Bänditoiminta ›

Voiko kuka tahansa kaupitella keikkoja?
Tarkoitan siis,että haluaisin auttaa frendin bändiä alkuun ja ilmoitella,soitella ja kysellä keikkoja heille erilaisiin rafloihin.Tarvitsenko toiminimen tms?Jos en tee sitä rahan takia niin "uskooko" ketään?Ja jos alan saamaan rahaa siitä niin ilmeisesti verokorttia kehiin ja se toiminimi?
 
Vai onko tällaisesta edes hyötyä?Saako tavallinen pulliainen haalittua edes keikkoja?Toisaalta jos bändi ei ole kovinkaan tunnettu vielä,niin tuskin ohjelmatoimistokaan on kiinnostunut..
 
Entä millainen vastuu minulla on tällaisissä järjestelyissä?Jos siirrän vastuun aina lopuksi jollekkin bändin jäsenistä,niin että hän puhuu keikkapaikan kanssa(viimeistellen sopimuksen) niin olenko "kuivilla", jos esim tulee sairastapaus ja keikka peruuntuu??Vai tarvitsenko vakuutuksenkin??
 
Jospa joku ystävällinen sielu auttaisi näiden tyhmien kysymysteni kanssa (;

Miten luulet auttavasi bändiä, jos et itsekään tiedä asioista, missä pyrit heitä auttamaan, juurikaan mitään? Ja miksei bändi itse ole valmis tekemään töitä keikkojen eteen? Itteä niskasta kiinni vain ja sinne keikkapaikalle kysymään, tai soittoa/mailia/postia kehiin. Aloittelevan bändin jäsenet eivät voi olla niin kiireisiä etteivät bändin promotoimista itse joutaisi tekemään...
 
Eri asia on, jos sinulla olisi suhteita ennestään keikkapaikoille, joista bändi siten hyötyisi. Jotenkin jäi vain sellainen kuva ettei tällaisia ole...
 
E: Parhaiten autat bändin alkuun kun potkit niitä hakemaan itse niitä keikkoja. Eihän sitä mitään opi jos ei itse sitä tee.

Miten luulet auttavasi bändiä, jos et itsekään tiedä asioista, missä pyrit heitä auttamaan, juurikaan mitään? Ja miksei bändi itse ole valmis tekemään töitä keikkojen eteen?
 
Tilanne ei ole noin yksiselitteinen..mutta en viitsi tässä nyt oikein tarkempia yksityiskohtia selvitellä.Sanotaan nyt näin,että bändin jäsenet ovat hyvin "kiireisiä" eivätkä oikein ehdi itse hoidella näitä asioita,,,
 
Ja siksi kysyn koska en tiedä asioista,mutta pienellä "opiskelulla" ja asioihin perehtymisellä saattaisin jopa onnistua tuollaisessa toiminassa.Innostusta itselläni kyllä riittää.Samoin aikaa.Lähinnä nämä laillisuusasiat mietityttää...olen yrittänyt googlettaa,mutta huonoin tuloksin..
Lisää vastauksia ja mielipiteitä ottaisin mielelläni vastaan...

Miten luulet auttavasi bändiä, jos et itsekään tiedä asioista, missä pyrit heitä auttamaan, juurikaan mitään? Ja miksei bändi itse ole valmis tekemään töitä keikkojen eteen? Itteä niskasta kiinni vain ja sinne keikkapaikalle kysymään, tai soittoa/mailia/postia kehiin. Aloittelevan bändin jäsenet eivät voi olla niin kiireisiä etteivät bändin promotoimista itse joutaisi tekemään...
 
Eri asia on, jos sinulla olisi suhteita ennestään keikkapaikoille, joista bändi siten hyötyisi. Jotenkin jäi vain sellainen kuva ettei tällaisia ole...
 
E: Parhaiten autat bändin alkuun kun potkit niitä hakemaan itse niitä keikkoja. Eihän sitä mitään opi jos ei itse sitä tee.
 
Mitä vitun neuvoja nämä nyt taas on???
 
