Yleistä keskustelua musiikista ›

Herätetäänpä keskustelua tällaisesta asiasta, mikä minulle tuli mieleen. Nimittäin..
 
Saako musiikkimaailmassa tänä päivänä enää sanoa asioita suoraan selvällä suomen kielellä, ilman teennäisiä (oma mielipide) kielikuvia?
 
Kaivoin tämän keskustelun alun uudestaan esille. Jossain vaiheessa keskustelu hajosi niin moneen suuntaan, että omatkin ajatukset karkasi välillä jonnekin. Kun itse puhuin rehellisyydestä, tarkoitin tosiaan taiteilijan rehellisyyttä itselleen. Ja kuten täällä on tuotu esille, se ei tarkoita välttämättä suoruutta ja selvyyttä. Teennäisyys on aika lailla rehellisyyden vastakuva, mutta Pluto itsekin ilmoitti sen olevan vain omasta mielipiteestä kiinni.
 
Olen taas, niin lähes aina, nahkiksen kanssa samaa mieltä. Luxilta tuli asiaa ja Tupunaltakin. Itse en vain näe, että sosiologiaa kannattaisi ottaa mukaan musiikin arvottamiseen. Ihmistieteillä toki voidaan ennustaa ihmisten käyttäytymistä ja sellaisenaan ne toimivatkin ehkä paremmin levy-yhtiön edustajan työkaluna.
 
Itse kyllä pidän yksinkertaisistakin sanoituksista, jos ne vain ovat kauniit ja konstailemattomat. Sama musiikissa. Yksinkertaisuus on kaunista, jos sitä on varta vasten haettu. Mutta jos yksinkertaisuus on sitä, että mennään riman alta, tehdään kuten kaikki ennenkin eikä jakseta vaivata omaa päätään, silloin se ei vetoa minuun.

...lyhyeksi ja kammata sivulle kunnes kaljuuntuu", niin tekevät kaikki "hiuksilleen rehelliset ihmiset" ja sellaisen kampauksen tajuaa taviskin joka ei ole käynyt kampaaja-korkeakoulua!
 
Ja sitten kun kaljuunnutaan, kaljuunnutaan kunnolla ja rehellisesti!

Niin, alkuperäiseen kysymykseen "saako" vastaisin että toki saa, miksei saisi.
 
Mua riipii eniten se, että teksti on monille toisarvoinen asia joka on paras vain silloin kun se ei häiritse kuuntelemista. Enkä tarkoita että näin ajattelevien tulisi ryhtyä opiskelemaan lyriikkaa ja runouden historiaa, vaan että heidän on turha myöskään silloin kommentoida asiaa jota eivät arvosta eivätkä siten ymmärrä.
 
Biisintekstissä ei välttämättä ole yhteen lauseeseen kiteytettävää "pointtia".
 
Teksti ei välttämättä aina edes tarkoita mitään.
 
Toisinaan se voi merkitä eri kuuntelijoille eri asioita, toisinaan siinä voi olla selkeä tarina, joskus se on vain hetken tai tunteen kuvausta.
 
Teksti voi myös olla lajissaan onnistunut tai epäonnistunut tai kaikkea siltä väliltä.
 
Kuten sanottu, jos ei kiinnosta muu kuin sellainen teksti jossa sanotaan suoraan päälauseessa joku ajatus, tyyliin "nyt ei tapella, nyt tanssitaan", niin mikäs siinä. Hyvää meininkiä, kuuntelun ja diggailun iloa vaan kaikin mokomin.

Mutta älkää nyt jumalauta käykö marisemassa jos joku muu kuuntelee mielellään myös sellaista musiikkia jossa teksti on yhtä voimakas elämyksen aiheuttaja kuin sävellys.

