Kitarat: kitarakamat ›

Ei. Kun se on pois päältä, singnaali kulkee sen läpi sellaisena, millaisena se oli jo sinne mennessään.
 
Näin siis parhaimmassa tapauksessa.

kyllä se värittää. helppo testata sillee että eq,ssa säädöt "neutraali" asennossa. sitten vaan pedaalia päälle ja pois vuorotellen.
 
Ostaessani juuri tuota testailin. Mulla on se perus bossin pedaali, eikä siinä kuule mikään kultakorva eroa.
 
mikä pakko hommaa spedu jos ei käytä?
 
Ethän sinä niitä säröpedaalejakaan kokoajan päällä pidä. Ne on pedaaleja juuri siksi, että ne on nopea laittaa päälle ja pois.
 
Mutta huomatkaa sanan paino "taajuuskorjain" !!!
.... tuon nimenkin pitäisi jotain jo kertoa :)
 
Pedaali eq ei ole "taajuuskorjaamista" varten. En ymmärrä, miten sitä siihen varsinaisesti edes voisi käyttää. Paitsi jos omistaa paskan vahvarin.
Pedaalimalliset graafiset eq:t on maailman parhaita boostipedaaleja. Niistä saa juuri sellaisen boostin kuin haluaa. Paljon parempi kuin od:t. Niillä saa myös napin painalluksella vahvaristaan täysin eri soundin.

Otetaan esimerkki. Ostat säröpedaalin. Pidätkö sitä kaiken aikaa päällä vain sen takia, että semmoinen tuli ostettua?
 
En mutta en myöskään jätä sitä sinne kitaran ja vahvistimen väliinkään jos en sitä tarvii:)

En mutta en myöskään jätä sitä sinne kitaran ja vahvistimen väliinkään jos en sitä tarvii:)
 
Ja meidän äiti tekee teidän äitien ruoat. ;)

Jos pedaalissa ei ole true bypassia niin eron kuulee poiskytkettynä erittäinselvästi ja bypassinkin kanssa ne ylimääriäset liittimet + pätkä piuhaa kyllä erottaa kun oikeen rupeaa pilkkua nysväämään, pelkästään se eri piuhakin mitä tottunut käyttämään kuulostaa erilaiselta... :)
 
(täällä ei pystytä enään käyttämään pedaalia lepotilassa ilman tryue bypassia tai sitten se on "ei mitään pedaalia väliin kiitos", on se hommeli vaan niin hifistelyksi mennyt ja kaikki alkoi etuasteputkirumbasta joka jatkuu varmaan hautaan asti:)
 
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. TBP ei ole autuaaksi tekevä asia kuten Cornishin artikkelista käy ilmi. Pedaalin ei tarvitse olla true bypass ollakseen top notch. On kunnon buffereita, vähemmän kunnollisia buffereita ja sitten on bufferittomia pedaaleita kuten monet wahit jotka todella syövät soundia ja varmasti ovat osaltaneet vaikuttaneet tähän TBP hypen syntyyn.

Mites on, mxr10 band Eq vai joku 32alueinen vanha räkkimallin eq niin kumpikohan toisi paremman lopputuloksen lähinnä saundillisesti?
 
Mxr varmaan nupin eteen ja räkkimalli sitten looppiin..
..hmm. jotenkin tuntuisi semmoinen "kunnon" räkki equ ammattimaisemmalta.... tosin sitä ei paljoa lennosta poljeta päälle ja pois!

Mites on, mxr10 band Eq vai joku 32alueinen vanha räkkimallin eq niin kumpikohan toisi paremman lopputuloksen lähinnä saundillisesti?
 
Mxr varmaan nupin eteen ja räkkimalli sitten looppiin..
..hmm. jotenkin tuntuisi semmoinen "kunnon" räkki equ ammattimaisemmalta.... tosin sitä ei paljoa lennosta poljeta päälle ja pois!
 
Kyllähän se räkkieq:kin pelittää, mutta siinä on aika paljon "turhia" kaistoja, mutta eihän niitä tarttee käyttää :)
 
EDIT: kielipoliisi tykkäisi tuosta lauseesta..

http://www.petecornish.co.uk/case_against_true_bypass.html
 
Vanha linkki, mutta siinä pieni ajatus ammattilaiselta TBP:stä ja kunnon bufferoinnista.
 
Vähän tuossa jäi epäselväksi, että mitä vikaa tbp:ssä on. Bufferoinnin ymmärrän, mutta pitääkö se bufferoitu signaali viedä väkisin mahdollisimman monen mutkan kautta vahvistimelle? Miksi nämä kaksi asiaa on tässä laitettu vastakkain?

