| Aihe: Keskustelua Music Man -bassoista | |
|---|
|
Tämän threadin ajatuksena on koota yhteen keskustelua Music Man -bassoista.
Vapaamuotoisessa keskustelussa on puhuttu Musareista viime aikoina paljon. Keskustelun alla ovat olleet väritykset, puulajit, plektrasuojat, eri mallien soitettavuus jne. Uusiutuvasta keskustelusta ne kuitenkin häviävät varsin nopeasti, joten erillinen ketju voisi olla paikallaan.
Music Manin klassikkobasso, Stingray, vietti viime vuonna 30-vuotisjuhlaa. Sterling täyttää ensi vuonna 15, eikä Sabreakaan sovi unohtaa. Bongo jakaa mielipiteitä omintakeisella muotoilullaan, SUB taas tuo uudet Musarit lähemmäs kuluttajaa maltillisemman hintapolitiikkansa ansiosta.
Kootaan tänne keskustelua näistä hienoista instrumenteista. Tervetuloa kysymään mieltä askarruttavista asioista ja kertomaan omista kokemuksista ja kalustosta.
Aiheesta muualla:
Tuotemerkin historiasta löytyy tietoa osoitteesta http://www.ernieball.com/mmonline/history/
Osoitteesta http://www.musicmanbass.org/ löytyy mm. kohtuullisen kattava tietopankki sarjanumeroista. Kalamies #10 >-)))>. Last.fm "Juu plei veri gud bääs." -Juice Leskinen- | |
Mainiota.
Olen itse vuosien saatossa omistanut neljäkin eri StingRay-bassoa, ja näistä on nro 2 ollut messissä jo kohta 25 vuotta.
Olen myös omistanut MusicMan vaikutteisia bassoja, mm. OLP MM-2 ja OLP Tony Levin 5-kielinen, lisenssillä Kaukoidässä tehtyjä "musarikopioita". Niistä on puuttunut se jokin, vaikka hyviä bassoja hintaisikseen ovat olleetkin.
Kunhan lakkaan köyhtymästä pyrin hankkimaan 5-kielisen StingRayn natural-bodylla ja vaahterakaulalla.
Kaulan muoto lienee perus StingRayssa lähellä Precisionin kaulaa, eli jämäkkyyttä löytyy. Sterling-bassoissa kaula on taas lähempänä jazz basson kaulaa, eli ohut.
Body on StingRayssa paksu. Pre-EB (eli ennen vuotta 84) tehdyissä StingRayssa body on lankku, vain reunat on pyöristetty tehden bodysta aika raskaan. Käsi- tai vatsapyöristykset tulivat vasta myöhemmin kehään. Sterlingin body on sitten taas sirompi, joka tekee Sterlingeistä ohuen kaulan ohessa kevyen "anteeksi vaan tyttöjen" basson (hyvä Mimmu!).
Mikrofoni on sijoitettuna ns. sweet spot kohtaan, Precision ja Jazz bassojen mikkien välimaastoon. Itse mikrofoni antaa mittarilla mitattuna vain n. 2k (P- ja J- mikit antavat lähelle 10k), mutta se ei tahtia haittaa. Viisaammat vois kertoa tästä enemmän. Sterlingin ja 5-kielisen StingRayn kuin myös Bongon mikrofonivalitsimella voidaan sitten valita rinnan/sarjaan/single coil asetukset. Originaali StingRayn mikki on kytketty rinnan.
Etuaste antaa sitten tyrää soundiin. Sävynsäätimet sekä korostavat että vaimentavat.
Talla on varsinkin vanhemmissa bassoissa iso ja jämäkkä ja pre-eb malleissa kielet on vielä ujutettu bodyn läpi.
Noh, tämän kaiken te varmaan tiesittekin, mutta halusin kantaa oman korteni kekoon.
Jatketaan tästä.
Näemmä olohuonesoittaja, kun bändi on enempi tai vähempi telakalla. | |
Jos orkkislaukku oli tuollainen 1979, niin mun entinen natural/maple stigu olikin sitten varmaan uudempi kun siinä oli lapaa kohti kapeneva muovilaukku MM-logolla.
http://www.gbase.com/files/store_im … tage-sales/1668003/Photo6_8e83d.jpg |  Antti K.
