 sormunen11.01.2004 13:06:43 | |
|---|---|
Lässytä mitäs lässytät. Erikoinen meininki ottaa nokkaansa siitä, että jotkut muut yrittävät pohtia, miksi asiat ovat niinkuin ovat? Etkös sä vielä valittanut siitä, miten "jotkut" kampeavat lupaavasti alkanutta jutustelua sivuraiteille? No, eihän tämmönen mietiskely tietenkään tekijää eikä myöskään kuuntelijan henkilökohtaista kokemusta hetkauta mihinkään suuntaan. Jos ottaisi esimerkin syrjempää, niin kyllä musta silti on mielenkiintoista pohtia vaikka sitä, mitä esimerkiksi säkkipillin soitto on vaikuttanut skottien kansanluonteeseen ja villiin soturimaineeseen. Vaiko päinvastoin. Heti kun puhutaan jostain muusta kuin omasta välittömästä kokemuksesta, on pelissä jonkinasteista "sosiologiaa". Se on sitten eri asia, pitääkö niitä iänikuisia adornoja mainita joka paikassa. Eihän nää kummingan ole mitään pro seminaareja. Ei muuta kuin aivomyrskyä vaan niin maan perkeleesti aavikkomyrskyjen tilalle! | |
 Tupuna11.01.2004 13:14:06 | |
Mitä vitun vierasesineviikkoja nyt vietetään? Taitaa olla herne niin syvällä nenässä että tarvitaan kirurgista operaatiota jotta sen saa sieltä pois. Lässytä mitäs lässytät. Jani The Rock, sullahan se on tässä ollu herne nenässä koko ajan. Älyttömän vihamielisesti keskustelet, tulee ihan paha mieli tuollaisesta. ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! | |
 leka11.01.2004 13:23:09 | |
nonnis, riita poikki, voita väliin... peace ja love palataan taas asiaan yleistäminen on aina väärin | |
 Lux11.01.2004 14:37:52 | |
nonnis, riita poikki, voita väliin... peace ja love palataan taas asiaan Totta. Tuntuu vähän hölmöltä väitellä ihmisen kanssa joka kertoo havainneensa "pohtimisen turhaksi". Olis hirviän kiva tällaisessa ketjussa ottaa vaikkapa joku Putron lyhyt ja "simppeli" teksti kääntelyn ja vääntelyn alaiseksi ja huomata (oppia) miten eri tavoin ihmiset sen kuulee ja käsittää. Siinä vois jokainen saada uusia näkökulmia, sellainenkin joka ei yleensä tekstistä välitä. Tai mikä tahansa, kunhan se ois useimmille tuttu. Tai siis minä uskallan väittää et näin vois käydä. Mutta kun tuokin on vähän riskaabelia touhua, kun koko ajan on vaara saada puhkianalysointisyyte tai pahimmassa tapauksessa haaste... Ihmeellisen pyhiä asioita ovat, kun sitten taas vaikkapa Hendrixin sooloja saa kyllä analysoida, opetella ja transkriptoida. Yrjänää ei jaksais käsitellä, se tuntuu herättävän eniten voimakkaita reaktioita ja silloin ei enää puhuta yleisellä tasolla vaan ollaan toistemma kauluksissa kiinni. How d'you know I was lookin' at you if you weren't lookin' at me? (Mr Bungle) | |
 Deep Shadow11.01.2004 14:49:04 | |
Olis hirviän kiva tällaisessa ketjussa ottaa vaikkapa joku Putron lyhyt ja "simppeli" teksti kääntelyn ja vääntelyn alaiseksi ja huomata (oppia) miten eri tavoin ihmiset sen kuulee ja käsittää. Siinä vois jokainen saada uusia näkökulmia, sellainenkin joka ei yleensä tekstistä välitä. Tai mikä tahansa, kunhan se ois useimmille tuttu. Ei kai siinä muuta kuin valitset kappaleen... Mielenkiintoistahan tuo olisi... Yrjänää ei jaksais käsitellä, se tuntuu herättävän eniten voimakkaita reaktioita ja silloin ei enää puhuta yleisellä tasolla vaan ollaan toistemma kauluksissa kiinni. Taitaa vaan Putronkin kohdalla olla jo melkein sama tilanne... Mutta ainahan voi yrittää.. "Kaikkea pitää kokeilla, paitsi suoraa kansanvaalia ja pomon muijaa etusormella." - Alivaltiosihteeri | |
| Tupuna 11.01.2004 15:14:45 | |
