Kitarat: soittaminen ›

mä aloin oppimaan vasta kun aloin soittaa 6< tuntia joka päivä (aikaa riittää kun on lukion 1. luokalla ja koulu loppuu joskus neljältä).
 
Nolife :)
 
Sori, oli pakko...

Nolife :)
 
Sori, oli pakko...
 

 
Mitäs mitäs?
Musiikki = elämä
= Sil on enemmän elämää kuin sulla, buahuahuahuahua :)
 
Sori, oli pakko...

Hidas oppimaan? Sinä? Olen soittanut kohta 2 vuotta enkä mielestäni osaa soittaa Enter Sandmanin riffiä sillai, että sitä muiden kuullen uskaltais/kehtais soittaa.

Nolife :)
 
Sori, oli pakko...
 
Musiikki on ainut elämä.
 

 

 
Munki oli pakko...

Heittäkää tabit roskiin ja alkakaa kuuntelemaan. Tabit saattavat olla oikotie onneen aluksi, mutta jos haluaa oikeasti kehittyä hyväksi, kenties ryhtyä joskus "ammattilaiseksi", niin alkakaa kehittää korvaa, se kannattaa.
 
Itsekin nyt useamman vuoden soittelun jälkeen kokeilin korvalla blokkausta ja yllätyin itsekin kuinka kepeästi se kävi. Kun aloitin luin kuinka kaikki suosittelivat korvalla kuuntelemista, eihän siitä mitään tullut n. puoli vuotta soittaneena ja nekin neuvot jäivät aivojen perälle pölyttymään. Tosiaan tabeista (tai jotenkuten nuoteista) soittelin, ja soitan vielä tänäkin päivänä, mutta treenaan korvaa yhä useammin.

Eihän siinä auta ku soittaa ja kuunnella laajasti eri musiikki tyylejä. Ei kannata kuitenkaan ahnehtia liikaa, jos yrittää kahta kärpästä yhtaikaa niin voi olla ettei osu kumpaankaan. Kitaralla on muuten hyvä välillä mäiskiä kärpäsiä jos soittaminen alkaa vtuttaa.
 
Kitaraa, niin kuin muitakaan soittimia ei oikeastaan koskaan opi täysin hallitsemaan ihmiselämän aikana, joten tuolla sun vuoden soittokokemuksella ei kannata olla vielä ollenkaan huolissaan oppimisesta. Pääasia että kiinnostusta touhuun riittää niin jonain päivänä voi osata vaikka mitä, mutta sehän ei vielä riitä.

Meinasin kirjoittaa tähän jutun siitä, että musiikissa ja oppimisessa ja muussa on varmaan jonkun verran kyse geeneistä, eikä soitto tunneilla ole aivan NIIN hirveän suurta merkitystä. Itse olen kokenut oppineeni kitaran soittoa aika nopeasti.

Mutta en kirjoita koska kaikki tulkitsisivat sen väärin ja vihaisivat minua ..
sinällään se ei olisi mitään uutta..

Uskon silti että harjoittelemalla kuka tahansa voi oppia mitä tahansa.

Mutta en kirjoita koska kaikki tulkitsisivat sen väärin ja vihaisivat minua ..
sinällään se ei olisi mitään uutta..
 
Luulen ymmärtäväni pointtisi. Eli musikaalisuus on osin perittyä vanhemmilta mutta kovalla työllä kuka vain voi oppia soittamaan... tai pelaamaan pingistä... tai pelaamaan shakkia.
 
Itse olen lahjakkaasta suvusta ja serkuistani suurin osa, setieni lisäksi soittaa kitaraa/bassoa/jotain ja pikkuserkkuja löytyy musahommista myös. Soittamisen aloittaminen oli jotenkin luonnollinen asia kun suvussa muutenkin on musiikki vahvasti esillä. Geenien johdosta(kai?) on minulle suotu edes jonkin verran rytmitajua ja sävelkorvaa sekä tarpeeksi pitkät ja kapeat sormet että soittamista on ollut helppo oppia. Silti tämä ei tarkoita että jos geenit on "väärät" niin kaikki on turhaa ja paskakuskin uraan on tyytyminen. :)