Jos joku haluaa alkaa keikkoja etsimään, eikös se ole vallan mainota???
 
Useinhan ongelma on juuri se, että itse bändi ei osaa niitä keikkoja metsästää.

Tilanne ei ole noin yksiselitteinen..mutta en viitsi tässä nyt oikein tarkempia yksityiskohtia selvitellä.Sanotaan nyt näin,että bändin jäsenet ovat hyvin "kiireisiä" eivätkä oikein ehdi itse hoidella näitä asioita,,,
 
Ja siksi kysyn koska en tiedä asioista,mutta pienellä "opiskelulla" ja asioihin perehtymisellä saattaisin jopa onnistua tuollaisessa toiminassa.Innostusta itselläni kyllä riittää.Samoin aikaa.Lähinnä nämä laillisuusasiat mietityttää...olen yrittänyt googlettaa,mutta huonoin tuloksin..
Lisää vastauksia ja mielipiteitä ottaisin mielelläni vastaan...
 
Jos puhutaan demotason bändistä, muutaman levyn lähettämisestä keikkapaikkoihin ja soittelua perään, ei sulla ole ongelmia "laillisuuden" kanssa.
 
Jos ja kun rahan kanssa aletaan touhuamaan, kannattaa olla tarkkana... tulot on tuloja ja saattavat kiinnostaa verottajaa.
 
Jos saat bändille keikkaa, pidä huolta, että bändi tekee oman osansa hyvin. Näin varmistat "tervetuloa uudelleen"- lauseen kuulemisen.
 
Netti on pullollaan erilaisia listoja keikkapaikoista. Tsekkaa missä soitetaan saman tyyppistä musaa kuin edustamasi bändi soittaa. Sinne demoa ja kohteliasta kyselyä mahdollisuudesta päästä esiintymään.
 
Kaupunkien eri hallintokunnat, seurakunnat, urheiluseurat jne järkkäävät aina jotain tapahtumia joihin haetaan esiintyjiä. Pitää siis seurata medioita ja tsekata tulevia toritapahtumia sun muita.
 
Ei niitä keikkoja kukaan aluksi helpolla saa, joten hyvää pohjatyötä ja pitkää pinnaa tuo homma vaatii...

Mitä vitun neuvoja nämä nyt taas on???
 
Jos joku haluaa alkaa keikkoja etsimään, eikös se ole vallan mainota???
 
Useinhan ongelma on juuri se, että itse bändi ei osaa niitä keikkoja metsästää.
 
Nimenomaan. Sehän on vaan kaikille hyvä, että kumpikin osapuoli tietää mitä tehdään. Kumpikin sanoo mitä toiselta osapuolelta odotetaan ja sitten tehdään diili. Paremman kuvan voisin saada tilaajana siitä, että langan toisessa päässä mulle bändiä myy sellainen, joka on asialleen omistautunut, tietää myymästään bändistä, tietää mihin on myymässä ja on itsevarma. Eli ei semmonen vähän epävarma basisti-tuottaja-miksaaja-bussikuski-keikkamyyjä "ollaanhan me tässä soiteltu ja aateltiin että teille varmaan pääsee helposti, kun ootte tommosia..." Yhden basisti-keikkamyyjän tunnen, mutta se kyllä on hyvä hommissaan.
 
Jos joku tahtoo keikkamyyjäksi, niin täytyy nostaa peukkuja. Kaikenmaailman asiakkaiden kanssa känkkääminen on kyllä oma hommansa. Ei rokkistarat semmosta ehdi tekemään. Ja Bonhamihan noita pändejä on buukkaillut, että kerro toki omakin näkemys hyvästä keikkamyyjästä?
 
edit: nonii, ehdit ennen mun postausta. Kualin.

guitarwall:
E: Parhaiten autat bändin alkuun kun potkit niitä hakemaan itse niitä keikkoja. Eihän sitä mitään opi jos ei itse sitä tee.
 
