Bänditoiminta ›

Kysymys kuuluu: minkälaisia äänenpaineita tarvitaan bänditreeneissä? Pitääkö kämpällä olla enemmän meteliä kuin Motörheadin tai Manowarin keikalla?
 
Joskus sitä ihmettelee vahvistinarsenaalia käynnistellessään ennen treenejä, että miten sitä ollenkaan tuli alkuaikoina toimeen, kun kitaristilla oli 20-wattinen härpäke, ja 50-wattisesta Rolandista tuli sekä laulu että basso, ja silti tuntui että korvat soivat treenien jälkeen. Nyt kun tehot ovat moninkertaistuneet, korvatulpat ovat kotelossaan treeneissäkin ja kuulo yhtä hyvä kuin ennenkin, tulee mieleen että minkälaisella volumella pitää soittaa, ennenkuin tarvitsisi oikeasti niitä kaikkia watteja mitä vahvistimista irtoaisi.
 
Monet tuntuvat kyselevän, että riittääkö sejase wattimäärä soittamiseen bändin kanssa. Vastaukset ovat yleensä luokkaa "juu, jos ne on putkiwatteja" tai "ei, ainakin tuplaten pitää olla". Omasta paljon (minunkin toimestani) parjatusta Valvestaten 10-wattisesta lähtee enemmän (vaikkakin huonoa) ääntä kuin minä pystyn ilman tulppia kuuntelemaan. Mihin siis tarvitaan tehoja, joista 60-luvun PA-miehetkin olisivat nähneet märkiä unia, jos olisivat sellaisista osanneet edes uneksia?
 
Kuulostaan kannattaa pitää huolta, mutta onko kuulonsuojauksen ensisijainen tehtävä olla syynä kamojen kasvattamiseen? "Ku pitää olla E.A.R.:it ja Peltorit ja Silentat päällekkäin, ettei kuulo mee, ja sit pitää olla ainaki 300-wattii et kuulee skittaa." Näinkö se menee? Mitä tapahtuu, jos soittaa sellaisella äänenvoimakkuudella ettei tarvitse kuulonsuojausta? Onko silloin valmis vanhainkotiin soittelemaan bluesia muitten vanhojen köpöjen joukkoon?
 
Kysynkin siis, olisiko aika opettaa taas rumpalit lyömään hiljempaa, sillä siitähän kaiken on johduttava, koska se on yleensä ainoa sähköisesti vahvistamaton instrumentti rock-yhtyeen harjoituksissa, vai pitäisikö basistit ja kitaristit opettaa käyttämään vahvistimiensa hienoja ominaisuuksia, joihin nykyään yleensä kuuluu myös jonkinlainen volume-säätö? Vai pitäisikö minun olla vaan hiljaa ja pohtia tyhmiä kysymyksiä ihan itsekseni..
 
Ja iso hymiö tähän perään, kuten aina..

meillä ainakin helpotti vähäsen ku virvelin päälle laitettiin sellanen muovirinkula (mikäs sen nimi on). pari desibeliä lähti ja soundikin oli sopivampi blyysiin.
 
yleensä meikäläinen on volumepoliisina reeneissä. nyt on siitä ihmeellinen tilanne, että kaikki kyselee vähän väliä että "onks tää mun soitin nyt liian kovalla? voin kyllä hiljentää"

Vemmyllä aivan oivallinen kirjoitus aiheesta josta on väännetty kauan ja hartaasti. Johtuuko mahdollisesti osittain siitä että täytyy treeneissä siellä 10 neliön betonibunkkerissakin sen rumpalin paiskoo sitä "kovaa mättöö" nii että evanssit on viikossa kuopalla ja peltikattaus kolme kertaa vuodessa uusiutuu.. =) *huoh* Tästä on viime vuodenkin aikaan ollu useampikin kirjoitus.
Omasta mielestäni treeneissä _vois_ sen verran hissumminkin vetää ettei niitä moninkertaisia tulppa/silenta - virityksiä tarvittais. Olis treenikselläkin mukavampaa. Tokihan jokainen tekee miten parhaaksi näkee, mutta olipas joskus kysymys treenikselle riittävistä PA- kamoista niin tuli hyvä vastaus: "varmasti sellaset riittää että tulee verta nenästä ja korvista"... =)
Ei treeneissä tarvi stadion-tasolla paahtaa! Kun se tilakin on vaan murto-osa. "These go to eleven.."