28.05.2007 23:37:53 (muokattu 28.05.2007 23:40:52) | |
|
Jos orkkislaukku oli tuollainen 1979, niin mun entinen natural/maple stigu olikin sitten varmaan uudempi kun siinä oli lapaa kohti kapeneva muovilaukku MM-logolla.
http://www.gbase.com/files/store_im … tage-sales/1668003/Photo6_8e83d.jpg
Minulla oli -79 StingRay just tällaisella neliskanttisella laukulla. Myös -87 StingRay oli varustettu aivan samanlaisella laukulla. Luulisin, että tuo teardrop case oli aiemmin kuin -79.
E: Tässä linkissä -80 StingRay teardrop casella: http://www.howtoslapbass.com/1980-stingray/
Näemmä olohuonesoittaja, kun bändi on enempi tai vähempi telakalla. |  2541
28.05.2007 23:40:51 | |
|
Itse mikrofoni antaa mittarilla mitattuna vain n. 2k (P- ja J- mikit antavat lähelle 10k), mutta se ei tahtia haittaa. Viisaammat vois kertoa tästä enemmän.
Vähemmän käämiä mikissä=enempi yläpäätä ja etuvahvistimella ulostulo ns. normaaliksi. Voin olla väärässä.
Arvahan se kytki Stingraynsa passiiviseksi, oliko basso silloin huomattavasti hiljaisempi? |  rattledad
28.05.2007 23:41:50 (muokattu 28.05.2007 23:50:41) | |
|
Luulisin, että tuo teardrop case oli aiemmin kuin -79.
Olisiko ollut muovisia jo tuolloin? Joskus 86 tienoilla ostin käytettynä ja vaihdoin presariin sitten parin vuoden kuluttua.
E: Kaiketi sitten 1980-84 jos EB:ssä ei enää mennyt kielet läpi rungon. Tuon näköinen aika lailla oli:
http://www.gbase.com/Stores/Gear/GearDetails.aspx?Item=1656919 | |
Itse alotin bassonsoiton OLP musarikopiolla, ja tän vuoden alussa tuli hankittua Ernie Ball musari. Torilta käytettynä 2000-luvun puolella valmistettu yksilö. Tähän mennessä olen ollut varsin tyytyväinen. Mikkiruuveissa tuntuis olevan pientä häikkää. Nyt oon muutaman kerran basson casesta ottaessa huomannu että mikki on pompannu snadisti outoon kulmaan ja ruuvit on hieman löysät. Soittaessa ei kuitenkaan moista oo vielä käyny joten pitää tarkkailla tilannetta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Tällä viikolla pääsee soittaan neljä keikkaa putkeen joten pääseen basso vihdoin kunnon koetukselle. Ja meikällä kiinnostus noita musareita kohtaan lähti ihan rehellisesti siitä kun erään suosikkibändin basisti sellaista jossain vaiheessa käytti, että ei tässä sen kummemmalla pohjalla ole soitin valinta :) | |
Soitin Arvan musarilla Jalo Walamiehen edelliselle levylle. Hyvä basso, mutta
1) soundia joutui ruuvaamalla etsimään
2) en osannut soittaa, kun ei ollut kaulamikkiä, johon tukea peukalo. Piti siis sinitarra-mustekynäntulppa -patentti väsätä.
Mutta siis loistava bassohan se oli soittaa ja akustinen soundi todella muheva. Sähkön kanssa jouduin säätämään, että sain mitä halusin, mutta kyllähän se löytyi, kiitos monipuolisen EQ:n. "Kyllä mä uskon että osaat soittaa, ilman että pitää joku näyte kuunnella." -KMT RR4E:lle
Vapinamonologeja Haussa lauantain 5.5 Itä-Häme | |
Musari oli mulle poikasena saavuttamaton haave, kun se tuli markkinoille 70-luvun lopulla. Erityisesti kuolasin Sabren perään, joka oli makeemman näköinen kahdella mikillä ja vähän perinteisemmällä plekusuojalla. Sting Ray:n munaan meni aikaa tottua, siis siihen plekusuojuksen muotoon. Muuten muotoilu oli heti mieleen.