No nyt täytyy liittyä kuoroon ja sanoa että jopa oli ehkä paskin neuvo ikinä, Guitarwall.
:-D
 
Hieno ajatus lähteä auttamaan keikkojen myynnissä, sillai se lähtee.
 
Aluksi et tarvitse mitään toiminimeä tai vastaavaa, mutta reiluuden kannalta kannattaa pitää kirjaa puhelin- ja postikuluista heti alusta alkaen - niitä nimittäin kertyy, ja bändin pitää ne maksaa (kuitit talteen).
 
Katsele missä paikoissa samantapaiset bändit käyvät, soita paikkoihin ja kysy kuka siellä vastaa keikkamyynnistä. Mieti valmiiksi hinta jota aiot pyytää ja pidä se - älä lähde heti tinkimään. Muista, että bändillä on oikeita kuluja matkustamisesta. Kartta ja välimatkataulukko esille, ja bändiltä tieto miten mennään - onko oma auto vai vuokrattu, paljonko naftaa menee jne. (Ja muista vertailla hintoja kun kokemusta kertyy. Joskus vuokra-auto on halvempi kuin oma.)
 
Muista myös PA (onko se vai pitääkö tuoda), miksaaja, lämmin ruoka ja majoitus, kaikki mahdollinen. Ne pitää sopia heti kättelyssä.
 
Jos paikka pyytää demolevyä ja bioa, lähetä ne. CD-R riittää.
 
Kun keikka on sovittu, lähetä sopimus ja pyydä se allekirjoitettuna takaisin. Kun keikka on sitovasti sovittu, lähesty sähköpostilla paikkakunnan lehtiä, radioita ja muita mediakanavia, informoi keikasta ja tarjoa haastattelua "kun bändi kerran on paikkakunnalla". Lähetä keikkapaikalle sopiva määrä julisteita.
 
Jos ja kun bändin palkanmaksu sitten ohjataan jonkin oikean tilitoimiston kautta, voit alkaa ottaa 10% - 20% osuutta keikoista itsellesi sen mukaan paljonko arvoiseksi yhdessä koette työsi. Muista, että olet bändille elintärkeä.
 
Onnea matkaan, toivoo yksi laiska bändityöläinen.

Tervetuloa taloon. Itse aloitin vastaavan touhun pari vuotta sitten. Aikaa se vie, mutta harrastuksensa jokaisella:) Pervoa mutta totta.
 
Itse teen hommaa 100% kulupohjaisella "palkkauksella", onneksi on hyvä päivätyö, joka tuo tarpeeksi rahaa. Monet yhtyeet ovat kyselleet myyntityöhön, mutta aina on täytynyt kieltäytyä. Jos ei allekirjoita hommaa täydellisesti, niin ei sitä kannata tehdä.
 
Sanoisin että n.95%:lla bändeistä on ongelmia keikansaannin kanssa, joten kaltaisemme ihmiset eivät ole suinkaan tarpeettomia.
 
Mitä taloudellisiin asioihin tulee, niin niistä tuskin tulee ongelmaa alkuvaiheessa. Kirjallinen sopimus olisi aina paras jokaisen osapuolen kannalta, mutta kun olet tekemisissä tunnettujen keikkapaikkojen kanssa, niin suullinen sopimus pelittää myös hyvin. Piirit ovat pienet ja luottamus säilyy tämän takia.
 
Kuten Kivi totesi niin turha lähettää bändin koko discografiaa vaan joku 2-3 biisiä CD-r muodossa riittänee. Vielä kun laittaa menemään asiallisen saatteen, niin hyvällä mallilla ollaan. Nykyään useammat paikat huolivat myös sähköpostilähestymisen.
 
Stemppiä myyntiin, alussa voi olla vaikeata, jos kontakteja ei ole, mutta kyllä se siitä. Jos apua kaipailet, niin laita pikaviestiä.

