Aihe: The Beatles - It was 40 years ago today..
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11
Blue Moon
28.05.2007 15:58:08 (muokattu 28.05.2007 16:01:04)
 
 
Viimeksi kun sitä tiedusteltiin tuli esim. tämmöiset vastaukset:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=5804667
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=5800499

 
Mielenkiintoista juttua. Mut taas "Revolver" jättää paria biisiä lukuunottamatta täysin ulkopuoliseksi. Ihan kuin bändi soittaisi kuplan sisällä tai pilviverhon (- se oikea vaihtoehto?) takana. Sitä lienee turha yrittää kiistää, etteikö "Revolver" olisi ollut ja on edelleen erikoisen kuuloinen poplevy.
Feggy
28.05.2007 16:23:58
 
 
Mielenkiintoista juttua. Mut taas "Revolver" jättää paria biisiä lukuunottamatta täysin ulkopuoliseksi. Ihan kuin bändi soittaisi kuplan sisällä tai pilviverhon (- se oikea vaihtoehto?) takana. Sitä lienee turha yrittää kiistää, etteikö "Revolver" olisi ollut ja on edelleen erikoisen kuuloinen poplevy.
 
Ei mua vaan. Jokainen biisi on mulle ohittamaton, mikä on harvinaista poplevyllä.
KTR
28.05.2007 16:32:03
Mikä siinä Revolverissa muuten on niin kovin ihmeellistä?
 
Se on ihan helvetin hyvä levy. Kokonaisuutena varmaan Beatlesin paras. Tosin eipä ne Revolverin jälkeiset levyt sinänsä huonompia ole.
harrygeorge
28.05.2007 18:52:30
Mikä siinä Revolverissa muuten on niin kovin ihmeellistä?
 
Pelkäänpä, että yleistän, mutta Revolver taisi olla ensimmäinen/ensimmäisiä albumeita, jotka poikkesivat merkittävästi live-esiintymisestä, eli studio oli otettu mukaan kunnolla uudeksi soittimeksi. Olen ikuisesti katkera, etten päässyt kuuntelemaan tuota ensimmäisen kerran silloin, kun se julkaistiin. Silloinkin, kun kuulin tuon ensimmäistä kertaa liki parikymmentä vuotta sitten, olo oli kuin puulla päähän lyöty. No, kuka arvostaa mitäkin.
The Ice of the Lake Eldanka
Bluesmies
29.05.2007 11:15:08
Se on ihan helvetin hyvä levy. Kokonaisuutena varmaan Beatlesin paras. Tosin eipä ne Revolverin jälkeiset levyt sinänsä huonompia ole.
 
Mun mielestä beatlesin kovin on A Hard Day's Night. Muutenkin alkupään levyt uppoaa noin 3000 kertaa enemmän ku loppupään sekoilut.
Mika Antero
29.05.2007 11:33:46
loppupään sekoilut.
 
Jos nyt pilkkua viilataan, niin "sekoilut" tapahtuivat enemmänkin siinä uran keskivaiheilla, jos ajatellaan Let it betä ja Abbey Roadia loppupäänä. Nehän ovat hyvinkin selkeitä ja yksinkertaisia levyjä molemmat.
 
Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että koko tuotanto uppoaa. Eniten (nykyisin liian harvoin tosin) tulee pyöriteltyä Please please metä, Revolveria ja Abbey Roadia.
"Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla." Melkore
Makkari
29.05.2007 15:03:38 (muokattu 29.05.2007 15:04:44)
Tossa kun oli Revolverista puhetta, niin kaivoin sen pitkästä aikaa eilen esille. Jos suoraan sanotaan niin se on mun mielestäni kamala. Taitaa olla selvästi Beatlesin huonoin levy. Silloinkin kun se pilviverho vähän raottuu, niin musiikki jää aika mitäänsanomattomaksi. Joku Taxman esimerkiksi vaan junnaa paikallaan. Ja se Yellow Submarine on varmaan maailman ärsyttävimpiä rallatuksia, kun jää vielä päähän soimaan. ;)
 
Noista loppupään levyistä taitavat Valkoinen tupla ja Let It Be olla parhaat. Varsinkin jos Valkoiselta tuplalta heittäisi puolet pois ;)
 
Mitä mieltä täällä muuten ollaan Rubber Soulista?
I'd love to change the world, but I don't know what to do, So I'll leave it up to you.
Ossi
29.05.2007 15:28:37 (muokattu 29.05.2007 15:28:48)
 
 
Mitä mieltä täällä muuten ollaan Rubber Soulista?
 