Olis hirviän kiva tällaisessa ketjussa ottaa vaikkapa joku Putron lyhyt ja "simppeli" teksti kääntelyn ja vääntelyn alaiseksi ja huomata (oppia) miten eri tavoin ihmiset sen kuulee ja käsittää. Siinä vois jokainen saada uusia näkökulmia, sellainenkin joka ei yleensä tekstistä välitä. Tai mikä tahansa, kunhan se ois useimmille tuttu. Minä otin jo haasteen vastaan. Tässä on mielestäni yksi parhaista Putro-teksteistä. Tai ainakin minua tämän biisin sanoitukset ovat henkilökohtaisesti koskettaneet. Zen Café: Älä tee Minä olen kova ylipuhumaan tiedän miten ihmisille sanotaan asioita joita ne tahtovat kuulla Tähän meni multa vuosia tottua mutta nyttemmin kun olen niin taitava en ajattele sitä juurikaan Älä tee minun kanssani mitään sellaista jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jonka todella tahdot Älä tee minun kanssani mitään sellaista jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jota todella etsit Sinä olet sillä tavalla niin viaton että uskot aivan kaiken mitä minä sanon sinä uskot jos kerron että oot kaunis Ja se on totta, enhän minä valehtele mutta paljon on kiinnostavampaa se miksi minä sen sinulle kerron Älä tee minun kanssani mitään sellaista jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jonka todella tahdot Älä tee minun kanssani mitään sellaista jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jota todella etsit Jos sinulla on mies jonka todella tahdot ja sinulla on mies jota todella etsit sinulla on mies joka nimesi muistaa aamulla Jos sinulla on mies jonka todella tahdot ja sinulla on mies jota todella etsit sinulla on mies joka tekisi aamuista laukeita Älä tee minun kanssani mitään sellaista jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jonka todella tahdot Älä tee minun kanssani mitään sellaista jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jota todella etsit Älä tee minun kanssani mitään sellaista Älä tee minun kanssani mitään sellaista Älä tee minun kanssani mitään sellaista Eikö olekin "muka" suoraan sanottua? Tai siltä ainakin aluksi vaikuttaa. Silti tästä simppelistä sanoituksesta löytyy mielestäni aika syvä taso... loppujen lopuksi käsitän biisin Samuli Putron itseironiasta miehisyyttä kohtaan. Miehet odottavat naisen olevan sekä huoraa että pihtaria. Vaikka mies onkin heikko ja tekee uhrauksia (esim. sanoo kohteliaisuuksia) seksuaalisen tarpeidensa tyydyttämisen vuoksi, on kuitenkin taustalla löytää jotain muutakin kuin yhdenyönjuttuja (lue kertosäe). Ihmismieli on siis heikko ja kahtiajakautunut. Ei osata päättää, mitä halutaan ja miksi... varsinkin miehellä. Mielestäni tämän biisin sanoitus on ehkäpä tietynlainen kannanottokin nykymaailman menoon. Siinä siis minun tulkintaani, sanokaa joku jotain tähän lisäksi? Tai vastakkaisia näkemyksiä? Kaikki näkemykset ovat yhtä hyviä. Musiikin ja tekstin yhteyttäkin tässä biisissä muuten on! Kun puhuin Putron esittämästä ihmismielen heikkoudesta ja kaksijakoisuudesta, niin hyvin tekstin kaksijakoisuutta rytmittää säkeistö/kertosäe-jaottelu. Säkeistössä sanotaan toista, kertosäkeessä toista. Hauskaa. Fiksua. ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! | |
| Lux 11.01.2004 15:26:17 | |
Hyvä Tupuna! Palaan aiheeseen myöhemmin, nyt on vähän kiire duuniasioissa, mut kerron vielä tänään mitä mieltä oon ko. tekstistä ja minkälaisia asioita siitä huomaa. Mut ootteko kiinnittäneet huomiota Putron aamu-fiksaatioon? Ilmeisesti aamu on sille rauhallisen olemisen ja itsearvioinnin hetki, kun Sateisessa aamussa päähenkilö pysähtyy juuri aamulla tajuamaan ettei ole enää teinari, tässä toivotaan tulevalle parisuhteelle hienoja aamuja ja Aamuisin-biisissä niinikään tajutaan aamuisin kuinka keskiluokkaistuminen pääsi yllättämään selän takaa... tai jtn. How d'you know I was lookin' at you if you weren't lookin' at me? (Mr Bungle) | |
| KTR 11.01.2004 15:29:44 | |