Kirjoittajia lienee kolmea sorttia:
 
1. yrittää kirjoittaa kaikille
2. yrittää kirjoittaa tietyille kohderyhmille
3. ei välitä paskaakaan (kirjoittaa tavallaan 'itselleen')
 
On jotenkin kummallinen asia tarjota musiikkia koko kansalle, tavallaan helppona poppina, ja samalla tunkea sanoituksiin Itä-Timorilaisia mytologioita... ja vielä joku ihmettelee, miksi kovinkaan moni ei osaa arvostaa/ymmärtää tuollaista taidetta.
 
Edelleenkin sanoisin, että musiikin ja sanojen yhteys pitäisi pääosin olla mahdollisimman saumaton. Tavallaan on kyse jonkinlaisesta "blues-sävellystavasta", jossa teksti ja musiikki syntyvät yhdessä.
 
Kun nyt tuosta CMX:stä on puhuttu, niin onhan se jokseenkin huvittavaa, että bändi työstää joiltain osin radiohittejä(kin) ja laulaa asioista, joista perus-hanulla ei ole mitään hajua (ja toisaalta kynnys lähteä selvittämään on liian suuri). Koko kuvio CMX:n ympärillä on melko absurdi, mutta hemmetin hauska/ymmärrettävä tiettyyn pisteeseen asti. Diibadaaban varjossa on helppoa julkaista myös toisenlaista tavaraa, joka ei välttämättä yksistään myy niin helpolla. Samapa tuo, runotytöt/-pojat nielevät jo kaiken suosiolla.
 
Veikkaan, että Yrjänä on saanut lukemattomat hyvät naurut bändinsä avustuksella... samalla mietin, kuinka kauan se vielä jaksaa tuollaista. Ehkä hän on löytänyt tasapainoisen tilan viimein, ehkä ei. Ei sinänsä, että olis suurta merkitystä, en aio vastaisuudessakaan kuluttaa rahojani CMX:ään. Ostakoot, ken tahtoo... it's just business.

CMX:n vaikutus näkyy. Suomessa on nyt monia "pikkuyrjänöitä" jotka tekee tekstejä perkeleistä ja nahkapaimenista...

it's just business.
 
Ahaa, eli koska CMX soi poppiradiossa, on sen oltava popbändi, ja sellainen ei voi koskaan olla taiteellisesti kovin merkittävä. Niinkö?
Kai tämä sitten koskee jokaista poppiradiossa soivaa artistia?
Ja siis myös musiikin suhteen?
"Paskaahan sen täytyy olla jos se radiossa soi."
 

 
Mun mielestä tänne kirjoittavia tyyppejä on kolmenlaisia:
1. Sellaiset jotka lukee toisten tekstit, ymmärtää ne ja sitten kirjoittaa jotakin itse.
2. Sellaiset jotka lukee toisten tekstejä, ei ymmärrä niistä paskaakaan ja sitten kirjoittaa jotain itse.
3. Sellaiset jotka ei lue mitään mut kokee et pitää silti kirjoittaa jotain.

Ahaa, eli koska CMX soi poppiradiossa, on sen oltava popbändi, ja sellainen ei voi koskaan olla taiteellisesti kovin merkittävä. Niinkö?
Kai tämä sitten koskee jokaista poppiradiossa soivaa artistia?
Ja siis myös musiikin suhteen?
"Paskaahan sen täytyy olla jos se radiossa soi."
 
Voit tulkita sen miten haluat, eihän ilmaisunikaan ole absoluuttinen.
 
Radiopoppi on hyvää aina toisinaan. Kuten sanoin, ei sekään minua suuresti haittaa, että joku yrittää miellyttää 'ylimääräisiäkin'. "Rehellisyyden" nimissä tehdyn 'taiteen' (tai minkään muunkaan) en usko koskaan pystyvän miellyttämään kaikkia, ja harvoin edes massoja. Rehellisyydestähän tässä threadissa kai pohjimmiltaan on kyse?
 
Yhtälailla voi heittää uudelleen vastaväitteen: koska Yrjänä on jumala, hän ei voi heittää diibadaabaa eikä vitsailla itsensä ja bändinsä aikaansaaman ilmiön (myös itsensä) kustannuksella. On niin monenlaisia tapoja säilyttää läpi vuosien ammattinsa.
 