Vähän tuossa jäi epäselväksi, että mitä vikaa tbp:ssä on. Bufferoinnin ymmärrän, mutta pitääkö se bufferoitu signaali viedä väkisin mahdollisimman monen mutkan kautta vahvistimelle? Miksi nämä kaksi asiaa on tässä laitettu vastakkain?
 
Sanottiinhan siinä, että pitkät kaapelit syö soundia.

Mites on, mxr10 band Eq vai joku 32alueinen vanha räkkimallin eq niin kumpikohan toisi paremman lopputuloksen lähinnä saundillisesti?
 
Sehän riippuu täysin siitä mitä hakee. Räkkipömpelissä on mahdollisuus tarkempaan viilaamiseen ja jos se ei huononna soundia noinniinku muuten, niin... No joskus yksinkertainenkin voi olla kaunista.

Sanottiinhan siinä, että pitkät kaapelit syö soundia.
Itselle ei ainakaan heti tule mitään lyhyempääkään kytkentää mieleen.
Ihmettelin lähinnä sitä, että miksi nuo kaksi asiaa on niputettu saman otsikon alle. Jos kysytään lyhintä kävelyreittiä paikasta a paikkaan b, on hölmö vastata että pyörällä pääsee nopeammin. Ei kai se bufferointi estä tbp:tä tai toisinpäin. Turha tästä on enempää jauhaa, menee hiukka ohi topicista. Over and out.

Ja meidän isi tekee teidän äitien lapset...
 
Parametrinen on mun mielestä enemmänkin sellainen tarkkuustyökalu, jonka käyttäminen vaatii huomattavasti enemmän ymmärrystä ja pidemmälle viedyn lähtösoundin. Voihan silläkin tehdä radikaaleja muokkauksia, mutta parhaimmillaan se on tarkassa fileroinnissa ja parin häiritsevän asian korjaamisessa. Sellaiseen yleiseen soundin nysväämiseen graafinen puolestaan sopii paljon paremmin ja se on selkeämpi käyttää.
 
Graafisen käyttäminen useamman soundin systeemissä vaatisi muistipaikkoja, eli ohjelmoitavan EQ:n. Ovat vaan melkoisen hintavia laitteita. Preset-kohtaiseen muljaamiseen sopii mielestäni paremmin jonkun efektimulinexin (puoli)parametrinen EQ, ja tuolla graafisella voidaan korjata muutoksia joita esim soittotila tai soitin aiheuttavat - kiviluola / festarilava, sähkis / accari.
 
Itse olen parametrisen EQ:n fani, mutta molemmille on aikansa ja paikkansa.

Vähän tuossa jäi epäselväksi, että mitä vikaa tbp:ssä on. Bufferoinnin ymmärrän, mutta pitääkö se bufferoitu signaali viedä väkisin mahdollisimman monen mutkan kautta vahvistimelle? Miksi nämä kaksi asiaa on tässä laitettu vastakkain?
 
En ymmärrä mitä ajat takaa.
 
Cornishin ideologan mukaan soundin tulee olla sama kytki sitten kitaran pelkällä piuhalla suoraan vahvistimen inputtiin tai kulki se sitten pedaalien (yms) läpi. Yksinkertaisessa setupissa voi hyvinkin toimia muutama tbp pedaali, mutta bufferi voi monaasti olla jopa parempi ratkaisu. Hyvän bufferin kanssa soundi voi olla jopa lähempänä määritelmää "true" kuin ilman.
 
Ottaisin mielelläni Cornishin tekemän laudan jossa kaikki efektit ovat tavallaan eristettyjä omiksi yksiköikseen ja operoivat täysin muista riippumatta. Näinhän ei ole näiden tavallisten kuolevaisten laitteiden kanssa ja siitä aiheutuu monaasti kommervenkkejä. Tonesuckin'-ilmiö on vaan yksi osa tuota palapelia.
 
Mun mielestä tähän ei ole yhtä ainoaa oikeaa totuutta.

kyllä se värittää. helppo testata sillee että eq,ssa säädöt "neutraali" asennossa. sitten vaan pedaalia päälle ja pois vuorotellen.

