Studiotyöskentely ›

Kitararaitojen EQ onkin vaikea kysymys, yksi vaikeimmista. Usein kitararaitoja ei enää miksauksessa ekuteta ollenkaan, alapääleikkausta (vaikkapa 175 Hz alapuolelta kaikki pois) lukuunottamatta.
 
Koeta saada jo lähtösoundi sellaiseksi että sen kanssa pärjää. Eli sun tapauksessasi siitä mitä kitaristit haluaa pitää todennäköisesti ottaa bassoa rajusti pois, diskanttia lisää ja säröä vähemmälle, että se kuulostaisi lopulta samalta.
 
Tästähän ei soittajat tykkää, joten mä olen usein tehnyt niin, että annan soittajan soittaa vahvistimensa edessä niin kuin hän tahtoo, ja kytkenyt rinnalle (vaikka toiseen huoneeseen ettei fiilis mee ;-) ) toisen vahvistimen jota itse ruuvailen. Molemmat mikitetään, mutta kumpaa käytetään enemmän, se on salaisuus
:-D
 
Jos nyt haluat ekutella kitaroita esim saadaksesi laulun ja rummut esiin (suositeltavaa), ohjaa kitarat ensin stereoryhmään ja ekuttele siellä. Vältä kovin teräviä korostuksia ja leikkauksia, Q sais olla aina alle 10.

Tuli ihan yhtäkkiä mieleen, että onko äänilähteiden etäisyydellä toisistaan stereokuvassa mitä vaikutusta ekuttamiseen? Esim. tilanne jossa sulla on keskellä oleva laulu ja vaikka neljä kitararaitaa panoroitu 50%-50% ja 75%-75%, ja laulu pitäisi saada kuulumaan vaikka 1kHz:n kohdilla. Leikataanko lähempiä kitararaitoja enemmän kuin kauempia, vai kiinnittääkö kukaan tähän merkitystä?
 
E: Selvennys

Kannattaa äänittää kitarat myös di-boksilla, niin sitten voi yöllä kitaristin lähdettyä kotiin editoida kaikki soittovirheet pois ja re-ampata haluamansa soundin. ;)

Tuli ihan yhtäkkiä mieleen, että onko äänilähteiden etäisyydellä toisistaan stereokuvassa mitä vaikutusta ekuttamiseen? Esim. tilanne jossa sulla on keskellä oleva laulu ja vaikka neljä kitararaitaa panoroitu 50%-50% ja 75%-75%, ja laulu pitäisi saada kuulumaan vaikka 1kHz:n kohdilla. Leikataanko lähempiä kitararaitoja enemmän kuin kauempia, vai kiinnittääkö kukaan tähän merkitystä?
 
E: Selvennys
 
Jollain se laulunmentävä kolo on siihen yleensä tehtävä; toivottavasti sovituksella, mut usein myös ei jolloin panorointi ja muu säätö jeesaa. Täähän tietty koskee myös kaikkia muita asioita jotka kisaa laulun kanssa samasta tilasta, mut puhutaan nyt vaan niistä kitaroista ni hevarit pysyy kyydissä :D
 
Reamppaukseen ja muuhun sanoisin et kannattaa periaatteessa joo, mut vielä enemmän kannattaa sijoittaa sekin aika soiton opetteluun > eksponentiaalista hyötyä luvassa. Ne editoidut skebat on kuitenkin ihan skeidoja verrattuna oikeesti hyvin vedettyihin.

Tuli ihan yhtäkkiä mieleen, että onko äänilähteiden etäisyydellä toisistaan stereokuvassa mitä vaikutusta ekuttamiseen? Esim. tilanne jossa sulla on keskellä oleva laulu ja kitararaidat panoroitu 50%-50% ja 75%-75%, ja laulu pitäisi saada kuulumaan vaikka 1kHz:n kohdilla. Leikataanko lähempää kitararaitaa enemmän kuin kauempaa, vai kiinnittääkö kukaan tähän merkitystä?
 
Taas riippuu mistä roikkuu mut perus stereota tehtäessä mä edelleen tsekkaan asioita monona mikä mun mielestä auttaa juurikin yllämainitun asian hahmottamisessa. Monotettaessa stereomatskussa syntyy usein snadeja korostuksia laulun alueelle jolloin ihan sulkemalla niitä skebaraitoja löytyy syyllinenkin helposti. Se et kiinnostaako jengiä nykyään mono-yhteensopivuus ollenkaan on taas ihan makuasia.
 