Joo juuri näin!
Teimme perheen kanssa talvella netissä musikaalisuus testin 6 henkeä. Pienin veli 6 vuotta. Kaikki saivat pisteitä yli 25/30. Äiti opetteli 80 luvulla kitaran soiton alkeet, muttei hirveästi panostanut. Isälläni ei minkään laista musiikkitaustaa. Vain yksi isovanhempani on soittanut jotain joskus ja siskoni soitti pari vuotta pianoa.
En ole pätkääkään teoriaa opiskellut tai mitään, mutta 10 minuutin improvisaatiossa syntyy kaikkea kivannäköistäkin.
Niin ja isoveljeni on soitellut kitarallani apaut 2 kertaa vuodessa ja osaa jotain nirvanaa... kai korvakuulolta opetellut :D

Toisaalta omassa suvussani suhtautuminen musiikkiin on kovin erilainen kuin sinulla. Itseäni vähän harmittaa kun en mitään tukea ole harrastukseni(=elämäni) kanssa saanut.
 
Oma käsitykseni kuitenkin on, että vaikka kuinka hyvä olisit soittamaan kitaraa, se ei tarkoita ,että olisi millään tavalla hyvä muusikko. Monilla hyvillä soittajila unohtuu seikka: Yksinkertainen ON kaunista.
 
Sori Lahjattomat:D Pilattiin teiän topic ankaralla off topicilla.. kai...

Minä luulen että nuorena Vai herralle on tullut asiasta pakkomielle :D siis treenaamisesta. Ja se ei koskaan ole hyvä asia. Tuntuu että kaikille näille tiluttajille musiikista on tullut vain tällainen näytönpaikka. Itse arvostaisin paljon enemmän esim ynkkää jos hän vääntäisi kunnon biisin, vaikka ilman yhtään kitarasooloa.
Pistäis luun kulkkuun Vaille, Satrianille ja muille...
 
Tämä on minusta jotenkin kakspiippuinen juttu aina.
Soittotaito ja sävellystaito harvoin liikkuvat käsikädessä...

Tarkoitatko siis että voin tulla hyväksi kitaristiksi teknisesti mutta hyvää biisintekijää/muusikkoa minusta ei voi tulla?

Täällähän puhutaan asiaa. Itse olin joskus teinipuuskissani niin kovin ehdoton ja Maidenit ja Manowarit oli ainoata oikeaa musiikkia mitä kuuntelin ja tilu oli muusikkouden mitta. Jos oli nopee niin oli hyvä muusikko ja jos oli hidas niin oli ihan paska. :D
 
Nyt sitten en jaksa edes kuunnella metallia ja kotona släppäilen kitaralla kaikkea rockin ja popin/funkin välillä ja yritän saada aikaan jotain kuuntelukelpoista ja simppeliä kivaa musiikkia.
 
Joskus täällä ihan masentaa kun lukee noita keskusteluja siitä että montako tuntia soitetaan päivässä ja kuinka paljon siitä on tekniikkatreeniä ja kuinka joku yrittää saada selvän siitä että kuinka soitetaan se joku kohta siitä jostain tilusta kun itse sen soittaa dududu ja interneetissä lukee että se pitääkin soittaa ududud. ja kaksi vuotta soittaneet kyselee sitä että mitä tehdä kun Gilbertin/Mäenpään soolot ei suju ja pitääskö soittaa enemmän päivässä 1234-treenejä kun soitan nyt jotain about 5h josta 2h on pelkkää tekniikkatreeniä.
 
Noita kun lukee niin pistää kyllä miettimään että kilpaurheiluako tämä onkin.

Tarkoitatko siis että voin tulla hyväksi kitaristiksi teknisesti mutta hyvää biisintekijää/muusikkoa minusta ei voi tulla?
 