Meni monta vuotta ennen kuin pääsin kokeilemaan musaria, itseasiassa vuoteen 1994, jolloin ostin ensimmäisen ja yhäkin ainoan uutena hankkimani basson. Musareita ei käytettynä juuri koskaan ennen vanhaan näkynyt. Nythän asiat ovat toisin ja hinnat hyvinkin kohtuullisia.
Vuosien varrella musari on vaan parantunut ja laatu pysynyt koko ajan korkealla. Fenderin tyylistä 70-luvun CBS-notkahdusta ei ole koskaan tapahtunut. Minusta kolmipulttiset bullet-vehkeet ovat rakenteeltaan huonompia kuin myöhemmät EB:n bassot, mutta kuten hyvissä soittimissa yleensä, vuodet parantavat niitä ja nuo alkupään musaritkin ovat hemmetin hyviä bassoja ja toki niissä on vintage-lisää joten ne ovat niitä kalleimpia. Musarit yleensä ovat samaa sarjaa Leon muiden luomusten kanssa: parhaita bassoja ever. Näihin lasken vain nelikielisen Sting Ray:n ja Sabren jotka ovat Leon käsialaa, vaikkakin esim. Sterling on kyllä hieno peli, siitä on vain liian vähän kokemusta. Bongosta ja SUBeista ei yhtään, kuten ei Cutlass-mallisista hiilikuitukaulaisista 80-luvun vehkeistä, jotka ovat kovin harvinaisia.
Nykyään mulla on myös Sabre, jonka hankin nelisen vuotta sitten Ruåtsista, kun eihän niitä täällä näkynyt. Mainio peli ja jos jommasta kummasta musarista luovun niin Sting Ray saa mennä. Tässä Sabressa kun on senkin saundi.
Musarissa on oma signature saundinsa ja hyvä niin. Peukutteluun se on hyvä ja sopii juurimusaan ja hard-rockiin kuin nenä päähän. 5-kielisessä on muuten ihan oma saundinsa, ei vaan ole mua varten. Perinnejuntti kun olen.
Tuossa minusta paras musarisaitti:
http://myweb.ecomplanet.com/TOWN8019/mycustompage0004.htm
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
Vähemmän käämiä mikissä=enempi yläpäätä ja etuvahvistimella ulostulo ns. normaaliksi. Voin olla väärässä.
Arvahan se kytki Stingraynsa passiiviseksi, oliko basso silloin huomattavasti hiljaisempi?
Miun entiseen mussoon näemmä viitattu kahdestikin, joten sananen lienee paikallaan.
Kyllä siitä sen etusen ohitin, ja volume laski hieman, mutta ei ratkaisevasti. Tämä oli pieni yllätyskin, mutta soittelin silloin soundinäytteet tietokoneelle ja käppyrät vahvistivat kuulokuvan. Soundeihin sensijaan tuli huomattavasti isompi muutos. Se jotenkin avautui ja muuttui eläväisemmäksi. Etenkin presenssiä tuli lisää. Vähän samaan pääsi etusen kanssa kun käänsi keskialueen täysille.
Kun päätin sitten että myisin musson pois, kolvailin sen alkuperäiseen asuunsa takaisin, ja senjälkeen se meni vielä Zarmolle lainaan levyntekoon. Näin jälkiviisaana tullut mieleen että olisin hyvin voinut siirtää muutostyöt vasta levytyksen jälkeen. Mutta jälkiviisaus on niin helppoa.
Soitin meni sitten yhdelle kaverille, joka soittaa puoliammattimaisesti tanssimusaa ja sensellaista ja hän on ollut todella tyytyväinen. Itseasiassa niin tyytyväinen, että se EB Sting Ray ohitti yhden pre EB Sting Rayn ja pitkäleima passon sekä jasson käyttösoittimena. Varalle jäi kuulemma myös samanikäinen kaksialueisella equlla varustettu Sting Ray. Sanoisin että persoonallinen soitin joka sopii joillekin todella hyvin, ja toiset eivät kotiudu ikinä sen soundeihin ja soitettavuuteen.