Rokkiskeboissa joutuu ja saa, mun mielestä, leikellä middle tai ylämiddle alueelta ihan laulun ehdoilla. Esimerkiksi siellä 2-3:n kilon kohdalla on usein sellasta matskua millä ei loppujen lopuksi tee hirveesti muuta ku peittää laulun tai sitte jättää skebat liian alas. Ja nyt ei puhuta mistään -12dB jääpuikoista vaan pienistä leikkuista ja uuden balanssin hausta. Alapään leikkelystä jo puhuttiinki - jos tuntuu et skeba ei oo jytky kun alapäitä on leikelty niin kantsii ennemmin ruveta ruuvaamaan basarin ja basson saundia sekä näiden kahden ja kitaran yhteensoittoa. Sovitukset kantsii kans olla hallussa tän teorian pohjalta. Ja sitä säröä on lähtökohtasesti aina liikaa :)

Rokkiskeboissa joutuu ja saa, mun mielestä, leikellä middle tai ylämiddle alueelta ihan laulun ehdoilla. Esimerkiksi siellä 2-3:n kilon kohdalla on usein sellasta matskua millä ei loppujen lopuksi tee hirveesti muuta ku peittää laulun tai sitte jättää skebat liian alas. Ja nyt ei puhuta mistään -12dB jääpuikoista vaan pienistä leikkuista ja uuden balanssin hausta. Alapään leikkelystä jo puhuttiinki - jos tuntuu et skeba ei oo jytky kun alapäitä on leikelty niin kantsii ennemmin ruveta ruuvaamaan basarin ja basson saundia sekä näiden kahden ja kitaran yhteensoittoa. Sovitukset kantsii kans olla hallussa tän teorian pohjalta. Ja sitä säröä on lähtökohtasesti aina liikaa :)
 
Juuri näitä, numeerisia apuja, kaipailin. Sitä eekuu käyrää kun voi oikeasti vääntää vaikka maailman tappiin asti ja koko ajan muka saundi senkun paranee =) Eli gainia ketusti vain pois ja bassokitara hoitaa melkein kaiken sen alapään tuotannon? Luonnollisesti sitä säätää sellaiseksi kun haluaa, mutta onko se aina sitten paras vaihtoehto...?

Juuri näitä, numeerisia apuja, kaipailin. Sitä eekuu käyrää kun voi oikeasti vääntää vaikka maailman tappiin asti ja koko ajan muka saundi senkun paranee =) Eli gainia ketusti vain pois ja bassokitara hoitaa melkein kaiken sen alapään tuotannon? Luonnollisesti sitä säätää sellaiseksi kun haluaa, mutta onko se aina sitten paras vaihtoehto...?
 
Kuhan muistat et kun joku laukoo numeroita niin ne pätee vaan osaan tapauksista. Boksimaisuutta löytyy niin 100 hertsistä ku 300:sta ja 800:sta riippuen tapauksesta. Samoin se ärsyttävä reso joka peittää laulua voi yhtä hyvin olla kilossa, kahdessa ja puolessa tai jossain väliltä. Noi lukemat on sellaisia mitä voi pitää hyvänä "lähtöalueena" kun puhutaan äänestä yleisesti. Bassossa kannattaa sitten funtsia taas suhdetta basariin ja siihen miten haluut runttauksen pumppaavan- eli miten säädät kompuran.

Taas riippuu mistä roikkuu mut perus stereota tehtäessä mä edelleen tsekkaan asioita monona mikä mun mielestä auttaa juurikin yllämainitun asian hahmottamisessa.
 
Tota en oikein ole tullut ajatelleeksi edes. Siis kuuntelen aina miksausvaiheessa tuotosta säännöllisin väliajoin monona, mutten ole tajunnut, että niitä mössötaajuuksia voi tulla laidoilta siihen mukaan. Ihmettelinkin aina, että mistä ihmeestä tätä mönjää tähän tulee.

Mä tykkäilen vieläpä kitaroita mahdollisesti tuplatessa "pakottaa" kitaristin soittamaan monomölyn päälle. Kahdesta keskellä olevasta kitarasta kuulee heti, jos menee hitusenkin pieleen. Laitoihin panoroiminen antaa enempi anteeksi ja pelkkä huono soittokin voi jo mössöyttää kaiken. Harmi vaan kun äänittämäni bändit on olleet niin kyseenalaisia lähes poikkeuksetta, ettei oikein ketään ole osannut...

nykyään alkaa ärsyttää kitararaitojen ponnettomuus ja yleinen saundimaailma.
 
mua tympi kans pitkään toi yleinen soundimaailma (toivottavasti tarkoitamme samaa, jos ei, tuuletan silti...). sitten tajusin et asioita voi tehdä monella tapaa. siis TOSI MONELLA. hevibiisissä ei tarvi käyttää säröä koko ajan, vaan voi välillä käyttää esim. puhdasta soundia tai vaikka karuinta fuzzia epäkonventionaalisissa paikoissa. näin tulee taatusti vältettyä kyllästymistä. tai voi kokeilla esim. lofimpaa lähestymistapaa...
 