Pidän CMX:stä lähinnä mediassa, mutta musiikki itsessään ei ole sytyttänyt muutamaa hittiä ja poikkeusta lukuunottamatta, that's it. En kanna kaunaa Yrjänälle, koska hän vei taiteilijan paikkani tähtitaivaalla.
 
Ei muuta.

Mutta tuskinpa moni lässynlässyn-popteksti kovinkaan syvällinen on.
 
Tartuin Tupuna tähän, koska se nyt sattui olemaan helpoimmin käsillä. Nyt tietysti täytyy funtsata sitä, mitä on "syvällinen". Mä noissa alkupään jutuissa yritin puhua todesta ikäänkuin mittarina. Yhtenä esimerkkinä oli kokonaisuus Springfield-SpringfieldSpringfield-"Morning Please Don´t Come".
 
Mun mielestä on olemassa semmonen hyvä ja satuttava poptekstien laji, mikä syttyy vasta kuuntelijassa. Ne ovat silloin ehjiä, ne eivät ole falskeja ja ne sanovat tarkasti ja yksiselitteisesti sen, mitä pitääkin. Aivan kuin mikä tahansa runous, mutta niistä ei vain ole luettavaksi. Esimerkki, ne on aina täällä vähän hankalia, mutta vaikka Ruusujen "Eräs päiväkirja" tai "Sun täytyy mennä".
 
Toinen hyvien poptekstien laji on taas tää brittien harrastama intellektuaalisen viileä staili, mutta sillä ei ole Suomessa pintaa. Esimerkki, vaikka Pet Shop Boys.
 
Bonham taas kirjoitti "aivot narikkaan" -jutusta, mutta silloin on kai kysymys enemmänkin sakkejärvenpäärockista ja kuuntelijan/bailaajan jutusta? Mä en nimittäin usko, että kovin moni vaikka Zen Cafen kuuntelijoista on heittänyt "aivoja narikkaan" vaan he kokevat tärkeitä hetkiä, kun joku on tajunnut, mitä he kokevat.
 
Mutta onhan se mahdollista, että tämän näennäisen yksinkertaisuuden takaa löytyy jotain suurempaa, kun sitä tarkemmin pohtii...
 
Just niin. Koska niitä juttuja on viilattu niin yksinkertaiseen muotoon, vaatii niiden sanallinen selittäminen lukuisia väärintulkintoja ja palstametrejä. Itse asiassa se tulkinta on niissä itsessään.
--------------------
Mä ymmärsin alun pitäen tämän "rehellisyyden" tekijän juttuna ja siinä vaiheessa kun se koskee meitä muita, astuu tavallaan jonkin sorttinen sosiologia välttämättä peliin. Eihän se ole tekijän juttu, mutta tupunoiden juttu on yleistää, jotta olisi joku käsitys siitä, missä mentiin.

Bonham taas kirjoitti "aivot narikkaan" -jutusta, mutta silloin on kai kysymys enemmänkin sakkejärvenpäärockista ja kuuntelijan/bailaajan jutusta? Mä en nimittäin usko, että kovin moni vaikka Zen Cafen kuuntelijoista on heittänyt "aivoja narikkaan" vaan he kokevat tärkeitä hetkiä, kun joku on tajunnut, mitä he kokevat.
 
Höppöppöppöppöp! Ihan niinkuin tässä tarkoittaisit, että Zen Cafén tekstit olisivat jotenkin huonoja. Koko ajanhan tässä ollaan puhuttu siitä, miten Putro osaa kirjoittaa tekstejä jotka vaikuttavat suorilta, mutta tarkoittavat jotain aivan muuta. Kerrassaan loistava sanoittaja. Ei missään nimessä aivot narikkaan -sanoituksia Putrolla...
 
