Klassinen ›

Ja yrittäkääpä löytää Mozartin liedeistä piilopornoa... ihan oikeasti, sitä on siellä...
 
Joitain on vaan niin vaikea laulaa kun tietää et tää ei oo mikä vaan kukka mikä on kyseessä nyt.
 
Italialaisista lauluista löytyy melkosta shittiä kans (Rossini, Donizetti, Verdi jne). Saatikka ranskalaisista. Uah. Herkempi saattais punastua Duparcin Extasea vetäessään :)

Rzewskin Winnsboro Cotton Mill Blues ei ihan hempeilyltä kuulosta: http://youtube.com/watch?v=uDNy4YuCxdk

Mites toi Hatsaturjanin Sapelitanssi?
Ja eiks noi Chopinin etyydit käy kaikille "tiluttamisesta" kiinnostuneille?
 
Tiluttajille sopinee myös Charles-Marie Widorin raivoisa Toccata F-duurissa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=by2PHDfBa1w

Mielestäni esim. Beethovenin sonaatteja ( tuli ekana mieleen pateettinen) ja Rahmiksen pianoteoksia voisi pitää kyllä miehillekin ihan katu-uskottavina, jos tällaista pitää miettiä. En ole kyllä ikinä edes ajatellut taidemusiikkia mitenkään feminiinisenä. Ehkä jotkut ihmiset sitten vain mieltävät tämän musiikkityylin "kilttien tyttöjen musiikiksi" siroine menuetteineen. En tiedä mielenkiintoinen näkökanta.

Mielestäni esim. Beethovenin sonaatteja ( tuli ekana mieleen pateettinen) ja Rahmiksen pianoteoksia voisi pitää kyllä miehillekin ihan katu-uskottavina, jos tällaista pitää miettiä. En ole kyllä ikinä edes ajatellut taidemusiikkia mitenkään feminiinisenä. Ehkä jotkut ihmiset sitten vain mieltävät tämän musiikkityylin "kilttien tyttöjen musiikiksi" siroine menuetteineen. En tiedä mielenkiintoinen näkökanta.
 
Eihän taidemusiikki ole ollenkaan feminiinistä. Alkuperäinen ideani oli saada ehdotuksia klassisista kappaleista, jotka voisivat sytyttää murrosikäisiä.
Itselleni kolahti siinä iässä hieman virtuoosisemmat ja mahtipontisemmat teokset.

Pyytäisin ehdotuksia klassisista kappaleista, jotka voisivat kolahtaa
 
Sellainen tulkinta mikä on soitettu hyvin. Jotain klassisen kitaran Narciiso Yepesiä ei jaksa kuunnella erkkikään, vaikka minkä biisin vetäisi. Sen olen huomannut, että jos alustaa kappaleen hyvin, kertoo mikä on ollut taustalla, vaikuttimena ja mikä on sen ja sen ajan musiikin funktio ja mitä sieltä kannattaa kuunnella (teemat, rytmit, intervallit, toistuvat jutut, tietyt kohdat yms. tms. jne.), niin mielenkiinto on ihan eri luokkaa. Klasarimusaa on kovin vaikea lähestyä jos sitä kuuntelee samalla "taajuudella" kuin lähtisi kuuntelemaan jotain nykypäivän radion hittilistaa. Kunkin aikakauden musa kun on aina omista lähtökohdistaan objektiivisemmin lähestyttävissä. Sellainen segoviamainen revisionismi jossa kaikki pitää kuulostaa tietynlaiselta (muussakin kuin klasarikitarassa) ei tee oikeutta välttämättä ihan jokaisen vuosisadan sävellykselle.
 
Mä olen vähän periaatteestakin pelkkiä romantiikan ajan virtuoosikappaleita vastaan. Mielummin vaikka soittaa itse jotain Brouwerin Espiral Eternaa ja polkee vaikka jalkaa maahan tietyissä kohdissa oikein kunnon töminällä. Takuulla pysyy kuuntelija valppaana ja on mielenkiintoisempaa kuin joku tusinaromantikko. Tosin en mä muusta oikeen tiedäkään kuin kitaramusasta.. :D

Halusi sitä tai ei, niin nykymusiikki on musiikkia asiantuntijoilta asiantuntijoille.
 
Teinit pimeään huoneeseen kuuntelemaan Lindbergin Kraft tai joku muu miehekäs räiskintä volyyminuppi kaakossa - kyllä mä luulen, että se herättäisi tuntemuksia ilman asiantuntijuuttakin.

Eihän taidemusiikki ole ollenkaan feminiinistä. Alkuperäinen ideani oli saada ehdotuksia klassisista kappaleista, jotka voisivat sytyttää murrosikäisiä.
Itselleni kolahti siinä iässä hieman virtuoosisemmat ja mahtipontisemmat teokset.
 
Just soitin parille heviorientoituneelle kaverille Kevätuhria, Tulilintua ja Holstin Planeetoista Mars-osaa ja todettiin että Michael Romeo on joskus kuunnellut samoja biisejä. Symphony X:n Divine Wings of Tragedy -biisin teemaksikin on pöllitty Marsin pääteema.
 
Kimalaisen lento, Yö autiolla vuorella, Näyttelykuvia, Carmina Buranan O Fortuna ja muut ohjelmalliset pienemmät teokset toimivat myös hyvin. R. Straussin ja Wagnerin tarttuvampi materiaali puree mahtipontisuutensa ja leffamusaan varastettujen kliseidensä takia.
Oikeestaan kaikki mistä on lainattu muihin tyyleihin paljon (esmes Borodinin Prinssi Igor on sen yhden räppiraiskauksen jälkeen tuttu monelle) tai sellainen missä on muutakin tarttumapintaa kuin musiikki, esimerkiksi ohjelman kautta, on helppoa lähestyä.
 