En jaksa pitkää esitelmää kirjoittaa, mutta minusta Eppu Normaali on mainio bändi. :P | |
| Xebeche 11.01.2004 15:36:46 | |
Jahah. Kädenvääntö jatkuu näemmä, tällä kertaa näissä merkeissä. Mielenkiintoista keskustelua. On kyllä merkillistä, millaista vastustusta ja joskus jopa aggressiota se herättää, että jonkun orientoituminen vaikkapa rock-musiikkiin poikkeaa siitä tavallisesta diggailusta ja fiilistelystä (missä ei tietenkään ole itsessään yhtään mitään vikaa). Tokihan jotkut tekevät tällaista liiallista analysointia itsekorostuksen vuoksi, antaakseen toisille kultivoituneen kuvan, mutta useimmiten kysymys on siitä, että henkilön mielenkiinto rehellisesti kohdistuu johonkin musiikissa vaikuttavaan ajatustoimintaa stimuloivaan piirteeseen - ja sosiaalisia olentoja kun olemme, ei mikään ihmisen tuotos voi olla absoluuttinen ja irrallaan subjektien välisestä vuoropuhelusta ja näin ollen vaihtelevista tulkintamahdollisuuksista. Siksi mielestäni laajempi otanta näkökulmia, olivat ne sitten miten yksinkertaisia tai moniulotteisia tahansa, on parempi. "Rockia ei voi museoida," sanoo rock-antropologi Timo Saarniemi, mutta silti hän tekee omaa valokuvataidettaan ja tiettyä rockin lähihistorian kartoitusta tämän kautta. Joten vaikkei mitään lopullista tule koskaan sanotuksi, pidän itse sitä arvokkaana, että rock (tai mikä tahansa muu) vetoaa kiinnostukseen niin monialaisesti ja synnyttää erilaisia tulkintoja. Tulkinnoista, näkökulmistahan tämä on kiinni. Joka sanoo viimeisen sanan on kehityksen tuhoaja. Mitä rehellisyyteen tulee, minusta on ihmeellistä miten yksisilmäistä arviointi usein on. Kun Eppu Normaalin tai CMX:n relevanssia tarkastellaan pisteestä I, l. minä, ottamatta huomioon sitä kohtaa, mistä tekijä itse tarkastelee tekemisiään, ollaan hakoteillä mitä arvion kohteeseen tulee. Jos itseä ei joku miellytä, niin ei sitten, mutta sen verran ymmärrystä peräänkuuluttaisin ettei tekijää lähdettäisi lynkkaamaan vain tämän makuasioista riippuvaisen tekijän takia. Ja jos ei kiinnostus riitä, niin ollaan sitten hiljaa, mieluummin kuin hutkitaan täysin asiantuntemattomalta pohjalta jotain sellaista, mitä ei edes haluta ymmärtää tai asettaa asianmukaiseen yhteyteen. Ymmärrystähän jonkin ns. yksinkertaisen ladidadaa-kappaleen arviointi vaatii; ymmärrystä, että tämän tarkoitus on se ja se. Tietyt näkökulmat voivat tulla poissuljetuiksi sen myötä miten lähtökohta käy tuotoksesta ilmi. Britney Spearsia lienee turha pohtia metafyysisesti tai eksistentialistisesti, ellei joku sitten ole niin hullu että sitä omaksi huvikseen tutkii. (Vaikka kuinka syvällä "olemassaolon ahdistuksessa" ko. musiikin soidessa oltaisiinkaan.) Samalla tavoin jokin ajattelua ja sisällön pitkällisempää jäsentelyä vaativa teos menee kuuroille korville, kun liikutaan akselilla iskee-ei iske. Eipä klassinen tai jazz minuun hevariteininä iskenyt, mutta kun oppii ja ymmärtää voi oma maku muuttua radikaalistikin. Enkä ole, tietyn lapsuksen jälkeen, menettänyt voimakasta tunnepuolen latausta musiikin kuuntelussani. Päin vastoin! Pikemminkin saan myös tunteellisen reaktion siitä, kun oivallan jotain tuotoksen sisällöstä älyllisesti. Tulisiko minun kieltää tämä itseltäni yksinkertaisen rehellisyyden nimissä? Tekijän näkökulma tähän väliin. Omassa musiikin tai tekstien tuottamisessani pyrin siihen, että sanomani tulee ymmärrettävästi läpi, ja tultuaan esitetyksi ja vastaanotetuksi se toivottavasti kerää lisää voimaa subjektiivisten tulkintojen ja vaikutelmien kautta. Aina se ei onnistu. Mutta tätähän kautta 'taide' elää ja kasvaa. Sitä suuremmin minua inhottaa se, kun jotkut mistään mitään tietämättömät nöösit kuvittelevat olevansa niitä ainoita, jotka tietävät