Rock, pop, alternative ›

Paljon onnea Billy Shearsille, kyllähän Pepperiä vieläkin kuuntelee.
 
Beatlesin parhaat kitaratyöskentelyt löytyy Dear Prudencen lopusta. Suht timangeja riffejä! Myös Hey Bulldog jyrää ylitse niin ettei tajua mikä iski. Tosin huonot biisit taitaa tällä poppoolla olla aika marginaaliryhmä..
 
Minkälaista settiä pojat muuten soitteli viimeisellä kiertueellaan?

Minkälaista settiä pojat muuten soitteli viimeisellä kiertueellaan?
 
Levyhyllystä kaivamani italialaisen Bulldog Recordsin julkaisema bootleg "Candlestick Park, San Francisco, August 29 1966" sisältää biisit "Rock and Roll Music", "She's a Woman", "If I Needed Someone", "Day Tripper", "Baby's In Black", "I Feel Fine", "Yesterday", "I Wanna Be Your Man", "Nowhere Man" ja "Paperback Writer". Ilmeisesti myös "Long Tall Sally" kuultiin tällä viimeiseksi jääneellä keikalla, mutta sitä ei levylle saatu taltioitua.
 
Joku "Baby's in Black" tuntuu nykyvinkkelistä omaperäiseltä valinnalta The Beatlesin keikkasettiin.

Joku "Baby's in Black" tuntuu nykyvinkkelistä omaperäiseltä valinnalta The Beatlesin keikkasettiin.
 
Jep. Day Tripper/Paperback Writer-kaksikko varmaan potki kanssa aika hyvin. Minkälainen äänenlaatu tuolla bootlegilla muuten on?

Jep. Day Tripper/Paperback Writer-kaksikko varmaan potki kanssa aika hyvin. Minkälainen äänenlaatu tuolla bootlegilla muuten on?
 
Ainakin omalla versiollani äänenlaatu on välttävä. Long Tall Sally jäi äänitteestä pois, koska keikka oli äänitetty kasetille ja puoli loppui juuri viimeisen biisin alkaessa. En muista suoralta kädeltä, kuka tuon äänitti, joka tapauksessa se tapahtui Paulin pyynnöstä. Pojat myös ottivat toisistaan kuvia keikan aikana, koska tiesivät, etteivät enää yhtään keikkaa tulisi tekemään.
 
Periaatteessa samaa settiä soittivat Euroopan/kaukoidän kiertueella, Japanin keikkoja (joissa laatu on ihan ok) pääsee kuuntelemaan mm täällä:
 
http://thatmagicfeeling.podomatic.com/
 
Tuossa vaiheessa keikkailuun leipääntyminen alkoi tosin kuulumaan jo aika tehokkaasti soittamisessa. Vaikkapa sanojen muistaminen tuntuu olevan paikoitellen yllättävän vaikeaa... Hattua täytyy silti nostaa vaikkapa Nowhere Manin kolmiäänisten laulujen vetämisestä ilman monitoreja tyttöjen kirkuessa kitarisojaan pihalle niin, etteivät omaa soittoaan tai lauluaan pahemmin kuulleet.
 
Erikoista on myöskin se, etteivät soittaneet kertaakaan mitään Revolverilta, vaikka levy olikin ulkona jo tuossa vaiheessa.
 
EDIT: Candlestickin keikan äänitti B:n pr-mies Tony Barrow.

Paljon hienoja kitaratyöstö biisejä ootte maininnu mut pitää tässä maailmaa lasisipulin läpi katsellessa korvia hyväellä Bad Boy kipaleella jossa on tiukkaa, napakkaa, roheaa (mitä se ikinä lie) Rock kitarointia, aina on mieltä lämmittäny se meno ja lento, ei niin taidetta mut ah niin rokkia.Sitähän se Liverhoodlians posse aluks oli.Ja lopukskin.On se Hey Buldokkikin aika mättöö.Ja Paperpakin riffi soi uljaasti.Dear Prudence on parhautta.Topikkiko hukassa?Reikiä vaan paikkailen.