Neuvostoliittolaisen soitinrakennuksen ylivoimaisuuden ylistyksen kerho #1
Silloin vanha Väinämöinen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan käyä, Miehen merkkiä kysyä" | |
Soitin meni sitten yhdelle kaverille, joka soittaa puoliammattimaisesti tanssimusaa ja sensellaista ja hän on ollut todella tyytyväinen. Itseasiassa niin tyytyväinen, että se EB Sting Ray ohitti yhden pre EB Sting Rayn ja pitkäleima passon sekä jasson käyttösoittimena.
Tätä on sitten kuultu useaan otteeseen. Tanssimusaan musarin soundi istuu varmaan hemmetin hienosti, tasaista laajaa taajuskaistaa, jonka enemmän tuntee kuin kuulee. Pääasia että humpan ykkönen erottuu.... No vitsi vitsi. Mulla musari ei tuu koskaan ohittamaan mun pitkäleimoja, eikä Rikua, mutta hieno basso se on joka tapauksessa. Yksi perusbassoja joka olisi kiva olla reservissä, jos kaikki olisi mahdollista pitää. | |
Tätä on sitten kuultu useaan otteeseen. Tanssimusaan musarin soundi istuu varmaan hemmetin hienosti, tasaista laajaa taajuskaistaa, jonka enemmän tuntee kuin kuulee. Pääasia että humpan ykkönen erottuu.... No vitsi vitsi. Mulla musari ei tuu koskaan ohittamaan mun pitkäleimoja, eikä Rikua, mutta hieno basso se on joka tapauksessa. Yksi perusbassoja joka olisi kiva olla reservissä, jos kaikki olisi mahdollista pitää.
Kuten totesin, "persoonallinen soitin joka käy toisille ja toisille ei". En minä sitä olisi itsekään myynyt jos olisin ollut täysin tyytyväinen kaikkeen. Soundipuolella se minullakin tökkäsi. Vanhaan ns. "väljään" funkkiin istui hyvin, mutta heti kun särökitara astui mukaan en vain saanut erottumaan. Paitsi etusen ohittamalla. Musari ei siis ohittanut noita itse tekemiäni ritsabassoja. ;)
Pääasia kuitenkin että ykkönen erottuu, humpan tai funkin. :)
Neuvostoliittolaisen soitinrakennuksen ylivoimaisuuden ylistyksen kerho #1
Silloin vanha Väinämöinen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan käyä, Miehen merkkiä kysyä" | |
Tätä on sitten kuultu useaan otteeseen. Tanssimusaan musarin soundi istuu varmaan hemmetin hienosti, tasaista laajaa taajuskaistaa, jonka enemmän tuntee kuin kuulee. Pääasia että humpan ykkönen erottuu.... No vitsi vitsi. Mulla musari ei tuu koskaan ohittamaan mun pitkäleimoja, eikä Rikua, mutta hieno basso se on joka tapauksessa. Yksi perusbassoja joka olisi kiva olla reservissä, jos kaikki olisi mahdollista pitää.
Mulla vähän samat fiilikset ton "tasaisen taajuuskaistan" suhteen, vaikka oon aina luullu semmosta haluavani. Ei toiminu mulle, mutta basson/bassojan laatua en aseta hetkeksikään kyseenalaiseksi, ne on taatusti hyviä, ja just semmosia, mikskä ne on suunniteltu.