juuri millaista musiikin tai vaikkapa runouden pitää olla. Jos artisti tekee kappaleen, jossa tekstillä on suuri merkitys, on kappale arvioitava tämän suhteen kautta JOS siitä halutaan sanoa enemmän kuin 'tykkään' tai 'ihan paska'. (Oikeus sanoa noin on tietysti jokaisella, jolle musiikilla on mitään tunnearvoa.) Sama pätee myös siihen, että kappaleen teksti voi olla funktioltaan toinen, puhtaasti fiilispohjainen. Tällöin pitkällinen tutkimus näiden ja näiden sanojen sisällöstä on täysin turha. Jos artisti ei itse tätä erotusta kykene tekemään, ei hänen tekemisensä ole selkeästikään kypsynyt kovinkaan pitkälle. Aina tämä raja ei ole kovinkaan selkeä, ja siitäs vasta soppa syntyy. Tulee haukuttua osaavia tekijöitä ja tehtyä typeriä analyyseja jostakin surkuteltavasta Sadetanssista. Tämä on kuitenkin edelleen osa em. dialogia, jolloin jonkin arvon sekin saa. Useat täällä mainitut pop- ja rock-lyyrikot (Syrjä, Yrjänä, Martikainen, Kela, Putro) ovat kuitenkin ymmärtäneet tekstiensä suhteen esitettävään musiikkiin ja ovat itselleen ja lähtökohdilleen rehellisiä. En oikeasti välittäisikään kuulla Putron kirjoittavan jungilaisen arkkityyppiteorian innoittamaa mystismytologista tutkielmaa antiikin legendoista nykyihmisen elämään sijoitettuna, samalla tavoin kuin vierastan ajatusta Yrjänää kirjoittamassa CMX-lyriikkaa arkielämästä arkielämän sanoilla (mitä sieltä rivien välistä sitten löytyisikään). Lukemani materiaalin perusteella Y:n runous onkin jo hieman erilainen, monessa suhteessa paljon henkilökohtaisempi hengentuote. Ilmaisun skaalan sisällöllinen ja muodollinen laajuus on yksi, melkoisen tekninenkin ja opittu juttu, luonnollinen ja rehellinen omaäänisyys edellytys, joka voi kasvaa vain tekijän omasta itseymmärryksestä. Mitä tuohon Putron tekstiin tulee, se vaikuttaa mielenkiintoiselta vaikken itse ole herrasta liiemmin koskaan välittänyt. Katsotaan, josko siitäkin jotain jaaritusta irtoaisi hieman myöhemmin... Puhu vertauksin sokeille / Kivin, kepein kopeille / Sanoin suorin sioille / Pienin muodoin suurisuille. | |
| Tupuna 11.01.2004 15:48:33 | |
Hyvä Tupuna! Palaan aiheeseen myöhemmin, nyt on vähän kiire duuniasioissa, mut kerron vielä tänään mitä mieltä oon ko. tekstistä ja minkälaisia asioita siitä huomaa. Kiitti. Ja muistakin sitten kirjoittaa jotain, koska tekstien tulkintojen lukeminen on aina hauskaa. Mut ootteko kiinnittäneet huomiota Putron aamu-fiksaatioon? Ilmeisesti aamu on sille rauhallisen olemisen ja itsearvioinnin hetki, kun Sateisessa aamussa päähenkilö pysähtyy juuri aamulla tajuamaan ettei ole enää teinari, tässä toivotaan tulevalle parisuhteelle hienoja aamuja ja Aamuisin-biisissä niinikään tajutaan aamuisin kuinka keskiluokkaistuminen pääsi yllättämään selän takaa... tai jtn. Aamuisin-sanoituksessa tämä kohta "Viiltävä tuuli käy aamuisin/kiiltävään porttiin ja koivuihin" on aika mukava. Jotenkin käsitän sen miettimisen paikkana, koska tekstissä puhutaan ensin siitä keskiluokkaistumisesta jne... ( http://www.stlyrics.com/songs/z/zencafe5654/aamuisin229123.html ) ja musiikillisestikin on kovin kiireistä ja monotonista (Putro laulaa samaa säveltä = kyllästymisen tunne). Sitten kun tulee tämä "Viiltävä tuuli.."-kohta, niin sehän on selvää kritiikkiä koko muuta sanottua kohtaan. Koska aamun pitäisi olla päivän ihanin ja rauhaisin hetki, niin silti Putro liittää siihen viiltävän tuulen. Hmmm. Kun kertosäkeessä sanotaan "Laita riippukeinu kiinni keväällä /pidä jemmarahaa pankkitilillä/seiso väkevästi sänkys edessä/aamuisin/laita riippukeinu kiinni keväällä/pese kasvosi ja käytä pyyhettä/aamuisin" , niin tässähän Putro selkeästi neuvoo keskiluokkaistunutta ihmistä aamulla miettimään, mikä oikeasti on tärkeää (seiso väkevästi sänkys edessä + pese kasvosi ja käytä pyyhettä, AAMUISIN). Kyllähän aamu symbolisestikin merkitsee uutta alkua, seesteisyyttä jne. Ehkäpä Putrokin haluaa viestittää symbolisesti tätä. ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! | |