Kyllä kun on treenit niin volumet on sellaisella tasolla ettei tartte mitään kuulosuojaimia, ja kaikki kuulostaa hyvältä
 
Paitsi kun yksi solisti/kitaristi oli niin vehkeet joutui pistään niin täysille, että sulake meni,

Mahdollisiman hiljaa kannattaa vetää jos haluaa esim. saada selvää biiseistä tai muuta triviaalia.Nyt on kermaperse luxusta kun rumpali siirtynyt padi rumpuihin, niin ei tarvii vetää hirveessä puurossa ja feedbackissa..

Meillä lähti jossainvälissä metallipumpun kanssa homma 'vähän' käsistä ja jouduimme mikittämään rummut treeniksellä, jotta olisi kuulunut.
Sairasta.
Totaalisen SAIRASTA.
Joku roti.

Periaatteessahan se olisi kiva soittaa treeneissä samanlaisesti kuin keikallakin, mutta yleensä ne treenikämpät ovat tosiaan aika pieniä ja akustisesti huonoja eli betoniseinäisiä, kuten Fox tuossa totesikin, kun taas pieninkin keikkapaikka on yleensä huomattavasti suurempi, ja akustisesti parempi, eli käytännössä heijastuksia on vähemmän ja etenkin korkeat äänet vaimentuvat enemmän. Tietysti jollain saattaa olla niin ideaalinen tilanne, että treenikämpän koko saattaa keskiverron klubin häpeään, puhumattakaan akustiikasta.
 
Kukakohan keksisi sellaisen "koko bändin keinokuorman", jolloin kaikki saisivat luukuttaa haluamallaan tasolla, mutta äänenvoimakkuus kokonaisuudessaan pysyisi inhimillisellä tasolla. Tällöin ei kukaan enää voisi valittaa äänenvoimakkuudesta tai siitä, että ei saa luukuttaa vahvistintaan täysillä.
 
Sanon tämän nyt vain omana mielipiteenäni, mutta mielestäni hyvä soittaja soittaa soitintaan hyvin sekä hiljaa että kovaa, huonommat koittavat hukuttaa taidon puutteet äänen määrään. Kyllähän ne tulpat ovat hyödylliset silloin kun niitä todella tarvitaan, mutta eivät ne kuulu ostoslistaan aivan ensimmäisiksi. Tietysti tietty äänentaso voi olla välttämätön, että soittamisessa on sitä tekemisen meininkiä, mutta ei sen tarvitse olla sama kuin Motörheadin keikalla, jossa tulpat päässä kaukana PA:sta seisseenä vielä aamullakin korvat soivat.

Parhaillaan soitetaan treeneissä liian kovaa. Ei tunnu oikein laulussa riittävän puhti, ja sitten joutuu kitaraa ruuvamaan ylös--->laulu vielä kovemmalle ja noidankehä jatkuu.. Syypäänä enimmäkseen rumpali ja pienehkö tila. 2x300 pitäisi PA:sta jatkuvaa lähteä.

Meillä lähti jossainvälissä metallipumpun kanssa homma 'vähän' käsistä ja jouduimme mikittämään rummut treeniksellä, jotta olisi kuulunut.
Sairasta.
Totaalisen SAIRASTA.
Joku roti.
 
Eikä näitä tapauksia ole vain ihan yhtä tai kahta... Täytyy myöntää, että itse nykyisillä kamoilla saisi varmasti niin paljon kitaroista ääntä irti, etteivät nykyiset laulukamat riittäisi laulun, saati sitten rumpujen äänien esilletuomiseen. Mutta kun haetaan se suhtkoht oikea balanssi kaikkien välille, niin kuulostaakin paremmalta kuin se että luukutettaisiin niin että tärykalvot ja rummunkalvot lentelevät.