kitararaitojen ponnettomuus taas johtuu kokemusteni mukaan usein mm. seuraavista tekijöistä (vapaassa järjestyksessä):
 
-epätarkka soitto (iskut vähän sinnepäin)
-dynamiikan puute biisissä (mättövalleissa kovaa, hiljaisissa paikoissa hiljaa)
-dynamiikan puute soitossa (niiden heviriffien taukojen tulisi olla hiljaisia, hälyäänet pois. vaikka editoimalla...)
-liika särö (kuulostaa useimmiten ampiaispesältä, varsinkin jos tuplataan mitään. särö on äärimmäinen kompressori, joka syö dynamiikkaa.)
-liiat tuplaukset (8.kitara ei juuri massaa enää riffiin tuo, vaan alkaa jo "syödä" kaikkea muuta...)
-VAIHEET, useammalla mikillä äänitettäessä
-liika alapää (ei se alapää "potki", vaan keskialue)
-suttuinen ylämiddle (peittää pahimmillaan laulun ja virvelin, ja sotkee ko. kaistan niin, ettei mikään erotu)
-liian täysi sovitus (kitaroille ei ole tilaa äänimaailmassa)

nykyään alkaa ärsyttää kitararaitojen ponnettomuus ja yleinen saundimaailma
 
Tee parempi puhdas bassokitarasoundi, lisää siihen reilusti alapäätä ja soita hyvin kitaroiden kanssa yhteen niin ei tarvitse niiden kitarasoundien ponnettomuudesta huolehtia. Tässä esimerkki siitä mitä olin miksaamassa tossa viikonloppuna, kaikki jyrääminen tapahtuu lähinnä basson ja basarin johdosta: http://www.ahjteam.com/upload/kanava_premix.mp3 (noin 850kb, vielä miksaamaton), basarissa alapään korostus @50hz, bassossa @80hz.
 
Yleensä hyvä lähtökohta on että säröä on siinä vaiheessa tarpeeksi kun katsoo sen viimeisen numeron missä soundi on lähes cleani niin lisää siihen 1-3 numeroa. Eli jos cleani on vielä niin että gain on jossakin 2-3 tienoilla, joten säätö sitten sinne 4-5 tienoille, sen jälkeen alkaa menemään joko ampiaisen surinaksi tai puuroksi jos sulla on paljon alapäätä siinä soundissa. sitä alapäätä ei vahvistimesta oikeasti tarvitse vääntää yli kolmosen ellei sulla ole seiskakielinen kitara käytössä tai alin kieli vähintään B.
 
Kannattaa hankkia joku spektrianalysaattori ja pistää kitara soololle ja sen jälkeen basso. siinä kohtaa missä basso alkaa jyräämään reilusti kitaran yli (jossakin 80-180hz välillä) niin pistä siihen alapääleikkuri kitaraan ja bassolle yläpääleikkuri sitten jonnekin 500-1000hz tienoille. Passiivimikeistä harvemmin muutenkaan tulee yli 2000hz mitään. Ota mikitetystä bassovahvistimesta sitten niitä basson keskiääniä jos niitä tarvitset.
 
Lisäksi huomasin aika jännän ilmiön tossa kun äänittelin tota kyseistä proggista. Eli vahingossa äänitin saman raidan kahdesti kun piti ottaa kaksi demokitaraa yhtä aikaa, niin laitoin kitarat toistensa äärilaitoihin (eli 100% left ja 100% right) ja käänsin toisesta kanavasta vaiheen niin se söi itseltään sopivasti sen alapään pois ja soundista tuli jotenkin hieman jykevämpi. kannattaa testata. tuli myös todettua että jos ne pisti ainoastaan 75% laitoihin niin ne söivät kokonaan toisensa eikä enää kuulunut kitaraa lainkaan.

Tee parempi puhdas bassokitarasoundi, lisää siihen reilusti alapäätä ja soita hyvin kitaroiden kanssa yhteen niin ei tarvitse niiden kitarasoundien ponnettomuudesta huolehtia. Tässä esimerkki siitä mitä olin miksaamassa tossa viikonloppuna, kaikki jyrääminen tapahtuu lähinnä basson ja basarin johdosta: http://www.ahjteam.com/upload/kanava_premix.mp3 (noin 850kb, vielä miksaamaton), basarissa alapään korostus @50hz, bassossa @80hz.
 
Yleensä hyvä lähtökohta on että säröä on siinä vaiheessa tarpeeksi kun katsoo sen viimeisen numeron missä soundi on lähes cleani niin lisää siihen 1-3 numeroa. Eli jos cleani on vielä niin että gain on jossakin 2-3 tienoilla, joten säätö sitten sinne 4-5 tienoille, sen jälkeen alkaa menemään joko ampiaisen surinaksi tai puuroksi jos sulla on paljon alapäätä siinä soundissa. sitä alapäätä ei vahvistimesta oikeasti tarvitse vääntää yli kolmosen ellei sulla ole seiskakielinen kitara käytössä tai alin kieli vähintään B.
 