Mä ymmärsin alun pitäen tämän "rehellisyyden" tekijän juttuna ja siinä vaiheessa kun se koskee meitä muita, astuu tavallaan jonkin sorttinen sosiologia välttämättä peliin. Eihän se ole tekijän juttu, mutta tupunoiden juttu on yleistää, jotta olisi joku käsitys siitä, missä mentiin.
 
Juu. Juttu lähti vähän eri urille puolimatkassa threadia... mentiin tekijän rehellisyydestä ihmisten oletettuun katu-uskottavuuteen. Nuo katu-uskottavuuteen liittyvät jutut ovat kyllä selitettävissä sosiologian avulla, jos tosiaan halutaan jonkinlaisia selityksiä ilmiöihin, joista ollaan kiinnostuneita. Sosiologia ei selitä musiikillisia juttuja sen kummemmin..

- mitähän sanottavaa sillä Yrjänällä mahtaa olla
 
Ainakin minun mielestä Yrjänä on aika lailla yhteiskuntakriittinen. Siksi kai ne lyriikat pureekin minuun niin hyvin, kuten myös Martikaisen, koska niistä löytyy sellaisia ajatuksia, joita muutenkin päässäni pyörittelen..
 
- kerro parista CMX-biisistä, että mikä niissä on se pointti ja miten se siitä tekstistä tulee ilmi?
 
Pohjoista leveyttä
 
On ilta, päivä on tänään
ja paikka on pohjoista leveyttä
näyt ei riitä, enneunet
kertoo mitä tahdommekin
suurin elein, suurin sanoin
rakennettu suuri maailma
kiiltelee ja meluaa
ei siellä ole ketään kotona
 
tahdotko pois
tahdotko mielesi
omana omana omana omana
pitää
 
kadut kultapäällysteiset
hoippuu lasipalatseihin
juhlat jatkuu ikuisuuteen
elämä hieman lyhyempi on
yksin talon pimeydessä
istuu valtaistuimellaan
lapsi silmin lasittunein
itkee sähkön valtamereen
 
mitä teenkin, miksi teenkin
mitä teenkin piru tietää
sietää vuottaa, siihen luottaa
että tulen tuttavaksi
 
(a.w. yrjänä)
 
Ainakin minulle tämä kappale on auennut tämän nykyisen media- ja markkinakeskeisen elämän peilaamana.
 
Elämä on nykyään helvetin pinnallista ja oikeasti tärkeät asiat hukkuvat median ja markkinatalouden varjoon. Ihmisillä ei ole aikaa toisilleen ja koneilla voi korvata läsnäolon...
 
Tämä oli siis Isohaaran lyriikkaa...
 
Tekstit vain eivät kanna useampaa kertaa - normaali ihmisen ymmärryksellä asia tulee yleensä viimeistään toisella kerralla ymmärretyksi. Eihän samaa vitsiäkään viitsi monesti kuunnella.
 
Juuri tämän takia arvostankin esimerkiksi Yrjänää ja Alankoa. Lyriikoista saattaa hyvinkin monen kuuntelukerran jälkeen löytää uusia juttuja. Ja ainakin CMX:n kohdalla nuo useat kuuntelukerrat ovat lähes välttämättömiä, jotta niistä jotain kunnolla saisi irti. Ja siksi ne eivät sitten niin nopeasti kulu puhki, kuin vaikka joku P.M.M.P_n rusketusraidat.

Entäs antropologinen ja parapsykologinen näkökulma? Mielestäni ne ovat aivan yhtä relevantteja.

Entäs antropologinen ja parapsykologinen näkökulma? Mielestäni ne ovat aivan yhtä relevantteja.
 
Kukas tässä on sitten muka sanonut että joku näkökulma olisi ainut ja oikea?
 
Mutta juu. Jos nyt puhutaan populaarimusiikin tutkimuksesta akateemisella tasolla, niin sosiologian puolella sitä on kovasti harjoitettu, koska musiikkitiede itsenäisenä ei selitä populaarimusiikkia kovinkaan kattavasti. Mutta sosiologinen näkökulma ei ole mikään ainut näkökulma, siltä kannalta on vaan eniten ilmiötä tutkittu. Ja tämä on fakta.
 