No nyt täytyy liittyä kuoroon ja sanoa että jopa oli ehkä paskin neuvo ikinä, Guitarwall.
:-D
 
Mie huutelen sitten yksin täältä toisesta kuorosta ;D
 
Lähinnä tarkoitukseni oli ihmetellä, että miksi bändi ei itse ole valmis keikkoja hakemaan, mutta tähänhän itse henkilö sitten vastasi jollain tapaa. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että kyllä bändin itse pitää omat keikkansa - ainakin alkuvaiheessa - oppia hakemaan. Jos ei siis jotain esteitä ole, ja ihmettelen tosin mikä vie niin paljon aikaa, ettei aloittelevan bändin keikkapromootiota ehdi tekemään.
 
Jos tänne joku aloitteleva bändi tulee itkemään, kun ei keikkoja ole, niin ei niillekkään sanota, että kysykää jotain kaveria keikkamyyjäksi, vaan ne patistetaan itse kyselemään.
 
Tietty, jos kysyjä meinaa isomman bisneksen tästä itselle kehittää, niin asia on silloin erikseen, hänen kannaltaan hyvä jos meinaa sillä jotain tienata. Ja voihan sitä aina harrastuksekseen vaikka keikkoja hommailla.

Lähinnä tarkoitukseni oli ihmetellä, että miksi bändi ei itse ole valmis keikkoja hakemaan, mutta tähänhän itse henkilö sitten vastasi jollain tapaa. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että kyllä bändin itse pitää omat keikkansa - ainakin alkuvaiheessa - oppia hakemaan. Jos ei siis jotain esteitä ole, ja ihmettelen tosin mikä vie niin paljon aikaa, ettei aloittelevan bändin keikkapromootiota ehdi tekemään.
 
Miksi ihmeessä bändin pitäisi hakata päätään seinään jos tarjolla on joku innokas tyyppi auttamaan keikkojen myynnissä? Jos bänditoimintaan on käytettävissä X aika tunteja, niin eikö ole parempi että ne käyttää itse asiaan eli musiikkiin?

Jos tänne joku aloitteleva bändi tulee itkemään, kun ei keikkoja ole, niin ei niillekkään sanota, että kysykää jotain kaveria keikkamyyjäksi, vaan ne patistetaan itse kyselemään.
 
Asiayhteys, avainsanoja monessakin asiassa. Kun noita keikkamyyjiä ei kasva joka nurkalla, ainakaan hyviä ja innokkaita.

Olisi se mukava, jos olisi joku joka myy keikat.
 
Joo, ohjelmatoimistoja on olemassa mutta kun tässä meidän tanssiorkesteritapauksessa siitä ei ole muuta hyötyä kuin se mahdollinen myynti (jota tuntuvat nihkeästi tekevän).
 
Tosimyyjä, jolla pokka riittäisi myymään kunnon hinnalla olisi hyvä. Minä en ole itse kauppamies vaan muusikko ja virkamies.
 
Eli jos vaan pystyy auttamaan bändiä ja kuluista saat sovittua, niin kyllä ihmeessä kannattaa noin toimia. Parhaassa tapauksessa pääset sitten aikanaan oman alasi ammattilaiseksi, eikä muuta ammatinvalintaa tarvitse miettiä...
Tai sitten sitä vasta pitää mutta yrittää aina voi.

Lähinnä tarkoitukseni oli ihmetellä, että miksi bändi ei itse ole valmis keikkoja hakemaan, mutta tähänhän itse henkilö sitten vastasi jollain tapaa. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että kyllä bändin itse pitää omat keikkansa - ainakin alkuvaiheessa - oppia hakemaan. Jos ei siis jotain esteitä ole, ja ihmettelen tosin mikä vie niin paljon aikaa, ettei aloittelevan bändin keikkapromootiota ehdi tekemään.
 
Ei ole tullut mieleen, että kaikki ei välttämättä ole nuoria opiskelijoita, joilla on aikaa tehdä ihan mitä vain? Siellä saattaa olla seassa semmoisiakin ihmisiä, joilla on duunipaikat ja perhe. Silti siihen samaan pottiin voidaan haluta tehdä paljon keikkaa ja mahdollisesti haistella, josko uranvaihto onnistuisi. Mutta kun ne vuokrat pitää kuitenkin maksaa, niin vanha duuni täytyy pitää. Siinä ei välttämättä jää loputtomasti aikaa säveltää ja treenata biisejä, tehdä duuninsa pois, hoitaa perhekin jotenkin ja vielä koittaa myydä keikkoja.
 