Ostaessani juuri tuota testailin. Mulla on se perus bossin pedaali, eikä siinä kuule mikään kultakorva eroa.
 
ai? ekalla sivulla juuri kelailin että mikähän olis hyvä perus EQ-pedaali mikä toimisi 9voltilla. Sitten muutamat sanoi että bossi kohisee ja värittää signaalia vaikka olisikin flatilla. Onko tässä nyt siitä kysymys kun jengi ostaa jonkun kalliin ja harvinaisemman EQ:n, niin sen jälkeen se perusvarma bossi pitää lynkata..?
 
Kai se riippuu sitten kamoista minkä kanssa pedaalia käytetään, koska itse en keksi muuta ratkaisua sille, että osa väittää että bossi kohisee yms. (lähinnä ne kenellä on joku muu kommervenkki sen tilalla) ja sitten taas bossin omaistajat ovat ihan tyytyväisiä siihen. Onko kitarakamat noin eroavaisia toisistaa kohina herkkyydeltään?

Sitten muutamat sanoi että bossi kohisee ja värittää signaalia vaikka olisikin flatilla. Onko tässä nyt siitä kysymys kun jengi ostaa jonkun kalliin ja harvinaisemman EQ:n, niin sen jälkeen se perusvarma bossi pitää lynkata..?
 
Tuohon soundin värittämiseen saati lynkkausoperaatioihin en kantaa ota, mutta omani ainakin kohisi huomattavissa määrin.. Se tietenkin mikä on "paljon", riippuu täysin käyttäjästä.. Omalla kohdalla se kohisi sen verta, että sapetti käyttää.

Mites on, mxr10 band Eq vai joku 32alueinen vanha räkkimallin eq niin kumpikohan toisi paremman lopputuloksen lähinnä saundillisesti?

 
Itse ajattelin hommata tuollaisen 2x15 band räkki EQ:n. 15 kaistaa tuntuu sopivammalta määrältä kuin 31. Ja tuossa saa sitten toisenlaisenkin soundin esim erikseen lead ja komppi säädöt.
 
http://www.dod.com/graphiceqs/sr830.htm

Itse ajattelin hommata tuollaisen 2x15 band räkki EQ:n. 15 kaistaa tuntuu sopivammalta määrältä kuin 31. Ja tuossa saa sitten toisenlaisenkin soundin esim erikseen lead ja komppi säädöt.
 
http://www.dod.com/graphiceqs/sr830.htm
 
Tuo on stereolaite tietääkseni. Eli sulla pitää sitten lead-soundin mennä toista "kanavaa" pitkin ja komppailujen toista. Toisin sanoen, jos sinun soundiketjusi säilyy monona kitaralta vahvistimelle, niin et saa tuosta 2x15 band räkki-EQ:sta käyttöön kuin vain toisen puoliskon. Toinen jää käyttämättömäksi ja "turhaksi".
 
Mielestäni EQ-asioissa muutenkin kytätään ihan liikaa sitä liukujen ja potikoiden määrää. Etenkin kitarakäytössä jossain 15-kaistaisessa EQ:ssa puolet kaistoista on turhia, pelkästään kohinaa/huminaa lisääviä taajuuksia. 6-7 kaistaa riittää enemmän kuin mainiosti, etenkin kun niiden vaikutus on kitaran taajuusalueella. Toki jos tietää että kyseistä EQua tulee käyttämään muissakin kuin kitaratouhuissa, niin voi satsata sitten studio-EQuun.
 
Jos nyt mietitään ihan räkkiä ja sen kasausta, niin yleensä etuasteessa on 3-band EQ valmiina (bass, middle, treble) ja sitten jos efektivatkaimena on esim. G-Major, löytyy sieltä EQ tuon etuasteen lisäksi jonka ohjaaminen käy kätsysti vaikka midillä (saa siis erilaisia EQ-presettejä muistiin... omat asetukset leadille ja komppailulle). Tarvitseeko tämän lisäksi kolmatta EQua? Etenkin kun riskinä on se, että soundiin tulee kohinoita ja huminoita? Jos etuaste+pääte on middlekäs perussoundiltaan, niin G-Majurin EQ:lla sitä voi kuopata. Tai päin vastoin. Turha lähteä merta edemmäksi kalaan... says me!
 
Toki kaikilla räkkiä kasaavilla pitää olla 100U kaappi renkailla varustettuna ja rekka-autolla roudattuna, täynnä vilkkuvia valoja ja sellainen kirjo potikoita, nuppeja ja nippeleitä ettei enää itsekään tajua miten niitä säädetään ja mikä vaikuttaa mihinkin. Yhteen kun koskee on koko touhu viturallaan.