| Tupuna 11.01.2004 16:05:38 | |
On kyllä merkillistä, millaista vastustusta ja joskus jopa aggressiota se herättää, että jonkun orientoituminen vaikkapa rock-musiikkiin poikkeaa siitä tavallisesta diggailusta ja fiilistelystä (missä ei tietenkään ole itsessään yhtään mitään vikaa). Tokihan jotkut tekevät tällaista liiallista analysointia itsekorostuksen vuoksi, antaakseen toisille kultivoituneen kuvan, mutta useimmiten kysymys on siitä, että henkilön mielenkiinto rehellisesti kohdistuu johonkin musiikissa vaikuttavaan ajatustoimintaa stimuloivaan piirteeseen - ja sosiaalisia olentoja kun olemme, ei mikään ihmisen tuotos voi olla absoluuttinen ja irrallaan subjektien välisestä vuoropuhelusta ja näin ollen vaihtelevista tulkintamahdollisuuksista. Siksi mielestäni laajempi otanta näkökulmia, olivat ne sitten miten yksinkertaisia tai moniulotteisia tahansa, on parempi. "Rockia ei voi museoida," sanoo rock-antropologi Timo Saarniemi, mutta silti hän tekee omaa valokuvataidettaan ja tiettyä rockin lähihistorian kartoitusta tämän kautta. Joten vaikkei mitään lopullista tule koskaan sanotuksi, pidän itse sitä arvokkaana, että rock (tai mikä tahansa muu) vetoaa kiinnostukseen niin monialaisesti ja synnyttää erilaisia tulkintoja. Tulkinnoista, näkökulmistahan tämä on kiinni. Joka sanoo viimeisen sanan on kehityksen tuhoaja. Sanoit koko kirjoittamassasi tekstissä niin paljon hienosti pohdittua asiaa, että plussaa ja kunnioitusta lentää tältä suunnalta tuhansin kielin! Kiitos :) Minunkin mielestäni, kuten olen aiemminkin sanonut, tulkinnoilla ja tutkimuksella on paikkansa. Se, tehdäänkö näitä tulkintoja akateemisessa maailmassa, rocklehdistössä vai sohvannurkalla on mielestäni aivan yhdentekevää. Kaikilla on paikkansa ja tarkoituksensa. Media pohtii sohvannurkkalaisten ajatuksia, akateeminen maailma esim. median ajatuksia. Tällaisen pohdiskelun ja tutkimuksen on tarkoitus kerätä historiaa ja myös auttaa kehitystä eteenpäin. Jos mikään asia ei kehittyisi mihinkään suuntaan, jos nyt ajatellaan maailmaa yleisestikin, elämältäkin loppuisi mielekkyys. ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! | |
 Jani The Rock11.01.2004 16:10:25 | |
Jani The Rock, sullahan se on tässä ollu herne nenässä koko ajan. Älyttömän vihamielisesti keskustelet, tulee ihan paha mieli tuollaisesta. Eihän tuo vierasesineviikko-kommentti (kauniisti rimmaava sana btw) ollut sinulle suunnattu. Eikä se kirjoitus, johon se oli vastineeksi tehty, liittynyt mitenkään käynnissä olevaan keskusteluun vaan henkilökohtaiseen provokaatioon. Mielestäni sellaisten ihmisten, joilla ei ole pokkaa laittaa kuvaukseensa itsestään yhtään mitään, on aivan turha tulla huutelemaan toisten oletetusta musiikkimausta. Myönnettäköön, että nuo muutamat ensimmäiset kommenttini olivat ehkä osin hieman infantiileja, mutta aika asiallisesti (ja jos en asiallisesti niin ainakin rehellisesti, god dämit!) mielestäni eilen vastailin. Jopa pohdin, mitä mieltä oikeasti olen asiasta ennenkuin kirjoitin. Ja palatakseni varsinaiseen asiaan. Xebeche kirjoitti hyvää tekstiä, jossa oli paljon asiaa. Koska tämä keskustelu nyt on aika lailla kulminoitunut Samuli Putroon, luin oikein ajatuksella ja moneen kertaan tuon hänen tekstinsä. Mutta ei se siitä kummene vaikka sitä kuinka lukisi. Mä en saa siitä mitään irti enkä löydä siitä mitään syvällistä. Turhaa huttua. Jos joku siitä löytää jotain, niin hyvä on. Mitäs se mulle kuuluu. Mielestäni en kuitenkaan katsele tätä musiikillista maailmaa pelkkien rock-kakkuloiden läpi. Todisteita siitä löytää vaikkapa tsekkaamalla tuon kuvaukseni. Rough and tough and plenty mean. | |