Vihjeenä vaan kaikille Musarista haaveileville; kokeilkaa n.s. peliolosuhteissa, ennenkuin ostatte, se hyvä soundi yksinään soitettuna hämää kyllä, ainakin mua hämäs. Jos ajatteletta bassoa bändisoittimena ennenkaikkea, niin kandee tosiaan kokeilla siellä bändin seassa ja semmosissa olosuhteissa, missä sitä soitinta käytätte. | |
Funtsikaa Suurlähettiläiden bassosaundia. Sehän on niin levyllä kuin livenä tosi hyvä ja erottuva, keskiäänipuukkoa riittä. Ailkuaikojen levyt on soitettu Musarilla. Nykyään GL:llä, joka on saundiltaan ja konstruktioltaan hyvin samanlainen basso kuin musari. Musta niissä soittimissa on suurimpana erona lavan muoto.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
Funtsikaa Suurlähettiläiden bassosaundia. Sehän on niin levyllä kuin livenä tosi hyvä ja erottuva, keskiäänipuukkoa riittä. Ailkuaikojen levyt on soitettu Musarilla. Nykyään GL:llä, joka on saundiltaan ja konstruktioltaan hyvin samanlainen basso kuin musari. Musta niissä soittimissa on suurimpana erona lavan muoto.
No siinä musassa on tilaa sille soundille, perusrokkiin ei mielestäni natsaa. Siis mielestäni. Jollakin toisella natsaa. | |
No siinä musassa on tilaa sille soundille, perusrokkiin ei mielestäni natsaa. Siis mielestäni. Jollakin toisella natsaa.
Jeps, Suurlähettiläät on huono esimerkki, kun se on niin "avointa". Justiinsa sellaiseen tässä on kehuttu että musari sopii oikein hyvin.
Neuvostoliittolaisen soitinrakennuksen ylivoimaisuuden ylistyksen kerho #1
Silloin vanha Väinämöinen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan käyä, Miehen merkkiä kysyä" | |
No siinä musassa on tilaa sille soundille, perusrokkiin ei mielestäni natsaa. Siis mielestäni. Jollakin toisella natsaa.
Ja se mikä kuuntelijan ja miksaajan korvaan kuulostaa mahtavalta ja esmes helpolta miksata, ei ole soittajan fiiliksen tai näppituntuman kannalta ollenkaan sama asia.
Mullon kamat. | |
Ja se mikä kuuntelijan ja miksaajan korvaan kuulostaa mahtavalta ja esmes helpolta miksata, ei ole soittajan fiiliksen tai näppituntuman kannalta ollenkaan sama asia.
No en tiedä. Itsellä on ennemmin kokemusta niinpäin, että jos se on selkeä lavalla niin se on selkeä miksatakin. Mutta jos joskus on noinpäin, niin sittenhän sitä pitää vain päättää soittaako itselleen vai yleisölleen.
Neuvostoliittolaisen soitinrakennuksen ylivoimaisuuden ylistyksen kerho #1
Silloin vanha Väinämöinen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan käyä, Miehen merkkiä kysyä" |  Karlsson
29.05.2007 11:29:00 (muokattu 29.05.2007 11:31:25) | |
|
No en tiedä. Itsellä on ennemmin kokemusta niinpäin, että jos se on selkeä lavalla niin se on selkeä miksatakin.
Sä oot basisti sekä miksaaja, monelta miksaajalta jää toi basisti-osa pois. Eli oletan että suhteutat tota kumpaankin rooliin, mikä siis on loppupeleissä varmasti vain hyvä juttu.
Mutta jos joskus on noinpäin, niin sittenhän sitä pitää vain päättää soittaako itselleen vai yleisölleen.
Yleisölle on kiva soittaa kun ei saa fiilista kohdilleen sitten yhtään.
Mullon kamat. |  Tana
29.05.2007 14:10:30 (muokattu 29.05.2007 14:10:47) | |
|
Vielä tosta särökitaroiden kanssa erottumisesta... Eikös AC/DC:n basistilla jossakin vaiheessa ollut musari? Kyllähän sieltä basso kitarasäröjen alta erottuu mielestäni.
Ja myös Flean soundi One hot minute - kiertueella erottui dave navarron säröjen alta ja Tim Commerfordin 2-alueisella EQ:lla varustettu musari Rage Against the Machinen ekalevyllä Tom Morellon särövallien takaa.
Mutta viime mainitut ovat muutenkin niin erikoisia soundeiltaan, että eivät taida olla toimivia esimerkkejä. :)
Diiba daaba | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