Tuo on stereolaite tietääkseni. Eli sulla pitää sitten lead-soundin mennä toista "kanavaa" pitkin ja komppailujen toista. Toisin sanoen, jos sinun soundiketjusi säilyy monona kitaralta vahvistimelle, niin et saa tuosta 2x15 band räkki-EQ:sta käyttöön kuin vain toisen puoliskon. Toinen jää käyttämättömäksi ja "turhaksi".
 
Mä luulen, että räkkiekuissa suurimman ongelman tekee niiden ohjaus. Harvalla on kuitenkaan tarvetta kahdelle EQlle samaan aikaan päällä jatkuvasti.
 
Jos nyt mietitään ihan räkkiä ja sen kasausta, niin yleensä etuasteessa on 3-band EQ valmiina (bass, middle, treble) ja sitten jos efektivatkaimena on esim. G-Major, löytyy sieltä EQ tuon etuasteen lisäksi jonka ohjaaminen käy kätsysti vaikka midillä (saa siis erilaisia EQ-presettejä muistiin... omat asetukset leadille ja komppailulle). Tarvitseeko tämän lisäksi kolmatta EQua? Etenkin kun riskinä on se, että soundiin tulee kohinoita ja huminoita? Jos etuaste+pääte on middlekäs perussoundiltaan, niin G-Majurin EQ:lla sitä voi kuopata. Tai päin vastoin. Turha lähteä merta edemmäksi kalaan... says me!
 
Paljon keikkailevalle voisi flatti master-EQ olla ihan kiva peli. Saisi tilan mukan vääntää soundia paremmaksi.
 
Toki kaikilla räkkiä kasaavilla pitää olla 100U kaappi renkailla varustettuna ja rekka-autolla roudattuna, täynnä vilkkuvia valoja ja sellainen kirjo potikoita, nuppeja ja nippeleitä ettei enää itsekään tajua miten niitä säädetään ja mikä vaikuttaa mihinkin. Yhteen kun koskee on koko touhu viturallaan.
 
Eiks tää oo koko homman ydin? Pitäähän se olla kunnon lentokoneen ohjaamo, mitä näyttää kavereille. Ei nitä tarvi osata käyttää. =)

Mä luulen, että räkkiekuissa suurimman ongelman tekee niiden ohjaus. Harvalla on kuitenkaan tarvetta kahdelle EQlle samaan aikaan päällä jatkuvasti.
 
Tuossa tapauksessa kannattaa hankkia esim. Behringer Ultra Curve, jonne pystyy tallentamaan omat EQ-presetit ja sen ohjailu käy näppärästi midilankulla.
 
Paljon keikkailevalle voisi flatti master-EQ olla ihan kiva peli. Saisi tilan mukan vääntää soundia paremmaksi.
 
Siinä vaiheessa kannattaa muukin kalusto vaihtaa neutraaliksi... ei tarvitse sitten EQ:lla korjailla vahvistimen tai kaapin/elementtien "virheitä" soundikäyrässä tms. Minusta ei ole mitään järkeä hoitaa loputtomiin pelkästään taudin aiheuttamia oireita vaan pitäisi keskittyä hoitamaan itse tauti pois.
 
Eiks tää oo koko homman ydin? Pitäähän se olla kunnon lentokoneen ohjaamo, mitä näyttää kavereille. Ei nitä tarvi osata käyttää. =)
 
Ilmeisesti. Eikös se K.I.T.T. ollut jokaisen Knight Rideria diggailevan kersan unelma? Vielä kun se räkki soittaisi itsekseen ja osaisi pelastaa soittajan pahoista tilanteista, ois homma täydellinen. Olen puhunut tästä aikaisemminkin, mutta nykyään tuppaa olemaan sitä vikaa lähes jokaisessa "rivikepittäjässä", että sitä tonea etsitään kissojen ja koirien kanssa, mutta kuitenkaan ei viitsitä tutusta siihen omaan vermeeseen, tutkia mihin se kykenee ja mitä siitä IHAN OIKEASTI saa ulos jne. Sitten on kamat kierrossa m.netin torilla ja mietitään minne seuraavaksi hassaisi rahansa. "Myydään 4 miljardin putki-EQ... soitettu n. 2h! Tässä ei ollut minun soundiani!"
 
PS. Mun suosikki oli tosin K.A.R.R. ja se kohtaus missä se pahistelee Michaelille, vässykkä-K.I.T.T:n tullessa väliin. Löytyypä tuosta jaksosta myös upea beach drive-kohtaus jossa taustalla soi Bananaraman versio biisistä "Cruel Summer". Ahh, ihanaa OT-skeidaa :)