Mietin tässä vähän, että mitkä biisit ovat Beatlesin tuotannosta niitä vähemmän arvostettuja. Ns. fillereitä tai 'work' songeja.
Hold me Tight 'With the Beatles'-levyltä on kai yleisesti pidetty vähän kehnompana rallina. Eihän se pärjääkään noille klassikoille sinänsä, mutta itse olen siitä jotenkin aina tykännyt. Se taustan komppikitarointi on jotenkin muhevan kuuloista ja laulusuoritus tuollainen hyvällä tapaa kornin siirappinen. Sanoituksetkaan eivät ole mitkään kaksiset. Toisaalta pätkä "Making love to only you" huvittaa, onkos sitten välillä ollut tapana "making love to also you"... joo höhö.
Magical Mystery Tourilta "Flying" on tuollainen vähemmän hehkutettu biisi. Ja ihan syystä, tuollainen leppoisa instrumentaali, joka kuitenkin sinällään on 'ihan kiva'.

Mietin tässä vähän, että mitkä biisit ovat Beatlesin tuotannosta niitä vähemmän arvostettuja. Ns. fillereitä tai 'work' songeja.
Hold me Tight 'With the Beatles'-levyltä on kai yleisesti pidetty vähän kehnompana rallina. Eihän se pärjääkään noille klassikoille sinänsä, mutta itse olen siitä jotenkin aina tykännyt. Se taustan komppikitarointi on jotenkin muhevan kuuloista ja laulusuoritus tuollainen hyvällä tapaa kornin siirappinen. Sanoituksetkaan eivät ole mitkään kaksiset. Toisaalta pätkä "Making love to only you" huvittaa, onkos sitten välillä ollut tapana "making love to also you"... joo höhö.
Magical Mystery Tourilta "Flying" on tuollainen vähemmän hehkutettu biisi. Ja ihan syystä, tuollainen leppoisa instrumentaali, joka kuitenkin sinällään on 'ihan kiva'.
 
Itse olen Hold Me Tightista pitänyt aina. Ja ihan ok coverin Hurriganeskin siitä 70 -luvulla teki. Se biisi rullaa mukavasti oveline sointuvaihtoineen.

Mietin tässä vähän, että mitkä biisit ovat Beatlesin tuotannosta niitä vähemmän arvostettuja.
 
Muistelisin lukeneeni, että "Mr. Moonlight" -cover olisi sijoittunut tämäntapaisessa rankingissa korkealle.
 
Jos pitäisi heittää oma Nick Hornby -henkinen inhokkilista kehiin, niin se sisältäisi ainakin "Wild Honey Pien" ja "Dig Itin" tapaiset viritelmät, mahdollisesti tuon "Mr. Moonlightin", "Revolution 9" -kollaasin ja "You Know My Name (Look Up the Numberin", eivätkä Harrisonin "Within You Without You", "Love You to" ja "The Inner Light" välttämättä kovin korkeaa arvosanaa saa nekään.
 
(edit: Ja "Flying", ehdottomasti!)

"You Know My Name (Look Up the Numberin", eivätkä Harrisonin "Within You Without You", "Love You to" ja "The Inner Light" välttämättä kovin korkeaa arvosanaa saa nekään.
 
(edit: Ja "Flying", ehdottomasti!)
 
Hassua, minä taas pidän noista kovastikin, etenkin (yllättäen) noista Ykän biiseistä. Jos omia inhokkeja pitäisi listata, niin Ob-La-Di pääsisi sillä listalla melkoisen korkealle. Ja Yesterday. Jälkimmäiseen on varmaan lähinnä syynä se, että biisi on totaalisen puhkisoitettu.

Mainitusta "Hold Me Tight" 'ista löytyy mielenkiintoinen (?) varhainen jenkkicover helmikuulta 1964. Esittäjänä biisinikkarikaksikko Poncia & Andreoli nimellä "The Treasures" ja tuottajana itse Phil Spector. Sävelmä on niin tavanomainen että eihän tälläkään versiolla kuuhun (eikä listoille) menty mutta vekkulisti taipuu brittipoppi tyypilliseksi spectoriaaniseksi myöhäisdoowopiksi.