Kannattaa hankkia joku spektrianalysaattori ja pistää kitara soololle ja sen jälkeen basso. siinä kohtaa missä basso alkaa jyräämään reilusti kitaran yli (jossakin 80-180hz välillä) niin pistä siihen alapääleikkuri kitaraan ja bassolle yläpääleikkuri sitten jonnekin 500-1000hz tienoille. Passiivimikeistä harvemmin muutenkaan tulee yli 2000hz mitään. Ota mikitetystä bassovahvistimesta sitten niitä basson keskiääniä jos niitä tarvitset.
 

 
Lisäksi huomasin aika jännän ilmiön tossa kun äänittelin tota kyseistä proggista. Eli vahingossa äänitin saman raidan kahdesti kun piti ottaa kaksi demokitaraa yhtä aikaa, niin laitoin kitarat toistensa äärilaitoihin (eli 100% left ja 100% right) ja käänsin toisesta kanavasta vaiheen niin se söi itseltään sopivasti sen alapään pois ja soundista tuli jotenkin hieman jykevämpi. kannattaa testata. tuli myös todettua että jos ne pisti ainoastaan 75% laitoihin niin ne söivät kokonaan toisensa eikä enää kuulunut kitaraa lainkaan.
 

 

 
Kaikille hei todella paljon kiitoksia!!!! Tajuton määrä infoa tuli jo nyt!! Juuri näitä kun itse yrittää pohtia ja aina löytää uusia juttuja missä menee vikaan alkaa pientä mieltä kalvaa että eihän tästä tule oikeasti yhtään mitään. Alan kokeilla kaikkien ohjeita yksi kerrallaan ja katsoa mitä mistäkin saisi, uutta ja huomionarvoisaa.
Tiesin että basso on tärkeä instrumentti mutta tuntuu olevan vieläkin tärkeämpi. vaihtoon ainakin nykyinen...=)

Lisäksi huomasin aika jännän ilmiön tossa kun äänittelin tota kyseistä proggista. Eli vahingossa äänitin saman raidan kahdesti kun piti ottaa kaksi demokitaraa yhtä aikaa, niin laitoin kitarat toistensa äärilaitoihin (eli 100% left ja 100% right) ja käänsin toisesta kanavasta vaiheen niin se söi itseltään sopivasti sen alapään pois ja soundista tuli jotenkin hieman jykevämpi. kannattaa testata. tuli myös todettua että jos ne pisti ainoastaan 75% laitoihin niin ne söivät kokonaan toisensa eikä enää kuulunut kitaraa lainkaan.
 
No just. En suosittele. Toi alakerran reagointi vaihekääntöön johtui tod. näk. sun kuuntelusta eikä itse materiaalista. Tollaset kannattaa kyllä jättää tekemättä.

Lisäksi huomasin aika jännän ilmiön tossa kun äänittelin tota kyseistä proggista. Eli vahingossa äänitin saman raidan kahdesti kun piti ottaa kaksi demokitaraa yhtä aikaa, niin laitoin kitarat toistensa äärilaitoihin (eli 100% left ja 100% right) ja käänsin toisesta kanavasta vaiheen niin se söi itseltään sopivasti sen alapään pois ja soundista tuli jotenkin hieman jykevämpi. kannattaa testata. tuli myös todettua että jos ne pisti ainoastaan 75% laitoihin niin ne söivät kokonaan toisensa eikä enää kuulunut kitaraa lainkaan.
 
Kuten milcoin sanoi, se ettei tuo kokeilu aiheuttanut välitöntä oksennusreaktiota johtui varmaan siitä että kuuntelussasi on jotain vikaa.
 
Teepä tuo kunnon kuuntelussa, niin diagonaalisesti äänikuvan poikki kulkeva kitara kääntää kuulijoilta sisukset nurin.
 
Yhden soinnun mittaisena efektinä tuota oon joskus jopa ihan vakavasti johonkin kokeillut, mutta parin kuuntelukerran jälkeen vitsi menetti makunsa ja otin pois.
 
ja bassolle yläpääleikkuri sitten jonnekin 500-1000hz tienoille. Passiivimikeistä harvemmin muutenkaan tulee yli 2000hz mitään. Ota mikitetystä bassovahvistimesta sitten niitä basson keskiääniä jos niitä tarvitset.
 
Mistäs tumppubassosta nyt puhutaan? Bassosoundi koostuu yleensä kahdesta erillisestä alueesta, joista alempi alkaa 75 herzin tiimoilta ylöspäin, ja ylempi on helposti vähän kitaraakin ylempänä. Aivan kuten bassari on sekä pohjalla (runko esim 50Hz) että virveliäkin korkeammalla (napsu esim 4,5KHz).