Jos jollain innostusta riittää, niin mikä jottei annettaisi opetella hommaa. Siinä voittaa kaikki. Eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea. Ei roudarinkaan välttämättä tarvitse osata soittaa ollakseen hyvä ja hyödyllinen. =)

Ei ole tullut mieleen, että kaikki ei välttämättä ole nuoria opiskelijoita, joilla on aikaa tehdä ihan mitä vain? Siellä saattaa olla seassa semmoisiakin ihmisiä, joilla on duunipaikat ja perhe. Silti siihen samaan pottiin voidaan haluta tehdä paljon keikkaa ja mahdollisesti haistella, josko uranvaihto onnistuisi. Mutta kun ne vuokrat/asuntolainat pitää kuitenkin maksaa, niin vanha duuni täytyy pitää. Siinä ei välttämättä jää loputtomasti aikaa säveltää ja treenata biisejä, tehdä duuninsa pois, hoitaa perhekin jotenkin ja vielä koittaa myydä keikkoja.
 
Jos jollain innostusta riittää, niin mikä jottei annettaisi opetella hommaa. Siinä voittaa kaikki. Eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea. Ei roudarinkaan välttämättä tarvitse osata soittaa ollakseen hyvä ja hyödyllinen. =)
Syitä on monia ja tässähän Oiva T niitä esiin toikin.
 
Eipä täällä töissä oikein hyvällä katsota, jos tässä samassa 7 hlön konttorissa (sama huone) alkaa soittelemaan omia puheluitaan. Illalla esim. talon rakennusta.
Vähän pitää kiirettä muutenkin.

Semmonen pointti kannattaa pitää mielessä, että kaikista ei vaan yksinkertaisesti ole myyntityöhön... hyvääkin bändiä on vaikea myydä jos kontaktit ja nimeä uupuu...
 
Väkisin ei kannata päätään mäntyyn hakata, mutta kokeilla toki kannattaa. Ja vaikka pitää välillä taukoa ja yrittää toisen kerran myöhemmin.

Ei ole tullut mieleen, että kaikki ei välttämättä ole nuoria opiskelijoita, joilla on aikaa tehdä ihan mitä vain? Siellä saattaa olla seassa semmoisiakin ihmisiä, joilla on duunipaikat ja perhe.
 
Meinaat siis että työn ja perheen ohella ei keikkojen hommaamiseen ole aikaa(puhelu/maili/paikan päällä käynti/posti johon menee korkeintaan 15-30 minuuttia), mutta itse keikkailuun kyllä lohkeaa aikaa(johon pahimmassa tapauksessa voi keikan ollessa kaukana mennä vaikkapa koko viikonloppu)? Eli vastuusta voidaan laistaa, kun termit ovat itselle suotuisat?
 
Mutta kun ne vuokrat pitää kuitenkin maksaa, niin vanha duuni täytyy pitää. Siinä ei välttämättä jää loputtomasti aikaa säveltää ja treenata biisejä, tehdä duuninsa pois, hoitaa perhekin jotenkin ja vielä koittaa myydä keikkoja.
 
Taas täytyy miettiä, että mihin tärkeysjärjestykseen asiat laitetaan. Edelleenkään keikkojen myyntiin ei päivästä mene kuin korkeintaan se 5%. Keikkailuun siis riittää aikaa, mutta tällaista naurettavan pientä aikaa ei vain pysty mistään puristamaan irti? =D
 
Tässä voi nyt joku hörähtää, kun nuorempi ojentaa vanhempaa ja luultavasti kokeneempaa, mutta sanoisin, että kun on perheen hankkinut, ja työllä sen tietty sitten elättää, niin ei liene kovin järkevää lähteä "haistelemaan" että josko musiikkibisneksestä elannon perheelleen saisi. Kivi voinee valottaa hieman enemmän, mitä esim. humppamuusikko tienaa, mutta omasta tekstistäsi sen kuvan sain, että omaa materiaalia tuo tekstisi henkilö soittaa. Sanoisin, että tuntematonta bändiä tuskin saa "haistelemalla" breikkaamaan läpi , että siitä elantonsa repisi. Puhumattakaan perheestä. Ainahan voi toki unelmoida, mutta jossain vaiheessa faktat tulevat esille.
 
