Laulaminen ›

Onnistuuko otsikon mukainen viritelmä? Mahtaako kitaravahvistin kestää mikrofonin signaalia? Ongelmana on vielä se, että kitaravahvari on 15 wattinen, että melko täysillä saa sitä hurruuttaa ennenkuin volyymitaso on kohdillaan.
 
Saako kyseiseen vahvistimeen vielä jotain liitintä, mikä mahdollistaa useamman mikrofonin käytön samasta vahvistimesta?

joo hei määki mietin tätä samaa hommaa eli kitaravahvarista lauluvahvari. vahvari olis tommonen 30w cube. nii sitä kelasin et mistähän sais mahollisimman halvan mikin ja semmosen piuhan jolle sen saa kitaravahvariin?

Itse tuskailin tuossa taannoin Shure SM58:n hankittuani, etten saanut sitä kuulumaan oikein kunnolla Rolandin Cube 30:stä. Edellinen mikki (halpa) kun sisälsi oman virtalähteen. Sitten pistin Bossin gigadelay-pedaalin mikin ja Rolandin väliin, ja kas kummaa soundi muuttui huomattavasti voimakkaammaksi. Lisäksi kaikujen kanssa on ihan kivaa kikkailla, kun tuohon pedaaliin saa kytkettyä kitarankin kiinni samanaikaisesti. Toimii kotileikeissä ihan ok.

noh oisko jollain heittää että mistähän jotain mikkiä voisi ostaa, tai tuota piuhaa jolla sen sais kitaravahvarii.

Onnistuuko otsikon mukainen viritelmä?
 
No tuleehan se ääni lujempaa minkä tahansa vahvistusvehken läpi.
 
Kitaravahvistin kyllä kestää laulumikrofonin signaalia oikein hyvin ... ongelma on todennäköisesti juuri päinvastainen: Mikki ei potki vahvistinta riittävästi.
 
Mää veikkaan, että 15W kitaravahvarilla ei kannata ihan tosissaan ees yrittää vahvistaa laulua (laulaja huutaa itte lujempaa) mutta kyllä se kannattaa ihan kokeilla, miten vääränlainen vahvistin toimii tässä tilanteessa :D (särölle varmaan menee jne, mutta entäs sitte? Pitäkää hauskaa!!)

Kaverilla oli joku leem vahvari 30W muistaakseni ja se toimi ihan hyvin bändin ylitte laulun vahvistukseen.
 
Sitten taas kun kokeiltiin toisen kaverin samantehoiseen vahvariin (erimerkki) niin ei jostain syystä pihahtanutkaan..
 
Että ilmeisesti riippuu vahvaristakin aika paljon..

Toimii kyllä,mutta vaatii tosiaan signaalin boostauksen/bufferin väliin, eli esim. useimmat pedaalit tekevät tuon, tietysti joku puhdas volumeboosteri tai esim EQ-pedaali antaa luonnollisemman äänen kuin joku DeathMetal-kitarasärötin:) Kitaravahvarin(tai oikeammin kai kaiuttimen) taajuustoisto on kyllä kaikkea muuta kuin lineaarinen, yli 8kHz:n taajuudet eivä kuulemma toistu enää juuri ollenkaan. Onko se ongelma vai ei riippunee millaista ääntä haetaan. Bassovahvari/kaappi voisi olla jopa parempi jos siinä on diskanttitorvi.

Kitaravahvarin(tai oikeammin kai kaiuttimen) taajuustoisto on kyllä kaikkea muuta kuin lineaarinen, yli 8kHz:n taajuudet eivä kuulemma toistu enää juuri ollenkaan.
 
Itseasiassa transistorien sun muiden komponenttien ominaisuudet tuon määrää että mikä taajuusalue vahvistuu mitenkäkin. Näin ainakin olen kuvitellut. Aiheen vierestä.

Itseasiassa transistorien sun muiden komponenttien ominaisuudet tuon määrää että mikä taajuusalue vahvistuu mitenkäkin. Näin ainakin olen kuvitellut. Aiheen vierestä.
 