Enkä minä edes ole sitä mieltä, että sosiologialla rockmusiikkia täysin pitäisi selittää. Minä ainakin haluaisin, että musiikkiin ja sen estetiikkaan populaarimusiikin puolella kiinnitettäisiin yhä enemmän huomiota.

Mutta juu. Jos nyt puhutaan populaarimusiikin tutkimuksesta akateemisella tasolla, niin sosiologian puolella sitä on kovasti harjoitettu, koska musiikkitiede itsenäisenä ei selitä populaarimusiikkia kovinkaan kattavasti. Mutta sosiologinen näkökulma ei ole mikään ainut näkökulma, siltä kannalta on vaan eniten ilmiötä tutkittu. Ja tämä on fakta.
 
Enkä minä edes ole sitä mieltä, että sosiologialla rockmusiikkia täysin pitäisi selittää. Minä ainakin haluaisin, että musiikkiin ja sen estetiikkaan populaarimusiikin puolella kiinnitettäisiin yhä enemmän huomiota.
 
Whatever, mutta mä en käsitä sitä, minkä takia populaarimusiikki täytyy analysoida puhki. Eikö voisi kerrankin tyytyä siihen, mitä mieltä sen kuluttajat (ja tekijät) siitä ovat ja miten he sen kokevat? Nimittäin loppupelissä se on oikeastaan ainoa asia millä ylipäänsä on mitään merkitystä. Niinkauan kuin populaarimusiikin diggailusta tai sen tekemisestä syntyy positiivisia fiiliksiä, se elää ja voi hyvin. Ja tarkoitan nyt nimenomaan positiivisia fiiliksiä ihmisen pääkopan sisällä eikä levypomojen rahapusseissa. Mä olen erittäin vahvasti sitä mieltä että populaari- tai rockmusiikin akateemistasoisesta analysoinnista ei ole mitään hyötyä kenellekään muulle kuin markkinamiehille ja tutkijoille itselleen.
 
Mäkin olen jotain tutkimuksia ollut tekemässä ja niiden tekoon oppiakin jonkunverran saanut, joten sinänsä en ole mikään tutkimusten vastustaja. Pidän populaarimusiikin analysointia tyhjänpäiväisenä myös siksi, että on täysin mahdotonta luoda jotain teoriaa joka selittäisi esim. rockmusiikin täydellisesti, oli se sitten lähtökohdiltaan sosiologinen, historiallinen tai mikä hyvänsä. Sellaista eklektisyyttä jota moisen teorian rustaamiseen vaadittaisiin, ei kuppikuntaisilta, omaan napaansa tuijottavilta akateemikoilta tule ikinä löytymään. Nimenomaan siksi, että olen tuosta tietoinen, on alkanut tämän keskustelun suunta ottamaan ns. kupoliin.
 
Ja mistään musiikin estetiikasta mä en tajua hevon persettä. Ja se kuulostaa jo ns. käsitteenäkin sellaiselta että mä en edes halua tietää siitä mitään. Mulle riittää hyvin se tieto, että se musiikki mistä mä itse diggaan on loistavaa ja kaikki muu on turhaa paskaa.

Mä olen erittäin vahvasti sitä mieltä että populaari- tai rockmusiikin akateemistasoisesta analysoinnista ei ole mitään hyötyä kenellekään muulle kuin markkinamiehille ja tutkijoille itselleen.
 
No sä saat olla ihan mitä mieltä tahansa. Minä olen sitä mieltä, että kaikki mitä tutkitaan ja mitä tulkitaan, niin sitä lähemmäksi totuutta päästään. Ja kaikki tämmöinen humanistinen tutkimus on toisaalta historian kirjoittamista, jonka näen tärkeäksi.
 
Pidän populaarimusiikin analysointia tyhjänpäiväisenä myös siksi, että on täysin mahdotonta luoda jotain teoriaa joka selittäisi esim. rockmusiikin täydellisesti, oli se sitten lähtökohdiltaan sosiologinen, historiallinen tai mikä hyvänsä.
 