Eipä täällä töissä oikein hyvällä katsota, jos tässä samassa 7 hlön konttorissa (sama huone) alkaa soittelemaan omia puheluitaan. Illalla esim. talon rakennusta.
Vähän pitää kiirettä muutenkin.
 
Kukas niitä keikkoja käskee myymään töissä? On niitä puhelimia/tietokoneita/kyniä ja paperia muuallakin kuin siellä konttorissa. Ihmettelen tässäkin, että miten ylipäätänsä meinaa ehtiä treenaamaan ja keikkailemaan, jos rakentaa taloa, mihin menee kuitenkin aika helvetisti aikaa? Ja ei, sitä aikaa ei voi lohkaista ulkoistamalla keikkojen myyntiä.
 
Semmonen pointti kannattaa pitää mielessä, että kaikista ei vaan yksinkertaisesti ole myyntityöhön... hyvääkin bändiä on vaikea myydä jos kontaktit ja nimeä uupuu...
 
Tässä on ensimmäinen oikea syy, minkä takia ulkoistaminen kannattaa. Jos keskimäärin bändissä on 4 henkilöä, niin usein sieltä kyllä löytyy myös se small talkin osaaja, joka osaa myydäkin tarvittaessa, muttei tietysti aina.
 
Enkä nyt tarkoita, ettei keikkamyyjiä saisi olla. Tämä viesti ei edes ole enää vastaus ensimmäiseen viestiin, vaan noihin (pahoitteluni) läpeensä paskoihin argumentteihin. Minulla ei todellakaan riitä ymmärrys siihen, että vedotaan siihen ettei aika riitä lainaamieni viestien syiden mukaan. Tuskin aika vääristyy noin paljoa kun hommaa työn ja perheen ;-D

Semmonen pointti kannattaa pitää mielessä, että kaikista ei vaan yksinkertaisesti ole myyntityöhön... hyvääkin bändiä on vaikea myydä jos kontaktit ja nimeä uupuu...
 
Väkisin ei kannata päätään mäntyyn hakata, mutta kokeilla toki kannattaa. Ja vaikka pitää välillä taukoa ja yrittää toisen kerran myöhemmin.
 
Joo, toi on tärkeä asia.
 
Muista, että jos saat yhdenkin keikan sovittua per päivä, se on todella hyvä saldo.
 
Semmoinen juttu vielä, että saattaa hyvin olla että bändissä on useampikin pätevä keikkamyyjä, jotka vaan on polttaneet itsensä loppuun. Mä myin toistakymmentä vuotta päivittäin keikkaa, ja nykyään tulee paha olo ja oksettaa pelkkä ajatuskin, ja bändikavereilla sama vika. Kysymys ei oo siitä ettei osais, ei vaan pysty ...enää.
 
Guitarwall, sä olit vielä viime kuussa soittanut alle vuoden kitaraa, tässä kuussa tuli vuosi täyteen, sä et varmaan oo vielä ihan kauheeta keikkarutiinia ehtinyt hankkia. Ei se mitään, jokainen aloittaa joskus. Mutta silloin kun ei tiedä mistä puhutaan, kannattaa olla varovainen mielipiteidensä ehdottomuuden kanssa.
 
Kaikkea hyvää.
 