.............................
"Ihminen seisoo oman itsensä varjossa ja valittaa maailman pimeyttä."
KTR
29.05.2007 16:37:04
Jos suoraan sanotaan niin se on mun mielestäni kamala. Taitaa olla selvästi Beatlesin huonoin levy. Silloinkin kun se pilviverho vähän raottuu, niin musiikki jää aika mitäänsanomattomaksi.
 
Ihmeelliset on musiikkimaut. Minkäänlaista pilviverhoa en ole levyllä edes havainnut. Biisithän on ihan selkeitä, hyvät sovitukset ja melodiat vahvoja. En tajua miten esimerkiksi Eleanor Rigby tai Tomorrow Never Knows voisivat olla mitäänsanomattomia. Huh.
Groovelover
29.05.2007 19:23:51
Tossa kun oli Revolverista puhetta, niin kaivoin sen pitkästä aikaa eilen esille. Jos suoraan sanotaan niin se on mun mielestäni kamala. Taitaa olla selvästi Beatlesin huonoin levy. Silloinkin kun se pilviverho vähän raottuu, niin musiikki jää aika mitäänsanomattomaksi. Joku Taxman esimerkiksi vaan junnaa paikallaan. Ja se Yellow Submarine on varmaan maailman ärsyttävimpiä rallatuksia, kun jää vielä päähän soimaan. ;)
 
Makuasioita. OK, Yellow Submarinen ärsyttävyydestä olen samaa mieltä. Multa jos kysytään niin Beatles ei huonoja levyjä tehnytkään, joitain yksittäisiä biisejä lukuunottamatta. Mitään pilviverhoa en itse ole havainnut, vaikka fab four tuohon aikaan jo harrastikin sisäavaruusmatkailua; She Said She Said ja Tomorrow Never Knows ovat seurausta Lennonin happotrippailusta ja muistaakseni macca sanoi jossain että Got To Get You Into My Life on pieni oodi pilvelle.
 
Noista loppupään levyistä taitavat Valkoinen tupla ja Let It Be olla parhaat. Varsinkin jos Valkoiselta tuplalta heittäisi puolet pois ;)
 
Heh, puolet? Mun mielestä ehkä Wild Honey Pie on aika jämäbiisi, mutta muut on asiaa, jopa Revolution 9 menee tietyssä mielentilassa, erityisesti kuulokkeilla kuunneltuna.
 
Mitä mieltä täällä muuten ollaan Rubber Soulista?
 
Se on aika lähellä täydellistä poplevyä.
"It's not really what you play, but what you leave out that counts." Rick Danko, 1976
Mika Antero
29.05.2007 20:01:10
Ai Rubber soul? Utuisen kansikuvansa perusteella se on lähempänä siltä pilviverhon takana soittelua, tiedä sitten musiikista. Onhan siinä vähän utuinen tunnelma. Vähän niingo myöhemmin vaikka Hurriganesin Crazy daysilla...
 
Tuossa ylempänä sanottiin, että lähellä täydellistä poplevyä. Niinhän se(kin) on. Ei se ehkä kokonaisuutena ole biisimateriaaliltaan Revolverin luokkaa, mutta eipä paljon muutakaan. Ainoastaan The word, What goes on ja Wait jäävät vähän muiden biisien varjoon. Niitä kun joutuu vertailemaan sellaisiin huippusuorituksiin kuin Norwegian wood, I'm looking through you ja In my life ym.
 
Min'oon tietysti vähän jäävi ottamaan kantaa B:n levyjen hyvyyteen, koska olen fanipoika ja diggaan niistä kaikista. Ylenmääräinen analysointi sitä ykkössuosikkia kohtaan on tarpeetonta. Joitakin bändejä -ainakin tätä yhtä- on vain mukava fanittaa ihan täysiä.
"Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla." Melkore
texjazz
30.05.2007 16:20:53
 
 
Ai Rubber soul? Ainoastaan The word, What goes on ja Wait jäävät vähän muiden biisien varjoon. Niitä kun joutuu vertailemaan sellaisiin huippusuorituksiin kuin Norwegian wood, I'm looking through you ja In my life ym.
 