| Tupuna 11.01.2004 16:26:39 | |
Ja palatakseni varsinaiseen asiaan. Xebeche kirjoitti hyvää tekstiä, jossa oli paljon asiaa. Koska tämä keskustelu nyt on aika lailla kulminoitunut Samuli Putroon, luin oikein ajatuksella ja moneen kertaan tuon hänen tekstinsä. Mutta ei se siitä kummene vaikka sitä kuinka lukisi. Mä en saa siitä mitään irti enkä löydä siitä mitään syvällistä. Turhaa huttua. Jos joku siitä löytää jotain, niin hyvä on. Mitäs se mulle kuuluu. Mielestäni en kuitenkaan katsele tätä musiikillista maailmaa pelkkien rock-kakkuloiden läpi. Todisteita siitä löytää vaikkapa tsekkaamalla tuon kuvaukseni. Jos ajattelusi kehitys ei ole edennyt samaan suuntaan kuin joillakuilla muilla, niin turha siitä on ruveta näitä muita haukkumaan pätemisestä tms. Kautta aikojen musiikin sanoitusten ja runouden ja muun avulla on esitetty yhteiskuntakritiikkiä sun muuta piilotajuisesti (lue vaikkapa George Orwellin Eläinten valtakunta), ja tällaiset jutut ovat historiallisestikin tärkeitä hommia. Kaikkea ei voi sanoa suoraan. Historian tutkiminen on tärkeää kehityksen ja ihmiskunnan itseymmärryksen vuoksi. Tästä hyvä esimerkki: 80-luvun rockmusiikki Neuvostoliitossa. Ennen Neuvostoliiton hajoamista yhteiskuntajärjestelmää vastaan kapinoivilla nuorilla ainut tapa sanoa mielipiteensä oli rockmusiikki, jossa sanoituksilla oli vahva osa nuorten uudenlaisen identiteetin syntymisen kannalta. Asioita ei näin radikaalisen ääripään yhteiskuntajärjestelmän hallitsemassa maassa sanoa suoraan, joten piilomerkityksiä ujutettiin rocksanoitusten kautta. Näitä on historian ymmärtämisenkin takia hyvä tutkia ja miettiä... tässä oli vaan yksi aika ääripäänkin esimerkki tietynlaisen tutkimuksen tärkeydestä. Vai haluaisitko, ettei ihmiskunta oppisi historiastaan yhtään mitään? Niin sen pitää olla, kohti parempaa yhteiskuntaa, kohti parempaa maailmaa kaikki vie. Jopa Samuli Putronkin tekstit ;) Se on kummaa, miten suurin osa ihmisistä näkee maailman itsekkäästi vain omasta vinkkelistään. Tietenkin täytyy olla hieman itsekäs että selviää, mutta mielestäni jokaisen tulisi oppia ymmärtämään hieman suurempiakin kuvioita kuin pelkästään se oma napa. ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! | |
| Deep Shadow 11.01.2004 16:34:02 | |
Tupunalle plussaa! Hyvän tekstin valitsit... Itsekin näkisin tuon tekstin nykymaailman ja ihmisen heikkouden kuvauksena.. Yksi merkitys on ihmisen seksuaalisuus, mutta toisaalta tuon voi ajatella muuten kahden ihmisen välistä yhteiseloa kuvaavana tekstinä. Tavallaan kirjoittaja on kriittinen sekä miestä, että naista kohtaan. Nykyään on tyylikästä seurustella ja elää jonkun kanssa, on sitten nuori tai vanha. Jatkuvasti mennään kihloihin ja erotaan ja mennään uudestaan kihloihin ja taas erotaan, enkä puhu ainostaan Nykäsen Matista. Parisuhteesta ja avioliitosta on tullut tietynlainen välttämättömyys. Ihminen pystyy pienillä eleillä ohjaamaan toista ihmistä haluamaansa suuntaan, varsinkin jos suunta on sellainen joka siltä toiselta ihmiseltä puuttuu. Ja aivan kuten Tupuna totesikin, ihmismieli on heikko ja kahtiajakautunut. Tekstin mies tietää mitä haluaa ja tietää saavansa sen halutessaan, mutta toisaalta mielessä raastaa elämän pinnallisuus ja se, että elämän tärkeimpiä asioita ei oteta nykyään riittävän vakavasti. Nainenkin ehkä odottaa kokevansa joskus esimerkiksi sen suuren rakkauden, mutta miehen kauniit sanat saavat hänet tuntemaan itsensä osaksi kokonaisuutta, vaikka sanoilla ei todellisuudessa tarkoittaisikaan sitä mitä sanoo... Ihmisillä on kauhea tarve olla rakastuneita ja harrastaa seksiä ja mennä kihloihin ja elää yhdessä, mikä sinänsä on hienoa, mutta se hinta millä se tehdään. Tarpeidensa tyydyttämiseksi ihminen voi tehdä huonoja ratkaisuja ja alistua sellaisiin asioihin, joita myöhemmin saattaa katua... Näin minä koen tämän kipaleen sanoman... "Kaikkea pitää kokeilla, paitsi suoraa kansanvaalia ja pomon muijaa etusormella." - Alivaltiosihteeri | |