Parhaillaan soitetaan treeneissä liian kovaa. Ei tunnu oikein laulussa riittävän puhti, ja sitten joutuu kitaraa ruuvamaan ylös--->laulu vielä kovemmalle ja noidankehä jatkuu.. Syypäänä enimmäkseen rumpali ja pienehkö tila. 2x300 pitäisi PA:sta jatkuvaa lähteä.
 
Ensimmäisenä näissä tapauksissa olisi pistää rumpali soittamaan hiljempaa, jossei muuten niin riisikepeillä tai vispilöillä. Sitten, sen sijaan että ruuvataan laulua kovemmalle, otetaankin aivan uusi tekniikka käyttöön ja ruuvataan kaikkea muuta hiljemmalle. Ja vasta sitten, kun jokin instrumentti ei todellakaan kuulu vispilöillä hakattujen rumpujen alta, käännetään volumea lisää.
 
Yksi huomattava tekijä muuten on se, että tehdään jonkinlaiset telineet vahvistimille ja laulukaapeille. Ihmeellinen tunne, kun se jaloissa ollut ämyri nostetaan korvan tasalle, tai edes lähelle. Yleensä ensimmäiseksi sen jälkeen väännetään diskanttia pienemmälle... ;)
 
Ja tämäkin on nyt sitten ihan yleistä jaskanpauhantaa eikä ketään nimenomaista tarkoittavaa, ettei joku kohta sano että kyllähän me se tiedettiin, muttei viitsitty sanoa...

Sanonpahan silti että tiedettiin ;) Eli laulukaapit on katonrajassa telineissä, mutta kitarakaappi ja kombot lattialla. Noiden sijoittelullakin varmaan saa jo jotain aikaan, kun eivät ole edes samalla seinällä (puhkuvat ristiin toistensa päälle). Täytyy ajaa vaikkapa perinteinen Rummut alottaa->laulu mukaan->kitarat mukaan -käynnistysohjelma, ja valistaa rumpalia herkempään kosketukseen.
Edit Hyvän topicin aloitit, mukava puhua kunnolla asiaa :)

kitarakaappi ja kombot lattialla. Noiden sijoittelullakin varmaan saa jo jotain aikaan, kun eivät ole edes samalla seinällä (puhkuvat ristiin toistensa päälle).
 
Se on aina vähän hankalaa tuo laitteiden sijoittelu, kun pitäisi pelkästään sen avulla käytännössä useimmissa tapauksissa hoitaa periaatteessa "monitorointi" kaikille soittajille. Lähinnähän ongelmaksi muodostuu se, että vermes on omissa jaloissa, jolloin omaa soittoaan ei kuule, mutta muut kuulevat liikaakin, jolloin sitä volumea tulee ruuvattua turhan paljon. Kokeilemalla se paras lopputulos yleensä syntyy. Eivätkä ne Hi-Fi-kaiutinten valmistajatkaan turhaan muuten käske sijoittamaan diskanttielementtiä korvan korkeudelle... ;)

Itse olen kokenut ongelman lähtökohdaksi sen että useimmat soittajat haluavat kuulla itseään paljon lujempaa kuin muita - erityisesti henkilöt, joilla ei ole hirveästi kokemusta bändisoitosta, ts. ovat treenanneet lähinnä yksikseen kotona. Näillä ihmisillä tuntuu sitten olevan styrkkarissa vain kaksi voimakkuusasentoa: se jossa kaikki muut soittimet peittyvät oman instrumentin alle ja se jossa he eivät kuule "mitään" omasta soitostaan.
 
Itse olen yrittänyt tietoisesti totutella soittamaan niin että kuulen itseäni korkeintaan yhtä paljon kuin muita. Tästä onkin ollut paljon hyötyä, sillä keikoilla harvoin kuulee itseään niin paljon kuin haluaisi. Ja jos ihan oikeasti en kuule itseäni, otan pari askelta lähemmäs vahvistinta sen sijaan että lähtisin nostamaan volyymia. Tämä yksinkertainen fysiikan laki (mitä lähempänä äänilähdettä olet, sen paremmin se kuuluu) tuntuu olevan harvinaisen monelle soittoniekalle täysin outo, seistään viiden metrin päässä styrkkarista ja ihmetellään miksei mitään kuulu. Lääke: lisää volaa.
 