Varsinainen populaarimusiikkikin sellaisena kuin sen nykyään käsitämme on niin nuori asia, ettei sitä ole ehditty vielä tutkia kovin paljoa. Tutkimus on vielä nuorempaa, ihan siitäkin johtuen että populaarikulttuuria ei ole arvostettu taiteena kovinkaan montaa vuosikymmentä. Ei varmaankaan ole tarkoitus keksiä teoriaa, joka selittäisi rockmusiikin täydellisesti. Tähän olisi paljon sanottavaa, mutta ei huvita alkaa kiistelemään asiasta, kun sinä selkeästi pidät enemmän munasta ja minä kanasta ;)
 
Sellaista eklektisyyttä jota moisen teorian rustaamiseen vaadittaisiin, ei kuppikuntaisilta, omaan napaansa tuijottavilta akateemikoilta tule ikinä löytymään.
 
Pientä selitystä tuohon. Miten niin ei? Haistanko ilmassa pientä katkeruutta? ;)
 
Ja mistään musiikin estetiikasta mä en tajua hevon persettä. Ja se kuulostaa jo ns. käsitteenäkin sellaiselta että mä en edes halua tietää siitä mitään. Mulle riittää hyvin se tieto, että se musiikki mistä mä itse diggaan on loistavaa ja kaikki muu on turhaa paskaa.
 
Estetiikka pohtii sitä, mikä on kaunista ja mikä ei. Taiteessa siis voitaisiin puhua siitä, mikä on arvokasta ja mikä ei, mikä on parempaa kuin toinen ja miksi. Estetiikka on aina riippuvaista ajastaan, mutta se on kiinnostavaa minun mielestäni rockissakin, mistä helkkarista nämä arvostukset tulevat. Miksi ihmeessä esim. Bob Dylania pidetään uskottavampana ja täten parempana taiteilijana kuin Christina Aguileraa? Nih. Esteettiset pohdinnat ehkä pyrkivät antamaan vastauksia. Niin, filosofista paskaahan se osaksi on. Mutta vaikket itse harrastaisi filosofiaa pätkääkään tai olisi kiinnostunut aiheesta muuten, niin miksi muut eivät saisi olla siitä kiinnostuneita?

Estetiikka on aina riippuvaista ajastaan, mutta se on kiinnostavaa minun mielestäni rockissakin, mistä helkkarista nämä arvostukset tulevat. Miksi ihmeessä esim. Bob Dylania pidetään uskottavampana ja täten parempana taiteilijana kuin Christina Aguileraa?
 
Mutta tämähän riippuu myös siitä keneltä tätä kysyntään.. Yleinen mielipide saattaa olla, että Bob Dylania arvostetaan enemmän, mutta toisaalta joku saattaa arvoistaa neiti Aguileraa paljon enemmän.
 
Mutta tähän sitten vaikuttaa.. Ainakin media, ympäristö ja tottumukset. Esimerkiksi M.netissä on huomannut, että Metallican kritisoiminen on lähes rikokseen verrattava teko. Mistä Metallican arvostus johtuu? Vaihtoehtona voisi vaikka heittää Eppu Normaalin. Yhteistähän näillä bändeillä on se, että molemmat ovat varsin suosittuja, levyjä on tehny vinot pinot ja pitkä ura on molemmilla bändeillä takana. Kuin kaksi marjaa.. =)
 
Siitäkin huolimatta Eppu Normaalin yhteydessä usein nousevat pintaan sanat "juntti", "paska" ja muut vastaavat.. Mistä se sitten johtuu? Martti Syrjän verkkareista?
 
Toki Eppu Normaalikin nauttii varmasti arvostusta, mutta ainakin tässä ympäristössä tuntuu olevan monella kotimaisella bändillä "junttileima" otsassa...
 
Vähän ollaan nyt kyllä alkuperäisestä aiheesta eksytty, mutta haitanneeko tuo...