| Lux 11.01.2004 16:35:43 (muokattu 11.01.2004 16:56:33) | |
Perhana kun täytyy tehdä töitä, en ehdi taaskaan vastaamaan kuin lyhyesti. Oletan et tuo "ei kerro jäsenkuvauksessaan mitään" viittasi minuun. Mitä mun pitäis kertoa? Et diggaan kovasti sitä ja sitä mutta en pidä tästä enkä tuosta, ja et mulla on 5 kitaraa? Lupaan korjata tuon epäkohdan pikaisesti jos se vaikuttaa tänne kirjoitettujen mielipiteiden painoarvoon. EDIT: Teinkin sen heti. How d'you know I was lookin' at you if you weren't lookin' at me? (Mr Bungle) | |
| Deep Shadow 11.01.2004 16:36:59 | |
Vai haluaisitko, ettei ihmiskunta oppisi historiastaan yhtään mitään? Niin sen pitää olla, kohti parempaa yhteiskuntaa, kohti parempaa maailmaa kaikki vie. Jopa Samuli Putronkin tekstit ;) Kunpa veisikin.. Välillä tuntuu että jotkut lyriikat ovat lähinnä hätähuutoja, joita kukaan ei kuitenkaan noteeraa... Siksi olisikin hienoa jos ihmiset jaksaisivat miettiä niiden kappaleiden sanoja joita kuuntelevat.. Sieltä saattaa tulla ihan järkeviä ajatuksia.. "Kaikkea pitää kokeilla, paitsi suoraa kansanvaalia ja pomon muijaa etusormella." - Alivaltiosihteeri | |
| leka 11.01.2004 17:36:46 (muokattu 11.01.2004 17:36:56) | |
tuo oli ihan hyvä teksti mutta ei kosketa minua kovinkaan paljoa... ihan hyvä 8 ½ yleistäminen on aina väärin | |
| Tupuna 11.01.2004 17:37:34 (muokattu 11.01.2004 17:51:56) | |
EDIT: Teinkin sen heti. Noniin, meneeköhän nyt Jani The Rockilla jauhot suuhun? Ainakin saat ihan mielettömästi nyt painoarvoa mielipiteillesi! ;) Heh... tuo oli ihan hyvä teksti mutta ei kosketa minua kovinkaan paljoa... ihan hyvä 8 ½ Ihana kun oon pari vuotta jo saanu kuulla sun suustasi tuota "ihan hyvä 8 ½"-juttua. Alko naurattamaan hillittömästi. Niin, ketä tekstit koskettavat, ketä eivät. Minua teksti koskettaa, jos löydän siitä joitain syvällisiä merkityksiä. Kaikki kirjoittajat eivät ole samanlaisia kuten joku on tainnut mainitakin, en nyt muista kuka (se "nyt ei tapella nyt tanssitaan"-huomio). Tuosta Tehis-lainauksesta tulikin mieleen, että teksteillä on mielettömän erilaisia funktioita kyllä. Toinen teksti soveltuu bilekäyttöön, toinen pohdiskeluun kun maailma tuntuu kaatuvan päälle jne. Yksi Tehosekoittimen Otto Grundströmin teksti, "Pillitä Elli pillitä" on mielestäni erittäin toimiva rockteksti, mutta tavoittelee aivan erilaisia maailmoita kuin Putro. Ei siis oikein voi tekstittäjinä näitä kahta verrata, eli on tyhmää sanoa "Putro on parempi kuin Tehis-Otto". Niin erilaisia kirjoittajia ovat. Tässäpä muistinvirkistykseksi. Tehosekoitin - Pillitä Elli pillitä No tiedäthän sä sen Mitä on rakkaus Ja tiedäthän sä sen Mistä nyt tuulee On aika mennä taas Kuja kollia nyt houkuttaa No tiedäthän sä mut Mä olen ylpee Ja tiedäthän sä sen Et mä en jaksa olla mukava Mun tarvitsee vain skulaa rokkia Jos itket, itke vaan - Kyllä humppa huolet karkoittaa Pillitä Elli pillitä Pillitä Elli pillitä Mä joskus tulen taas Ja ryömin sun puutarhaas Hei beibi tiedätsä Mä en oo velkaa Mä tarviin katuja Mä tarviin rauhaa Mun täytyy funata Mun täytyy antaa ajan korjata Mä olen 22 ja finito Jos tahdot jeesaa mua - Unohda