Ja sitten ne rumpalit... heillä ei ole volumenupin kaltaista luksusta käytössään, mutta kyllä hekin voivat vaikuttaa asioihin paljonkin. Itselläni on ollut viime vuosina onni ja etuoikeus soittaa yhdessä suhteellisen hiljaisen (mutta taitavan) rumpalin kanssa. On todella juhlaa kun voi groovailla rumpujen vieressä ilman korvatulppia. Osa ansiosta lankeaa myös hänen setilleen: tuumakokoja en tiedä, mutta hänen bassarinsa vastaa suurinpiirtein jonkun hevibändin isotomia...
 
... mistä päästäänkiin kamoihin yleensä. Ongelmana on se, että useimmat soittajat hankkivat soittimet tunnepohjalta ja itsekeskeisesti ajatellen. Ei ajatella sitä miten joku marsustäkki tai monsterirumpusetti rude-pelteineen toimii käytännön bänditoiminnassa, vaan nähdään vaan unelmia stadionkeikoista sun muista. Ja sitten maristaan kun "soundi ei aukee kun joutuu pitään niin hiljasella" tai "ärsyttävää ku joutuu hivelemään rumpuja". Uutinen: kukaan muu ei huomaa sitä pientä soundieroa mitä putkien hehkuttaminen/rumpujen räääkkäminen synnyttää. Sen sijaan kaikki muut tajuavat milloin bändin balanssi on pielessä.
 
Huh huh, tulipa taas auottua päätä... tällaisina hetkinä on tosi onnellinen että saa soittaa samanhenkisten kavereiden kanssa, ts. tyyppien, joiden mielestä bändi menee aina yksilön edelle. Tyyppien jotka on valmiita vaikka olemaan kokonaan soittamatta jossain biisissä jos kokonaisuus sitä vaatii.

Jössestäpoijjaat tehän puhutte asiaa! Tuossa joskus tuli p*kaa niskaan ja jäitä porstuaan kun ilmaisin huolestumistani liiasta volasta/rumpaleiden rumpaloinnista treeneissä, niin puhuttiin ettei "pysty soittaan hiljaa" tai "rumpujahan ei hiplata" ja sitte väiteltiin pitkään ja hartaasti tekniikasta ja nyansseista samalla kuin kamojen mekaanisesta kestävyydestä. "Ei mun tekniikassa ole vikaa mutku ei noilla voi soittaa kovaa mättöö".
Toisaalta kyseessä oli alkutaipaleella olevat vikkelää metallia soittavat nuoremmat rumpalikolleegat.
Mutta asiaan: treenitilannetta tosiaan helpottaa kun pystyy esim. kappaleenkin aikana kommunikoimaan bändikaverin kanssa ilman, että täytyy heittää esineitä kohti saadakseen huomion kiinnitettyä. Jos sattuu jotain kysyttävää tms. kesken biisiä olemaan. Sitäpaitsi treenaaminen menee mukavammin kun ei oo niin h*tillinen äänenpaine päällä koko ajan.. Tuo on erittäinkin hyvä idea nostaa niitä kaappeja lattiasta tahi suuntaamaan muuten yläviistoon. Täytyyhän sen kitaristin kuulla. Ja tosiaan, ilmeisesti meikäläisen kolleegat eli rumpalit on se suurin "murheenkryyni" tuossa vola-asiassa. Rumpaleita tulee kannustaa soittamaan edes treeneissä nyanssikkaasti ja pienemmällä lihasenergialla. Apuna voi käyttää uhkailua, lahjomista tai jonkinasteista lievää väkivaltaa. =)
Ettei käy kuin Gerhard Rihmakallolle...

Joiltain rumpaleilta voisi kieltää kuulosuojainten käytön. Sitten kun ne suojaimet/tulpat/tamppoonit ym. on korvissa ei kuullakaan kuin ennen ja aletaan mättämään niitä rumpuja että kuultaisiin niitä "paremmin".

Joiltain rumpaleilta voisi kieltää kuulosuojainten käytön. Sitten kun ne suojaimet/tulpat/tamppoonit ym. on korvissa ei kuullakaan kuin ennen ja aletaan mättämään niitä rumpuja että kuultaisiin niitä "paremmin".
 