Minä tykkään Rubberista juuri noiden Wordin, What Goesin ja Waitin vuoksi. Niitä kun soitetaan vähän missään medioissa verrattuna muuhun tuotantoon. Think For Yourselfissa Maccan bassottelu on silkkaa neroutta ja If I Needed Someone on Georgen -tuon kyynisen, henkistyneen urheiluautoilijan- biiseistä ykköskaartia. Siinä on muuten loistava kitarariffi. I'm Looking Through You on Maccalta katkeraa tilitystä.
 
Rubberilla väläytellään jo tulevaa (Norwegian Wood), mutta pysytään juurihoidon parissa kuitenkin tiukasti (Drive My Car ja Run For Your Life). Taakse on jo jäänyt kepeät rakkauslaulurallit (esim. I Should Have Known Better). The Wordissa Lennonin ääni on huikean rosoinen. Sanoituksissa on otettu harppaus pettämisestä ja tilittämisestä kertoviin lauluihin.
 
Maccan Suomen konsertissa joku vuosi sitten Drive My Car jyräsi aivan vastustamattomasti. Sitä ei syö aika eikä mikään.
 
Ja vielä on ehkä syytä muistella, että Help ja Rubber Soul ilmestyivät samana vuonna, joten äijien tuotteliaisuus oli musertavaa.
 
Jotenkin Rubber Soul on äärimmäisen hyvä nimi tälle levylle.
It was 42 years ago today.
"Art is always and everywhere the secret confession, and at the same time the immortal movement of its time." Karl Marx
Mika Antero
30.05.2007 16:35:05 (muokattu 30.05.2007 16:35:20)
If I Needed Someone on Georgen -tuon kyynisen, henkistyneen urheiluautoilijan- biiseistä ykköskaartia.
 
Näin on. Jotenkin tuo biisi on läheistä sukua seuraavan levyn I want to tell youlle, joka on myös ehdotonta eliittiä Yrjön tuotannossa.
 
Pienet askeleet Helpistä kohti Pepperiä ovat hauskaa seurattavaa. Helpillä on jo selvästi Rubber soulin ainekset idullaan, mutta ehkä hyppäys Rubberista Revolveriin on vähän kuitenkin pitempi kuin Helpistä Rubberiin.
"Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla." Melkore
harrygeorge
30.05.2007 17:11:50 (muokattu 30.05.2007 17:12:40)
Ja vielä on ehkä syytä muistella, että Help ja Rubber Soul ilmestyivät samana vuonna, joten äijien tuotteliaisuus oli musertavaa.
 
Jos mietitään rinnakkain vuosia -64 ja -65, huomataan, että molempiin mahtuu keikkojen lisäksi elokuva ja sen soundtrack-levy. -64 pojat saivat vaivoin raavittua kasaan joulumarkkinoille heiltä vaaditun albumin. Tämä vaati veronsa ja bändi joutuikin äänittämään paljon 'helppoja' vanhoja tuttuja cover-vetoja. Studio-ottoja ja -dokumentteja tutkimalla huomaa, että nuo saatiinkin enimmäkseen parilla otolla talteen. Levy saatiin jouluksi kauppoihin.
 
Entäs sitten -65? Lokakuussa tuli isokenkäisiltä ilmoitus, että myös siksi jouluksi tarvitaan uusi LP. Tuleeko tästäkin toinen 'täytelevy'? Pojat äänittivät uuden tupla-A-sinkun ja täyspitkän LP:n, mahtuipa mukaan jopa instrumentaali, jota ei kuitenkaan käytetty, sen sijaan levylle kaivettiin Help!-sessioista Wait, johon tehtiin muutama päällekkäisäänitys. Lewisohnista tarkistamalla huomataan, että LP, sinkku ja fanclubin joululevy äänitettiin ja miksattiin 12.10-15.11 välisenä aikana, lisäksi monet biiseistä tehtiin vasta levynteon aikana. Hatunnoston arvoinen juttu, kun muistetaan, että kyseessä ei enää ollut suoraviivainen livenä sisään soitettu juttu.
 
No, äänitettiinhän PPM:kin kutakuinkin kokonaan yhdessä päivässä.
The Ice of the Lake Eldanka
Mika Antero
30.05.2007 17:14:16
No, äänitettiinhän PPM:kin kutakuinkin kokonaan yhdessä päivässä.
 
"It was made in twenty minutes. Their second took even longer."
 