Tältä sivustolta löytyy listattuna kaikille tuttua materiaalia: http://www.kickassclassical.com/

Tsaikovskin pianokonserttoa I A-osaa suosittelen. Maailman eka heavy-veto!

Ainakaan minua ei Mozartilla saatu klasarista kiinnostuneeksi. Tosin vieläkin inhoan Mozartia. Itse komppailen aika paljon noita nykymusaehdotuksia. Esim. Rautavaaralla on yhtä sun toista kiinnostavaa ja Lindbergillä myös.
 
Sitten Sostakovits, Stravinski ja Prokofjev voisi olla kovassa huudossa nuorisolle ja äijille myös.

Mulle jysähti teininä yleisessä musiikkitiedossa Beethovenin 6. sinfonia ku atomipommi. Toimii vieläkin äly hyvin - suosittelen.

Berezovskyn versio Franz Lisztin transsendentaalisesta etydistä numero 4 (lisänimeltään Mazeppa) sai minut heti koukkuun.
 
http://www.youtube.com/watch?v=25mvencGD0A
 
Huomatkaa muuten, että mielestäni Berezovsky on ainut, joka tulkitsee tämän kappaleen hyvin. Muille versioille ei kannata uhrata aikaa, etenkään, jos he soittavat äärimmäisen hitaasti.
 
EDIT: Myös muuta Lisztiä suosittelen mielelläni. Totentanz?

Berezovskyn versio Franz Lisztin transsendentaalisesta etydistä numero 4 (lisänimeltään Mazeppa) sai minut heti koukkuun.
 
http://www.youtube.com/watch?v=25mvencGD0A
 
Mahtava! Ihana! Kiitos linkistä.
 
Osoittaa:
1. Jos on tekniikka ja tulkinta handussa, paras paras tilutuskosketus on konserttiflyygelillä
2. Jos on hyvä säveltäjä ja hyvä tulkitsija, "tiluttamalla" saa aikaiseksi oikeaa musaa eikä näennäis-teknistä suoritusta.

Mainittakoon vielä, että YouTubesta löytyy muutkin transsendentaaliset tuon tyypin soittamana, mutta muut etydit eivät minuun tee yhtä suurta vaikutusta kuin tuo.
 
Muuten, eikös Horowitz ole sanonut, että hän ei ole soittanut koskaan mitään niin vaikeaa, kuin Feux Folles (no. 5)? Onhan sekin aika vaikuttava. Linkkihän on http://www.youtube.com/watch?v=gdo_QenBs6s

Itselleni ensimmäisenä kolahti Mussorsgyn musiikki. Stravinski, Bartok ja Sostakovits voisivat olla muita hyviä vaihtoehtoja.

Bagdadin veijareiden baletti ja sotilaiden kuoro Deliusin tilapäistyönään säveltämästä näyttämömusiikista James Elroy Fleckerin arabialaiseen näytelmään ja aikansa jymymenestykseen 281:llä esityskerralla Hänen majesteettinsa kuninkaallisessa teatterissa 1923, jotka ilmentävät vuoroin maskuliinista uhoa ja pisteliästä ironiaa valloittavassa melodisessa charmissaan ja nokkelassa prosodiassaan ja tekevät vastustamattoman kiihkeässä ja groteskissa epätyypillisen deliaanisessa rytmisessä draivissaan häikäisevän vaikutuksen muotokieleltään häilyvämmmin aistillisen impressionistisiin mestarin teoksiin tottuneelle äärimmäisen kontrastoivissa jännitteissään.

Kuvittelenko vain, vaan enkö näe täällä Gustav Holstin "Mars, bringer of War":ia ? Kannattaa vertailla heavy-kappaletta "Am I Evil?" tähän biisiin, voi löytyä yhtäläisyyksiä. Ja youtube auttaa varmasti löytämään ko. biisin.

kokeilepas Pariisia, jota voisi pitää jossain määrin epäkarakteristisenakin luomuksena deliusin valtatyyliin projisoituna niin vaikuttavana sävelfreskona ja loistokkaana kollaasina kuin se äärimmäisen kontrastoivien sävyjensä melskeessä presentoituukin puhtaan subjektin tajunnassa.

Berezovskyn versio Franz Lisztin transsendentaalisesta etydistä numero 4 (lisänimeltään Mazeppa) sai minut heti koukkuun.
 
http://www.youtube.com/watch?v=25mvencGD0A
 
Huomatkaa muuten, että mielestäni Berezovsky on ainut, joka tulkitsee tämän kappaleen hyvin. Muille versioille ei kannata uhrata aikaa, etenkään, jos he soittavat äärimmäisen hitaasti.
 
EDIT: Myös muuta Lisztiä suosittelen mielelläni. Totentanz?
 
Ihan liikaa nuotteja ja ainakin pari väärää esim. 1:06-1:07 ja 1:09-1:10. Soittaja räpelsi tai säveltäjän moka? Kappale kokonaisuudessaan oli mielenkiinnoton, eikä sisältänyt musiikillisia koukkuja, jotka olisivat herättäneet kuulijan mielenkiinnon. Tuntui, että soittaja sekä säveltäjä ovat olleet nuottipalkalla.
 
Vertaan tätä esim. Sapellitanssiin, jossa on myös nopea tempo ja melko paljon nuottejakin. Se on silti mielenkiintoinen ja yllätyksiä täynnä. Se saisikin jo kenet hyvänsä kiinnostumaan klassisesta musiikista!