PS. Jos täällä on muita innokkaita keikkamyyjiä, pistäkää pikaviestiä. Mulla on ehdotus.
:-D

Guitarwall, sä olit vielä viime kuussa soittanut alle vuoden kitaraa, tässä kuussa tuli vuosi täyteen, sä et varmaan oo vielä ihan kauheeta keikkarutiinia ehtinyt hankkia. Ei se mitään, jokainen aloittaa joskus. Mutta silloin kun ei tiedä mistä puhutaan, kannattaa olla varovainen mielipiteidensä ehdottomuuden kanssa.
 
Mistäs tällaisia tietoja on revitty? ;-D
 
(E: jos siis noiden wanted-palstan ilmojen mukaan tuon kuvan muodostit, niin siinähän on siis soittokokemus bändeissä, joskin häilyvä arvio sellaisesta)
 
Olen toki soittanut erinäisiä instrumentteja jo useamman vuoden, ja kitaraa nyt yhteensä viitisen vuotta, mutta kuten mainitsit, kauheata keikkarutiinia en ole vielä saanut. Kuitenkin kokemusta on jo jonkin verran, että osaan jonkinnäköisen mielipiteen muodostaa esim. siitä, kuinka kauan vaikkapa puhelun soittamisessa keikkapaikalle/mailin kirjoittamisessa menee. Enhän nyt tietenkään mielipiteitäni absoluuttisiksi totuuksiksi miellä, en tosiaankaan, mutta etenkin tällä edellisellä viestilläni ihmettelen lähinnä muiden argumentteja siitä, ettei perheellisellä ole aikaa keikkamyyntiin, mutta keikkailuun kyllä.
 
Ja nämä mielipiteet siitä, että aloittavan bändin tulisi itse pyrkiä myymään itseään keikalle olen kyllä lukenut ja omaksunut melko lailla yksinomaan mnetin käyttäjiltä, joiden mielipiteitä yleensäkin arvostetaan(mm. luultavasti juuri sinulta), sillä niissä muistelen olleen aikas painottavia argumentteja asian puolesta.
 
Olen myös ihan oman kokemuksen kautta huomannut, ettei keikkojen myynti aloittelevalle bändille todellakaan ole helppoa, mutta tarviiko kaiken elämässä ollakkaan? Vastoinkäymisien kautta voittoon, kuten muissakin asioissa, mutta kuten sanottua, kaikista ei siihen ole.

Miksi ihmeessä bändin pitäisi hakata päätään seinään jos tarjolla on joku innokas tyyppi auttamaan keikkojen myynnissä? Jos bänditoimintaan on käytettävissä X aika tunteja, niin eikö ole parempi että ne käyttää itse asiaan eli musiikkiin?
 
Nimenomaan. Ottaisin heti omalle bändille innokkaan keikkamyyjän, jos sellainen sattuisi kaveripiiristä löytymään. Itse hoidan tällä hetkellä meidän keikkamyyntiä. Kyllä siihen saa aikaa ihan riittävästi tuhraantumaan, kun asian hoitaa kunnolla ja hoitaa vielä mainostamisenkin huolella. Eli ei voi muuta kuin arvostaa kaveria, joka on innokas jeesailemaan bändiä.

Meinaat siis että työn ja perheen ohella ei keikkojen hommaamiseen ole aikaa(puhelu/maili/paikan päällä käynti/posti johon menee korkeintaan 15-30 minuuttia), mutta itse keikkailuun kyllä lohkeaa aikaa(johon pahimmassa tapauksessa voi keikan ollessa kaukana mennä vaikkapa koko viikonloppu)? Eli vastuusta voidaan laistaa, kun termit ovat itselle suotuisat?
Näinhän se vaan käytännössä on
 

 
Taas täytyy miettiä, että mihin tärkeysjärjestykseen asiat laitetaan. Edelleenkään keikkojen myyntiin ei päivästä mene kuin korkeintaan se 5%. Keikkailuun siis riittää aikaa, mutta tällaista naurettavan pientä aikaa ei vain pysty mistään puristamaan irti? =D
 