Tai jotain.
"Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla." Melkore
Mika Antero
30.05.2007 17:54:00
"Hei Mal, kuule! Osaisikko nää painaa tätä yhtä kosketinta tästä Hammondista? Joo joo, tästä vehkeestä mikä on vähän niinkos piano. Ihan tota yhtä vaan. Tartteis tohon yhteen biisiin semmosen äänen. Ai että hoituu? Hyvä homma."
"Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla." Melkore
Wahi
30.05.2007 18:05:59
Salassa pidetty keskustelu lokakuussa -65. Nauhat löytyivät yllättäen Siilinjärveltä.
 
Paul: - Vitsi, meidän pitäis tehä jouluks taas albumi.
John: - Ne levy-yhtiön mlkt!
George: - Se on vain maallista, veljet, vain maallista.
Paul: - Ei mitään, onhan tässä vielä aikaa, otetaan kitarat ja pistetään sointua jonoon, niin kyllä se siitä.
John: - Mä olin yhen toimittajatätin kans vähän yötä pitämässä, mä teen siitä biisin. Se vois olla jotenkin norjalainen tai jotain. Onks kellään tötsyä?
George: - Sekin on vain maallista, mut mä voisin soittaa jotain sitarilla.
Paul: - Martin, pistäs nauhat pyöriin, meidän pitäis tehä se pitkäsoitto taas vaihteeksi.
George Martin: - Okei, onkohan herroilla biisejä ja ideantynkiä?
John (laulaen): - Ol mul kerran eräs tyttö...
Paul: - Hei kuulkaas, mä kokeilin bassoa tällä fuzzilla. Tarviitsä George tätä johonkin biisiin? Mä tunsin muuten yhen Michellen, se oli jotenki ranskalaisen oloinen.
Brian Epstein (äänitarkkaamosta): - Olisi hyvä, ystäväni, jos voisitte säveltää yhtä hyviä laulukappaleita kuten Yesterday tai Help. Mutta älkää ottako kuitenkaan paineita. Vaikka olisihan se toki karmeata, jos levy ei menisi ykköseksi.
John: - No voi vidu! Joku hlvtin kaihomuistelo sitte. Jotain, mitä mun mitättömässä elämässäni on ollut, paikkoja, mitkä on jääny tajuntaan... Aikuisten oikeesti en olis nyt missään.
George: - Nyt oot John jäljillä: ei missään. Olet tiellä pois maallisesta henkiseen, jos vain et tarvitsisi ketään.
Paul (peukkuaan näyttäen): - Mä nään sun läpi George, sun tekee mieli vaan colawhiskyä ja Mini Cooperilla ajelemista, heh. Joko se nauha pyörii? Tää menis vaikka c-mollissa.
Ringo (saapuu): - No mitä täällä tapahtuu...
 
Nauha loppuu. Toisesta kelasta siilinjärveläinen maanviljelijä on tehnyt linnunpelotusvirityksen.

 
Hoho! Ihan mahtava :D :D
 

 
Täältä ilmoittautuu yksi Rubber Soulista tykkäävä myös.
harrygeorge
30.05.2007 18:43:56
Onkos kukaan kuullut bootlegia Think For Yourselfin stemmalaulujen äänityksistä? Martin piti nauhan pyörimässä myös ottojen välillä ja sai narulle paikoitellen hyvinkin hervottomia hetkiä.
The Ice of the Lake Eldanka
Mr. Mustard
30.05.2007 22:49:19 (muokattu 30.05.2007 22:59:53)
Rubber Soulissa on ultratyylikäs kansikuva. Se olisi vieläkin täydellisempi, jos se Rubber Soul teksti olisi tehty paremmin tai jätetty kokonaan pois. Pelkkä valokuva vaan, kyllähän koko maailma bändin tunnisti jo pelkän kuvan perusteella.
 
Kumisielun biisimateriaali on lähes Revolverin tasoa kokonaisuutena arvioiden. Yksittäiset biisit ovat parhaimmillaan bändin parhaimmistoa. In My Life ja Norwegian Wood esimerkkeinä.
 
Rubber Soul on siitäkin hieno levy, että siinä on vielä sitä kaverihenkeä mukana, mikä melkein kokonaan puuttuu Valkoiselta tuplalta. Stemmalauluja on hiottu yhteistuumin ja kaveria on autettu pikkujutuilla biisinteossa. Levyllä soittaa keikkalämmin BÄNDI, eikä esim. Paul ja taustayhtye, John ja taustayhtye...
 