Mietin tässä vähän, että mitkä biisit ovat Beatlesin tuotannosta niitä vähemmän arvostettuja. Ns. fillereitä tai 'work' songeja.
 
Itse myös pidän mainitsemastasi Hold Me Tight-rallista. OK, eihän se ole mikään kuolematon klassikko mutta silti puolustaa paikkaansa, laatupoppia vuoden 1963 malliin. Mutta jos Beatlesilta pitäisi tehdä hutien/fillereiden lista niin oma Top 5 olisi tämänlainen (ei missään erityisessä järjestyksessä):
 
Mr. Moonlight
All Together Now
Wild Honey Pie
Dig It
Flying

And Your Bird Can Singiä on joissakin yhteyksissä pidetty fillerinä koska sanat eivät merkkaa juuri mitään. Ja Tell Me What You See on kans bändin mukaan levyn täytebiisiksi tehty.

And Your Bird Can Singiä on joissakin yhteyksissä pidetty fillerinä koska sanat eivät merkkaa juuri mitään. Ja Tell Me What You See on kans bändin mukaan levyn täytebiisiksi tehty.
 
Mun mielestä and your bird can sing on taas jälleen semmonen kappale että kun yhdenkin vastaavan tasoisen saisi elämänsä aikana sävellettyä niin se riittäisi...

Muistelisin lukeneeni, että "Mr. Moonlight" -cover olisi sijoittunut tämäntapaisessa rankingissa korkealle.
 
Tuossa biisissä ei ole muuta hyvää kuin se Johnin laulama intro.
 
Muistelisin että Please Please Me:llä on aika monta todella tylsää biisiä. Sanoisin että Hard Day's Night on mielestäni kokonaisuutena paras Beatlesin alkupään levyistä.
 
Niin ja levyversio Twist And Shoutista on aika paska. Mutta esim. Live at Hollywood Bowlilla potkii livenä ihan hiton hyvin.

And Your Bird Can Singiä on joissakin yhteyksissä pidetty fillerinä koska sanat eivät merkkaa juuri mitään.
 
Tuo on varmaan Philip Normanin esittämä käsitys. "Lennonlaista hölynpölyä" vai miten hän sen kuittasikaan. Min'en oikein käsitä sitä näkemystä, koska ko. biisin sanoituksista saa irti vaikka mitä, varsinkin jos sitä vertaa bändin kymmeniin "perusrakkauslauluihin", joissa ei tekstillisesti ole mitään muuta kuin tyttö-poika -sisältöä.

Niin ja levyversio Twist And Shoutista on aika paska.
 
Niin, kyllähän se pitäisi 12 tuntia laulaneena ja flunssaisena paremmin vetää.

Tuo on varmaan Philip Normanin esittämä käsitys. "Lennonlaista hölynpölyä" vai miten hän sen kuittasikaan. Min'en oikein käsitä sitä näkemystä, koska ko. biisin sanoituksista saa irti vaikka mitä, varsinkin jos sitä vertaa bändin kymmeniin "perusrakkauslauluihin", joissa ei tekstillisesti ole mitään muuta kuin tyttö-poika -sisältöä.
 
No aika moni taitaa sanoa sitä paskaksi sen takia, että Lennon itse haukkui biisin. Vähän niinkuin Run For Your Life.

Mun mielestä and your bird can sing on taas jälleen semmonen kappale että kun yhdenkin vastaavan tasoisen saisi elämänsä aikana sävellettyä niin se riittäisi...
 
Sanoppa muuta. Biisihän on kertakaikkiaan hieno "Lennon-sekoilu", jossa kitarointi on aivan mahtavaa.

Sanoppa muuta. Biisihän on kertakaikkiaan hieno "Lennon-sekoilu", jossa kitarointi on aivan mahtavaa.
 
Tuostahan oli myös joku urbaanilegenda, että joku oli opetellut vuosia soittamaan kitarakuviot ja sitten kun oli viimen oppinut, niin joku kertoi tälle, että hei, se on itseasiassa soitettu kahdella kitaralla...