Nojoo, jatketaanpa aiheen vierestä ... :) Elektroniikkapuoli tietysti on se, mikä vaikuttaa siihen miten vahvistin käsittelee ääntä -- PA-vahvistin on tehty ihan eri mielellä kuin kitaravahvistin, mutta kyllä kaiuttimissa on myös TODELLA isoja eroja.
 
Tässon tyypillinen (hyvälaatuinen) sähkökitarakaiutin:
http://professional.celestion.com/g … r/products/heritage/detail.asp?ID=7
 
2kHz - 4kHz välillä on noin 5dB korostuma ja 6kHZ yläpuolella toistoa ei sitten juuri olekaan. Tällasen läpi laulu kuulostaa kimakalta, mutta epäselvältä, mutta kaiutinpa onkin tarkoitettu toimimaan juuri sähköputkivahvistinen kanssa, jota vielä useimmiten yliohjataan aika reilusti.
 
Tässä on taas yleiskäyttöisempi malli:
http://professional.celestion.com/pro/products/pdf/NTR06-1705B.pdf
 
Herkkyyskäyrä (rosoisuudestaan huolimatta) jatkuu suht tasaisena 7kHz asti ja tipahtaa alas vasta 10kHz jälkeen. Yleensä tällasen kaverina on (laulukamoissa) vielä diskanttitorvi, (http://professional.celestion.com/pro/products/pdf/CDX1-1415.pdf) jonne ohjataan lähinnä "ässät", eli taajuudet ehkä jostain 6 - 8 kHz:sta ylöspäin.
 
Ja jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, niin kaiutinkotelon rakenne (koko, mittasuhteet, mahdolliset vaimennusaineet) tekevät vielä vähintään toisen puolen kaiuttimen ominaisuuksiin. Kaiutinkoteleoiden suunnittelu on ihan oma salatieteenlajinsa.... :)
 
Mutta joo. Kyllä se laulu kitaravahvistimenkin läpi kuuluu. Varsinkin jos meiniki on vaan että harjotuskämpällä laulaja kuulee itseään sen verran että tietää missä mennään.
 
Jos aattelee, laulumikkiä niin useimmille tulee varmaan mieleen Shure SM58. http://www.thomann.de/fi/shure_sm58.htm Halvemmallakin voi päästä mutta kannattaa, jos mahdollista, kaupassa hiukan kokeilla, miltä ääni kuulostaa minkäkin läpi. (Kaveri ei huomaa aina eroa, mutta itse sen kyllä kuulee, miten erilainen mikrofoni toistaa oman äänen) -- nykyisistä vaihtoehdoista en osaa sanoa -- ittelläni on yli 20 vuotta sitten ostettu Ibanezin tekemä laulumikrofoni, joka oli suht edullinen, mutta toimi ihan hyvin. ... Sittemmin ko. malli on kylläkin kadonnut markkinoilta.
 
Ja kaapeli, joka tässä tapauksessa tarvitaan on sellanen jossa on XLR-naaras liitin mikrofonin päässä ja tavallinen 6.3 mm monoplugi vahvistimen päässä.

Itseasiassa transistorien sun muiden komponenttien ominaisuudet tuon määrää että mikä taajuusalue vahvistuu mitenkäkin. Näin ainakin olen kuvitellut. Aiheen vierestä.
 
Transistorien taajuusvaste yltänee reilusti kuuloalueen yläpuolelle, sen sijaan vahvistimessa saattaa kyllä olla jonkinlaisia taajuustoistoa muokkaavia suodattimia (äänenvärisäätöjen lisäksi). Lukemani perusteella kuitenkin nimenomaan kaiuttimen toistoalue on määräävimpiä tekijöitä kitaravahvistimen spektrissä,kitaraelementti aiheuttaa erittäin jyrkän alipäästösuodatuksen. (toki itse vahvistinkin eroaa PA-laitteista etenkin särökäyttäytymisen osalta). Koetin muuten juuri eilen huvikseni kitaraa PA-laitteiden läpi ilman mitään kaiutinsimulaatioita yms. Aika tunkkainen oli soundi :)

Juust. Kiitoksia ajatusteni oikaisuista.