Ehkä ominaisin yhdistävä piirre Rubber Soulin lauluille on koko levyllä oleva kimakka soundi. Kirpakkaa sitaria, Helisevää 12-kielistä Rickenbackeria ja korkeita sävellajeja monessakin biisissä.
 
Toinen piirre on tietty vanhahtava kaihotunnelma. Biiseissä Michelle, Girl ja In My Life on sellaista vanhojen aikojen, menneen maailman tunnelmaa. Michelle tuo mieleen jopa 30-40-luvun ranskalaisen tunnelmamusiikin.
 
Kolmas piirre on tietty leirinuotiotunnelma. Monet biisit ovat suurimmaksi osaksi akustisen kuuloisia, joissa pääosassa ovat akustiset kitarat, sitarit ja taloudellisesti soitetut sähkökitarat. Jos itse harrastatte akustisen kitaran rämpyttelyä, niin huomaatte, että suurin osa levyn biiseistä toimii pelkän akustisen varassa ihan hyvin.
 
Mutta topicci viittaa tuohon Pepperiin. Olen siitä jo muissa yhteyksissä jotain kirjoitellutkin jo, eikä mulla varmaan paljon mitään uutta sanottavaa nyt mieleen tule. Kyllähän Pepper semmoinen mielikuvituksen ilotulitus kuitenkin on. Kyllä mä mieluummin lähden tripille pelkän Pepperin voimin kun oikealla hapolla.

Lucy In the Sky With Diamonds, She´s Leaving Home, Within You Without You, A Day In The Life ovat minulle levyn avainlaulut. Tavallaan jokainen beatle pääsi kokeilemaan rajojaan tällä levyllä. Ringokin ylittää itsensä vetämällä With A Little Help From My Friendsin lopussa hänelle epätyypillisen korkean ja pitkän nuotin. Tarinan mukaan muut beatlet saivat käyttää kaiken suostuttelutaitonsa, että Ringo suostuisi edes yrittämään moisen luikauttamista.
 
Pepper (All You Need Is Love -biisillä täydennettynä) on aina ollut hippipsykedelia-vuosien ja rakkauden kesän -67 jonkinlainen kiteytymä. Se tiivisti ajan hengen hienoimmalla mahdollisella tavalla. Se antoi tavallaan luvan viedä populaarimusiikkia paljon pidemmälle kun listayleisön piirissä oli totuttu. Pepper on tavallaan hienostuneempi synteesi koko 60-luvun underground-musiikista. Jos saa luvan kärjistää! Kyllähän joku Doorsin ja Hendrixin debyytitkin kiteyttävät asioita, mutta Pepper ujuttaa mukaan vaikutteita myös menneiltä vuosikymmeniltä aina 20-luvulle saakka. Pepperin biisit ovat sävellyksinä eri aikausilta ja maanosista vaikutteita ottavia, mutta ne ovat paikoitellen väkivaltaisestikin survottu samaan "Pepper-soundiin". Ihan samoin Rubber Soulillakin (ja miksei revolverillakin), myös Pepperillä on oma soundinsa, mikä antaa illuusion, että kyseessä on teema-levy. Myös illuusio siitä, että levyllä soittaa Kersantti Pippurin bändi antaa saman vaikutelman. Kansitaide tukee samaa Pippuri-teemaa. Todellisuudessa biisejä ei yhdistä mikään yhdistävä teema, tai sitten en vain ole huomannut;)
 
Pepperin statuksesta kertoo jotain se, että se on kokonaisuutena kantanut tietoisuudessamme biisejä, jotka muissa yhteyksissä olisivat saattaneet painua unohduksiin. Pepperin kokonaisuus on kuitenkin sen verran mykistävä, että mietin usein, että mikä se kokonaisuus sitten on, jos levy ei kerran ole kovin yhtenäinen teema-levyksi. Mikä on Pepperin kantavan voiman salaisuus? Ehkä se on juuri se, että jollain hassulla tavalla yhtenäinen soundi sitoo irralliset biisit toisiinsa? Ja onhan levyn avainbiisit kuitenkin ihan Killer-kamaa!
"Safe sex, safe music, safe clothing, safe hair spray, safe ozone layer. Too late! Everything that´s been achieved in the history of mankind has been achieved by NOT being safe..." - Lemmy Kilmister
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)