No sä saat olla ihan mitä mieltä tahansa. Minä olen sitä mieltä, että kaikki mitä tutkitaan ja mitä tulkitaan, niin sitä lähemmäksi totuutta päästään. Ja kaikki tämmöinen humanistinen tutkimus on toisaalta historian kirjoittamista, jonka näen tärkeäksi.
 
Jaa-a. Mä epäilen todella vahvasti, että sitten kun kaikki on analysoitu ja käännetty ja väännetty ylösalaisin, niin löydetään vain se totuus, ettei mitään totuutta ole olemassakaan. Ja historiankirjathan ovat täynnä vääristyneitä tulkintoja, puolitotuuksia ja suoranaisia valheita.
 
Pientä selitystä tuohon. Miten niin ei? Haistanko ilmassa pientä katkeruutta? ;)
 
Siitä ei ole kysymys.
 
Taiteessa siis voitaisiin puhua siitä, mikä on arvokasta ja mikä ei, mikä on parempaa kuin toinen ja miksi... ...Mutta vaikket itse harrastaisi filosofiaa pätkääkään tai olisi kiinnostunut aiheesta muuten, niin miksi muut eivät saisi olla siitä kiinnostuneita?
 
Se, miten ihminen kokee jonkin taideteoksen (olipa se sitten sävelteos tai mikä hyvänsä) on aina ainutkertainen kokemus, jota ei voi mitata millään mittareilla. Siksi(kään) en pidä taiteen arvottamista yleisesti kovinkaan tärkeänä.
 
Ja kyllä filosofiset pohdiskelut ovat tietysti "ihan kivoja". Etenkin lukioaikana niitä tuli harrastettua oikein porukalla. Sen jälkeisinä vuosina maailmankuvani on kuitenkin muodostunut niin negatiiviseksi, että kaikenlaiset ajatusleikit ja pohdinnat tuntuvat olevan melko tarpeettomia. Mielestäni en ole kuitenkaan kieltänyt ketään niitä harrastamasta. Fiksumpaa touhua se on kuitenkin kuin viinan juominen tai Ooppelien tuunaaminen.

Ja mistään musiikin estetiikasta mä en tajua hevon persettä.
Tän kommentin jälkeen mä en edes tajua et mitä helvettiä sä teet koko tässä keskustelussa!
 
Kuuntele lempimusaasi yhdellätoista ja diggaa ja tee mitä ikinä lystäät mut älä nyt itke jos joku muu diggaa jotain muuta ja jotenkin eri perustein.
 
Hei, ehkä joku meistä runoilijanörteistä ei tajua miten saatanan iskevä komppi sun lempibiisissäs on. Mieti sitä. Meidän mielestä se saattaa olla yhdentekevää tylsää jyskettä.

Se, miten ihminen kokee jonkin taideteoksen (olipa se sitten sävelteos tai mikä hyvänsä) on aina ainutkertainen kokemus, jota ei voi mitata millään mittareilla. Siksi(kään) en pidä taiteen arvottamista yleisesti kovinkaan tärkeänä.

Pakko vielä tarttua tähänkin.
 
Yksilö voi arvottaa oman ainutkertaisen kokemuksensa.
Se, miten hän kykenee sitä kuvailemaan on täysin kiinni ko. yksilön kielellisestä kompetenssista. Älä kuvittele et jos et itse kykene johonkin, ei kukaan muukaan voisi.

Tän kommentin jälkeen mä en edes tajua et mitä helvettiä sä teet koko tässä keskustelussa!
 
Kuuntele lempimusaasi yhdellätoista ja diggaa ja tee mitä ikinä lystäät mut älä nyt itke jos joku muu diggaa jotain muuta ja jotenkin eri perustein.
 
Mitä vitun vierasesineviikkoja nyt vietetään? Taitaa olla herne niin syvällä nenässä että tarvitaan kirurgista operaatiota jotta sen saa sieltä pois.
 
Lässytä mitäs lässytät.