
Tuo oli vitsin ja tosielämän sekoitusta ;-)
 
Yhdellä pikkukeikalla tapasin innokkaan "tumman" naislaulajan. Vedettiin yksi biisi yhdessä, jonka hän nuottikirjoista valitsi. Vaikutti niin luonnonlahjakkuudelta ja hyvältä esiintyjältä, että jäi hyvä fiilis.
 
Jos oikeesti haluais taidetta tehdä, niin silloin todellakin pitäs ottaa vaikka se harmooni mukaan ja kaveriksi esim. kokenut viulisti.

Verkostoituminen on mun mielestä yksi avain sana/ajatus. Mitä enemmän tunnet muusikoita ja olet väleissä toisten bändien kanssa sitä isommalla tod.näköisyydellä saat tietää missä olis keikaa tarjolla, tai mahdollisissa peruutus jutuissa sulle saatetaan tarjota keikkaa/tuuraavan osittajan hommaa.
 
Itse olen tämän huomannut että kun päässyt "oikeiden" tekijöiden mukana heilumaan niin on keikkojakin alkanut siunaantua.

Jossain ton tapasissa talkoissa on tullut joskus oltuakin!.
 
Niin on. Mut ne onkin ollu mun kavereita. Jos joku "Kake täs moi" soittaa ja kysyy talkoilla hommiin (oli sitten kivijalka, kajarin kantoa tai soitantaa), niin arvaa lähenkö?

Niin on. Mut ne onkin ollu mun kavereita. Jos joku "Kake täs moi" soittaa ja kysyy talkoilla hommiin (oli sitten kivijalka, kajarin kantoa tai soitantaa), niin arvaa lähenkö?
 
Mäkään en enää hirveen mielellään lähde rakentelemaan äänentoistoa talkoilla. Ei hirveesti innostas jos tuntematon Kake kysyy vaan innostus tulee sitä kautta jos taustalla on joku ok idea ja kyseessä jollain tapaa yhteisöllinen tapahtuma. Haluaa vaikka vähän omatoimisuutta oman asuinkunnan kulttuurielämään.
 
Lähinnä tosta tulis epäilys, että onko Kake itse aidosti talkoilla liikkeellä vai koittaako vaan maksimoida omaa hyötyään.
 
Todennäköisesti vieläkin lähtisin auttaa jos kysyttäs, että pitäs järjestää kuntaan uusille kyvyille omatoimisuuteen kannustava tapahtuma ja tarvis vähän neuvoja ja apuu joissain asioissa.

1500€
Jos joku pystyisi meidät, tuntemattoman humppabändin, tuohon hintaan hommamaan ~100 keikkaa vuodessa, niin lupaan 100€/myyty keikka. Kohtuullinen korvaus pienestä työstä :) Eikä tarvitse olla edes yrittäjä vaan vastuu otetaan täällä päässä.

 
Pitäisiköhän minun nyt ilman muiden bändin jäsenten lupaa kysymättä tarjota auki keikkamyyjän paikkaa.
 
Puhtaasti tulospalkalla.
 
Löytyykö innokkaita puhelinmyyjiä?

Teen keikkamyyntikoulutusta nykyään myös etänä ja tulokset sitäkin kautta loistavia.

Eli jos,

1.Bändi iskussa - pulaa keikoista
2.Et saa vastauksia järjestäjiltä
3.Sinua pyydetään kerta toisensa jälkeen ottamaan yhteyttä "puolen vuoden päästä"
4.Motivaatiosi on häviämässä keikkojen puuteeseen.

Ota yhteys. Laitetaan asiasi kuntoon.

Yksityiskoulutus maksaa 150 e ja sillä on 100% takuu. Ellet ole tyytyväinen palautan rahat. Maksun voi suorittaa kolmessa 50 e erässä kuukauden välein.

Emailaa info@syren.fi

tai soita 041 480 3908

Paras aika oli eilen, toiseksi paras on NYT!

https://www.facebook.com/syrenmethod/

Jussi Syren

Verkostoituminen on tietenkin tärkeä asia, MUTTA ei pidä unohtaa myös tyyliä millä kaupittelee.
 
Tarkoitan sitä asiaa, että jos lähestyy sähköpostilla niin yrittää tehdä kuin ammattilainen. Kielioppi ja asian ilmaisu on tietenkin yksi tärkeimmistä.
Ketään ei kiinnosta lukea "moi,, soitetaanko keika. hinta 300. meillä on passo rummut ja kitara" ja muutenkin sellainen tökerö sinne päin kirjoitettu teksti antaa epäkunnioittavan kuvan. Kun kuitenkin keikat on tiukassa, niin on suotavaa yrittää olla kunnioittava. Ei tietenkään pidä raamattua kirjoittaa, mutta ehkä joku 2-3 lyhyttä kappaletta, mistä selviää mitä soitetaan, missä ollaan soitettu aikaisemmin ja minkälainen kokoonpano. Lisäksi joku pieni huomio ravintolasta mihin ollaan menossa, joka kertoo että ei ole vain copy paste viesti.
Hinta ja yhteystiedot perään.
 
Plussana tietenkin jos on soittonäytettä heittää youtubesta jne.
 
Viime vuonna sain 3 keikkaa sovittua 8 kohteesta kun näkee vaivaa sähköpostin kirjoittamiseen. Eikä ollut siis aikaisempaa kontaktia eikä suhteita. Siihen nähden ihan hyvä tulos. Lopuista paikoista ei saanut vastausta enkä kerennyt soittaa perään. Jättäydyin projektista pois ennen sitä.
 
Myynti on kuitenkin mielikuvien myyntiä. Käytin aikaa tekstin rakentamiseen mikä oli sopivan pitkä, iskevä ja tulee pointit esille ja innostunut kuva. Lisäksi pari soittoa perään ja kärsivällisyyttä.
 
Pointtina se että ei keikkamyynti minusta ole mitään rakettitiedettä. Kärsivällisyyttä ja oikeaa asennetta niin hyvä tulee.
 
Lisään vielä, että myöskin baarien omistajat on ihmisiä ja jos varsinkaan ovat itse musiikista kiinnostuneita, niin helposti voi hetken aikaa käyttää yleiseen jorinaan musatouhuista, niin saa yhteyden luotua muutenkin kuin vain kauppaamalla.