???
Kuka niin on sanonut? Pointti oli että monet kitaristit on niin keskittyneitä siihen tekniikan hiomiseen että unohtavat sen olennaisen, eli musiikin. En ole kuullut montakaan teknisesti ylivertaista tiluttajaa joka olisi onnistunut tekemään vielä hyvää musiikkiakin. Tokihan se on makuasia että mistä tykkää mutta monet näistä tiluttajista keskittyvät sävellyksilläänkin vain todistamaan kaikille kuinka taitavia ja ylivertaisia soittajia he ovat. IMO. ja hymiö vielä loppuun niin ei tuu riitaa. :)

Oho! Joku on minun kanssani samaa mieltä.HIENOA JESJESJES!
 
En ole väittänyt, etteikö tilusankarit olisi tärkeitä osaltaan. Minustakin on välillä mukava soittaa vaikka eugenes trick bagia, vastaavia, mutta vain yksin soitellessa ja haasteita etsiessäni. Mutta en voi kuvitella soittavani tällaista tiluttelua pändin kanssa, koska se on minusta typerää ja ylimielistä kitaristien puolelta.
OFF TOPICCIA piru vie! hommataan oma topic tällaselle terveelle kiistelylle aiheesta :D
nytki teki mieli kirjotaa vaikka mitä mutta ei halua pilata tätä topiccia.
Tosin elossahan me sitä tavallaan pidetään :D

Meinasin kirjoittaa tähän jutun siitä, että musiikissa ja oppimisessa ja muussa on varmaan jonkun verran kyse geeneistä, eikä soitto tunneilla ole aivan NIIN hirveän suurta merkitystä. Itse olen kokenut oppineeni kitaran soittoa aika nopeasti.

Mutta en kirjoita koska kaikki tulkitsisivat sen väärin ja vihaisivat minua ..
sinällään se ei olisi mitään uutta..

Uskon silti että harjoittelemalla kuka tahansa voi oppia mitä tahansa.
 
Mä ainaki uskon että son geeneis, koska mun suvussani o paljo muusikkoja ja muutenki kaikki ovat sormistaan näppäriä, joten :D musta tuli basisti / kitaristi :D

Minä luulen että nuorena Vai herralle on tullut asiasta pakkomielle :D siis treenaamisesta. Ja se ei koskaan ole hyvä asia. Tuntuu että kaikille näille tiluttajille musiikista on tullut vain tällainen näytönpaikka. Itse arvostaisin paljon enemmän esim ynkkää jos hän vääntäisi kunnon biisin, vaikka ilman yhtään kitarasooloa.
Pistäis luun kulkkuun Vaille, Satrianille ja muille...
 
Tämä on minusta jotenkin kakspiippuinen juttu aina.
Soittotaito ja sävellystaito harvoin liikkuvat käsikädessä...
 
Muista kuitenkin, että tilubiisitkin voivat olla musiikillisesti hienoja/nautittavia kuunneltavia. Eli ei sentään pelkkää lesoomista...

E: Tuplaaaat!

Kikkapläjäys topicin aloittaneelle:
1. Perse penkkiin, kitara kouraan, ja oikee soittoasento + ote heti kärkeen.
2. Kaikki yleisimmät soinnut (avonaiset sekä bareet) ja niiden sujuvat vaihdokset haltuun, niin ettei kielet rämise. Kärsivällisyys palkitaan.
3. Harjoittele sellaisia biisejä joista itse tykkäät, ei sellasia joita mnet protokollan mukaan pitäisi osata ;) Opettele biisit ensin niin hitaalla temmolla, niin että osaat soittaa ne läpi virheettä, sitten vasta alkuperäisella nopeudella.
4. Taitojen ja tietojen karttuessa skaalat/asteikot ja tekniikka shitti kehiin.
 
Ainiin, treeniä max. 30 minsaa putkeen. Parempi soittaa neljänä päivänä viikossa 15-30 minuuttia, kuin 2 tuntia yhtenä päivänä viikossa.
 
Toivottavasti tästä soperruksesta on jotain hyötyä :D
 
Päivän avautuminen: Nopea soittaminen on hyödyllinen taito, mut miks #%"!" moni pitää sitä jonain saavutuksena tai itsessään tärkeänä!? Pitäis vähän miettiä, mihin väliin sitä tilua heittää, kun siihen turtuu kuitenkin ensimmäisen neljän tahdin aikana... Joku roti!