Tässä voi nyt joku hörähtää, kun nuorempi ojentaa vanhempaa ja luultavasti kokeneempaa, mutta sanoisin, että kun on perheen hankkinut, ja työllä sen tietty sitten elättää, niin ei liene kovin järkevää lähteä "haistelemaan" että josko musiikkibisneksestä elannon perheelleen saisi. Kivi voinee valottaa hieman enemmän, mitä esim. humppamuusikko tienaa, mutta omasta tekstistäsi sen kuvan sain, että omaa materiaalia tuo tekstisi henkilö soittaa. Sanoisin, että tuntematonta bändiä tuskin saa "haistelemalla" breikkaamaan läpi , että siitä elantonsa repisi. Puhumattakaan perheestä. Ainahan voi toki unelmoida, mutta jossain vaiheessa faktat tulevat esille.
 

 
Kukas niitä keikkoja käskee myymään töissä? On niitä puhelimia/tietokoneita/kyniä ja paperia muuallakin kuin siellä konttorissa. Ihmettelen tässäkin, että miten ylipäätänsä meinaa ehtiä treenaamaan ja keikkailemaan, jos rakentaa taloa, mihin menee kuitenkin aika helvetisti aikaa? Ja ei, sitä aikaa ei voi lohkaista ulkoistamalla keikkojen myyntiä.
Oletko kuullut työajoista. Ei siellä keikkapaikalla välttämättä olla paikalla juuri silloin, kun itse olet vapaana soittamaan.
Elämä tahtoo olla tätä järjestelyä
 

 
Tässä on ensimmäinen oikea syy, minkä takia ulkoistaminen kannattaa. Jos keskimäärin bändissä on 4 henkilöä, niin usein sieltä kyllä löytyy myös se small talkin osaaja, joka osaa myydäkin tarvittaessa, muttei tietysti aina.
 
Enkä nyt tarkoita, ettei keikkamyyjiä saisi olla. Tämä viesti ei edes ole enää vastaus ensimmäiseen viestiin, vaan noihin (pahoitteluni) läpeensä paskoihin argumentteihin. Minulla ei todellakaan riitä ymmärrys siihen, että vedotaan siihen ettei aika riitä lainaamieni viestien syiden mukaan. Tuskin aika vääristyy noin paljoa kun hommaa työn ja perheen ;-D
Kun hommaat työn ja perheen (tästä viimeisestä kommentista päättelen, ettei sinulla näitä ole, voin tietysti päätellä väärin) niin saattaa olla, että näet asian vähän toisella lailla.
 

 
15-30 minuuttia on aika vähän keikkojen hommaamiseen. Jos oletetaan, että ollaan täysipäiväinen muusikko, niin mikäs siinä sehän tietysti kuuluu siihen hommaan ja siinä mielessä aika on mitätön, jos 15 minuutissa saa pari päivää eteenpäin elannon.
Jospa oletkin muissa töissä 8-16.15 +työmatkat päälle. Käyt kotona syömässä, lähdet vaikkapa taloa nyt rakentamaan perheellesi ja tätä viikosta toiseen. Siinä ei tee välttämättä mieli myydä edes 15 min sitä keikkaa. Ja kun kaikista ei ole siihen myyntityöhön.
No varmaan sitten mietit, että mitä v..tua sitten keikalla käyt, kun "oikeita" töitäkin on.
Mutta elämä kallis, dna halpa ja joskus se elämä heittelee niin, ettei tilanne olekkaan keskiluokkainen ja molemmat perheen aikuiset pysty olemaan ansiotöissä. Yksi palkka ei sitten enää riitäkään, kuten oli alunperin tarkoitus. Jostain olisi sitä tulopuolta kiskottava.
Ja toisekseen minun tapauksessa päivätyö on kausiluonteista, joten puolet vuodesta työttömänä tai keikkamuusikkona. Mutta keikat olisi vaan myytävä silloin kun on myös näitä päivätöitä.
 
Mutta jos myyntimies löytyisi ja päästäisiin ~600€/vko tuloihin kohtuullisella vaivalla, niin miksei tästä puolivuosityöstä voisi luopua kokonaan muusikkouden hyväksi, ehkä.