Ja joiltain rumpaleilta pitäisi kieltää rumpujen soitto... ;) Ei vaan, yleisesti ottaen kyse on kai siitä (minun mielestäni), että soitetaan ilman suojausta, mikäli mahdollista, ja sitten jos siihen on tarvetta, niin hommataan kunnolliset tarkoitukseen sopivat suojaimet. Ei ne perkeleen Silenta Ergo II:set sovi soittamiseen, ne on tehty teollisuuden tarpeita varten, esim. paperitehtaan jauhimen läheisyydessä ne toimivat kuten kuuluukin, eivät treenikämpällä. Ja siellä tehtaassakin tulpat ovat paremmat, kun ne kupit ovat alle minuutissa täynnä hikeä, ainakin allekirjoittaneella.

Eipä olis uskonut, että Moottorpään Vemmy valittaa liian kovista äänistä! :D
 
Hhmm...Tavallaan oon samaa mieltä, mutta toisaalta hevi is hevi. Lahkeet lepattamaan. Treenien jälkeen pitää olla sellanen vähän hölmistynyt olo. :)

Eipä olis uskonut, että Moottorpään Vemmy valittaa liian kovista äänistä! :D
 
Hhmm...Tavallaan oon samaa mieltä, mutta toisaalta hevi is hevi. Lahkeet lepattamaan. Treenien jälkeen pitää olla sellanen vähän hölmistynyt olo. :)
 
En minä nyt varsinaisesti valita, ihmettelen vaan... Ja sitäpaitsi se on Moottörpää... ;)
 
Kovaa soittamisessa ja kovaa soittamisessa on ero, ja jopa varsin merkittävä sellainen... Onhan se hauska tunne kun lahkeet lepattavat keikalla matalien taajuksien vaikutuksesta, joita ei oikeastaan edes ole, mutta en minä sellaisilla voimakkuuksilla kyllä kauaa harjoittelisi kymmenen neliön teräsbetonibunkkerissa... ;) Mutta jokainenhan tietysti tavallaan taaplaa, mikäli nyt osaa tapulia tehdä... ;)

Vai pitäisikö minun olla vaan hiljaa ja pohtia tyhmiä kysymyksiä ihan itsekseni..
 
Eikäkö tämä oli tosi hyvä avaus. Harvoin tulee painettua mutta nyt sait plussan.
 
Nuorten bändejä ohjatessa oon tullu päätelmään että tärkein sanomani ja muistutuksen aihe on ollut se kokonaisuuden kuuntelu. Eivät meinaa muistaa. Vaikea asia on kun pitäis itse soittajana huolehtia bändin balanssista. Mutta vasta balanssin ja toisten kuulemisen kautta tulee bändistä kokonaisuus joka toimii.
 
Rummuthan ne kokonaisvolumen treeneissä määrää. Tai ainakin pitäis määrätä. Ja hyvällä tekniikalla saa hienon saundin hiljaisellakin teholla. Hyvä tekniikka vain harvoin löytyy kovin aloittelevalta kalvotaiteilijalta. Mutta sitä voi kyllä vaatia ja siitä voi muistuttaa.
 
Tässä puhutaan että vain treeneissä vois olla sopiva volume. Aivan sama pätee keikoillekkin. Miksaajathan aina valittaa että kun toi vetää niin kovaa että kanava pitää olla kiinni. Kyllä se kokonaisvolume saadaan pa:sta kasvatettua sopivaksi. Ja siihen on hyvät mahdollisuudetkin kun lavameteli on hillittyä.
 
Jos haluaa korviinsa jatkuvan 120desibeliä eikä muuten irtoo niin kandee hankkia korvamonitorit ettei moinen mökä häiritse soittajia. Panee sen lepatuksen sitten vaikka tuulettimella jos sen vielä vaatii. hähähähääh. Piikki Paaville. No joo, kyllä mäkin tykkään kun on tekemisen meininki, eikä se tuu tissuttamalla. Rajansa tietysti kaikella ja molempiin suuntiin.