Media ja viihde ›

Kylläpä oli mukavaa kun saapui Ouluun asti tuo, puolitosissani jo suunnittelin etelänreissua leffan vuoksi. Mukavaa oli myös salin lähes täydellinen hiljaisuus ja juuri passeli paikka. Lipunmyyjä lupaili (elokuvan) privaattinäytöstä, mutta tuli sinne sitten pari muuta häiskää. Jostain syystä tuntui alkumainokset kestävän ikuisuuden, ei meinannut nahoissaan pysyä kun tiedossa oli että hätkähdyttävää kamaa olisi luvassa. Ja tietty eka Lynch-leffa teatterissa.
 
Odotettua paremmin pysyin kärryillä elokuvan alkupuolen, mutta kyllähän se siitä alkoi kieroutumaan. Pari kunnon shokkikohtaustakin tuli, oikeasti todella puistattavia ja vistoja olivat. Kauhuleffat säväyttänevät tästä lähtien entistä vähemmän.. Oli tämä varmasti ohjaajansa synkin teos, Eraserheadin ohella. Mutta kyllä sieltä huumoriakin löytyi ja se kevennys lopputekstien aikana :) Aiemmin jo Darkened Room (2002) -lyhärissä, josta muuten löytyy muitakin viitteitä Inland Empireen, käytetty digitaalivideokuvaus ei oikeastaan häirinnyt yhtään, se vaan toi oman lisänsä hämyiseen ja vinksahtaneeseen tunnelmaan. Näyttelijäkaarti oli aivan loistava, erityisesti Laura Dern viehätti kovasti, mikä yllätti. Talkshow-emäntä jäi kanssa mieleen, oli viety aika äärirajoille se rooli. Hoho. Moittia ei voi myöskään Twin Peaksista tutun Lauran äidin esiintymistä, tuli aika hyytävää meininkiä heti alkuun.
 
Paljon löytyi viitteitä muihin Lynch-tuotoksiin, kuten puolikuuro valomies Bucky, taisi olla itse maestro äänessä :p Lampunvarjostimetkin olivat taas tuottamassa päänvaivaa edellisen leffan tyyliin. Ja ainakin osa jänishommista oli Rabbits-sarjasta suoraan, näin pikaisesti tarkistettuna. Sen verran jänniä yksityiskohtia tuossa oli, että uusintakatseluita vaatisi, jotta pystyisi omaa analyysiä kehittelemään tarinasta pidemmälle. Elokuva pyörii koko ajan päässä ja mielessä koittaa yhdistellä palasia toisiinsa. Varmasti löytyy jo netistä kohtuu loogisia analyysejä, mutta niihin en sorru tällä kertaa, syövät kummasti uusintakatseluarvoa.
 
Mielelläni näkisin leffan vaikka heti uudestaan, oli sen verran miellyttävä ja antoisa kokemus. Hymy perseessä sai pyöräillä kotiin ja myhäillä itsekseen mistä muut jäivätkään paitsi. En tosin ihmettele ihmisiä, jotka pitävät elokuvaa täytenä paskana. Siltä se varmasti vaikuttaa jos asenne on heti alkuun sellainen. Mutta toisethan tykkää valmiiksipureskellusta paskasta ja toiset tekotaiteellisesta paskasta. No ei vainaskaan, itse vaan pidän Lynchin tyylistä, tyyppi on tosiaan aivan omassa sfääreissään ja tekee mitä haluaa, mielestäni toinen toistaan kiehtovampia teoksia, joissa riittää ihmettelemistä pidemmäksi. Kyä tää on parhaita elokuvia mitä on nähty.
 
Musapuolta täytyy vielä hehkuttaa, se oli jälleen kerran ns. hanskassa, tosin olikohan Badalamenti tällä erää messissä, ainakaan lopputeksteissä (mitä niitä sen verran ehti seurata..) ei näkynyt. Lynch oli muuten kreditoitu ainakin kahteen biisiin säveltäjäksi ja esittäjäksi, mielenkiintoista. Alussa ja lopussa kuultu naislaulaja taisi olla Mullholland Driven Silencio-biisin esittäjä? Oli taas aivan mielettömän kaunista kuunneltavaa, kyynel meinasi vierähtää. Soundtrackin voisi jostain metsästää, kuten muistakin Lynchin leffoista.