mut Ota kuppi kahvia Tai jos tahdot, jotain vahvempaa Jos itket, itke vaan - Kyllä humppa huolet karkoittaa Pillitä Elli pillitä… Mielestäni tämä teksti on omalla tavallaan hieno, koska tässä tehdään mielestäni pastissia rockkliseisistä sanoituksista. Aktiivinen ja asiantunteva lukija/kuuntelija siis huomaa tyylilajin, jota sanoitus pastissoi. Tavallaan ihannoidaan sitä aikaa ja ajatusmaailmaa, kun rock oli vielä pelkkää hauskanpitoa ja asennetta tyyliin "Good Golly Miss Molly" tai "Ain't nothing but the Hound Dog". EDIT: Siis pointtini siinä, miksi toin Tehis-tekstin tänne esimerkiksi on se, että tällaisista hauskanpitoteksteistäkin voi löytää viittauksia aivan muihin maailmoihin. Ja se taas luo osaltaan bändille uskottavuutta ja rehellisyyden tuntua, kun bändi osaa osoittaa että "perinne on hallussa, tunnemme paljon musiikkia josta otamme vaikutteita, ja teemme tätä matskua rakkaudestamme musiikkiin emmekä raha mielessä". Kauheen vaikee selittää mitä tarkoitan... ymmärtääkö joku? Yritän vaan kovasti selittää, miten erilaisista lähtökohdista bändit voivat saada teoksiinsa/sanoituksiinsa autenttisuutta ja rehellisyyttä. ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! | |
 PomppoK11.01.2004 17:49:58 | |
Se on kummaa, miten suurin osa ihmisistä näkee maailman itsekkäästi vain omasta vinkkelistään. Tietenkin täytyy olla hieman itsekäs että selviää, mutta mielestäni jokaisen tulisi oppia ymmärtämään hieman suurempiakin kuvioita kuin pelkästään se oma napa. Kummaa? Ok, kaikkea, myös tekstejä ja pop-kulttuuria, voi analysoida vaikka kuinka ja paljon, mutta lopulta seinä tulee vastaan siinä tärkeimmässä, mitä jo muutamat ovatkin esittäneet: omat ainutkertaiset kokemukset asioista (musiikista). Jos joku purkaa Putron tekstit paloihin ja tarjoaa niistä 'uusia näkökulmia' minulle... todella, miten sen pitäisi minua henkilökohtaisesti liikuttaa? Tietenkin kaikki saavat puolestani ottaa ja tarjota muille valmiita keloja, mutta minusta itse oivaltamisesta saa niin paljon enemmän mielihyvää, etten osaa kaivata muiden tarjoamia syviä pohdintoja asioista, jotka haluan kokea itse. Ei ole mitään kummaa, että itsekeskeistä näkökulmaa oppii rakastamaan paljon enemmän kuin suurta ulkopoliittista maailmantuskaa päivittelevää "suvaitsevaista" ja "avaraa" maailmankatsomusta. Menkää itseenne, pysykää siellä. "I've been busier than one-armed bass player." | |
| Tupuna 11.01.2004 17:58:44 | |
Ok, kaikkea, myös tekstejä ja pop-kulttuuria, voi analysoida vaikka kuinka ja paljon, mutta lopulta seinä tulee vastaan siinä tärkeimmässä, mitä jo muutamat ovatkin esittäneet: omat ainutkertaiset kokemukset asioista (musiikista). Esim. minä nyt satun olemaan kiinnostunut siitä, miksi jokin biisi/bändi kuulostaa paremmalta kuin toinen, miksi tietyt jutut uppoavat yleisöön ja miksi eivät. Aika moni muukin on asiasta kiinnostunut. Anna ihmeessä toisille mahdollisuus miettiä näitä asioita, eivät kaikki ihmiset voi olla kiinnostuneita samoista jutuista. Eikä kukaan täällä ole sanonut, etteivätkö omat kokemukset ole tärkeitä. Se onkin kiinnostavaa, miksi aika monen ihmisen mielestä esim. helkkarin vanha "Stairway to heaven" on hieno biisi. Asian laidan voi tarkistaa monista rockmedioiden äänestyksistä, joissa on pitänyt äänestää vuosisadan parasta rockbiisiä. Aina tuo vanha klassikko koskettaa montaa ihmistä. Minua kiinnostaa se, miksi esimerkiksi jotkut biisit ovat monen mielestä parempia kuin toiset. Silloin täytyy itse musiikissakin olla sitä jotain. Mutta mitä? Siihen minä etsin vastausta. Onko tällainen mielenkiinto jotenkin pahasta? ROCK OUT WITH YOUR COCK OUT! | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)